Yksi ysätäväni kertoi minulle, että kun hän kävelee ulkona ja hän näkee maassa halkeaman, esimerkiksi asfaltissa tai vaikka lattian laatta on haljennut, hänen on aina jäätävä jotenkin tarkastelemaan sitä. Kuulemma aina kun hän näke sellasen halkeaman hänet valtaa pelko siitä, että maa jotenkin hajoaa hänen jalkojensa alla.
Koulussa jos näkyy halkeamia maassa on hänen käytävä kertomassa vaikka talonmiehelle. Se sanoi että siitä tuntuu että sen on jotenkin otettava vastuu siitä? Siis ettei maa halkea. Ja hän on muuten ihan normaali tai ainakaan en ole käytöksessä mitään kummallista huomannut, mutta ollaan tunnettu vasta vähän aikaa.
VAikka musta kyllä tuntuu että hänellä on muitakin tälläisiä pakkomielteitä. Aina kun lähdemme luokasta tai vaikka koulun ruokalasta hän jää aina putsaamaan pöydän käsillään, siis sillä tavalla sormilla sitä siistimään. Ja tuntuu tekevän sen aina saman kaavan mukaan?
En kyllä ole itse sitäkään ennen huomannut, mutta viimepäivinä hän on vihjaillut että hänellä on jotain ärsyttviä tapoja joidenka takia vihaa itseään.
Hän käy koulukuraattorilla ja terapiaankin pääsee pian.
Mutta haluisin tosiaan tietää, että onko nämä jotain neurooseja vai mitä ne on? Psykoosia ei varmaankaan ole, kun hän sanoi itekin että kyllähän sille järki sanoo ettei se maa mihinkään halkea, mutta silti voi 10 min koulumatkassa mennä puolikin tuntia sitä maata tarkastellessa.
Voiko tollaset jotenkin yhtäkkiä pahentua? Kun en ole aiemmin yhtään tajunnut!?
Koulussa jos näkyy halkeamia maassa on hänen käytävä kertomassa vaikka talonmiehelle. Se sanoi että siitä tuntuu että sen on jotenkin otettava vastuu siitä? Siis ettei maa halkea. Ja hän on muuten ihan normaali tai ainakaan en ole käytöksessä mitään kummallista huomannut, mutta ollaan tunnettu vasta vähän aikaa.
VAikka musta kyllä tuntuu että hänellä on muitakin tälläisiä pakkomielteitä. Aina kun lähdemme luokasta tai vaikka koulun ruokalasta hän jää aina putsaamaan pöydän käsillään, siis sillä tavalla sormilla sitä siistimään. Ja tuntuu tekevän sen aina saman kaavan mukaan?
En kyllä ole itse sitäkään ennen huomannut, mutta viimepäivinä hän on vihjaillut että hänellä on jotain ärsyttviä tapoja joidenka takia vihaa itseään.
Hän käy koulukuraattorilla ja terapiaankin pääsee pian.
Mutta haluisin tosiaan tietää, että onko nämä jotain neurooseja vai mitä ne on? Psykoosia ei varmaankaan ole, kun hän sanoi itekin että kyllähän sille järki sanoo ettei se maa mihinkään halkea, mutta silti voi 10 min koulumatkassa mennä puolikin tuntia sitä maata tarkastellessa.
Voiko tollaset jotenkin yhtäkkiä pahentua? Kun en ole aiemmin yhtään tajunnut!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
OCD
Melkein voisin sanoa, että ihan selviä OCD:n oireita, itselläni kun on ollut jo pienestä pitäen vastaavanlaisia, kaavanmukaisia pakkomielteitä kymmenittäin, jotka toistan jok'ikinen päivä, koska pelkään, että tapahtuu jotain kamalaa, jos en tee niin (vaikka toisaalta tajuan, kuinka järjetöntä/hyödytöntä se on). Stressi yleensä lisää/pahentaa oireita entisestään. Jokin pakkomielteistä saattaa kadota ajan kanssa, mutta tavallisesti tilalle tulee hetimiten uusi pakkomielle.
Voi olla, että kaverillasi on ollut OCD jo vaikka kuinka kauan, mutta hän ei ole vain puhunut siitä, useimmat sairaudesta kärsivät kun kokevat oireensa hävettäviksi.
että pakkooireisestahäiriöstä eli OCDstä on kysymys.Itsekin sairastan sitä ja tiedän kuinka hävettävältä se tuntuu.En vieläkään halua puhua siitä kuin mieheni ja psykiatrini kanssa.
lääkitystä? Itse sairastan sitä myös ja viimeaikoina oireet ovat pahentuneet, en voi enää peitellä niitä. Lääkkeitä täytyisi mennä hakemaan. Lisäksi minulla on lievä paniikkihäiriö ja ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa sekä masennusta näiden asioiden takia, olen myös ujo. Cipralex voisi auttaa kaikkiin oireisiin... Toisaalta lääkityksen aloittaminen pelottaa.
Käsittääkseni tämä kuuluu neurooseihin, mielen "tilapäisiin" häiriöihin..?