Duunikaveri alkoi pelata wowia jotakuinkin vuosi sitten. Siitä ajasta hän on ollut töissä repaleisesti viime kesänä ja syksynä. Hän hakee lääkäriltä sairaslomaa masennuksen takia kuukaudeksi kerrallaan. Kesällä hän tuli välillä erittäin väsyneen näköisenä töihin ja hiukan myöhässäkin ja kerran jopa sanoi, ettei edes kehtaa kertoa, mihin asti valvoi. Lokakuusta lähtien on ollut yhtäjaksoisesti poissa. Pikkuhiljaa hänellä on sosiaaliset kontaktit alkanut kadota. Hän on ilmeisesti lopettanut kännykkäliittymänsä, koska puhelimitse häneen ei saa yhteyttä. Myös hänelle töistä lähettämämme kortti tuli takaisin tekstillä "vastaanottaja tuntematon". Myös mesestä ja irc-galleriasta ihminen katosi ihan kokonaan. Hän löytyy kyllä dark portalista, joka on wow-pelaajien galleria, ja on juuri päivittänyt siellä tietonsa. Ei jää siis paljon arvailujen varaan, että mistä tässä on kyse... Olen ottanut omaksi päänvaivaksi sen, että miten kannattaisi toimia. Hänellä ei myöskään ole perhettä Suomessa, joten heidän varaansa ei voi laskea. Ihminen on heittänyt todella lupaavan työuran tuollaisen tyhmän pelin takia ja tulee tunne, että pitäisi puuttua asiaan. Olenko sika, jos kerran asioiden oikean laidan pomolleni...
wow vie duunikaverin
huolestunutmimmi
8727556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Kuullostaa aika pahalta.
En nyt suosittelisi kertomaan pomolle, koska sehän voi johtaa suoriin potkuihin. Ehkä kannattaisi yrittää kirjeillä(???) tai kotikäynnillä saada kontaktia tähän tyyppiin vai miten hyvin tunnet hänet?
Suosittelisin silti tekemään jotakin sillä vielä ongelma ei saata olla niin paha etteikö sitä voisi ratkaista mutta tietysti se pahenee koko ajan jos työpaikka ja ihmissuhteet lähtevät alta. Voihan olla että masaennuksen yksi tekijä on juuri yksinäisyyskin ja sekin on ajanut pelaamaan.
Jokainen on tietysti vastuussa itsestään, mutta jos haluat auttaa tätä tyyppiä niin kannattaa tietysti toimia. Ei siinä ainakaan mitään menetä ja voihan olla että sillä palautat tämän tyypin takaisin elävien kirjoihin.
Varsin monethan katsoisivat tämmöisissä tilanteissa sivusta, mutta uskompa että kyllä tämä tyyppikin jossakin vaiheessa vielä kiittää sinua jos onnistut yrityksessäsi.
pomo vastaa toimiston tuottavuudesta eikä työntekijöiden tasapainoisuudesta. Tässä mielessä ainoa rationaalinen teko on potkut. Jos pidät työtoveristasi tai jos hän on toimiston kuvioille tärkeä, otat häneen yhteyttä ja lähestyt suoraan asiassa. Jos olit väärässä, se oli hyvästä syystä.
Pomo vastaa kaikesta, siksi häntä kutsutaan pomoksi.
Sanan "rationaalinen" käyttö tässä yhteydessä tuo hienosti esiin kirjoittajan vähäisen älyn ja korkean pätemisen tarpeen.
Kaikkihan tietävät, että sinunlaisesi psykopaatin tekevät hullut vanhemmat, jotka alistavat sinua (takaapäin). Olet tyhmä, kuriton ja ruma ihminen ja isäsi häpeää sinua! =)
pomo ole vastuussa jollaintapaa työntekijöistä, eli jos pomo tietää työläisensä vaik käyttävän liikaa viinaa tai huumeita, niin ei saa antaa potkuja vaan pitää ohjata hoitoon, eiköhän toi ole ihan rinnastettavissa sairauteen, niinku alkoholismi? vai?
Vaikka viesti onkin jo vanha, niin taitaa "pätemisen tarvetta" löytyä edellä mainitulta "hullulta".
Harvoissa paikoissa noin tapahtuisi. Valtaosassa paikoista pomo antaisi potkut heti kun se olisi mahdollista.
Sain hyvät naurut viestistäsi. :D
se oli kuitenkin työ kaveri eikä kihlattu!! sitä touhua katsoin vuoden päivästä toiseen joka ikinen päivä aamusta aamuyöhön. eikä loppunut. sama jatkuu.. kiitos wow:in. se vei todella tärkeän osan elämästäni.
wowi vwi myöskin minun mieheni.. minä katselin peliä n 3v ja se oli pelaamista aamusta iltaan ja yöhön työt kyllä hoiti mutta mitään muuta ei... peliriippuvuus nron annoinmutta eipä halunnut apua hakea----ero tuli (ei silti pelkän pelin ansiota mut suuri syy sekin oli!)
Tutulta kuulostaa, mulla pelissä on tosin isä ja pikkuveli. On vaikea seurata vierestä. Veli jätti lukion kesken, en kyllä tiedä mikä oli syynä, mutta kummallakin päivät kuluvat aamusta yöhön tuon pelin pauloissa. Isäni ei käy töissä joten aikaahan riittää. Erityisen ahdistavaa on seurata pelistä heidän välilleen syntyviä riitoja. Mikään muu ei tunnu kiinnostavan kuin pelaaminen. Välillä koitan puuttua asiaan, mutta ei se kannata, täytyy olla ajattelematta peliriippuvuutta ja jatkettava omaa elämää.
Juuh munki ukko pelaa paljon, mutta saanpahan itelleni aikaa enemmän. Onneksi vielä saan kyllä hänet pelin äärestä poiskin, jos haluan yhteistä aikaa, yleensä vloppusin. En silti koe olevani mikään pirttihirmu, vaan yritän ylläpitää yhteistä kommunikaatiota jollain lailla ;)
Niin ja joo tosiaan multakin löytyy työkaveri, joka on paljon töistä pois kyseisen pelin takia... ei hae edes saikkua, joten ihmettelen kun pomo vielä katselee. Käyn nimittäin töissäkin jossain wowi sivuilla. Kauheinta on kun oon ite semmoses asemas töis, et mun pitää vähän kuin "juoruta" kyseisesta kaverista pomolle. Ihmettelen kyllä kun katselee kyseistä tyyppiä viä...
Olisit antanut kunnolla persettä ja tehnyt miehellesi hyvää niin ei olisi tarvinnut Wowin parissa viilettää. Syy avioeroon oli siis sinussa.
100% fakta. Jokainen mies pistää anaaliseksin WoWin edelle. Riippuen perseestä kuinka pitkäksi aikaa.
Kiitos paskan maailman, ihmiset viihtyvät paremmin keinotodellisuudessa. Suomessa voi elää ilman työtä. Tyyppi selvästi saa enemmän tyydystä pelaamisesta kun noin intohimoisesti sitä tekee. Miksi haluat pilata hänen ilonsa? Älä puutu toisten asioihin!
jos ihminen ei liiku, pidä yllä sosiaalisia suhteitaan "ihan livenä". Niin pikku hiljaa rappeutumista alkaa näkyä niin ruumiillisesti kuin henkisesti.
Suvussa yksi oikea "pelinarkkari", ei kiinnostanut edes petihommat kihlattunsa kanssa kun WOWi vei mukanaan, ja näkisittepä vielä minkälainen mimmi se oli :P en mä ois miettiny ees kahta kertaa kumman valikoisin. Että paska maailma jne. ei oo mitää vakuuttavia selityksiä siitä että leventää persettään 20h yhdellä paikalla. ja nukkuu sen huimat 4h!
Jokainen on vastuullinen ekaksi omalle itselleen ja sitten yhteiskunnalle. Mutta onko tulevaisuudessa vain nörttejä (ei yksinäisiä)? jotka ovat kiinnittyneet virtuaalimaailmaan ja tilaavat pizzan kämpilleen koska eivät jaksa lähteä ovesta ulos?
Vaikka itsekkin olen työtön niin pakko sitä on käydä n.1h kävelyllä ulkona päivää kohden. Muuten yksinkertasesti vetää matalaks.
toivottavasti saat vieroitettua sen jotenkin sieltä päätteen ääreltä. sillä sinne voi jäädä tosiaan loppu iäkseen.
"ei kiinnostanut edes petihommat kihlattunsa kanssa kun WOWi vei mukanaan, ja näkisittepä vielä minkälainen mimmi se oli :P en mä ois miettiny ees kahta kertaa kumman valikoisin"
Helppo sanoa kun et tiedä oikeaa taustaa. Itse veikaan, että mimmi ei tehnyt juurikaan alotteita asian korjaamiseksi. Marisee vaan kun toinen pelaa, mutta ei tarjoa vaihtoehtoa. Vetovastuu suhteessa on täysin miehellä ja kun se ei enää vedä niin kukaan ei vedä rekeä eteenpäin. Ulkokuori ei kerro ihmisen henkisistä kyvyistä mitään meinaan. Jotkut naiset on uskomattoman passiivisia suhteen hoidossa. Jos et itse ole aloitteita tekevä ihminen niin et todellakaan saisi tuota akkaa syttymään.
Tiedän mistä puhun koska pelasin WOW:ia 12kk täysin putkeen ja elin suhteessa. Sitten alkoi risoa ja peli alkoi käydä yksitoikkoiseksi. Kaverit mut lopulta vittuilemalla ja baariin kiskomalla sai lopettamaan sen ja löi sen vikan naulan peliputken päähän. Muija ei tehnyt oikeastaan mitään. Nyt olen taas ottanut sen vetovastuun ja alotteiden tekemisen niin reki liikkuu. Näin meillä.
Mun mielestä parisuhteet, jotka tommoseen kuolee saakin kuolla. Ei se kestäis kuitenkaan seuraavaakaan tosipaikkaa, jos ei ole tahdossa rautaa taistella irti ongelmasta. Itseasiassa olen itse vähän huolissani omasta suhteesta, mutta toivotaan parasta ja että oma kantti riittää loppuun asti. Muuten menee kyllä ihan jees.
siis alleviivaan, tämä tapahtui suvussa :P että eiköhän taustat ole selvillä. ja elämme myös 2000-lukua jossa alotteita tekevät myös naiset. ja parisuhde kesti kyseisen myrskyn. Nykyisin en tiedä sillä yhteyden pito kyseisiin sukulaisiin jääny vähemmälle kun muuttanut paikkakunnalta jne.
mutta niin, itsekkin pelaan suht paljon, kerran kun olen työtön. mutta wowin olen jättänyt aivan kyseisestä syystä, jos se alkaakin maistumaan paremmalta kuin normi elämä 24/7?
et ei kiinnostais hakee duunia, elämään mitää muuta sisältöö tms.?
niin, kaikilla ei niitä kavereita oo vetämäs sinne baarii tahi punttikselle. että mitenkähä heidän sitten käy? ehkä aika tekee tehtävänsä, hope so...
tietokonepeli elämä? Säälin sua.
Jos valita saisin, en töissä paljoa kävisi vaan vaikka sit pelaisin, pelissä voi ärsyttävän ihmisen pistää hiljaiseksi, töissä joutuu sietämään vittuilua enemmän. :P
voi aivan hyvin vittuilla muuallakin kuin pelissä. vai eikö ole pokkaa sellaiseen.. vai pelkäätkö saavasi turpaasi? el'ä vittuile jos et uskalla päin naamaa!!
Päinvastoin, minun tyyliini EI kuulu vittuileminen, ei pelissä eikä oikeassa elämässä.
Täälläkin suurinosa on "wow on mailman ensimmäinen mmo". Voi vittu miksi wowista tällänen haloo? Peli on täysi paska ja mmoita on ollut ultima onlinesta asti...
mutta meneehän siinä tietty raja. Ystävä on ystävä mutta ei nyt sentään kuitenkaan mikään vanhempi. Ja jos on kyse aikuisesta ihmisestä niin melko paljolti oma asiansa mitä tekee elämällään. Eikä ole sinun asia kertoilla pomolle miten epäilet asian olevan. Jos niin teet menet mielestäni liian henkilökohtaisuuteen, pomosi selvittää kyllä välinsä ystäväsi kanssa.
Se ei tee sinusta huonompaa kenenkään silmissä jos jättät huolehtimatta.
Yritä keskustella asiasta, tuo mielipiteesi ja huolesi julki ja kysy suoraan miten on. Jos apuasi kaivataan niin auta. Mielestäni sen pidemmälle tuskin on syytä edetä.
Siis mitä tai mikä on tämä wow?
mmorpg = massive multiplayer online role playing game
http://fi.wikipedia.org/wiki/World_of_Warcraft
Ja tässä arvostelu kyseisestä pelistä. Tässä linkissä on muutamia kuvia pelistä:
http://www.peliplaneetta.net/arvostelut/471/
Peli on erittäin koukuttava ja varsinkin miespuoliset pelaajat ovat monesti melkein koukussa peliin. Aiheuttaa aivan yhtä suuret ongelmat kuin nettipokerit, mutta vain sillä erotuksella ettei siinä menetä omaisuutta. Peli on sikäli todellainen kultakaivos sille tehneelle firmalle että käyttäjien pitää ostaa/maksaa peliaikaa jotta voivat pelata peliä. Mikään muu peli ei ole ennen pystynyt keräämään kuukausittain rahaa käyttäjiltään mutta tämä WoW on.
Itselläni on kolme kaveria jotka pelaavat tätä pelia ja kaikki on enemmän tai vähemmän siihen kuokussa. Itse olen pysynyt visusti poissa koko pelistä kun olen nähnyt mitä se aiheuttaa. Kahdella kaverilla tämä peli on tuonut sosiaalisia ongelmia ja toisella tyttyöystävän kanssa on käyty kovia riitoja pelin takia. Se kun vie monilta kaiken vapaa-ajan. Niin itse en puhu mistään teineistä vaan nämä kaverini ovat 25-28 vuotiaita työssä käyviä miehiä.
Töihin ongelmat eivät ole vielä onneksi heijastuneet mutta sosiaaliseen elämään kyllä.
MMOG (Massively Multiplayer Online Game)
Ns. RP:tä ei kyseisessä pelissä ole. Oli sitten kielellisestä habituaatiosta kyse, eli ei.
Itsekkin pelailin tätä peliä betasta asti, jotain yli 3 vuotta siitä kait on. Itselläni oli tuossa vuosi sitte pienimuotoinen putki päällä, mutta päivitysosan myötä sitä alkasi järjellä ajattelemaan, että mihin ihmeeseen sitä aikansa laittaa.
Imho, peli on myös palkitseva ja addiktiivinen, varsinkin siinä vaiheessa kun löytää upean porukan jonka kanssa menestyä pelissä.
Siinä vaiheessa kun painetaan pää punaisena ja yrittäen tappaa luolien loppupomot pelipalvelimella ensimmäisenä joutuu myös väkisin tekemään useita tunteja töitä sen eteen että menestyisi.
Mutta yhdessä vaiheessa mulla napsahti nupissa, että eikö 25-vuotiaalla miehellä ole mitään muuta tekemistä, kun heittää rinkiä hevosella ympäri maita ja mantuja keräten kukkia pitkin päivää, jotta voi tehdä taikajuomia ja seuraavaa loppupomoa lähteä haastamaan koko illaksi.
Siis Herralle suurkiitos, että oon päässyt tuonkin vaiheen yli elämässäni.
MMORPG (Massively Multiplayer Online role playing Game) !
Ja RP:tä on tässä pelissä..
Myös battlefield2 on todella koukuttava peli!Mies pelaa useimmat illat ja joskus pitkälle yöhön sitä saakelin peliä! Lopetti pelaamisen vähäksi aikaa, mutta taas ollaan samassa jamassa...sitä tavallaan ollaan kotona, mutta ei kuitenkaan...ja pelin pelaamisen jälkeen ei voi tuntiin keskustella, kun on vielä semmonen aggre päällä. ja pelikaverit on jotain 15 vee, mies itse yli 30. Että näin meillä...En sano, etteikö sitä sais pelata, mutta ois joskus kiva tehdä yhdessäkin jotain.
Olen seurustellut poikakamuni kanssa 2 ja puol vutta, hän ei kuitenkaan WOWia pelaa mutta tämän tyyppistä peliä kyllä, meillä on mennyt kans koko vapaa-aika riitelyyn ku sanon sille että yksi tunti on ihan hyvä peli aika mutta sitte ku sitä täytyy pelata koko hiton päivä, olemme juuri muuttaneet yhteen ja välillä tuntuu että asun yksin ku toinen on koko ajan koneen ääres, se on tosi rasittavaa, mutta en ymmärrä että miten edes jaksan tämmöstä. yhtenä iltanakin pyysin sitä saunaan ja menin sitte edeltä ku sillä oli peli kesken sanoi tulevansa ku se loppuu, no odottelin n. 20-30min saunassa että hän tulisi mutta ei, sitten meni siinäki koko saina-ilta pilalle, ja tämä viel kehtaa kysyä että mikä mulla nyt on ku oon niin hermostunu, kävin viel yhes vaihees peliä kysymäs että tuleeko se saunaan;vastas vaan et älä häiritse!. tällästä meidän elämä, näyttää olevan tietokone tärkeempi sille kuin oma tyttöystävä, ja tää mun mies on kaikenlisäks kohta 21v. ei ton ikästen pitäs enää koneella pelata, mutta se on kai siitä enemmän riippuvainen kuin tyttöystävästästään=(
"näyttää olevan tietokone tärkeempi sille kuin oma tyttöystävä, ja tää mun mies on kaikenlisäks kohta 21v. ei ton ikästen pitäs enää koneella pelata, mutta se on kai siitä enemmän riippuvainen kuin tyttöystävästästään=( "
Äh. Ihmiset ovat pelanneet niin pitkään kuin meitä on ollut olemassa. Tämä "pelit ovat kersoille" -käsite on 70 ja 80 -lukujen ansiota. Silloin näet pelit markkinoitiin lähinnä lapsille. Ja sota-aikojen jälkeen oli aikaa hyvin vähän jäljellä vapaa-ajan viihteelle, kuten peleille.
Joten unohtakaa jo tuo "Se-ja-se-on-liian-vanha-siihen-ja-siihen" -litania. Ihmisen elämä ON tylsää, ja siitä syystä me olemme keksineet erilaisia ajankulutustapoja. Kuten pelit.
Jos sällisi on kuitenkin niin saamaton, ettei sinulle riitä enää ollenkaan aikaa, on syytä nostaa kissa pöydälle. Ei koko ihmiselämää pidä kuitenkaan pelatessa viettää.
Heh, tuohan oli ihan kuin suoraan meikän tyttöystävän suusta. No tilanne ei itselläni ja parilla kaverillani ole BF2:n kanssa aivan noin paha. Olen pelannut peliä pari vuotta ja aikaa menee iltaisin noin 1-2h arkipäivinä tuon kimpussa. Viikonloput olen tyttökaverin kans jne.
Tietokonepeleissä addiktiota aiheuttanee miesten kilpailuvietti. Pitää osoittaa, että on parempi kuin kaverit(muut nörtit), ennen kilpailtiin urheilullisempien lajien parissa. Naisilla moista vimmaa ei liene niin selkeästi. Ellei sitten "paremmuutta" osoittaakseen mietitä vaatteiden hienoutta (montako vaatekappaletta onnistui ostamaan tilauksesta halvalla/pystyikö ostamaan kalliin laukun keskustan myymälästä) astioiden lukumäärää kaapissa (kaikki Iittalat pitää olla) tms...;)
nii-in.. mutta on ihmisillä myös parempaaki tekemistä kuin istua päivät pitkät koneen ääressä ja pelata jotai hiton typerää peliä, josta ei tajua ees hölkäsen pöläystä, en ole tarkoittanut että aikuiset eivät saisi pelata pelejä, mutta rajansa kaikella ku kattoo aikataulua, että kuinka paljon pelaa päivässä... jos pelaa 10t päiväs niin se on jo 70t viikossa... no omapa on elämänne ku ei mitää muuta ihmiset osaa enää tehdä.
omista asioistanne, tuommoisilla muiden ongelmien märehtijöillä on varmasti itsellään todella köyhä elämä. Pitää olla joku, jota voi sääliä ja katsoa alaspäin. Kertokaa minulle miksi kaikilla on pakko olla: vaimo, auto, talo, 2,5 lasta etc.? Antakaa ihmisten olla rauhassa ja lopettakaa tuo kyttääminen.
..tiskausta, siivoamista? Ilmeisesti poikaystäväsi pitää WoWia parempana ajanvietteenä kuin nalkutuksesi kuuntelmista. Et ymmärrä jotakin asiaa, niin se on kiellettävä? Tälläisia kapeakatseisia luterilaisia nihilistejä on koko Suomi pullollaan. Alkaa pikku hiljaa sapettaa nämä holhoavat "kukkahattutädit".
no en mä kyl koko aikaa sille valita, mut voisitte tekin tän asian ymmärtää mun kannalta.
Toi täytyy korjata että tietokone pelaaminen nykyisin ei ole enää pelkästää kersojen hommaa. Kyllä mummot ja papatkin pelaa nykyisin solitarea ja minesweeperia. Aikuiset on hyvä kohderyhmä kun niillä on rahaa ja aikaa myös.
Nimittelemällä kersaksi et häntä pois koneelta. Sun pitää ihan rauhallisesti kertoa mihin teidän suhde menee, jos sä jatkat pelaamista tolla tavalla. Se voi auttaa, jos ei auta niin potkaset pois. Mun vaimo uhkasi mua lähtemällä. Vasta sitten tajusin että parempi lopettaa.
Vähän yli vuoden olen ollut yhdessä miehen kanssa joka pelaa Wowia yhtä tiuhaan, kuin sinunkin miehesi.
Tapasimme niin, että minun siskoni pelasi peliä myös ja siellä he kaksi tapasivat. Sitten päättivät tavata oikeasti ja olin mukana.. Pari viikkoa meni ja olimme rakastuneita miehen kanssa.
Ensin peli ei ollut ongelma, kun hän asui n. 200km päässä ja tapasimme viikonloppuisin. Hän sai pelata vapaa-aikana niin paljon kuin huvitti. Sitten ongelmia alkoi ilmetä kun hän muutti viime kesälomaksi luokseni vähäksi aikaa.. Hän vaati saada koneen mukaansa ja hyväksyin ehdotuksen sitä sen kummemmin ajattelematta.
Ensin hän pystyi olemaan ilman peliä iltaisin; hän pelasi vain silloin, kun aamuisin vielä nukuin tai päivisin kun minulla oli muuta tekemistä.. Vähitellen se meni siihen, että hänen täytyi päästä enemmän, jottei jäisi jälkeen muista ja kun suhde alkoi tasaantumaan.
Nykyään riitelemme melkein kokoajan, enkä tiedä johtuuko se suoranaisesti siitä että hänellä ei ole aikaa minulle. Nyt hän etsii töitä koulujen alkuun asti hänen kotipaikkakunnaltaan, sillä hän haluaa pystyä pelaamaan peliä myös kavereidensa puolesta, jotka pelasivat hänen armeijansa aikana mieheni hahmolla, jottei hän jäisi hirveästi jälkeen.. Viikonloput kun hänen "piti" minun kanssani viettää, vaikkakin molemmat me sitä halusimme.
Juttu on siis tämä: Hänen sanoillaan elämä jonka hän haluaisi, olisi että hän pystyisi pelaamaan mutta olemaan myös minun kanssani.. Hankkisimme lapsia ja olisimme perhe.. Hänen pelikavereihinsa kun kuuluu perheellisiäkin isiä ja äitejä.
Olen tässä suhteessa se osapuoli, joka voi ja on joustanut:
- Hän haluaa etsiä töitä omalta paikkakunnaltaan jotta voi pelata, ennenkuin tulee opiskelemaan minun paikkakunnalleni.. Olen muuttamassa nyt väliaikaisesti hänen luokseen sillä hän haluaa olla minunkin kanssani.
- Olen oppinut pelaamaan lähiaikoina wowia myös, vaikka edelleen olen huono siinä.. Ikinä en ole ollut peleistä kiinnostunut. Tein sen, koska hän sitä pyysi ja koska ajattelin sen helpottavan yhteiselämäämme koska silloin meillä on jotakin yhteistä..
Täytyy myöntää että tunnen olevani hieman jo peliin koukussa; Tiedän olevani huono ja tarvitsen muiden pelaajien apua pelatessani. Tiedän jopa, että siellä saattaa olla aamuisin tylsää mutta tunnen halua mennä sinne silti. Nytkin peli auki taustalla, vaikken sitä pelaa. Minulle tulee hyvä olo siitä, että käväisen siellä välillä.
Tällainen siis tilanne täällä.
Tottakai olen ehdottanut että hän lopettaisi pelaamisen jotta hän voisi jatkaa minun kanssani, mutta hän korottaa ääntään ja sanoo: "NO OKEI! LOPETAN SITTEN!". Kerran hän on jopa poistanut pelin koneeltaan, mutta kun riita laantui hän pisti sen uudestaan..
Kun kysyn MIKSI hänen täytyy pelata sitä, hän ei myönnä olevansa addiktoitunut. Hän sanoo, että se on enään ainoa tapa, jolla hän tapaa lukiosta tuttuja lapsuuden ystäviään ja on heidän kanssaan. Hän tappaa pelillä aikaa (myös rahaa, jota hän ei kuitenkaan sitäkään myönnä :/) ja se on kivaa.
Toisinsanoen minä toivoisin että hän löytäisi jotakin muuta mistä olla kiinnostunut (mm. vaikka urheilu) ja josta hän pitäisi.
Hän taas on valmis joustamaan (hän sanoi EHKÄ) peli-ajoista myöhemmin, kun se oikeasti haittaa. Toisaalta minulle taas ei ole niinkään suuri ongelma jos hän pelaa sillä hän viihtyy kyllä seurassani jopa päiviä ennenkuin vastus käy sietämättömäksi. Se on kuin tupakka; hän tulee ärtyisäksi ja riitoja syntyy enemmän kun hän ei pelaa.
Olen valmis siis (jälleen) joustamaan hänen vuokseen sillä rakastan häntä. Joskus pahan riidan yhteydessä hän kysyy: "NO HALUATKO ETTÄ POISTAN PELIN?!" Mutta jos vastaan myöntävästi, tiedän että hän pysyy ärtyisänä kun peli on poissa, eikä peli edes poistu ikuisesti koneelta vaan se "ilmestyy" koneelle taas kun riita on laantunut.
Kysymys oli (ennenkuin luin tätä ketjua); Miten saisin mieheni pois ilman ärtyneisyyttä ja vihamielisyyttä tai kaunaa pois pelin äärestä, mutta tajusin luettuani ettei häntä saa joku muu pois eikä tilannetta paranna se että olen jumittunut peliin myös..
Hänen on tehtävä se itse.
Uudeksi ongelmaksi on muodotunut nyt myös se, miten IHMEESSÄ minä ITSE aijon nyt lopettaa pelin pelaamisen? :D
"Sun pitää ihan rauhallisesti kertoa mihin teidän suhde menee, jos sä jatkat pelaamista tolla tavalla. Se voi auttaa, jos ei auta niin potkaset pois. Mun vaimo uhkasi mua lähtemällä. Vasta sitten tajusin että parempi lopettaa."
Ongelmahan minun tilanteessani ei ole noin yksinkertainen. Tuneen yhteyttä tähän mieheen, jota en ole ikinä kenenkään kanssa tuntenut, vaikka tämä suhde vasta lähentelee pisintä aikaa mitä olen kenenkään kanssa ollut yhdessä.
Olen uhannut kyllä lähtemällä ja hän on sitten korottanut ääntään ja sanonut vihaisesti: "NO OKEI! MÄ POISTAN PELIN JA HAHMON JA KAIKKI! RIKON CD:N!!". Miehenä taidat ymmärtää mitä tuo tarkoittaa miehen suusta.. Kaunaahan tuosta jää joten ero voi tulla kuitenkin.
Olen hyvin joustavainen ihminen ja tahdon löytää ratkaisun, jolla molemmat pysyisivät onnellisina.. En välttämättä halua että hän poistaa pelin sillä syy sen pelaamiseen on ihan kohtuullinen sillä hän pelaa sitä jotta pysyy yhteydessä lapsuuden kavereidensa kanssa. Hän pelkää jäävänsä yksin mikäli ero kuitenkin tulee ja hän on lopettanut pelin.
Mutta kompromissia peli-ajoista ei välttämättä wowin kanssa voida tehdä koska peliä täytyy pelata jotta ei jäisi jälkeen muista (hän on mm. killassa, jonka on perustanut hän ja hänen lapsuuden ystävänsä..). Lisäksi omatuntoani kalvaa, sillä hän on tehnyt paljon hahmonsa eteen ja hän on jo 70 levelinen ja hän on serverin parhaan killan (mm. ainoa joka on tappanut Illidanin) melkein paras pelaaja.. Tai oli. Sen tittelin hän on menettänyt sen aikana, kun hän vietti paljon aikaa minun kanssani.
Että niin, mitäs tässä kannattasi viritellä.. Itsekin alan olemaan koukussa peliin. Eikä se (vastoin luuloani) auttanut mitään.
Nyt pelaamaan -->
Onnea ja hyvää jatkoa sinne!
Ole onnellinen että pääsit eroon pelistä..
..Pelkkä riesahan se loppujenlopuksi oli.
Noi kaikki kilta, level 70, käytetty aika, vanhat ystävät, blah, blah .... Blizzard mitätöi kaikki saavukset, kun lisälevy tulee. Joten pelaamisesta ei jää mitään käteen.
Ne on vaan selityksiä. Jos hän haluaisi hän voisi pitää yhteyttä vanhoihin ystäviinsä niin hän tekisi sen muulla tavalla. Sorry vaan, jos olen suora. Kyllä addiktoitunut henkilö keksi kaikenmaailman selityksiä, miksi jatkaa nykyistä käytöstä.
Minun puoliso oli hyvin joustava reilun vuoden. Sitten kun lapset jo kyselee että miksi sä isä oot aina tietokoneella. Rupesi ihan oikeasti miettimään onko tässä mitään järkeä. Samoihin aikoihin kaikki kommunikaatio oli aika virallista puolison kanssa. Ilman että neljättä lasta eropaperit olisi varmaan vireillä.
Mä olen sanonut monelle että se peli vie sielun. Sun koko elämäsi pyörii sen ympärillä. Heti ekaksi aamulla mietit mitä pelaat tänään. Kaikki toiminnot syömisestä, liikuntaan, etc on WoW ehdoilla. Se ei ole ongelma välttämättä, jos olet sinkku. Perheelliselle se on vaikeaa. Lisäksi peli on rakennettu niin että pelaajan pitää käyttää yhä enemmän aikaa saavuttaakseen jotain. Se on viheliäinen kierre.
Käypä lukemassa tarinoita täältä
www.wowdetox.com. Siellä on tarinoita sekä pelaajilta, puolisoilta ja perheenjäseniltä. Mä luen vieläkin välillä, vaikka peliä en ole pelaillut kohta vuoteen.
"ja tää mun mies on kaikenlisäks kohta 21v. ei ton ikästen pitäs enää koneella pelata,"
Älä huolehdi, täysin normaaliahan tuo on. Pelaajien keski-ikä nousee koko ajan ja kohta se on jo kolmen kympin korvilla (http://www.tekniikkatalous.fi/ict/article47118.ece )
Mutta poikaystävästi pelaa kuitenkin aivan liikaa. Sinun kannattaisi ehkä osoittaa vähän mielenkiintoa tätä hänen pelaamaansa peliä kohtaan ja sitten rauhallisesti sopia peliajoista? Ehkä tällainen lähestymistapa voisi tepsiä? Itse ainakin olisin otettu jos joku osoittaisi mielenkiintoa minun asioitani kohtaan.. :)
suomi ja muu maailma on pullollaan ihan oikeita miehiä jotka kestävät todellisuuden ihan sellaisena kun se on eivätkä pakene sitä viinan, huumeiden tai pelien avulla.. ympäröivä maailma on mun mielestä vitusti stimuloivampi ja kiinnostavampi kun joku finninaamojen mielikuvitusmaailma jossa tavoitellaan seuraavaa leveliä 20h päivässä.. eli teille pelaajat hommatkaa kivekset että uskallatte lähteä sieltä kodin turvasta ihan ulkomaailmaan, ja pelaajista ruikuttaville vinkki.. ottaakaa datanörttiä niskasta kiinni ja viekää päivänvaloon, ei ne ainakaan pysty fyysiseen vastarintaan jos ne väkisin matelee sinne koneelle niin etsikää tosi mies..
Tässä ihan paikat kostuu kun ajattelen jo sua.
Tässä ihan paikat jo kostuu, kun ajattelen sua. Miehistä uhoa, ihanaa
Kyse ei ole noin yksinkertaisesta asiasta, kuin mistä sinä puhut.
Et varmasti ole ikinä pelannut jotakin tiettyä peliä ja jota pelaisi miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa.. Tähänkin summaan kun on oma syynsä.
Viina, huume, tupakka ja pelit ovat kaikki eri asioita. KAIKKIEN käytön aloittamiseen johtaa eri asiat ja kaikkiin voit jäädä koukkuun, mutta et todellakaan samasta syystä.. Tosin yhdessä asiassa nämä ovat samanlaisia; Niihin kaikkiin koukkuun jääminen on yhtä varmaa ja yhtä vaarallista.
Yleisin syy alkoholismiin on jo nuorena siihen altistuminen. Joko vasta sikiönä fyysisesti taikka lapsena henkisesti. Vanhemmat ovat voineet olla alkoholisteja ja peheessä alkoholi on ollut jokapäiväistä ja vaikka sitä olisi ollut harvemmin, se lisää lapsen mahdollisuutta roimasti aloittaa alkoholin käyttö itsekin suhteellisen nuorena.. Näin ollen sitä on erittäin vaikeaa lopettaa vanhempana.
Yleisin syy myös huume riippuvuuteen on joko sikiönä tai nuorena siihen altistuminen. Nuorena tämä voi tapahtua joko kotona tai kavereiden kanssa, mutta yleensä huumeiden käytön aloittamiseen vaikuttavat enemmän sosiaaliset tarpeet, kuin alkoholin käytön aloittamiseen..
Nämä kaksi riippuvuutta on lajiteltu eri ryhmään kuin pelit ja kofeiini (joskus myös tupakka). Niihin harvoin nimittäin jää koukkuun enään vanhempana, sillä vanhemman ihmisen kyky vastustaa tätä on suurempi kuin lapsella.. Lisäksi tähän vaikuttaa eräs yksinkertainenkin asia; Vanhempien ihmisten halut alkaa käyttämään viinaa ja huumeita (muutakuin erittäin satunnaisesti) ovat selvästi pienemmät, sillä hänen aivonsa ovat kasvaneet tietystä osasta aivolohkoa niin, ettei aikuinen ihminen tunne niin suurta tarvetta kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään, kuin nuori.
Periaatteessa ihminen voi olla riippuvainen mistä tahansa.. Muita (yleisiä) riippuvuuksia ei tosin oteta puheeksi, sillä niistä ei useinkaan ole mitään haittaa kenellekään.
Vanhojen tutkimusten mukaan kaikkien täytyisi olla riippuvaisia jostakin, vaikka ei sairaalloisella tavalla. Se voi olla vaikka jokin tapa: yleisiä ovat esim. "kolme-kertaa" -tapa, jolloin ihminen tuntee suurta tarvetta tehdä (vaikka hyvän onnen tuomiseksi) jotakin kolme kertaa.
Kännykkä riippuvuus on ehkä tunnetuin Suomessa. Hyvin suuri osa suomalaisista kantaa kännykkäänsä mukana kokoajan, vaikka sillä hetkellä ei olisikaan välttämätön tarve.. Tästä tosin on monia mielipiteitä, onko kännykkä riippuvuus edes oikea riippuvuus. Tätä perustellaan niin, että monen ihmisen täytyy työnsä, harrastuksensa tai jonkin muun syyn vuoksi pitää kokoajan kännykkäänsä lähistöllä.
Riippuvuudet syntyvät niin, että ihminen saa jotakin vaivansa arvoista mielihyvää riippuvuuden kohteesta, joka on niin vahvaa että riippuvainen henkilö tuntee hyvin suurta tarvetta saada sitä uudestaan.. Vaiva voi olla fyysistä tai henkistä. Rahaa, tekemistä tai ihan pelkkää vaivan näköä (vrt. netistä ladattavat pelit).
Esimerkiksi alkoholisti saa hetkellisesti hyvää oloa alkoholista, missä "normaali" ihminen tuntee sitä joka päivä ilmankin alkoholia (olla vaikka yhdessä tyttöystävän kanssa, kuulla kohteliaisuuksia, kokea jotakin hienoa.. jne.)
Riippuvuudella harvoin yritetään peittää / salailla / suojata tai korvata jotakin asiaa / kohtaa elämästä. Se voi tosin olla yhteydessä tällaiseen tilanteeseen /asiaan.
Esimerkkinä voi olla vaikka tupakan käyttö. Yleinen harhakäsitys on, että tupakka auttaisi laihtumaan. Näin ollen aloittaja saattaa olla aloittanut sen käytön laihtumisen toivossa, aloittanut varovasti mutta jäänyt huomaamattomasti itse tupakkaan koukkuun.
Peli-addikti taas on ostanut pelin vaikka liiallisen vapaa-ajan kuluttamisen tai koulujen loputtua kavereidensa kanssa yhteydessä pysymisen toivossa. Voi myös olla, että pelin mainonta on vaikuttanut pelin ostamis-päätökseen. Ensin vapaa-aikaa kuluu halutusti ja peli etenee. Pian pelaaja huomaa edistyvänsä kokoajan ja tulevansa paremmaksi päivä päivältä.. Toiset pelaajat saattavat jopa kehua hänen taitojaan. Samalla hänen halunsa tulla parhaaksi kasvaa kasvamistaan ja kun tulee tilanne että hänen pitäisi lopettaa pelaaminen, hän huomaa olevansa kykenemätön tekemään niin. Hän on riippuvainen pelistä ja sen tuomasta hyvästä olosta; Tekemisen puutteen poistumisesta päiväjärjestyksestä, pelin kautta tulleista sosiaalisuhteista ja siitä mielihyvästä mitä hän saa, kun hän on päihittänyt jotakin / jonkun.
Nämä ihmiset eivät kuitenkaan itse sitä ymmärrä, että mitä kauemmin he jatkavat tupakoimista tai pelin pelaamista, sitä pahemmin he ovat siihen koukussa. Näin ollen ajan mittaan todennäköisyys että pystyt sen (helposti) lopettamaan, pienenee.
Aivot saavat riippuvuuden kohdetta hyväksikäyttäessään viestin, että siitä tulee hyvä olo. Keho oppii käyttämään hyväksi ja sietämään yhtä suurempia määriä riippuvuuden kohteesta tullutta hyvän olon syytä (nikotiini, kofeiini, tai tietokoneesta tullut säteily) ja näin ollen riippuvuudesta kärsivä voi käyttää yhä enemmän hyväkseen riipuvuuden kohdetta.
Näin tämä asia oikesti on. Kyse ei ole ihan yksinkertaisesta asiasta pelaamisessakaan, vaikkakin siitä eivät kärsi kaikki pelaajat.
Testit todistavat, että riippuvuuteen pelaamiseen vaikuttavat selvästi itse peli ja sen juoni / ihme ja kyllä; grafiikka.
Lopuksi vielä lyhyt katkelma amerikkalais-lehden artikkelista "2007 Changed The Gaming".
"Ne pelit, joissa on korkeampi grafiikan laatu, kiinnostava juoni ja paljon tekemistä / tekemisen vaihtoehtoja ovat kaikkein eniten riippuvuuteen altistavia pelejä.
Tunnetuimpia ja suosituimpia nettipelejä on mm. World of Warcraft (9,5 miljoonaa pelaajaa). Suunnilleen 85% pelaajista on riippuvaisia pelin tuomista positiivisista vaikutuksista."
- New York Times (10/9 2007)
"Ne on vaan selityksiä. Jos hän haluaisi hän voisi pitää yhteyttä vanhoihin ystäviinsä niin hän tekisi sen muulla tavalla. Sorry vaan, jos olen suora. Kyllä addiktoitunut henkilö keksi kaikenmaailman selityksiä, miksi jatkaa nykyistä käytöstä."
Ensinnäkin, hyvä että olet suora.
Arvostan sitä että olet nimenomaan suora ja pidät sen linjan, etkä lähde haukkumaan mitättömästi.
Mutta tuosta selitys jutusta..
Minä alan olemaan vähitellen yhä enemmän kietoitunut Wowin hämähäkinverkkoon.. Ja tiedän tarkalleen, miksi olen siellä; Olen mieheni ja siellä olevien tyyppien takia.
Koulu loppui aikoja sitten ja kaikki parhaimmat kaverini lähtivät muualle opiskelemaan. Jouduin itsekin muuttamaan.. Tapasin pian sen jälkeen mieheni ja vähän ajan seurustelun ja pelistä kiroamisen jälkeen aloitin itse pelaamisen. Nyt pelaan sitä siksi, että mieheni on siellä aina tavoitettavissa vaikka hän olisikin kaukana ja minulla on siellä myös ystäviä ja kilta, jossa viihdyn. Olen menestynyt hyvin ja olen monien mielestä yksi parhaimmista hiilereistä.. Siitä on tullut yksi sosiaaliketjuista työkavereiden, tuttavien ja perheen lisäksi. Nämä ihmiset tarvitsevat ja kaipaavat minua siinä, missä minä heitä.
Monilla ihmisillä taitaa olla erilaisia syitä, miksi he pelaavat, mutta minä uskon mieheni sanaan. Hän joutuu muuttamaan ja kokemaan saman kuin minä; kaverit jäävät taakse, eikä hän niitä voi enään nähdä opiskelun ja saman-aikaisen työn lisäksi 200km päässä; Paitsi pelissä, mikäli annan hänen pelata.
Etkö ikinä kaipaa sitä, minkä jätit taaksesi?
Etkö muistele niitä ihmisiä jotka pelasivat kanssasi jokainen päivä? Oliko se kaikki vaikeaa unohtaa? Ja kai sinä vieläkin joskus haluaisit pelata?
Pelkään itse näitä asioita..
..Että menettäisin läheiset kaverit toisenkin kerran.
Hienoa että joskus edes tulee asialliaisia vastauksia.
Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Kaikki liittyy johonkin mikä on tapahtunut tai puuttunut lapsuudessa.
Pelaaminen alkoi kiinnostuksesta ja tylsyydestä. Olen kiinnostunut paljon uusista asioista. Tällä kertaa kuitenkin haukkasin kakkaa, kun rupesin WOW:ia pelaamaan. Se peli palkitsee alussa pienistä suorituksista. Rima housee pelatessa kokoajan. Lisäksi kun siihen lisätään tää yhteisöllisyys, niin hyvät edellytkset on riippuvuuteen. Kuten kerroit niin siitä on vaikea päästä eroon.
Itse en voisi kuvitella että jääisin koukkuun nettipokeriin. Siitä en saa mitään iloa. Samaa korttien lätkimistä. Joku toinen on toista mieltä. Ihmiset jää eri asioihin koukkuun, kun ne riippuuveet tilkitsee niitä aukkoja mitä ihmisellä on. Niin mä sen olen ajatellut.
Itse kamppailin vuosia miehen kanssa hänen pelaamisestaan.. Elämästä kun ei meinannut tulla mitään!
No aloimpahan itse kokeilemaan pelaamista (ei ollut tarkoituskaan alkaa tosissaan pelaamaan nörttimäisesti) ja vähitellen tulimme siihen, että kun hän halusi pelata peliä, minun piti tulla mukaan.
Eipä kestänyt kauaakaan kun pystyimme (ensimmäistä kertaa suhteemme aikana) puhumaan asiallisesti peliajoista. Ajat alkoivat selkenemään kun ymmärsimme toisiamme ja ymmärsin hieman pelinkin päälle enkä katsonut sitä enään vieruksien. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja nykyään pelaaminen on hallussa. Itse en tosin enään koko peliä katsokaan, mutta mies käy pelissä pari kertaa viikossa ja viipyy n. 2 - 5 tunnin ajan omassa rauhassaan.
Tämä vaihtoehto sopii molemmille. Nykyään ei ole pelaamisesta ongelmaa mutta ensi harppaus parempaan suuntaan oli vaikea.
Itsekki ollut koukussa kyseiseen peliin useampia vuosia johtuen yksinäisyydestä. Peli alkoi kuitenkia ärsyttämään luokkien epäreiluuden takia ja sen että peli suosi selvästi vain tiettyjä hahmoluokkia(mm.rogue&hunter&druidi) joten heitin pelin mäkeen. Aloin pelata sitten vuoden Age of Conan -nimistä online peliä. Ollut nyt "kuivilla" puol vuotta. Töissä käyn säännöllisesti, ongelmaksi muodostuu vapaa-aika ku en tahdo saada aikaani kulumaan ni alkaa ärsyttämään. Joku sanoi et elämä on niin hiton tylsää, ja olen kyllä samaa mieltä. Varsinkin Suomessa talvella sulla on niin vähän vaihtoehtoja ajan käyttöön. Peli sentään tarjosi sosiaalista seuraa ja englannin kielen taitoni parani älyttömästi ja tapasin pelaajia ympäri maailmaa. Hauskaa oli ja kaipaan niitä aikoja. Lisäksi pelaaminen on todella hyvä tapa säästää rahaa kun ei tartte ottaa kaljaa&viinaa. Ainut ajanviettotapani tällä hetkellä on pyöriä trollaamassa youtubessa, sekin alkaa olla tylsää ku siel vaan jotai teinejä yritää näyttää kovilta. Joten enköhän lopeta itteni kiduttamisen tylsyydellä ja aktivoi uudelleen tilini. =)! Hyvää talvea kaikille! Muistakaa käyttää pipoa päällä pakkasilla ettei aivot jäädy!
Minä ruukasin pelata paljooooon. täsmällisesti 24/7.
Uppouduin täysin pelimaailmaan, ja se alkoi vääristämään käsitystäni oikeasta maailmasta.
Tosin tähän liitty paljolti kaikki muutkin asiat, en pelkästään wowittanu, mutta kaikki leffat,tv sarjat ym. mitä ikinä teinkään liitty tietokoneen edessä työskentelyyn.
paitsi opiskelut oli koulussa, no ainaki niinä päivinä joina olin koulussa.
Itse katsoin erään japanilaisen anime sarjan, joka on erittäin koukuttava, mutta myös terapeuttinen.
Sarjan katsottua, heräsin uudelleen elämään, ja aloin kiinnostua kaikista uusista ja vanhoista asioista.
Tässä sarjassa käsitellään tämmöisiä yksineläjiä, pelihulluudesta kärsijöitä, pyramidi huijauksista ym tollasta.
Tämä sarja on: Welcome to the N.H.K
Käskekää wowi hulluudesta kärsivien ystävienne katsoa kyseinen sarja tai sit vaan soitatte netti yhtiöön ja käskette katkasta netin kuukaudesa viikoksi kerrallaan, tämän ei pitäs kaataa wowi elämää mut antaa aikaa muulle.
Horde To The Victory!!!
Hehee:) Ootte te kyllä aika epeleitä. Kirjoitusasuista päätellen ootte kaikki aika nuoria, 12-15 v. Kannattaisko ensin käydä koulu kunnolla ja sitten pelailla jos jää aikaa. Että ekaksi oppisitte ees kirjottamaan:) Kannattas myös hankkia vaikka uusia harrastuksia joissa tapais uusia ihmisiä ettei tarttis ettiä kavereita peleistä. Muistan kun vuosia sitten ylistettiin IT-alaa tähtiin. Nuoria kehotettiin opiskelemaan tietotekniikkaa ja muutenkin harrastamaan tietokoneita. Onko nyt käynyt niin, että suurinosa tästä IT-sukupolvesta on pudonnut omaan kuoppaan. Enään alan osaajia ei riitä edes työmarkkinoille kun junnut istuu kotonaan 24/7 ja hakkaa konetta, pelaa. Ottakaa järki käteen ja tehkää jotain kongreettista. Käyttäkää se peleihin kuluva energia vaikka pelien suunnitteluun ja tekemiseen. Ainakin hyötysitte ite jotain saamalla pelaamista rahaa.
Kylläpä tuolla kirjoitustaidolla voi kongreettisesti näyttää esimerkkiä nuoremmille ;D
todella hyvin sanottu, nykyään liian monet ihmiset käyttäytyvät kun heillä ei olisi elämää (tunnen muutaman elävän esimerki)
WoW ei tule olemaan olemassa ikuisesti vaikka se onkin huippusuosittu ja Blizzard tekee sillä hirveästi rahaa. WoW on ollut olemassa vasta vähän yli 3 vuotta, mutta se on jo melko pitkä ikä tietokonepelille, vaikka MMORPGt painivatkin ihan omassa sarjassaan. Se kuitenkin loppuu jossain vaiheessa, mahdollisesti jo muutaman vuoden kuluttua. Mietipä mitä käy noille kaikille ihmisille joille pelaaminen on kuin koko elämä kun WoW loppuu? Siinä vaiheessa moni varmasti havahtuu siihen, että heillä ei ole paljoa sisältöä elämässä tai muita asioita joista nauttia. Eniten ahdistusta varmasti herättää yksinäisyys kun ei ole läheisiä ystäviä.
Olin itsekin koukussa yhteen nettiroolipeliin. Se ei ole WoW vaikka olen kokeillut sitäkin. Pelasin peliä pari vuotta ja käytin siihen kaiken vapaa aikani. Ystävyys suhteet viilenivät tai loppuivat kokonaan ja opiskelutkin kärsivät. Jossain vaiheessa kuitenkin elämässä sattui sellaisia asioita, jotka sai ajattelemaan.
Siitä on nyt kulunut noin vuosi ja olen nyt todella läheisissä väleissä joidenkin sukulaisteni kanssa ja olen saanut uusia ystäviä töistä ja koulusta. Pelaan edelleen samaa nettiroolipeliä, mutta vain muutaman tunnin päivässä, niinä päivinä kun olen kotona.
Summatakseni tämän koko viesti tarkoituksen: Ei ole hyvä pelata liikaa. Pelaaminen on kuitenkin mukavaa, joten sitä ei ole syytä jättää kokonaan.
On löydettävä se oikea tasapaino.
Hard-core pelaajat on pelimaailmassa kokoajan. Sitä aloittaa heti aamusta miettiä että miten tänään pelaan tai teen pelissä. Tolla kaverilla se hallitsee koko elämää todennäköisesti. Koko elämä suunnitellaan pelin ympärille.
Ainut keino on se repäistä irti siitä jotenkin tai odottaa että hän itse tajuaa sen.
Mielestäni ystävän velvollisuus on ottaa asia esille... Liika pelaaminen ei ole hyväksi ihmiselle ja elämälle. Onhan aikuinen ihminen omista valinnoista vastuussa, mutta joskus tajunta hämärtyy.
Mielestäni oikea tie sinulle olisi keskustella tosi avoimesti ja suorilla sanoilla ystävällesi. Kerro mitä olet huomannut ja mikä vaikutus sillä on kaverin tulevaisuuteen. Ja kerro että sinä olet ystävänä huolillasi toisesta. Sellainen keskustelu voi jo herätää toisen ymmärtämään reaalimaailmaa.
Esimiehenne puheille meneminen ei ole hyvä keino aloittaa ongelman ratkaisemista. Ehdottomasti sinun pitää puhua ensin suoraan ystävällesi.
Mutta mielestäni voit myös kertoa ystävällesi, että olet hänestä niin huolissaan että olet ajatellut esimiehen kanssa puhumistakin. Kysy siitä hänen mielipidettään.
Muista, että mikäli ystäväsi ei ymmärrä ja arvosta sinun huolenpitoasi, hän saattaa suuttua sinulle pahastikin. Toisaalta vaikuttaa siltä että välinne ovat katkeamassa nykymenolla muutenkin. Sinulla ei ole paljon menetettävää tässä.
Mikäli ystävälläsi on arvomaailma niin pahasti sekaisin, teet hänelle suuren palveluksen nostamalla asian reilusti esiin.
niin se on vieny mun miehenikin,tarpeex kun sille mäkättää niin sitten se vasta nostaa perseensä pois tietokonetuolista..niin ja mun 3 veljee pelaa kans..onnex ne tekee muutakin kun wowittaa,,,
Se on ihmeellisen koukuttava peli. Uskon että se vetoaa tietynlaisiin ihmisiin. Itselläni lähti kiinnostuksesta MMORG peleihin.
Aloitin heti kun se tuli Eurooppaan vuonna 2005. Yli kaksi vuotta tahkosin. Mitään ei jäänyt käteen kuin surkea kunto ja melkein tuhoutunut avioliitto. Kun mun neljäs lapsi syntyi sain vedettyä itteni irti.
Vieläkin kun ajattelin peliä niin tulee fyysinen pahaolo. Perhana kyllä sitä olen ollut riippuvainen. Ihmettelen vieläkin sitä miten siihen jäi niin koukkuun.
Jos joku on koukussa yrittäkää saada lukemaan tarinoita täältä.
http://www.wowdetox.com/
Jotkut tarinat on todella riipaiseivia. Itsekin kirjoitin omani tänne vappuaattona 07. Olen ollut "wow-selvä" kahdeksan kuukautta ja välillä luen näitä.
Ihmisillä on riippuvuuksia,toiset on riippuvaisia päihteistä,urheilusta,tai jostakin harrastuksesta...
Itse olen läpikäynyt joitakin em. mainituista riippuvuuksista.
-Pelit kärsin edelleen pahasta addiktiosta peleihin.
-Urheilu se oli joskus erittäin suuri ongelma.
-Päihteet olen edelleen riippuvainen tupakasta joka on edelleen yksi pahimmista mielestäni.
-Seksi hyvin paha addiktio(olen hetero mies) turha yrittää lähestyä...
Aloitan helpoimmasta päästä eli urheilusta loukkasin,joskus jalkani joka esti harrastamasta rakastamaaani lajia(harrastin urheilua laidasta laitaan puttisalia treeniä uintia ja venyttelyä en kuitenkaan mainitse päälajia.)
No kun jalka oli heikossa kunnossa niin ei siinä paljon mahdollisuuksia ollut kuin alkaa pelaamaaan konsoleista se lähti sitten kuvioon tuli tietokone.
Heh kuulostaa aika veikeältä melkein kuin narkkarin suusta joo ensin sitä polteltiin vaan sit alko tykittäminen.
Joo.. mutta porttiteoria pätee pelaamisen suhteen ehkä paremmin kuin päihteisiin.
En kyllä ole tykittänyt ikinä mitään enkä aio...
Joka tapauksessa kulutan netissä erittäin paljon aikaa,mutta viime aikoina elämä on tuntunut hyvin tyhjältä.
Ystäviä on mutta ei varsinaisesti elämää en enää nauti pelaamisesta se on PAKKOMIELLE.
En nauti koneen ääressä olosta koska kuten arvata saattaa se on pakkomielle,joka tapauksessa sanon sen se ei ole kuitenkaan yhtään sen pahempi tai parempi pakkomielle kuin mikään muukaan pakkomielle.
Esim.
-Katsoa saippuaa televisiosta,ja leikkiä ameebaa.
-Kalastaa,joka päivä sitäkin olen tehnyt.
-Liikkua 8h päivässä muunkin kuin työn puolesta.
-Ylipäätään tehdä yhtä,ja samaa tunnista toiseen päivästä toiseen jne..
Pointtihan on se jota ajan takaa arki on aina olemassa,mutta asioita ei tarvitse toistaa kokoajan huomenna ehkä jotain muuta ja sitä seuraavana kuka tietää.
Ps.Niinhän minä haluisin että arkea ei olisi,mutta fakta on että harrastukset ovat kalliita.
No ei kaikki...
Olen yrittänyt muuttaa elämäni suuntaa kaksi viikkoa sitten katkaisin kaikki välit klaanini.
Jossa opin puhumaan ja ymmärtämään sujuvasti amerikan englantia,olin klaanin arvostettu jäsen yli 6 vuotta, olen kahlannut läpi monien fps pelien sekä mmorpg pelien läpi.
Ainoa asia joka käteen jäi on sujuva englanti.
Olen ollut kahden yli 50 henkilöa käsittävän mmorpg klaanin johtaja,joka sinänsä on aika koukuttavaa järjestää johtaa sekä organisoida,jotakin edes virtuaaali-maailmassa.
Jos asiaa pitäisi verrata jotenkin yritys maailma tasolla,niin jos johdat yhtä maailman menestyneimmistä yrityksitä niin kyllähän pelimaailma voi silloin hieman koukuttaa.
Saavuttaa jotakin eeppistä,mutta joka tapauksessa vaikka olinkin onnistunut luomaan jotakin silti en hyötynyt itse siitä mitään periaatteessa.
Joka tapauksessa nyt jo peläten odotan,mikä on seuraava paha addiktio sillä tiedän että minulla aina tulee olemaan niitä ja on yhdestä ajanvietteestä kun pääsee eroon niin kuvioon tulee aina jotain muuta addiktoivaa...
Isellä kuluu aikaa 6-8tuntia per päivä pelaamiseen, tosin en pelaa wowia. Töissä vaan menee joskus hankalaksi kun uni velkaa tahtoo kertyä. Viikonlopun koitan viettää kaverien kanssa ja silti nukkua myös mahdollisimman paljon. Näin on mennyt kohta neljä vuotta. Viikolla ei ole oikeastaan kuin työ, peli ja vähäinen nukkuminen. Vkl on vähän muutakin elämää mutta jaksaminen alkaa olla vaikeaa.
En ole ihan varma oliko toi sun viestisi sarkasmia. Toivottavasti ei. Olen sitä mieltä että pelaaminen kuuluu tietyn ihmistyypin harrastuksiin.
Toisaalta mua kiinnosta pätkääkään jokin nettipokeri. En voisi kuvitella tylsempää hommaa. Katella floppeja illat pitkät. Joten ei voi ihan vetää suoraa johtopäätöstä että mistä tahansa on aina riippuvainen.
Unen puute on ongelma. Pelaat jonnekin 12:00 - 02:00 yöllä. Sen jälkeen nukkuminen on tosi vaikeaa ainakin mulla. Mä ainakin nukun koiran unta, jos pelaan liaa pitkään.
Aamulla ei oikein tokene töihin. Muistan joskus että katse vaan haritti kun ajoi autolla töihin. Ei pystynyt kunnolla kohdistamaan katsetta. Sairasta ...
MMORPG:GW,SRO,9D,2Moons,PT
FPS:AAO,BF1942-BF2,COD4
MMO:Elder scrolls.
TS,Ventrilo chattaamiseen ja controllointiin
Ps.Yep yep sad but so frikken true...
Addiktiot ovat addiktiota silloin kun addiktioon kuluu tietty määrä aikaa vuorokaudesta.
Juu kyllähän nämä tunti tai ei yhtään unta ja töihin kerrat on tullut käytyä läpi...
Monta määritelmää on tohon addiktioon, mutta olet oikeassa yksi oire lienee toi ajankäyttö. Toinen lienee se että kun tai perheenjäsenten elämään.
Mä välillä käyn kattomassa webissä jotain WoW:in sivuja tai jossain youtubessa näkyy videopätkä niin tulee suorastaan fyysinen paha-olo.
Urpot, hommatkaa seuraa, jotka kans pelaa ja jos ei kiinnosta niin lähtekää toisiin ympyröihin. Eiköhän ihminen itse lopeta pelaamisen jos ei enää kiinnosta ja keksii sitten jotain muuta. Tässä on kyse yksinkertaisesti vain erilaisista persoonista. Ehkä teille valittajille on ongelma juuri se, että te ette keksi itse itsellenne mitään tekemistä.
TV: Nainen, sosiaalinen pelifriikki - seurustelee sosiaalisen pelifriikin kanssa
WoWia ei mun tietääkseni voi päästä läpi(?), jota kaikki pelaajat yrittävät, josta se addiktio sitten kasvaa...
Peliä ei voi päästä läpi, tai riippuu miten sen laskee. Peli on älyttömän laaja, ja jos menestyt yhdellä servulla hyvin (mikä vaatii luultavasti vähintään vuoden pelaamisen siellä) voit vaihtaa servua ja aloittaa alusta uusien ihmisten parissa.
Itse myin accountin koska tajusin että näin unta wowista, miettisin aina koulussa kun sinne joskus pääsin edes että mitä tekisin tänään wowissa ym.
Ei se elämä saa pyöriä wowin ympärillä, mutta kaikki tuo katosi kun olin ollut pelaamatta noin viikon :D
Huh huh
jo on ihme peli kun isoja miehiä viedään 6 - 0.
Näin normaalina ja normaalisti ajattelevana naisena en tuota ymmärrä. Se on varmaan tätä
naisen logiikkaa.
Naisilla ei olekaan yhtä suuria pelihimoja/kilpailuviettiä kuin miehillä.
No moi. Minulla on sekä negatiivistä, että positiivistä palautetta WoW:sta
Negatiivine:
1. Se todellä vie yöunet, kuten joku sanoi (menin eilen, tai itseasiassa tänään nukkumaan klo 7:00 ja heräsin 12:00)
2. Se vie rahaa ja aikaa
3. Se on erittäin addiktoiva. Siitä ei ihan helpolla eroon pääsekkään :D
Positiivinen:
1. Siellä tutustuu uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin
2. Kuten joku sanoi, englannin taito kehittyy huomattavasti, jos sitä oikeasti yrittää puhua (jos ei osaa) p.s Minulla engalnnin taito on kehittynyt huomattavasti pelien ansiosta.
3. Se voi olla todellakin jonkun pakopaikka oikeasta maailmasta.
4. Olen myös kuullut monesti, että WoW on pelastanut ihmisiä mm.Itsemurhalta. Jos ette usko, etsikää netistä >.>
P.S Itse pelaan WoWia melkein 24/7, mutta kun hahmo saa lvl 70, niin ajattelin ulkonakin kävästä ja varmaan siinä kun en jaksa esim pelaa jos on pelissä joku ärsyttävä juttu xD. Ja olenkin käynyt ulkona (kerran) kavereittenki kanssa LoL.
Ja vielä lopuksi, eräs kaverini iso sisko, löysi miehensä WoWin kautta, ja ovat vieläkin erittäin onnellisesti yhdessä, vaikka WoWia pelaavatkin ja pitävät myös sosiaalista elämää toisiaan kohtaa.
Eli, WoW ei ole paha, eikä myöskään hyvä. Riippuu sitten ihmisestä, mitä hän ajattelee.
16-vuotias WoW player~
Pelannut kolmisen vuotta. Välillä tiiviisti ja taas taukoja pitäen. Mieheni pelaa ja hänen tyttärenpoikansa. Tiukat keskustelut, neuvottelut kaikki eri killoissa ;)
Kielitaito petraantuu sitä mukaan kun uskaltaa/kehtaa suutaan avata, kirjoitustaito kohentunut kummasti.
Addiktoiva- varmasti, kuten monet muutkin aineet. Ei koukkuun jää jollei päässä ole koukulle tilausta. Mieluimmin Wowia kuin keppanaa.
Olen pelannut pc -pelejä yli 10 vuotta eikä mikään ole koukuttanut. Tosin tunnen ihmisiä joille on käynyt näin- kyse on kuitenkin ensisijaisesti paosta jostain -elämästä, suhteesta - itsestään.
Ei peli ole hyvä tai paha - ei se ole inhimillistettävissä. Peli on peli ja me teemme itse omat ratkaisumme. Yhtä järjetöntä kuin joskus sanottiin shakkia paholaisen keksinnöksi. Eiköhän noitavainojen aika ole jo jäänyt taakse. Ihmisten psyyke on rakentunut eri tavoin ja hyvä on olla huolissaan jos joku vetäytyy elämästä- ystävyyden tarjoaminen, huolissaan olon kertominen ei ole paha asia- meillä vain on oikeus tehdä omat mokamme tässä elämänkoulussa jota itsen olen harjoitellut nyt 50 vuotta:)
Kyllä wowia naisetkin pelaa. Itse asiassa varmaan yksi harvoista peleistä, joissa naisia on aika paljonkin. Että eipä niitä miehiä tyhmiksi kannata alkaa sanomaan.
Tuollaisen pelin takia valvoo yöt ja päivät, eikä käy edes töissä?
Itse pelasin wowia 1,5-vuotta ja tänä aikana kuntoni romahti, sosiaaliset kontaktini vähenivät lähes olemattomiksi ja olin täysin välinpitämätön koulua sekä muita tärkeitä asioita kohtaan. Vanhemmat yrittivät välillä puhua järkeä, mutta käyttäydyin heitä kohtaan aggressiivisesti ja he eivät jaksaneet vaivata päitään enempää. Eroon pääsin vasta, kun yhteisöni wowissa hajosi ja menetin täysin pelihaluni, koska aloin ajatella, että kuinka paljon olin tehnyt töitä yhteisön eteen ja sitten se vain katosi savuna ilmaan. Vasta, kun olin ollut 2kk ilman wowia aloin ymmärtämään, että melkein tuhosin elämäni täysin..... silti minulle tulee vielä välillä himo palata takaisin pelaamaan, mutta yritän pysyä lujana.
Suosittelen, että menet juttelemaan duunikaverisi kanssa ja yrität saada hänet poistamaan ukkonsa wowissa tai pyydät, että hän antaa sinulla oikeudet päättää hänen peliajoistaan, (wowin kotisivuilla on parental control joka on tarkoitettu vanhemmille, että he pystyvät päättämään lapsiensa peliajoista). Sinun täytyy kuitenkin olla erittäin vaativa ja asettaa kylmät faktat duunikaverisi eteen, koska duunikaverisi todennököisesti käyttytyy aggressiivisesti ja välinpitämättömästi. Parasta olisi, että otat myös muita mukaan, koska jos esimerkiksi 3 ihmistä tulee puhumaan hänelle ja vaatimaan lopettamista/pelaamisen vähentämistä sen luulisi saavan jopa pahimman addiktin ajattelemaan. Jos joku/(jotkut) olisi tullut tukemaan minua pahimmassa vaiheessa, kun pelasin ja vaatinut ankarasti lopettamista olisin erittäin kiitollinen tälle henkilölle nyt.
Aika ikävä tilanne.. Kahtokaas South Parkin jakso WOW:ista .. Aika Huvittava.. www.allsp.com
...alkaa itse ajattelemaan, että mitä minä oikein teen? "Pelaan 24/7 peliä, , minua ei kiinnosta mikään muu kuin kasvattaa levuja ja saada kunniaa. Entä sitten jos minun hahmoni varastetaan tai se jotenkin häviää? Meneekö elämäni täysin pilalle? Angstaan loppuelämäni kun esim. 70 levunen ukkelini hävisi tuosta vain. Mitään ei jäänyt, kaikki meni hukkaan."
Minusta tämä on vielä typerämpää kun joutuu maksamaan, että pääsee pelaamaan jotain no-life peliä. Voi WoWia pelata niinkin, että ei pelaa sitä 24/7. Itselläni on kavereita, jotka pelaavat WoWia, mutta eivät he sitä pelaa 24/7, vaikka olisivatkin kuinka hyviä / huonoja siinä.
Itse en aio alkaa pelaamaan WoWia. Kokeilin sitä kaverin luona 10 min. ja en tykännyt.
Omassa pelissäni joutuu vaihtamaan nopeasti servua sillä useinkaan ei löydy vastusta enään. Muutamia servuja on missä olen viihtynyt pitempääkin koska niissä on kova taso ja joudun tosissaan kilpailemaan paremmuudesta.
Ajan kulua en edes huomaa. Sitten vasta havahdun kun on tarpeeksi kova nälkä tai on pakko käydä vessassa tai jtk muuta.
...olen pelannu WoWia kohta n.kuukauden,ensin oli se 10 päivän kokeiluaika ja sitten tuli vielä 1 kk päälle,mutta luulen että lopetan pelaamisen näiden ilmais-kausien jälkeen,en kyllä aio maksaa pelaamisesta,se on varma.Vaikka koukussa olenkin vähän,niin kyllä joku roti pitää olla...sen verran pitää osata hillitä itseään....
Tuon takia en ole koskaan koskenut WOW:iin. Onhan jotkut kuollukki tietokoneensa eteen tuota pelatessaan.
Ymmärrän sinua täysin ja minun mielipiteeni on siihen,että totta kai pitäisi kertoa pomolle koko totuus..Mutta mutta,mitä hyötyä siitä olisi enää,jos hänellä on lääkäristä kirjoitettu sairaslomalappu joka ikinen kerta..?
Miesystäväni ja minä pelaamme kumpikin Wowia ja se vie kyllä aika paljon aikaa..!
Näitä juttuja on kuultu ennenkin. Itse en ole kyseistä peliä pelannut (muuten pelailen paljon konsoleilla) , enkä oikein ymmmärrä, miten johonkin peliin voi jäädä niin pahasti koukkuun. Jotenkin se kaveri nyt vaan pitäisi saada sieltä kotoa liikkeelle. Jotenkin vaan tuntuu, että koukkuun jää pahiten ne ihmiset, joilla ei oikein ole kavereita, jotka pyytäisivät ulos tms. Eli nyt vaan sitä kaveria sieltä houkuttelemaan "normaaleihin" touhuihin: urheilemaan, baariin... ihan mitä vaan. Että muistuisi taas mieleen, ettei se wow-maailma ole kuitenkaan yhtä mukava kuin oikea maailma...
Minulla on tuttu, joka myös jäi melkein koukkuun wowiin. Aluksi peli ei vienyt kovin paljon aikaa, mutta äkkiä alkoi koulu tuntua turhalta (oli juuri lukioikäinen), tuli riitaa perheen kanssa ja oikean elämän kaveritkin jäi aika lailla syrjään. Löysi myös jonkun tytön wowin kautta, mutta "onneksi" tuli riitaa hänen kanssaan ja sen takia se pelaaminenkin jäi kertaheitolla. Tajusi hankkiutua eroon siitä hahmosta (tai mikä onkaan) ja lopettaa koko pelaamisen ihan tuosta noin vaan. Nyt on taas asiat kunnossa: seurustelee ihan oikeasti, menestyy opinnoissa, on alkanut taas urheilemaan ym. ihan normaalia. Tosin on sanonut, että vieläkin tekisi mieli pelata, mutta ei itä aio tehdä, kun tietää mitä siitä seuraa.
Eli kyllä siitä wowista pääsee eroon, kun on oikeat keinot käytössä.
Taitaa taustalta löytyä muuta kuin peliriippuvuus, ehkä lääkäri on kuitenkin tutkinut potilaansa ja mielestäni on oikeudenmukaista ettet puutu toisen elämään. Kertoo jos on kaverisi, jättää kertomatta jos ei koe sinua niin läheiseksi. Hoitele vain oma leiviskäsi äläkä tuhlaa työaikaasi toisen vaanimiseen.
Tämä on yleensä ongelma wowin kanssa, itse en pidä tästä kyseisestä pelistä kovin paljon. Se vaatii todella paljon aikaa,jos haluat saada asioita etenemään. Guild Wars on parempi ainakin tämän takia.
Wow koukku on helppo juttu älytä. Se on päivän selvää.
Kyse ei ole siitä että Wow taiottu jollain saatanallisella magialla ja se, niinkuin kameran uskottiin tekevän, vie ihmiseltä sielun.
Juuri siitä minkä Wow väitetään tuhoavan: sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Wow ei suoraan TUHOA pelaajansa sosiaalista elämää, mutta se KORVAAA sen omallaan.
Eihän Wowia kukaan pelaisi jos kyse olisi pelkästä matsista pii-aivoja vastaan. Syynä on se että jossain vaiheessa pelaaja alkaa pitää Wow olevia ihmisiä HELPOMPINA/MIELENKIINTOISEMPINA kontakteina kun ns.NORMAALIT ihmiset.
Useassa nettiyhteisössä tulee paljon spämmiä niskaan. tässäkin ketjussa "vittutvitutivitutiti"-uikuttajia, jotka vain etsivät jostain syytä millä pilkata toisia. Se ei ole mikään ihme, jos joku sitten pitää Wow kauttaluomia kontakteja parempina, kuin pikkusieluisia idiootteja jotka eivät ymmärrä tukkia turpaansa.
Wow on sosiaalista vuorovaikutusta, toisin keinoin. Inhimillisen tekijän vuoksi se pysyy jatkuvasti mielenkiintoisena. Sinä huomaat että olet siellä niiden muiden pelaajien takia jotka ovat samanhenkisiä, sallivampia ja eivätkä sano miten sinun tulee elää, ilman mitään pätemisen tarvetta. Toki sielläkin on spämmereitä, mutta ne täytyy vain oppia sivuuttamaan.
Minä noin ahkerasti pelaisi mitään, en esim. todennäköisesti tykkäisi siitä että Wow tapaan minulta vaadittaisin pelaamaan jokin tietty aika joka päivä. Olen vuorotöissä, ja korkean työmoraalini takia minä en yksinkertaisesti pysty ottamaan luvallista poissa oloa ilman masentavaa syyllisyyden tunnetta.
Tuo alkaa olla jo epänormaalia joten ainoaksi keinoksi osaan sanoa kaverisi vakuuttamisen siitä että hänellä on myös velvollisuuksia oikeuksien lisäksi, velvollisuus käydä töissä. Mutta ilman minkäänlaisia uhkavaatimuksia, sillä se saattaa vain pahentaa tilannetta. Parhaiten onnistuisi myös vakuuttaminen siitä että tosi elämässäkin löytyy mielenkiintoisia ihmisiä, eikä vain Wowista.
Tosin kaupungissa elämiseen kuuluu syrjintä, eli ihmiset keskustelevat ja ovat tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka he mieltävät "Hyviksi." Tälläinen syrjintä on paska juttu, ja se voi myös olla yksi syy Mmorpgeitten suosioon: siellä kun ei tahdota ryhtyä kovin mielellään jakamaan vuohia ja lampaita toisin kuin täällä.
Ihmiset varjelevat yksityisyytteen aivan hysteerisesti nykyään, joten kaverisi vakuuttamisesta siihen että tosi maailmassa voi elää, tulee tuskin olemaan helppo tehtävä.
there is no RL (real life), its only AFK (Away from keyboard)...