Voisiko joku teologisesti oppinut selittää, miten Kristuksen kirkkolaki (Matt.18) ja toisaalta Jeesuksen vertaukset lusteista ja vehnästä sekä kuolleista ja elävistä kaloista sopivat yhteen. Kirkkolakihan neuvoo nuhtelemaan ja jos nuhdeltu ei seurakuntaakaan usko, häntä on pidettävä pakanana ja publikaanina. Toissalta Jeesus varoittaa tässä ajaassa puhdistamasta puimatannerta eli ssiis erottelmasta lusteita vehnästä tai heittelmästä kuolleista kaloja verkosta, koska lusteiden seassa voi mennä vehnääkin ja kuolleitten kalojen seassa eläviä. Miten hoitokokoukset ovat perusteltavissa luste-vehnä -vertauksen valossa?
Mikä oikeasti on hoitokokousten teologinen perusta? Tästähän mm. Erkki Reinikainen ja Heikki Saari kiistelivät 1970-luvun lopulla.
Saaren linja käy selkeästi esille esim. v. 1979 radioidussa suviseurapuheessa. Vrt. Saari, Mitta täyttyy -kirja v. 1967. Siinä hänellä näyttäisi olevan eri tulkinta.
Mikä oikeasti on hoitokokousten teologinen perusta? Tästähän mm. Erkki Reinikainen ja Heikki Saari kiistelivät 1970-luvun lopulla.
Saaren linja käy selkeästi esille esim. v. 1979 radioidussa suviseurapuheessa. Vrt. Saari, Mitta täyttyy -kirja v. 1967. Siinä hänellä näyttäisi olevan eri tulkinta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
,,,
Toivon asiallista keskustelua.
Aloittaja
etsimäsi henkilö. Mutta koska uskon, ajattelen olevani vapaa vastaamaan.
Kun tarkastelee Kristuksen kirkkolakia, Jeesus päättää "kirkkolain käsittelyn" sanoihin:"Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa; ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaissa." (Matt 18:18)
Edellä esitetty valta perustuu ensisijaisesti KRISTUKSEN SANAAN eli KRISTUKSEN VALTAAN. Tämä valta "käsittelee" SYNTIÄ, josta ihminen joko päästetään tai johon hänet sidotaan. Mutta tämä valta ei ole tuomiovaltaa siinä mielessä, että toinen ihminen olisi toista parempi, toisen yläpuolella. Jeesus puhuu tässä evankeliumin virasta,joka on PALVELUSVIRKA.Tämän viran tarkoitus ja tehtävä on siis ennen muuta ihmisen iankakkinen autuus.
Mitä tulee ihmisen/ihmisten tuomitsemiseen ilman Kristusta (vertaa ns "hoitokokoukset"),ne Raamattu yksiselitteisesti kieltää."Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, pitää teitä tuomittaman, ja sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman." (Matt7:1-2)
Eli yhtä vähän kuin ihminen on ansiollinen evankeliumiin, yhtä pätemätön hän on "kadottamaan" toisia ihmisiä.
Voidaanko siis sanoa, että vl-liikkeen hoitokokoukset 70-luvulla olivat vähintäänkin arveluttavia ja niille on vaikea löytää raamatullista perustaa?
Aloittaja
vaara mennä väärille poluille. Jumala vie meitä omiateitään.Emme ainaymmärrä .Näinjälkikäteen vasta monia asioita ymmärrämme. Ymmärrämmesenkin, että aina meistä löytyy hoidolle aihetta, mutta viallisina kuitenkin saamme taivaltaa. Täydellisiämeistä ei tule, mutta taakkoja ei kannata kantaa. Jumalan valtakunnassa löytyy armoalttari.Raamatun mukaan.
poluille. Väärät polut ovat syntiä.
Semmosista täytyy tehdä parannus. Pyydettävä anteeksi loukatuilta, vaikka eivät olisi enää vl:äkään. Elävä usko neuvoo jopa korvaamaan vahingon.
Ovatko siis Matt.18. luvussa oleva ns. Kristuksen kirkkolaki ja toisaalta lustevertaus ristiriidassa?
Vl-liike ei kykene syvällisiin keskusteuihin sille itselleen aroista asioista.
olivat todella arveluttavia ja täysin epäraamatullisia.
Arveluttavia ne olivat mm seuraavista syistä:
- Ns "hoitajat" olivat itse itsensä ylimmiksi sielunkaitsijoiksi korottaneita henkilöitä, jotka uskoivat itsellään olevan (omasta erinomaisuudestaan johtuen) kyvyn nähdä toisen/ toisten ihmisen sisimpään. Tähän tohtorointiin he uskoivat kouluttautuneensa "Potilaan"/ "potilaitten" vointiin lainkaan perehtymättä (ns henkioppi)
- Ns "hoitojen" todellinen tavoite ei ollut "hoidettavan" auttaminen. Tämän todistaa se, että "hoidettavalle" ei saanut tarjota minkäänlaista suojaa. Ei aineellista, ei henkistä eikä hengellistä.
- Ns "hoitojen" seurauksena monelta mielenterveys järkkyi, perheitten pahoinvointi lisääntyi, ystävät muuttuivat vihollisiksi ja pahimmassa tapauksessa jotkut epätoivossaan riistivät itseltään hengen.
- Todellisiin ongelmiin puuttumista ei vieläkään sallita.
Kun siis Kristus opettaa: "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä KAHDEN KESKEN YKSINÄNSÄ..." Lukivat ns "hoitomiehet" tämän: "Vaikka sinun veljes/ sisares ei olisi tehnyt yhtään mitään sinulle, on sinulla "hoitomiehenä" oikeus nuhdella tätä julkisesti siten kuin itsestä mukavalle tuntuu."
Kun nyt edelliseen myllytykseen joutunut halusi puolustautua, vedottiin asiassa "seurakunta on totuuden patsas ja perustus"- argumenttiin. Itse itsensä "hoitajiksi valinneet olivat valinneet myös itse itsensä erehtymättömäksi "seurakunnaksi"
ja Kristuksen kirkkolakia Raamatun valossa, voit havaita seuraavaa:
Lustevertaus puhuu kahdenlaisesta kylvöstä. Toinen kylvö on hyvää siementä, toinen vihollisen kylvämää ohdakesiementä. "...taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa, mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisun sekaan, ja meni pois." ( Matt 13:24-25)
Herra,jolta kysyttiin, sopiko ohdakkeet koota pois pellolta,vastaa:"Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon MINÄ elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani." (Matt 13:30)
Toisin sanoen oikea USKO on ainoastaan ja vain Jumalan aikaansaannosta.Tälle uskolle JUMALA LUKEE juuri sen OIKEAN TUOMION.
Kristuksen kirkkolaki puhuu puolestaan "veljesten välisestä sielunhoidosta" siinä tarkoituksessa, että syntiin joutunutta ei jätettäisi oman onnensa nojaan. Kristus osoittaa tässä "lain" kohdassa sen kristillisen rakkauden, joka alentaa itsensä lähimäisen parhaaksi. Kristus lähettää siis loukatun loukkaajansa luo, "onnistuneen" "epäonnistuneen" luo. Tässäkään ei nosteta ihmistä toisen yläpuolelle,kuten ei lustevertauksessakaan.
Selität tätä eri tavalla kuin esim. HS v. 1967 kirjassa "Mitta täyttyy".
Selityksesi ei oikein vakuuttanut. Kyllä minulle jäi edelleen se kuva, että Matt.18 (Kristuksen kirkkolaki) ja toisaalta ohdake/luste/kuollut kala ovat ristiriidassa. Mitä siis kristityn tulee sallia ja mitä ei? Jos katsoo, kokee tai näkee veljen rikkoneen sinua vastaan, onko tämä kokemus ohdakkeen näkemistä?
Aloittaja
"ja elon-ajalla sanon MINÄ elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani." (Matt 13:30)
Milloinkahan tämä aika tulee? Milloin Jeesus sanoo elomiehille: kootkaa ja polttakaa. Sanooko hän niin aikojen lopulla vaiko vasta ajallisen elämän päätyttyä? Elomiehet siis kuitenkin lopulta valitsevat, mitkä ovat ovat ohdakkeita ja mitkä nisua, mutta milloin tämä tapahtuu!?
HS:n tulkinta 1970-luvun lopulla oli, että tämä puintiaika, puimatantereen puhdistusaika, oli tullut. Se todellakin näkyi hirveänä hoitokokoushysteriana. Silloin kävi varmaan niinkin, että myös vehnää poltettiin ohdakkeena.
Aloittaja
sitä tosiasiaa, että hyvä siemen, siis Jumalan sana on lähtöisin Jumalasta, EI ihmisestä.
Sitä vastoin synti, joka "meissä asuu", saa aikaan tekoja, jotka ovat Jumalan sanaa ja tahtoa vastaan. Nämä teot eivät siis ole Jumalasta. Ne ovat "maasta".
Kun lustevertaus puhuu Jumalan tuomiovallasta ja peräti viimeisestä tuomiosta, on tässä kyse tuomion perusteista, jotka eivät nojaa ihmisiin, "lihaan ja vereen".
Kristuksen kirkkolaki ei sekään ole tarkoitettu veljen/ sisaren tuomitsemiseksi ihmisyyden mittapuulla. Jos niin olisi, ei tällaista menettelyä Kristus itse suosittelisi.
Veljen/ sisaren näkeminen ohdakkeena ei ole Kristuksen kirkkolain tarkoitus. Päinvastoin.
Hoitokokouksissa saattoi käydä niin, että veli tai sisar "sidottiin synteihinsä", erotettiin seurakunnasta, häntä ei ei enää tervehditty jumalan terveellä vaan pidettiin pakana ja publikaanina, eriseuraisena ja erotettiin rauhanyhdistyksen jäsenyydestä jos oli jäsen ollut. Olisiko tämä ollut sitä ohdakkeena pitämistä ja ohdakkeiden polttamista?
Aloittaja
toimitettu "lihan käsivarrella", eivät ole olleet Kristuksen kirkkolain eivätkä Raamatun Hengen mukaisia. Kun sitomisen on suorittanut kuka tahansa ihminen ilman Kristusta, merkisee tämä Kristuksen poissaolo armottomuutta, jossa "hoitaja" toimii oman mielivaltansa innoittamana. Ns "hoidotkokoukset" ovat tällöin olleet surkuteltavia "näytösoikeudenkäyntejä".
kohtaa ei ole esitetty aikaperspektiivissä, mutta tuo "nisut kootkaat minun aittaani" tarkoittaa varmasti Jumalan aikaa, jota ihminen ei määritä.
Mutta kun SRK määritteli tuon ajankohdan 70-luvulla ja sen näkyvänä ilmiönä olivat hoitokokoukset tunnetuine seurauksineen.