mua askarruttaa semmoinen juttu kuin että hymyilettekö te paljon? Jaksatteko ylipäänsä olla iloisia?
itse olen melkein koko ajan haudan vakava enkä onnistu iloitsemaan mistään.
itse olen melkein koko ajan haudan vakava enkä onnistu iloitsemaan mistään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyl mä jaksan ainaki hymyillä :) Onhan niit synkempiiki hetkii. Tulee itkettyy ja naurettuu ja synkisteltyy ikävien mielikuvien paris, unelmoituu kivojen. Ehkä enemmän kuitenkin hymyilen. Näin tässä vaiheessa elämää.
...kun muut nauravat niin väkisin hymähtelen. Ajattelen aina että "mikä vittu tossakin oli niin hauskaa?"
Kavereiden kanssa hymyilen, yksin en. ^^
mä hymyilen ja nauran tosi paljon, kun oon muitten kanssa ja no itekseenkin välillä hymyilyttää...mut perusilme taitaa kyl olla kuitenkin semmonen hymytön...
..hymyilen ja paljon. Nauruakin mahtuu mun arkeen. Oon aina ollut hirveen nauruherkkä. :D
SITTEN ON TÄRKEÄ VIESTIKETJU!!!!!!!
"keskustellaan nyt sitten anoreksiasta"
..sun ongelma on? Osaatko lukea? Vai missä vika? Kenties korvien välissä? Viestin aloittaja halusi kuulla, että "onko anorektikot iloisia" (vähän hölmösti ilmaisin), mutta kuitenkin. Usein anoreksia vie mennessään niin ilon kuin ystävätkin.
Mikä helvetti tässä on niin epäselvää? Mua on oikeesti nyt kunnolla käyny vituttamaan toi sun käytökses.
Koulussa aina hymyilen ja naurulla peitän/työnnän kaikki murheet pois. Kaikki luulee varmasti että mulla menee tosi hyvin. Oon aina ollu miellyttämisen halunen ja yritän piristää/kuunnella muita, että niin.