Siinä se tuli, voiko anorektikko seurustella? Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä pitkään sairastaneilta.
Minulta anoreksia tuhosi suhteen edelliseen poikaystävääni ja päätin etten anna sen tapahtua enää koskaan. Nyt kuitenkin olen seurustellut reilun vuoden ja asunut alkusyksystä asti yhdessä erään ihanan nuoren miehen kanssa. En ole läheskään parantunut mutta ollut pitkään jo menossa hiljalleen parempaan ja päätin että tätä ei ana minulta vie. Mutta nyt se on viemässä.. Olen ärtynyt, haluan olla yksin, olen vihainen poikaystävälleni koska hänellä on kavereita ja harrastuksia. Juuri äsken hän lähti erääseen hänelle tärkeään tapahtumaan ja yritti koko päivän saada minut mukaan. Minua kuitenkin masentaa ja tunnen itseni liian isoksi lähtemään mihinkään, joten kiukuteltuani hänelle jäin yksin kotiin. Onko suhteemme tuhoon tuomittu? Toivon että ei... Ja miten te anorektikot hoidatte parisuhteenne? Enkä tarkoita nyt muutaman kuukauden juttuja vaan pitkiä suhteita, joissa mahdollisesti asutaan yhdessä yms.
Kiitos kun jaksoitte
Minulta anoreksia tuhosi suhteen edelliseen poikaystävääni ja päätin etten anna sen tapahtua enää koskaan. Nyt kuitenkin olen seurustellut reilun vuoden ja asunut alkusyksystä asti yhdessä erään ihanan nuoren miehen kanssa. En ole läheskään parantunut mutta ollut pitkään jo menossa hiljalleen parempaan ja päätin että tätä ei ana minulta vie. Mutta nyt se on viemässä.. Olen ärtynyt, haluan olla yksin, olen vihainen poikaystävälleni koska hänellä on kavereita ja harrastuksia. Juuri äsken hän lähti erääseen hänelle tärkeään tapahtumaan ja yritti koko päivän saada minut mukaan. Minua kuitenkin masentaa ja tunnen itseni liian isoksi lähtemään mihinkään, joten kiukuteltuani hänelle jäin yksin kotiin. Onko suhteemme tuhoon tuomittu? Toivon että ei... Ja miten te anorektikot hoidatte parisuhteenne? Enkä tarkoita nyt muutaman kuukauden juttuja vaan pitkiä suhteita, joissa mahdollisesti asutaan yhdessä yms.
Kiitos kun jaksoitte
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen onnellisesti avoliitossa ja annan sulle neuvon, joka varmaan saattaa tuntua tyhmältä. Neuvon sua ottamaan ison riskin ja kertomaan paremmalle puoliskolles kaiken ongelmistasi. En osaa sanoa toimiiko teillä, mutta itse olen ainakin löytänyt ihmisen, joka ei tuomitse vaan rakastaa mua tällaisena ja joka haluaa olla tukenani ja apunani. Hän sanoo mulle olevansa huolissaan. Silloin ajattelen, että koska rakastan sitä, mun täytyy syödä jottei rakas joutuis olla huolissaan. Itse tunnen oloni nyt paljon terveemmäksi, kun maailmassa on edes tuo yksi ihminen joka tietää missä mennään ja silti rakastaa. Kokeile rehellisyyttä on neuvoni.
asun yhdessä mun poikaystävän kanssa ja ollaan seurusteltu nyt yli 3 vuotta jonka ajan olen sairastanut sh:ta ensin bulimia sitten anoreksia. poikkis tietää asiasta ja on ollut tukena. mäkin neuvoisin sua kertomaan asiasta, ei se helppoo ole mutta sen jälkeen kyllä helpottaa kun ei tarvi salailla ja saat tukea.
vaan yksi neuvo: Jutelkaa asiasta. Ja jos se aidosti susta välittää nii ymmärtää kyllä ja on sun tukenas. Itelläki on tää jo yhen suhteen pilannu.poikakaveri sai tietää mun anoreksiasta jotakin kautta ja käytti koko juttua mua vastaan kaikissa riidoissa yms. ja melkeinpä kailotti kaikille että jos en kerran halua syödä vaan kuolen mielummi nii siinähän kuolen. Mutta sillon tajusin että ei se oikeesti musta välittäny. Mutta silti suosittelen että kerrot ja juttelette asiasta nii ei käy nii että se saa jotain toista kautta tietää. Onnea teille^^