Toivottavasti tämä ei ärsytä ketään mutta olen ONNELLINEN! minulla on ollut paniikkihäiriö jo 5 vuotta, välillä kokonaan oireeton kuten tälläkin hetkellä! olen syönyt lääkkettä nimeltä anafranil ja minulla auttaa se. välillä olen pitänyt ½-1vuoden taukoja lääkkeestä. annostus on 30 mg päivässä. tällä hetkellä syön sitä. olen siksi onnellinen että olen kauan mieheni kanssa halunneet lasta ja olen luullut että raskauden aikana ei voi syödä tätä lääkettä,joten olemme lykänneet lasten yrittämistä mutta nyt soitin teratoligiseen tietokeskukseen ja he sanoivat että sitä voi syödä raskauden aikana kunhan vain lopettaa ennen synnytystä ettei lapsella ole vieroitusoireita! olen ollut niin huolissani tuosta asiasta mutta turhaan. nyt lapsi on enemmänkin kuin tervetullut. olen opetellut myös hallitsemaan paniikkikohtauksia ja olen hyväksynyt sen tosiasian että tämä sairaus on osa minua koko elämäni. tällä hetkellä olen oireeton aika lailla kokonaan. tiedän että kun on vaikeita aikoja niin ei jaksa olla positiivinen mutta niin sitä paranee kun luottaa itseensä ja ei anna periksi. olen voittanut ainakin jo puolet sairaudestani pelkästään hyväksymällä sen ja tiedostamalla että itse voin tehdä kohtauksille jotain. Lukekaa hyvät ihmiset ben furmanin kirja perhosia vatsassa, siinä on ihan älyttömän hyviä vinkkejä ahdistukseen ja paniikkiin ja kohtauksiin. minä ainakin olen saanut apua tästä kirjasta ja kannaattaa tehdä niin ettei ajattele koko sairautta tavallaan unohtaa jos pystyy. sillloin ei paniikit ainakaan iske. minulla jos kohtaus iskee,ajattelen että siinäpä tulkoon, enpä ole ennenkään siihen kuollut ja aina se on ohi mennyt!
tsemppiä kaikille ja kyllä se elämä voittaa kun jaksaa vaan siihen luottaa! voimia kaikille!
tsemppiä kaikille ja kyllä se elämä voittaa kun jaksaa vaan siihen luottaa! voimia kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
neuvo
"minulla jos kohtaus iskee,ajattelen että siinäpä tulkoon, enpä ole ennenkään siihen kuollut ja aina se on ohi mennyt!"
minäkin osaan joskus jo noin ajatella! ja itseasiassa, kun kohtaus sitten on kuin onkin ohi, niin sen jälkeen on tosi helpottunut olo. (siis ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!)
Voi kun kiva kun menee noin hyvin. :) Ja onnea lapsen yrittämiselle! :)
Hieno vinkki kirjasta. Itseasiassa hain sen jo kirjastosta. Poikani, joka tekee diplomityötä yliopistossa sairastaa paniikkihäiriötä ja syö täsmälääkettä alustavasti. Nyt olo jo helpottunut.
Onnea perheenlisäyksen johdosta!
Yleensä tulee kirjoiteltua silloin kun menee huonosti. Mutta on kiva tietää että ei elämä aina kurjaa ole. Oma "häiriöni" on vähän ärhäkämpi ja kestänyt 14 vuotta. Ollaan yritetty lasta 3,5 vuotta tuloksetta ja nyt on ivf-hoidot menossa. Lääkkeiden lopettaminen pelottaa todella paljon, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Olen vaan päättänyt kestää. Makaan vaikka kolme ensimmäistä kuukautta sängyssä, jos ei muu auta! Ja pitää lukea se kirja, ehkei tarvitsekaan maata koko ajan sängyssä;)