Vaaka on niin perin rauhallinen ja tasapainoinen. .. . . . .. Mutta sitten kun tulistuu, niin miksi se on vaikeampi keskytettävä kuin ansaan ajettu karhu?
Miksi vaaka on ...
rihtaaja
102945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... mikähän tuo liene. Ehkä se on niin, kun on tarpeeksi jankutettu/haukuttu/häiritty tms., niin se menee yli. Nollasta tulee ykönen. Totta on, kun suutun, suutun todenteolla ja siinä lähtee ihmiset niin äkkiä kauemmaksi.
Älkää suututtako Vaaka-kavereitanne ;) Me siedämme paljon, mutta sitten kun menee rajan yli..
Vaa´at on sellaisia, että kun ne on saaneet raivarin, niin ne vähän aikaa pitää mykkäkoulua, mutta seuraavana päivänä ne ei muista koko asiaa.
Ehkä se johtuu siitä, että vaaka on muuten niin tyyni ja rauhallinen, mutta kun saa kohtauksen, niin ehkä se kohtaus johtuu siitä, että vaaka kokee hirveätä epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa.ELI MUISTAKAA PARISUHTEESSA OIKEUDENMUKAISUUS JA TASA-ARVO
Olen vaakatyttö mutta nousevalta merkiltä skorpioni eli suuttumiseni ovat aika tulisia ja tunteet roihuavat tavaroiden lennellessä ympäri huoneita. Tavallaan on jotenkin seksikäs olo kun olen ärtyisä. Ehkä ammennan jotenkin voimia kiihkeästä puolestani... tiedä häntä...
jos saan tosi raivarin niin meiltä ei säästy kukaa nyrkki iskuilta mä en tiiä miten me muututaan sellasiksi ite oon yhesti yrittäny itsarii kun raivostuin
Kokemuksesta tiedän, että siedän yhtä sun toista kuukausikaupalla, mutta kun pinna palaa, niin se palaa totaalisesti ja sitten tekstiä riittää muutaman tunnin.:)
Ehkä vaaka tasapainoilee ärtymyksen tunteiden kanssa liian pitkään...unohtaa ne välillä...taas vähän sorkitaan pesää ja karhu on valmis tulistumaan.:)
Olen vaaka, välillä "järkevä" ja tasapainoinen, aina tunteellinen. Kun minua ei huomioida tarpeeksi (oma tulkintani asiasta -> ei aina pidä paikkaansa ;) niin teen asian kyllä hyvin harvinaisen selväksi. En voi sille mitään...sanat tulevat suustani.... aiemmin tavarat lentelivät... olen oppinut hieman hillitsemään. Periaatteessa pienestä "vastoinkäymisestä" saattaa tulla järkyttävän suuri. Enpä tiedä mistä johtuu. Mutta nuo pinnassa olevat tunteet voisin lahjoittaa välillä pois... rasittavaa itellekin kun aina "tunteilee". Yölläkään ei saa olla rauhassa... näen paljon unia ja tunne aina matkassa. HUH! Sori tämä vuodatus... Ymmärrä: olen vaaka ;)
Olen samaa mieltä. Mieheni on vaaka ja hän on niin rauhallinen. Ihan joskus ärsyttää kun itse olen kiukkupussi ja tulistun herkästi ja mies tosi harvoin kiukustuu, mutta jos niin sitte on leikki kaukana. Voisin tietenkin ottaa mallia hänestä, kasvattaa ns. porstuaa. Onneksi kaikki eivät ole samanalaisia.
toi pätee myös mun kohdalla. ensin sietää kaiken paskan mitä niskaan kaadetaan, mut sitte kun pinna palaa, niin se myös palaa. pari vuotta sitten vedin serkkua turpaan niin lujaa, että siltä halkes huuli, vaikka se vittuili ihan pikkuasiasta. ollaan oltu kaverit ala-asteelta asti, niin kauan kun muistan. sitä joskus vaan pimahtaa, ja jälkeen päin ei saata edes muistaa koko juttua.
Vastasit tavallaan itse kysymykseesi; että kun lopulta tulistuu niin....eli: me vaakat todella siedetään enemmän, kauemmin ja isommalla suuttimella kaikkea potaskaa silmille, mutta raja se sitten meillekin lopulta tulee vastaan...eli meidän pitäisi päästellä niitä höyryjä vähän useammin, kuten muutkin "merkit"...esim. härkä, oinas jne????..ettei pääse patoutumaan.
Mutta en kyllä allekirjoita tuota turpaan vetoa yms. tosi yli menoa, kuten joku mainitsi, mut ääntä lähtee ja kaikki omasta mielestä pitkään kärsityt vääryydet, sit kun saa päänsä auki....
Kyllähän se niin on että kiitollisena meikäläinen ottaa vastaan kaiken sonnan eikä puhu mitään. Sitten kuin vihdoin suutun tulee viime viikkoiset ja viime vuotiset samalla. Mulla on tapana sanoa että kun suutun on jo liian myöhäistä. En meinaa leppyä millään vaikka järki sanoo että pitäis eikä edes välttämättä haluais olla vihainen. Kuulostaa kummalliselta, mutta totta on.