pitkäaikaisen ikävöinnin, huonon olon, ihmettelyn, mietiskelyn, epätoivoisen toivon, tänne nettiin juuttumisen, jne jne mieluummin kun otamme yhteyttä toisiimme ja teemme asiat selviksi keskenämme? Ja meitä on vielä niin monta!
Omalta kohdaltani vastaan että suurimpana syynä joka minua pidättelee on usko että toinen ei välitä. Mutta entäs jos välittääkin? Entäs jos hän olisikin yhtä ikävissään kuin minäkin? Miksi hän ei sitten ota yhteyttä minuun? Voisiko siihen olla sama syy...:(
Meitä on niin monen monta joiden ajatukset pyörivät tätä samaa rataa. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä tässäkään viestissä. Kunhan puran ajatuksiani täällä yksin istuissani. Kun ei ole ketään kenen kanssa näitä kysymyksiä pyörittelisi puhumallakaan. Kiitos puheenvuorosta. Hyvää illanjatkoa kaikille ikävöijille. Yritetään purra hammasta yhteen ja kestää.
Omalta kohdaltani vastaan että suurimpana syynä joka minua pidättelee on usko että toinen ei välitä. Mutta entäs jos välittääkin? Entäs jos hän olisikin yhtä ikävissään kuin minäkin? Miksi hän ei sitten ota yhteyttä minuun? Voisiko siihen olla sama syy...:(
Meitä on niin monen monta joiden ajatukset pyörivät tätä samaa rataa. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä tässäkään viestissä. Kunhan puran ajatuksiani täällä yksin istuissani. Kun ei ole ketään kenen kanssa näitä kysymyksiä pyörittelisi puhumallakaan. Kiitos puheenvuorosta. Hyvää illanjatkoa kaikille ikävöijille. Yritetään purra hammasta yhteen ja kestää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
yksi sellainen.
Minulla se johtuu myös siitä että uskon ettei toinen välitä. Sitä on niin hankala olla kun tuntuu että tämä ihminen hymyilee ja on iloinen jokaisen seurassa, eikä pelkästään minun. Piirit ovat myös pienet joten jos saan pakit, se kantautuu kaikkien korviin.
Tänään olisi pitkästä aikaa ollut mahdollisuus tunteiden kertomiseen, tai edes paremmin tutustumiseen. Ei ollut ketään muuta paikalla häiritsemässä tai katsomassa. Tilaisuus oli ja meni kun en uskaltanut lähestyä.
Ikävintä tässä on se että ihastuessa alkaa etsimään merkkejä toisesta omien tunteiden tueksi. Yliherkäksi tulee myös kaikelle sille mitä toinen tekee. Näiden kanssa sitten jahkailee illat ja yöt, kunnes on niin sekaisin ettei ole enää mitenkään selvillä siitä mitä toinen mahdollisesti tuntee tai ei. Helpointa olisi kysyä heti kun omat tunteet heräävät, jotta saisi vastauksen myötä rauhan. Vastaus, oli se kumpi tahansa, toisi mielenrauhan ja auttaisi siirtymisessä eteenpäin. Silti kysymyksen esittäminen on vaikeaa, koska se on omalta puolelta ladattu sellaisilla tunteilla joita ei ihan joka päivä koe.
mielessäni ne kerrat, kun olin hiljaa juuri silloin, kun suu olisi pitänyt avata. Olisin vain kävellyt viereesi puiston penkille. Miten helpolta se nyt tuntuukaan...