Puuh.Ensimmäinen viesti 24 foorumeille.Noh,asiaan.On mennyt tässä n.10 päivää aika kauheesti.Huimaus on ollu pahempaa kuin koskaan.Eilen piti ottaa jo seinästä tukee ihan kunnolla ja mennä makuulleen,yleensä se on vain se tunne.Itsellä kun on jatkuvaa toi huimaus niin sitä osaa käsitellä oikein,mut nyt se on mennyt tosi pahaksi.Ensi viikolla ois psykiatrille aika,pitänee keskustella lääkkeen vaihdosta,efexor depot 150mg menee,ja tuntuu ettei toimi enää oikein hyvin.Jännä tää sairaus,kun välillä tuntuu,että mikä mua nyt masentaa ja ahdistaa muka.Mulla se on toi jatkuva huimaus.Vaikee ymmärtää ja hyväksyä että rennolle ja sosiaaliselle tulee tällainen tauti,mutta voihan se tulla kelle vaan.Pitää koittaa sinnitellä ensi viikkoon.Jännitys saa niin niskat ja hartiatkin jumiin,että alkaa huimaamaan hirmuna...pitäis jossain hierojalla tai niksauttajalla käydä..tuntuu että alan vähän liikaa jämähtämään tänne kotia,opiskelu kärsii,mut on se vähän vaikeetakin tällä ololla :-/
Noh,muista jutuista,kiitoksia näistä teidän viesteistä,tukea saa hirveesti kun tietää että on muitakin.Tosin oireita ei passaa liian tarkkaan mietiskellä,kun sitten jos kohtaus iskee,alkaa itselle esiintyy niitä oireita mitä muilla on ollut =) Itsellä meni tuossa pitkän aikaa tosi hyvin.Olkaa onnellisia jos teillä menee juuri nyt hyvin,oireet voi joskus palata,mitä ihmeellisimmistä syistä,tai ilman syytä.Mutta sitä toki on turha miettiä.Nauttikaa elämästä sen mukaan miten pystytte!Itse toivon ihan pienesti että joskus tapais oikeessa elämässä samaa tautia sairastavan,vois olla kiva jutella ja vaihtaa kokemuksia ja koittaa tukea..mut itse tuntuu ehkä häpeävän vähän liikaa tätä tautia...
Tsemppiä vaan kaikille!:)
Noh,muista jutuista,kiitoksia näistä teidän viesteistä,tukea saa hirveesti kun tietää että on muitakin.Tosin oireita ei passaa liian tarkkaan mietiskellä,kun sitten jos kohtaus iskee,alkaa itselle esiintyy niitä oireita mitä muilla on ollut =) Itsellä meni tuossa pitkän aikaa tosi hyvin.Olkaa onnellisia jos teillä menee juuri nyt hyvin,oireet voi joskus palata,mitä ihmeellisimmistä syistä,tai ilman syytä.Mutta sitä toki on turha miettiä.Nauttikaa elämästä sen mukaan miten pystytte!Itse toivon ihan pienesti että joskus tapais oikeessa elämässä samaa tautia sairastavan,vois olla kiva jutella ja vaihtaa kokemuksia ja koittaa tukea..mut itse tuntuu ehkä häpeävän vähän liikaa tätä tautia...
Tsemppiä vaan kaikille!:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moikka! Kannattaa ihmeessä mennä hierojalle, se auttaa varmasti sinua. Minulla on ollut panikkiin citalopram lääkitys kolme kuukautta ja olo on aika hyvä. Välillä on ihmeellinen olo päässä mutta enköhän kestä sen. Mulla oli myös tota huimausta paljon ennen kun otin lääkityksen mutta mulle se sattui öisin aina. Heräain siihen kun huimasi niin paljon. Mulla on onneksi ihana mies joka osaa hieroa ja se on auttanut aika paljon. Pitäisi silti itsekin kunnon hierojalle mennä.
Olen kanssasi siinä samaa mieltä että täältä saa paljon apua kun ahdistaa ja olisi ihanaa saada joku kaveri jolla olisi sama sairaus. Jos haluat antaa maili osoitteen niin olisi kiva kirjoitella kuulumisia.
Onko täällä muuten ketään Rauman seudulta?
Tsemppiä kaikille!
*
Minulla on myös huimausta usein. Yleinen ahdistuneisuus keskivaikea masis paniikki diagnosoitu. Joskus en voi liikkua ulkona ilman kävelysauvoja tms. lainkaan, tuntuu että lennän heti selälleni muuten...
Lääkitys Efezor 75 mg ja tarvittavana bentso (ei säännöllisesti). Isompaa efemäärää kokeiltiin, mutta se vain pahensi oireilua. Nyt menee ainakin kotioloissa melko hyvin. Vältän kyllä muualla liikkumista parhaani mukaan...etenkin jos joutuisin menemään yksin.
Onneksi nuo kaikkein ilkeimmät huimausjutut eivät ole viime aikoina uusiutuneet, sellaiset että pitää oksentaakin jne. Mutta en uskalla nousta jakkaralle tms. koska silloin...
Oletko työelämässä? Minä olen nyt sairauslomalla (tai kuntoutustuella) ja on hyvä, että voin toimia ihan omien rajojeni puitteissa kotosalla!
Joo,itse oon vähän miettinyt kans että kumpaan suuntaan tota efee pitäis viedä,ylös vai alas,se toimi aika kauan hyvin,mutta nyt ahistaa taas.Cipralexiin tekis mieli siirtyä takas,sillä oli mieli pirteämpi,mutta kyllä silläkin vähän ahisti.Oispa kyllä kiva jos löytyis oikea lääkitys.Huimausta on kestänyt jo TOSI kauan mulla,ja välillä se on pahempaa,nyt ehkä pahimmillaan mitä ikinä.Tänään sain kohtauksen,mutta siitä selvittiin.:) Periks ei anneta! Toi jatkuva huimaus mulla saa ehkä eniten mielen maahan.Joskus vaan rupee ärsyttämään ku miettii omaa elämää,että täällä sitä "pomppulinnassa" vaan kävellään!
Käväsin tänää vähä hoitaa selän ja niskan seutua,kyllähän toi pikkasen helpotti.Ens viikolla uudelleen.
En oo nyt työssä,vaan opiskelen...opiskelu on raskasta,mutta toisaalta sen verran vapaamuotoista,että on antaa aikaa itsellenikin.Koitan taistella tästä paskasta taas ylös.Uskon ja tiedän siihen pystyväni vielä! =)
Ei oo tällähetkellä semmosta mailiosotetta jonka antaisin,ku ei viiti ihan omalla nimellä laittaa :) Pitäis ehkä tekasta mailiosote...oishan se kiva ehkä mailailla tjsp. Joku ryhmäkin vois olla hyvä,mut ei just nyt.
Voimia!
Ps.Älkää koskeko liikaa alkoholiin! Ja bentsoissaki koittakaa pitää taukoa..itellä kyllä kokemusta xanorista eroon pääsyssä(pitkän käytön jälkeen),mutta pari vuotta oltu jo ilman!
Hei! Et mitään heikko ole juttujes perusteella. Minusta oikeasti rohkeaa se, että tulee ulos kuorestaan ja puhuu kun on tälläiset kanavat keksitty. Niinkuin monet täällä ovat todenneet, et ole yksin vaivojesi kanssa. Lääkitys sinällään oireitten poistamiseksi on taas ihan eri asia ja lääkäreitten vastuulla. Poikani opiskelee yliopistomaailmassa ja lopputyön aloittaessaan jo valmiiksi stressaantuneena sairastui paniikkihäiriöön. Vanhempana tietysti huolestuneena seurasin tilanteita, joissa oireet ilmenivät, puhumattakaan miltä miehestä itsestään ne tuntuivat. Psykiatrin vastaanotolta saimme Ciralex lääkityksen, jota mies on syönyt lähes kuukauden. Nyt on olotila aika seesteinen, mutta pahoja päiviäkin näyttää tulevan sillon tällön. Ainakin itse on tyytyväinen aikaisempaan olotilaan ja jaksaa painattaa lopputyötään. Unen laatu aikaisempaan on ehkä hieman huonontunut joka saattaa olla seurausta lääkityksestä, jolla on piristävä vaikutus. Aurinkoista kevättä ja tsemppiä opiskeluusi :)
Hei!
Juuri samasta vaivasta kärsin itsekin eli huimauksesta. Välillä se on pahempaa ja välillä sen kanssa pärjää paremmin. Minulla huimausoireet alkoivat jo kaksi vuotta sitten. Aluksi ihan lievänä. Kokeilin oikeastaan vain Cipralex lääkettä tuolloin ja siitä en saanut yhtään apua huimaukseen. Ihmisiä on joskus vaikea katsoa silmiin kun tuntuu, että pyörtyy justiinsa.. Onneksi kävin pari kuukautta takaperin lääkärissä ja vaihdoin Cipralexin toiseen lääkkeeseen. Tai olin tässä aika kauan ilman mitään lääkettä raskauden vuoksi, mutta sitä ennen käytin Cipralexia melko pitkäänkin, vaikka siitä saatava apu ei ollut kummoinen. Minulla huimaus on tilanteisiin sidottua eli ilmenee esimerkiksi joissakin sosiaalisissa tilanteissa.
Minkä ikäinen olet ja mistäpäin Suomea? Olisi tosi kiva meilailla ja tutustua toisiimme! :) Tämä sairaus on jostakin syystä häpeällinen vaiva, mutta onneksi se on meillä molemmilla. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti olotilasi helpottaa!
Moikka.Pikkasen välillä jo helpottanut pahin huimaus.Tällä viikolla pääsenkin käväseen lääkärissä.Jospa toi tästä taas...
Mulla on kestänyt tätä huimausta 6 vuotta jo.Aikalailla jatkuvaa se kaikenlisäksi on,mutta tietyissä tilanteissa sitten pahenee,ja sitten rupee vähä hermostuttamaan...u know =) Tahtoisin kyllä pärjätä ilman lääkkeitä,mut ei se oikeen tuu kuuloonkaan,enkä ees välillä myönnä olevani niin stressaantunut,mutta kai sitä vähän välillä stressaantuu tuosta huimauksestakin,kun sitä on jo niin kauan kestänyt...
Sulle ja muillekin,tietty voi mailailla. [email protected] on mun mailiosote,piti tehä uus,ku ei iha omalla nimellä kehtaa netissä laittaa,eikä varmaan saakkaan =)
Noh,melko keski-suomesta mä oon,ja ikää siinä 20-30v,jos jonkinlaista osviittaa saa :)
Tsemppiä taas kaikille,toivottavasti teillä menee hyvin,ei anneta periks!Aurinkokin paistaa ulkona,niin mieli piristyy pikkuhiljaa..mut muistakaahan,että apua saa,ja sitä on tarjolla,kun vaan vähän koittaa sitä pyytää.Pitäis itekin koittaa muistaa.:) Ja aina ei oo pakko olla niin vahva,välillä saa olla heikko,ei me ite päätetty et tällaset oireet ilmestyis elämää rasittamaan..