Olet vikoinesikin aivan liian täydellinen ollaksesi todellinen. Sinua ajattelen, seuraasi kaipailen, koska sait minut tuntemaan olevani hyvä ihminen... Olit mulle valo ja voimavara, niinä varastettuina hetkinä, kun olit todellinen...
En ole keksinyt mikä oli kohtaamisemme tarkoitus, lähinnä vain sekoitimme toistemme ajatukset ja tunteet, mielet ja elämät... Mitä kohtalo oli meille varannut, sitä en tiedä, koska tein oman päätökseni. Mutta en osaa olla ajattelematta, mitä jos olisin tehnyt toisin? En kuitenkaan kadu vaan haluan uskoa, ettei ollut meidän aika...
En ole keksinyt mikä oli kohtaamisemme tarkoitus, lähinnä vain sekoitimme toistemme ajatukset ja tunteet, mielet ja elämät... Mitä kohtalo oli meille varannut, sitä en tiedä, koska tein oman päätökseni. Mutta en osaa olla ajattelematta, mitä jos olisin tehnyt toisin? En kuitenkaan kadu vaan haluan uskoa, ettei ollut meidän aika...
Vastaukset 12
Vanhimmat
No höhhöh, mulla on ikkunaverhotkin jossa on meidän vihaiset naamat. Mutsi osti sattumalta lahjaksi.
Jos ei susta muuta järkevää muistoa ole niin se kummittelee vielä kauan :)
Ilman kohtaamistasi olisin nyt kuollut, sen muistan ja tiedän. Uskoakseni tieni on mennä yksin, koska en taida olla sopiva sinulle.
Ehkä jos siltä tuntuu niin se oli koko tarina.
Osaan kulkea joku sydämessä kunnes on oikeasti aika mennä, luonnollisella tavalla.
En itse oikeen tavallaan usko mihinkään, mutta olen huomannut henkien läsnäolon. Olisin täysi idiootti jos sivuuttaisin ne vaikken uskokaan. Kohtalosta en tiedä, olemme kovin pieniä täällä. Ehkä joku joskus vihdoin kuuli huutoni.
En kadu myöskään, olen aina tehnyt parhaani elämässä. Joskus se ei vaan riitä.
Mutta kiitos että sain todella kokea rakkauden tunteen. Se oli mahtavaa, se oli lahja mikä tuskin noin vaan syyttä annetaan.
Ehkä se oli leivänmuru vangille. Jatkan tuomioni kantamista, edellisen elämän virheistä. Elän hyvin, tunnollisesti, sydämellä ja otan iskut vastaan kunnes viimeinen armo annetaan.
Ja mun järki kertoo ja veikkaa että en vaan osannu, niinku en koskaan ennenkään.
Ja koska mussa on jotain minkä naiset vaistoaa kun on lähempänä, ongelmia!
Mutta ei se mitään. Oon iloinen jos olet löytäny tai löydät semmoisen joka on suht normaali, tai siis tuntee itsensä normaaliksi ja on näin normaali.
Mä tunnen itseni aina todella epänormaaliksi ja olenkin myös sen takia epänormaali. Luultavasti loppuun asti
Kylmä analyysi, mutta uskoakseni lähinnä totuutta
jolla ei jotain ongelmia olisi. En tiedä olenko oikeassa, mutta luulen tietäväni miksi tunnet itsesi epänormaaliksi. Sanoin joskus, että ymmärrän enemmän kuin arvaatkaan.
ei kohtaloa ole olemassa on vain tämä hetki ja Jeesus Kristus
http://www.youtube.com/watch?v=-dqHbs_dMfU
kirjoitettu on:
Johannes 16:9: Synti on siinä etteivät ihmiset usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
http://www.youtube.com/watch?v=z5w1IaY79Qk
Jeesus ei liity tähän mitenkään.
On sattuma, onni, epäonni. On tavallaan siis kohtalo, tavallaan on vapaus. Joskus sattuma antaa elämän parhaan tilaisuuden, se lipuu ohi eikä toistu enää uudestaan.
Erosin kirkosta kun tajusin ettei Jeesukselle rukoilu muuta mitään elämässäni eikä edes auta ymmärtämään.
http://www.youtube.com/watch?v=c-xBVfYks0g
Näillä ajatuksilla ja Jeesuksella ei ole yhteyttä. Tai on, olkoon matkamme määrätty, mutta itse voimme vaikuttaa sen suuntaan, kuten voimme vaikuttaa kohtaloihimmekin.
Että riepoo tuollainen "ylivalaistunut". Tiedätkö, ettei sun kauniit sanat ja aiheen julkituominen tee susta parempaa ihmistä -"usko on hänessä, joka tuntee sen sydämessään, muttei tee itsestään/asiastaan liian suurta numeroa."
Että tässä tapauksessa on kohtalo ei Jeesus. Ja nyt menet avautumaan muihin ketjuihin!
sille joka uskoo kaikki on mahdollista
täydellinen.
Minultakin puuttuu vikoja. :)
Ei ole mitään "mitä jos".Sinä teit päätöksen,
ettei sitä tullut.
Sen ajan tarkoitus oli vain pysäyttää meidät miettimään...
Kiitos siitä.
Väitän vastaan:) Onpas "mitä jos", koska päätökseen vaikuttaa toinen osapuoli ja asioilla on aina musta ja valkoinen puoli, kuten päätöksilläkin.
...Mitä me mietittiin?!
samaa mieltä siinä, että "asioilla on aina musta ja valkoinen puoli".
Mutta "mitä jos" jäi vain sinulle, koska minulla ei ollut vaihtoehtoa siinä tilanteessa, kun sinä olit päätöksen tehnyt.Minun oli tehtävä omat ratkaisut sinun "päätöksen" pohjalta ja siirtyä eteenpäin.
Eli siinä:sinun valkoinen puoli ja minun musta puoli.
Mitäkö mietittiin...?
Elämän perusasioita...ja muuta typerää. :)