Tulin siskoni innoittamana katsomaan mitä lapsuuden yhteisön "omissa" kesksuteluissa puhutaan, ja joissan keskusteluissa viitataan siihen että lestadiolaisuus on jonkinlainen pysyvä ominaisuus. Pidättekö lestadiolaiseen kotiin syntyneitä aina lestadiolaisina riippumatta siitä mihin arvoihin he sitoutuvat aikuisina (esim. ateistiksi ryhtynyt tai muslimi/buddhalainen jne. lestadiolaisen kodin kasvatti)?
Miten sitten esimerkiksi kiihkovasemmistolaisen ateistiperheen jäsen joka on kasvatettu marxilaisiin arvoihin? Onko hän uskoon tultuaankin kommari?
En kysy provosoidakseni vaan uteliaisuuttani. Olen jo nelikymppinen, 15-vuotiaana liikkestä lähtenyt nainen ja vakaumukseltani vahvasti jotakin muuta kuin lestadiolainen. Elääkö yhteisön jäsenissä usko siitä että jossakin vääräuskoisen sydämeni sopukoissa Lars Levi pitää majaa?
Miten sitten esimerkiksi kiihkovasemmistolaisen ateistiperheen jäsen joka on kasvatettu marxilaisiin arvoihin? Onko hän uskoon tultuaankin kommari?
En kysy provosoidakseni vaan uteliaisuuttani. Olen jo nelikymppinen, 15-vuotiaana liikkestä lähtenyt nainen ja vakaumukseltani vahvasti jotakin muuta kuin lestadiolainen. Elääkö yhteisön jäsenissä usko siitä että jossakin vääräuskoisen sydämeni sopukoissa Lars Levi pitää majaa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
varmaankin niin että kerran lestadiolainen aina lestadiolainen. Samaan tyyliin kuin aina alkoholisitin lapsi on aina alkoholisitin lapsi.
Eli vaikka kuinka sitoutuisi muihin arvoihin kuin mihin on kasvanut silti kasvatus ja taustat näkyvät. Ainakin jollain tasolla.
Vaikka arvomailma olisi toinen silti ja valitsee mitä ottaa ja mitä jättää. Silti lestadiolainen arvomailma voi ja usein näkyy jossain. Jos ei vakaumuksessa niin muuten elämässä.
lestadiolainen ja liikkeestä eronnut? Niinku liikkeestä eronnut lestadiolainen vai? Tahtoivat varmaan tuossa edellisessä sitä raittiissa uskomassa olevan mielipidettä. Täällä ollaan raittiisti epäuskomassa?
Uskon että itse kukin tuntee sen parhaiten itse, miten suuri merkitys lapsuuden kasvatusideologialla on aikuisena.
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu? Pyörivätkö mielessäsi ajatukset synnin tekemisestä, anteeksi saamisesta ja taivaaseen pääsystä?
En kysynyt siksi että itse kokisin mitään yhteyttä liikkeen ajatusmaailmaan vaan siksi etten ole koskaan tullut ajatelleeksi että joku ehkä olettaa minun olevan pohjimmiltani lestadiolainen.
Olen siitä samaa mieltä että menneisyyttä jokainen kantaa mukanaan. Se on sitten eri asia mihin aikuisena sitoutuu, olisi aika surullista jos esimerkiksi väkivaltaisen alkoholistin lapsen katsottaisiin sitoutuneen isänsä arvoihin aikuisenakin.
Minulla ei ole lestadiolaisuutta vastaan mitään kun en ole sen kanssa tekemisissäkään, on ihan mielenkiintoista että oma tausta on niinkin erikoinen. Silti otin aikoinaan teininä rajun eron ryhmän arvoista ja olen samalla linjalla edelleen, vastustan mm. naisten kehon riistämistä (pakkosynnyttäminen), ajattelun kahlitsemista ja monia muitakin asioita joita porukassa esiintyi. Vastustan niitä toki kaikissa muissakin yhteisöissä joissa niitä esiintyy, naisten sukuelinten silpominen esimerkkinä.
Tavallaan on aika liikuttavaakin, jos joku näkee minut lapsuuden yhteisön jäsenenä, minulla on siis tietämättäni ollut näkymätön linkki ihmisiin joidan parissa kasvoin. :) Taitaa olla kuitenkin paras pitää muistot muistoina etten vielä taannu teiniksi ja ala paasata asioista joitka ovat mielestäni lestadiolaisuudessa päin peetä. Myönnän auliisti että 25 vuoden takaiset muistoni ovat varmaan vanhentuneitakin osin, mutta kovin samanlaiselta kuin muistelin tuo ajatusmaailma näin äkkivilkaisulla näyttää.
Ei millään pahalla, mutta pakokauhu iskee ajatuksesta että joutuisin edes kokeellisesti elämään päivän lestadiolaisena. ;) Eletään ja annetaan toisten elää, jokainen tavallaan.
Lestadiolaisuuden todellinen kuva vääristyy kun kuka tahansa voi kirjoittaa täällä heidän nimissä ja pääasiassa niin tehdäänkin, sen huomaa tälläinenkin ihminen joka ei ole itse liikkeeseen kuuluva, mutta heitä paljon tunteva ja heitä ihaileva. Olen ns. fani ;-)
saman viestin joka ketjuun???
henkilö on vanhoillislestadiolainen ja hän lobbaa kyseistä lahkoa ja pyrkii saamaan ihmisiin myönteistä mielikuvaa vl-harhalahkosta.
Olen törmännyt muutamaan ilmeisesti saman henkilön viestiin, jossa hän ilmoittaa olevansa ns. fani. Mielestäni tälläinen fanittaminen tämän asian yhteydessä, millä palstalla ollaan, kuulostaa aika oudolta. Mennnään ikäänkuin toiseen äärilaitaan siitä mitä tältä palstalta on totuttu ei - lestadiolaisten ajattelevan. Jotenkin en jaksa uskoa, että nuo kirjoitukset on aivan vilpittömästi kirjoitettu. Toivon, että niiden takana ei todellakaan ole lestadiolainen, jonka yritykset kirjoittaa jotain positiivista lestadiolaisista menevät lievästi sanottuna överiksi.
Sinänsä en ole aivan oikeaa kohderyhmää vastaamaan avaajan kysymykseen sillä olen lestadiolainen. Kuitenkin kun pohdin tuota asiaa ja ajattelin niitä ystäviäni, jotka eivät enää ole lestadiolaisia, mielestäni he jotenkin kantavat ehkä tietämättäänkin menneisyyttään mukanaan. Olen suurinpiirtein samanikäinen kuin sinä, avaaja, ja en ihmettele yhtään, kun kerrot 25 vuotta sitten jättäneesi entisen elämäsi taaksesi, että et ajattele sitä aikaa pelkästään hyvällä. Nuo silloiset sekasortoiset ja ahdistavat ajat varmasti ei luo kaipuuta entiseen. Onneksi asiat ovat nykyisin paljon paremmin. Varmasti on paljon epäkohtia, joita minäkin kritisoin ja olen tällä palstalla jonkin verran niistä kirjoittanutkin, mutta kuitenkin pääosin nämä viimeisien vuosikymmenten ajan on puhaltanut vapaat ja raikkaat tuulet. Ikävää on se, että hoitokokouksista ei ole otettu vastuuta siinä määrin, että ne asiat olisi jotenkin oikeasti hoidettu pois päiväjärjestetyksestä ja se aiheuttaa niiden uhreissa vielä tänäkin päivänä monenlaisia vaikutuksia.
Olenpa live - elämässä hoitokokouksista keskusteltaessa saanut sellaistakin palautetta, että ne eivät olleet kovin iso juttu, muuta kuin tällä palstalla. Toki on totta, että tällä palstalla asiat paisuvat helposti sellaisiin mittasuhteisiin, että se ei vastaa enää todellisuutta, mutta olisiko syy kuitenkin siinä, että tämä palsta on niitä ensimmäisiä paikkoja, joissa kaikenlaisista asioista, jopa vääryyksistä, on voinut vapaasti puhua?
Mutta en ymmärrä, mitä tarkoitat tällä:
"Onneksi asiat ovat nykyisin paljon paremmin. Varmasti on paljon epäkohtia, joita minäkin kritisoin ja olen tällä palstalla jonkin verran niistä kirjoittanutkin, mutta kuitenkin pääosin nämä viimeisien vuosikymmenten ajan on puhaltanut vapaat ja raikkaat tuulet."
Tarkoitatko, ettei vl-syntilistaa tarvitse nykyisin noudattaa tikitilleen? Vai etteikö säännöistä poikkeamisesta joudukaan enää yhtä herkästi hengenhaistatukseen tai muun hoitotoimenpiteen kohteeksi kuin aikaisemmin?
Onko vl-opetus jotenkin muuttunut viime vuosikymmeninä ja jos on, niin millä tavalla?
Mitä asioita ylipäätänsä tarkoitat tuolla sanomisellasi?
Millä tavoin tausta mielestäsi näkyy näissä ihmisissä? Olisi hauska tietää, onko itsessäni piirteitä joiden synty saattaisi liittyä lapsuuden yhteisöön.
Olen pohtinut joskus sitä, että ankara oma- ja velvollisuuden tunto tai on varmaankin osin yhteisön peruja. Se ei ilmene niissä asioissa joita liikkeessä korostetaan, mutta yhtäkaikki itsekriittisyys ja oman "hyvyyden" arviointi saattaisivat hyvinkin olla lapsuuden peruja. Minä toteutan omaa vakaumustani mm. ihmisoikeusjärjestöissä ja kaltoin kohdeltujen naisten tukena ihan käytännön tasollakin - aina tuntuu että voisi tehdä vielä lisää. Lisäksi kristilliseen maailmankatsomukseen kuuluu lähimmäisen rakastaminen. Kuulostaako tutulta?
Olen edelleen auktoriteettien ja normien vastainen yksilö ja julkifeministi. (Ei, se ei ollut teini-iän päähänpisto niin kuin minulle alentuvasti muistettiin kertoa, vaan kokoajan voimistuva ominaisuus :) Opinko olemaan erityisen krittinen koska näin paljon vääryyttä vai huomasinko vääryyden koska olin yksilönä tiedostavampi kuin moni muu? Ainkin inhoni mielivaltaa kohtaan varmasti voimistui entisestään järjettömien sääntöjen puristuksessa. VAnhempani ovat myös kertoneet että kyselin lapsena tavallistakin enemmän ja olin "hankala" eli kyseenlaistin pljon nuorempana kuin itse muistinkaan.
Mielelläni kuulen kokemuksia siitä miten tasuta on vaikuttanut omaan/toisten aikuisuuteen.
XXX Olen törmännyt muutamaan ilmeisesti saman henkilön viestiin, jossa hän ilmoittaa olevansa ns. fani.XXX
Alkuperäinen viesti on allekirjoittaneen.
Joku palstalainen copypastaa siitä osia vähän joka väliin, ilmeisesti teksti on hänen mielestä "osuvaa", mielestäni on tosi tyhmää toistaa yhtä ja samaa...,
uusi päivä ja uudet kujeet(viestit).
t: alkuperäinen *fani"
vahvimmin siten, että nykyään vallalla oleva maallistunut elämännäkemys on minulle vieras ja vastenmielinen. Se on niin vieras, etten pysty edes eläytymään siihen.
Uskon ihmissielun kuolemattomuuteen ja kristinuskon perussanomaan.
Kiitos Rebekka jälleen maltillisesta ja paneutuneesta kirjoituksesta. Sinä olet yksi palstan parhaita kirjoittajia!
"Olenpa live - elämässä hoitokokouksista keskusteltaessa saanut sellaistakin palautetta, että ne eivät olleet kovin iso juttu, muuta kuin tällä palstalla."
Tällainen väite on puhdasta propagandaa. Muistan miten ihmisten mielet olivat hoitokokousta ennen ja sen jälkeen aina kiihdyksissä viikkokausia. Ja he odottivat milloin on seuraava hoitokokous, ja aprikoivat, mikähän mahtaa olla se "seuraava henki", josta pitää parannusta taas tehdä. Hoitokokoukset alkoivat olla jo "tapahtumia", eräänlaisia spektaakkeleita, koska niissä pengottiin yksityisten ihmisten henkilökohtaisia asioita. Ne olivat silloista "tosi-teeveetä" ja "idolsia" eli ihmisten julkisia nöyryyttämisiä. Ihmiset seurasivat niitä sillä ne suokkivat ihmisen alhaisimpia puolia, kuten vahingoniloa. Sairasta nautintoa lähimmäisen nöyryyttämisestä! Nykyisin sellaista lähetetetään roska-tv-kanavilla. Silloin ne olivat rauhanyhdistysten peruskamaa.
Eivät siis mikään pikkujuttu, mutta nykyisin vanhemmat vl:t häpeävät niin mukanaoloaan ja niiden hvyäksymistään,että yrittävät niitä vähätellä. Ja nuorelta polveltahan koko historiallinen tosiasia on kokonaan salattu.
Ei liene tarpeen kertoa millaiset henget olivat vallalla hoitokokousaikaan, se on varmasti tullut tällä palstalla esille. Joten, se joka ne "henkien haistelut" ja tuon ajan ahdistavan ilmapiirin muistaa, osaa arvostaa sitä, että nuo ajat todella ovat taaksejäänyttä elämää. Vaikka nuo vuodet luovat heijastuksiaan ilmapiiriin tänäkin päivänä, on sen aikaista "kyttäysmentaliteettia" (onneksi) mahdotonta kuvitella tähän päivään. Siis koen, että voi vapaasti elää omaa elää ja pikkuhiljaa jopa kritisoidakin näkemiään epäkohtia. Ainakin minä koen olevani "kaikessa rakkaudessa" omissa ympyröissäni, vaikka varmasti en jätä sanomatta live-elämässäkään mikäli sanomisen tarvetta tulee. Jos kokee olevansa oikealla asialla, ei tarvitse pelätä sanoa ajatuksiaan ääneen. Väärää vallankäyttöä en voi koskaan hyväksyä.Jos joku suoraanpuhumisen takia alkaa katsoa kieroon, se on hänen ongelmansa ei minun. Jotkut vaan mieluummin katselisivat maailmaa niiden ruusunpunaisten lasien läpi.
Ensiksi kiitos kommentista. Onhan se mukava kuulla, että joku näitä meikäläisenkin näppäilyjä jopa lukee, ettei turhaan aikaansa koneen ääressä haaskaa. Tässä puuhassa on hyöytyä siitä, että aikanaan silloin, vuonna miekka ja kirves, koulussa opetettiin vielä konekirjoitusta ja sai siitä vielä kiitettävän todistukseenkin. Pitkäänkään kirjoitukseen ei mene tuhottomasti aikaa. Toki kirjoittamista on tullut harjoiteltua sen jälkeenkin tietokoneaikaan.
Tuo propaganda, josta mainitsin, tuli itseni ikäisen ihmisen suusta, eli oli nuori tuolloin hoitokokousaikaan. Niinpä kyse ei ole siitä, että häpeäisi omaa osallisuuttaan vaan ehkä jopa silkasta tietämättömyydestä. Riippuu todella paljon siitä, missä päin tätä armasta isänmaata sattui asumaan, minkälaiset kokemukset tuosta ajasta on. Toinen juttu on tietämättömyyden lisäksi on se, että on ihmisiä, jotka ajattelevat että jos jostain asioista ei keskustele eikä ota tosiasioista selvää, niitä ikäänkuin ei ole olemassa. Pääsee paljon helpommalla kun ei tarvitse kaikkia asioita pohdiskella. Meikäläisen oikeustajuun tuo ei vain tahdo mahtua. En tahdo elää pää puskassa vaan olla tosiasioista selvillä.
Samoin minä olen aina tykännyt lukea sinun ajautksen juoksuasi. On varmasti totta että vl-liikkeellä on eri puolilla maata hieman erilaisia painotuksia ylipäätäänkin. ja hoitokokouksien suhten varmaan myös.
Kirjoitin muuten tänne lapsiin suunnatusta proagandasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000032293128
Oman elämänsä kokemusten pohjalta ihmiset täällä puhuvat.
Ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino!
Jos olet huolissasi siitä, että kuva vääristyy, niin oletko ajatellut, miten "totuudenmukainen" tämä sinun käsityksesi on? Varmasti täyttä totta sinulle, mutta kai ymmärrät, että meillä jokaisella on oma totuus ja myös heillä meistä. Siinäpä pähkinä purtavaksi, kenen totuus voittaa.
Mikä se "oikea" kuva sitten on? Tämähän on vapaa foorumi mielipiteidensä ja kokemustensa ilmaisemiseen. (vai pitäisikö olla keskinäisen kehumisen kerho?)
elämänsä aikana, jättää häneen jälkensä, halusi hän sitä tai ei. Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö jättää ne syvimmät ja voimakkaimmat jäljet. Siihen on myös lukuisia tietoisia tai tiedostamattomia tunnesiteitä.
Muistot ovat osa ihmisen minuutta, niin hyvät kuin huonot.
Tietoiset elämänvalinnat ovat sitten eri asia.
Hyvin sanottu.
siitä ei ole epäilystäkään. Ei vaikka kuinka asian muuksi käännät. Sinulla se on hyvinkin voimakkaana siellä sytämmen sopukassa, selitysten kautta lestadiolaispaltalle... vai että siskon vinkistä ;)
terv. ei v-l. nelikymppinen mies, samoin 15 vuotiaana ulos sieltä...
Juu, kaivelen tässä postillaa esille; turha sitä on kieltää. ;)
(Mainittakoon että ym. ei ole piikki ketään oikeasti postillaa lukevaa kohtaan).
Nyt sen keksin: yhä edelleen varon loukkaamasta tietyillä asioilla. Se on ainakin säilynyt verekseltään muistissa lapsuuden peruna. Toisaalta voinen vedota myös korkean sivistystason tuomaan suvaitsevaisuuteen ja humanisteille omainaiseen puunhalailumentaliteettiin.;)
Kysyvä on eksynyt ainakin nimimerkin käytön suhteen, pahoittelen että "nimeni" vaihtelee eri viesteissä. En kykene muistanaan missä järjestyksessä sanat olivat. :D
***Juu, kaivelen tässä postillaa esille; turha sitä on kieltää. ;)***
Mikä se on? No joo, olen kyllä kuullut, mutten muista yhdistetäänkö se lutheriin vai lestadiukseen.
**Nyt sen keksin: yhä edelleen varon loukkaamasta tietyillä asioilla.***
Samat ajatukset, olen ikäni varonnut loukkaamasta lestadiolaisia tai mitään muitakaan uskontoja... Muuten on kyllä tullut kaikki inhimilliset virheet, loukkaukset(kin) ja synnit tehtyä ihan niin kuin ei koskaan olisi ko. kasvatusta saanutkaan...
**puunhalailumentaliteettiin.;)**
Ai, mä luulin et se on meidän "metsureiden etuoikeus ;).
lukemisiksi, jotka löytynevät jokaiselta ry:ltä,
Leon pakinakirja ja S.Lohen viimeisin L.L.L:n jäkeisisestä kristillisyyksistä eli taisteluista ja hajaannuksista.
Leon kirja on mainio ja elämänläheinen ja makuinen, kristityn jokapäiväistä puhelua. Tätä on helppo lukea, koska pakinan pituus on vain yksi sivu.
Sepon kirja on ehken vaativampimpi lukea, mutta sitlti mielenkiintoinen ja antoisa, joka tuo selvästi esille menneet taistelut kristittynä tässä maailman keskellä.
Meillä täällä on nyt toisenlaiset, mutta kuitenkin niin samanlaiset taistelut kuten aina on ollut.
Hyviä ja kannatettavia vinkkejä! Melkein mainoksen puolelle meni... mutta menköön! L.eo taitaa silti olla armoissa yhä vaikka toisin luulin/kuulin.
Myönnän että huumorini on outoa, mutta lukekaa hyvät ihmiset sanojen lisäksi kirjoitusta myös sisällön ymmärtämisen kannalta...
Voisin vinkata yhteisöjen dynamiikkaan liittyviä teoksia joita tai feminismiin liittyvää keskeistä kirjallisuutta mutta en tee sitä. Toivon että te myös kunnioitatte vakaumustani niin kuin minäkin teidän, se ei mainostamalla muuksi muutu. Tulee vain ahdistunut olo siitä että aina löytyy ihmisiä jotka eivät ukso että taustani kiinnostaa minua koska lapsuus oli osa elämääni, ei siksi että olisin kiinnostunut palaamaan. Ehkä sitä on joidenkin vain mahdoton ymmärtää.
Lienee parasta että positun palstala ennen kuin alkaa todella keittää. Tästä lyhyestä visiitistä jäi mieleen yksi asia: olen ollut varsin fiksu jo teininä...
... Viimeinen lause piti olla "Tästä lyhyestä visiitistä jäi mieleen yksi asia: olen ollut varsin fiksu jo teininä kun tiesin niin selvästi millaisiin asioihin von ja haluan sitoutua..."
tätä nykyä lesbo? Tai miten hän suhtautuu lesboilmiöön?
...malta olla katsomatta miten keskustelu edistyy... ;) Katsotaan meneekö hermo.
En ole lesbo. Suhtaudun asiaan niin suvaitsevainen ihminen yleensä tekee: hyväksyn. Miksi asia kiinnostaa?
Jos feminismi=> lesbo mielestäsi, niin kannattaa todella perehtyä siihen mistä feminismissä on kyse. Suurin osa ihmisistä kuvittelee että kyse on miesten sorrosta (ääriliikkeenä voi näin toki ollakin, ääripäissään moni hyvä asia muuttuu ei-niin kannatettavaksi, vrt. uskonto). Suurin osa feministejä pyrkii tasa-arvoon ihmisten välillä. Se ei sisällä kenenkään alistamista, ei miesten eikä naisten.
Kyllä ainakin minun on aivan helppoa ymmärtää, että oma tausta ja historia kiinnostaa, vaikka ei takaisin niiden aikojen elämään haikailekaan. On luonnollista olla kiinnostunut omista juuristaan ja epäilenpä, että juuri siinä iässä, jossa me molemmat olemme, on monen elämässä se vaihe, että noita asioita alkaa pohtia. Ikävä kyllä, vaikka tällä palstalla on hyviäkin ja asiallisia keskusteluja, tämä palsta on paikka, jossa on suuri riski siihen että "alkaa keittää". Aika iso prosentti kirjoittajista on liikkeellä aivan muilla mielin kuin keskustellakseen aidosti ja asiallisesti. Moni tyytyy mäiskimään umpimähkään heittoja, jotka eivät vie keskustelua mitenkään eteenpäin, osa provoilee aivan lämpimikseen. Olen kysynyt, saako noin toimisesta jonkinlaista tyydytystä, mutta jostain syystä siihen ei koskaan saa vastausta. Ehkäpä he saavat siitä pönkitystä johonkin asiaan, jota me muut emme tarvitse, tai saamme sen hoidettua live-elämässä ilman että tarvitsee alkaa kasvottomana ilkeillä nettipalstalla.
Hyvää jatkoa sinulle ja jos ei liikaa alkanut keittää, huomaat varmaan, että toisinaan täällä on liikkeellä ihmisiä, joilla on kaikki palikat ojennuksessa ja puhtaita jauhoja pussissaan. Aitoa, toista arvostavaa ja vastavuoroista keskustelua voi parhaimmillaan syntyä niin lestadiolaisten kuin ei lestadiolaisten välillä.
sinä Humanisti hyväskyt lesbouden? Miten suhtaudut Raamatun tekstiin ja sen viimeiseen lauseeseen?
Roomalaiskirje 1: 26-27
. 26 Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27 ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. 28 Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. 29 He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat 30 ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, 31 ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. 32 Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
Suhtaudun siihen milenkiintoisena historiallisena tekstinä. Olen ateisti, joten minkään uskonnon kirjoitukset eivät ole minulle kulttuurihistoriaa enempää - tai vähempää.
Kiitos sinulle ystävällisistä ja pohdiskelevista viesteistäsi. Ne antavat toivoa siitä että hyvin erilaista elämää elävät voivat kommunikoida hyvässä hengessä.
Elikä jos joku on eronnut lestadiolaisuudesta, en pidä häntä lestadiolaisena vaan ex-lestadiolaisena, ihan siitä syystä, että tausta vaikuttaa jonkin verran loppu elämäänkin, vaikkei se enää ole ykkösvaikuttaja. Ihan sama, jos on entinen jehovan todistaja, pidän häntä ex-jehovan todistajana, tai ex-muslimi, ex-hindu, ex-x...
Itse olen ex-aivopesty.
Minä en miellä itseäni ex-lestadiolaiseksi vaan ihmiseksi jonka lapsuudenkodissa harjoitettiin uskontoa.
Varmaankin liikkeeseen vakaumuksellisesti kuulunut henkilö mieltää itsensä helpommin ex-lestadiolaiseksi; minä joka kieltäydyin jalallani astumasta niihin ympyröihin heti kun pystyin, en voi sanoa koskaan olleeni lestadiolainen. Heti kun ajattelukyky kehittyi sellaiseksi että aloin pohtia asioita, tajusin että kyse ei ole minulle sopivasta asiasta. Tämä siis jo ala-asteen lopulla.
Varmaankin loukkaantuisin jos minua sanottaisiin ex-lestadiolaiseksi. Sellaista mihin ei ole liittynyt vapaaehtoisesti tai päivääkään edes varhaisessa aikuisuudessa itsevaltaisena yksilönä toteuttanut, on mahdotonta nähdä omaa elämäänsä keskeisesti määrittävänä tekijänä.
Kertooko lestadiolaisuuden korostaminen itsepintaisesta uskosta siihen että se on kaikille lestadiolaisvanhempien lapsille kuitenkin tärkeintä? Vai ehkä enemmänkin siitä että kaltaiseni hyvin maallistuneet ihmiset eivät käy yleensä kertomassa siitä etteivät identifioi itseään liikkeen kautta lainkaan? Jäävätkö jotkut ihmiset niin kiinni yhteisöön että toteuttavat itseään sen kautta, vaikka sitten negaationa - olemalla ei-lestadiolaisia? Mielenkiintoista pohtia.