Hei kaikki ihanat isovanhemmat! Auttakaa pikkuäitiä pulassa...
Miten kertoa isovanhemmille, mummolle varsinkin, että perheeseemme on tulossa kolmas lapsi? Olemme kummatkin opiskelijoita, joten taloudellisesti on todella tiukkaa, ja elämä on henkisestikin aika rankkaa välillä. Tiedän, että äitini suurin pelko on se, että tulen taas raskaaksi ja unohdan sitten pian opinnot kokonaan. Pelkäävät myös, ettemme tule toimeen. Äitini tulee samaan hillittömät itkuraivarit tästä asiasta enkä tiedä, miten lievittäisin shokkireaktioita...Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen!
Emme siis tehneet tätä lasta tarkoituksella, mutta aborttia emme silti edes harkinneet. Ei ole minun mielestäni tarpeeksi hyviä perusteita siihen. Meillä on hyvä parisuhde ja kaksi onnellista lasta. Vaikka rankkaa on välillä, niin elämä on rikasta ja hyvää. Joka tapauksessa, äitini tulee pitämään meitä täysin vastuuttomina idiootteina. Huoh. Olen suunnitellut, miten hoidan syksyn opintoni enkä usko, että tämä kolmas lapsi meidän maailmaamme tai talouttamme kaataa. Mutta miten saada hysteerinen mummokin tajuamaan se?
Miten kertoa isovanhemmille, mummolle varsinkin, että perheeseemme on tulossa kolmas lapsi? Olemme kummatkin opiskelijoita, joten taloudellisesti on todella tiukkaa, ja elämä on henkisestikin aika rankkaa välillä. Tiedän, että äitini suurin pelko on se, että tulen taas raskaaksi ja unohdan sitten pian opinnot kokonaan. Pelkäävät myös, ettemme tule toimeen. Äitini tulee samaan hillittömät itkuraivarit tästä asiasta enkä tiedä, miten lievittäisin shokkireaktioita...Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen!
Emme siis tehneet tätä lasta tarkoituksella, mutta aborttia emme silti edes harkinneet. Ei ole minun mielestäni tarpeeksi hyviä perusteita siihen. Meillä on hyvä parisuhde ja kaksi onnellista lasta. Vaikka rankkaa on välillä, niin elämä on rikasta ja hyvää. Joka tapauksessa, äitini tulee pitämään meitä täysin vastuuttomina idiootteina. Huoh. Olen suunnitellut, miten hoidan syksyn opintoni enkä usko, että tämä kolmas lapsi meidän maailmaamme tai talouttamme kaataa. Mutta miten saada hysteerinen mummokin tajuamaan se?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja vaikea asettua äitisi asemaan.Asiaa ei saa tekemättömäksi eikä hysteerisyys auta, on vaan ajateltava eteenpäin ja yritettävä selvitä vaikeuksista. Sinun on vaan huolehdittava että suoritat opintosi loppuun, suuri huoli äidilläsi on varmasti teidän pärjäämisestä taloudellisesti jos kerran opiskelet.Toivotaan että saat äitisi rauhoittumaan kun rohkeasti kerrot vauva uutisen. Mukavaa odotusaikaa :)
että jokainenhan valitsee tiensä.
jos lapsia teette niin sehän on teidän oma asianne. kuitenkaan ei silloin kannata kamalasti
valittaa isovanhemmille kuinka raskasta se on.
ei kannata valittaa että rahat ei riitä jne.
koska valintahan oli teidän. en pidä sinua ollenkaan vastuuttomana koska kuitenkin vastuun otatte. mutta niinkuin jo kirjoitin että ei kannata kamalasti valittaa koska silloin he pitävät vastuuttomina. kertokaa vaan että saatte perheenlisäystä ja lapsi on tervetullut. siihen on heidän tyytyminen.
Sinulla on oma perhe. Äitisi ei siihen saa puuttua. Sanoa toki saa jne, mutta muista ettette voi elää siten, kuin äitisi teidän parhaaksi katsoo.
Reippaasti ja iloiten kerrotte kolmannesta. Toteat vaikka, että siinä se kolmaskin menee. Vahingosta älä mainitse. Ja toivottuhan tuo näyttää olevan :-) (silti, vaikkei suunniteltu...)
Tietty ensin voi surra tilannettanne, mutta pian se unohtuu ja vauvansukkia kutoo ylpeänä...
lopulta rauhottuu. Näytä myös sitten itse, ettei syytä huoleen todellakaan ole.
Jos tunnette pärjäävänne, niin pärjätkää sitten.
Älkää pyydelkö äidiltä apua, älkääkä todella valittako mistään, koska olette tietoisesti oman tienne valinneet. toivotan teille kovasti onnea ja jaksamista, helppoa ei varmaan tule olemaan.
Kuitenkin olette vielä nuoria ja silloin niitä voimiakin on ihan toisella tavalla kuin vanhana.
En epäile yhtään ettettekö pärjäisi, on ihmiset pärjänneet varmasti pienemmilläkin tuloilla ja isommilla lapsilaumoilla, mutta siihen pitää sitten asennoitua sen mukaan. Jos haluaa paljon lapsia ja samlaa vielä opiskella, niin sitten pitää kaikessa muussa tinkiä. Lapset ja opiskelut ovat sellainen sijoitus, mikä tulee kasvamaan korkoa, kunhan pahimman vaiheen yli on päästy ja tuota sijoitusta ei koskaan tarvii katua.
Nyt voi tuntua, että päivät on pitkiä ja rankkoja, mutta loppujen lopuksi se aika ku lapset on pieniä menee niin nopeesti, että kymmenen vuotta ei ole aika eikä mikään.
Jos kerrot, että te eroatte tai jotakin muuta, mikä tosiaan olis huono asia ja ihan oikea ongelma.
Sitten kerrot asian oikean laidan. Jos tämä shokkihoito sais hänet ymmärtämään, että vaikka teille tuleekin lapsia enemmän kuin mitä hän pitää viisaana, niin se ei kuitenkaan ole todellinen vastoinkäyminen. Niitäkin voi nimittäin olla edessä - sekä hänellä että teillä.
Jos hän on viisas mummeli, niin mahdollisen alkuhätkähdyksen jälkeen hän on teidän tukena. Jos hän taas on typerys, niin pysytelkää hänestä etäämpänä. Älkää päästäkö häntä "voimavarasyöpöksi" lähipiiriinne.
nimim. kokemusta on
Kiitos hyvistä ja kannustavista vastauksista! Kerään vielä hetken rohkeutta ennenkuin tiputan pommin ;)
Meille kun oli kolmas tulossa vähän samanlaisessa elämäntilanteessa, tarkoituksella mutta hiukka nopeassa aikataulussa, soitin äidilleni ja kerroin ilouutisen. "Minä en tuommosta ymmärrä", sanoi hän ja löi luurin korvaan.
Pariin viikkoon ei kuulunut mitään, annoin mummon nieleksiä rauhassa. Lopulta soitti ja äimisteli aikansa, sitten jo kysyi laskettua aikaa ja tietääkö sisarukset ym.
Neljäs ei enää aiheuttanut mitään panikointia, epäuskoisen naurun kyllä, kun viimeiseksi mainostin:)))
Eli aika hoitaa ja suloinen vauva viimeistään pehmittää mummot!