että aspergerin oireyhtymää hallitseva ihminen ei pysty mitenkään katselemaan toista silmiin kahdenvälisissä keskusteluissa, jos keskustelupartneri katsoo aspergerilaista silmiin.
Kuuluuko siihen myös ettei tavallaan pysty hallitsemaan kasvoilmeitään vaan joskus pääsee hymykohtauksia naamasta vaikka siihen ei olisi mitään aihetta?
Entä ovatko myös useimmiten aspergerilaiset masentuneita? Varsinkin nuoret 14-30-vuotiaat?
Kuuluuko siihen myös ettei tavallaan pysty hallitsemaan kasvoilmeitään vaan joskus pääsee hymykohtauksia naamasta vaikka siihen ei olisi mitään aihetta?
Entä ovatko myös useimmiten aspergerilaiset masentuneita? Varsinkin nuoret 14-30-vuotiaat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
jotkut ei, lienee kait aika yleistä aspergerissa, ettei katso toisia silmiin. Minua usein "syytetään" siitä, että katson kyllä kohti, mutta tavallaan läpi ja se on kuulemma vähän creepyä siitä kohteesta.
Sekin taitaa kuulua aika yleisesti asiaan, ettei hallitse ( tai pikemminkin ei huomioi/huomaa) omia ilmeitään jotka voivat ulkopuolisesta olla aika irrationaalisiakin tilaanteesta riippuen.
Joidenkin tutkimusten mukaan ovat taipuvaisia masennukseen, syynä usein varmaankin mm se tunne, miten on erilainen kuin muut ja muiden suhtautuminen yms.
Siis enemmän ympäristötekijät kuin asperger itsessään aiheuttaisi masennusta.
jeps. Itse en pysty katsomaan keskustelutoveria silmiin. Tai pystyn, mutta se on epämiellyttävää ja herättää minussa syvää inhoa, melkein vihaa. Myöskään en pysty hallitsemaan kasvonilmeitä täysin, kasvoni saattavat alkaa nytkähdellä. Hymyilen luonnostani kun puhun, mitä pidetään outona joten yritän hillitä sitä. Näin ollen kun unohdan kontrolloida hymyäni niin saatan yhtäkkiä hymyillä ilman syytä.
Läheskään kaikki assit ei varmaan ole masentuneita mutta useasti heidän elämä on vaikeaa, joten esim. jos ei ole tietoinen aspergerista he saattavat masentua koska kohtaavat enemmän vastoinkäymisiä kuin muut lievän erilaisuutensa takia. Assit joutuvat herkästi koulukiusatuiksi ja työpaikkakiusatuiksi. Varsinkin mielestäni niin on silloin kun henkilö ei tiedä olevansa asperger.
Sain vasta aikuisena tietää, että olen assimies. Oheismateriaalista opin, näistä assipiirteistä.
Jotkin asiat, helpotkin eivät mene ns.'rekisteriin'.
Olen toimistoissakin sanonut, olevani hiukan autistinen. Sitten asioita kyllä selitetään.
Saatan selittää autistien aivojen toimivuudesta lapsen pylly vertauksella, toimii milloin toimii.
Uskon henk. koht, että tavallista suurempi alue aivoistani "nukkuu" psyyken itsesäätelysyistä.
Masentuneisuus sinänsä on varmaan assiutta yleisempää.
Luulen, että lapsuudenaikaisella virike-ympäristöllä on iso merkitys myöhemmässä sopeutumisessa.
Alitajunnasta tulevien mielteiden, maku, tuoksu ja 'pyhyyselämykset' ovat hyvin tärkeitä.
Syrjäisellä maaseudulla elämysympäristö oli hyvin rikasta.
Olen tehnyt havainnon, että syvien masiskausien takaa löytyy 'yhteys-esto' alitajuntaan.
Tarvitaan rauhalliset olosuhteet, että tuo yhteys elää ja pulppuaa metsälähteen tavoin.
Kuten todettu autisminkirjon tyypeillä aivojen välittäaineet pelaavat aikavasti, jos lainkaan.
(ilman lääkitystä)
Kun nämä eivät ole tuntuneet hyviltä, olen tyytynyt elämään mielialojen vuoristoradalla.
Ovatkohan nuo mainitsemasi pyhyyselämykset sellaisia joita minä välillä koen, eli joskus mulle saattaa yhtäkkiä tulla semmonen "satumainen" olo, ihankuin mieleni olisi jossain onnellisessa ja erikoisessa satumaailmassa vaikka fyysisesti olisin vaikkapa kävelymatkalla töistä kotiin :) Sitä on aika vaikea kuvailla..
Minunkin oli nuorempana (teininä) lähes mahdotonta katsoa silmiin, mutta vähitellen opin katsomaan silmiin normaalisti, ja nykyään se onkin mulle aika luonnollista. Kannattaa harjoitella silmiin katsomista, uskon että totut siihen, tsemppiä :) Minustakin se oli ennen epämiellyttävää.
Hymyily- ja naurukohtaukset on kieltämättä aika kiusallisia, vaikea niitä on hallita. Toinen helposti luulee että nauran nimenomaan tälle henkilölle, vaikka oikeasti se ylenpalttinen hymy on ihan tarkoituksetonta :/
yleisinhimillinen inspiraation tms. kokemus. Kaikki kai saa niitä? Minulla myös on näitä pyhyyskokemuksia.
Kävely onkin muuten kummaa toimintaa, kun kävelen miettien mukavia asioita niin kotiin tullessa tuntuu kuin olisin ollut kuumatkalla tai jossain.
niinpä hymyilemään, vaikka masentaa - se auttaa paremmin kuin pilleri ;)
Joku gurahtava tyyppi tuli mua neuvoon: kohdista katseesi hiukan silmien yläpuoliseen origoon.
Vastapuolesi ei pysty erottamaan katsotko silmiin vai et.
Pyhyyselämyksistä vielä. Ne ilmestyvät joskus odottamatta,tilaamatta.
Vuorokauden aika voi olla yö tai päivä. Niissä voi aistia kollektiivisen tajunnan yhteyden.
Eli näihin voi osallistua lukematon määrä ihmisiä, mutta myös kehittyneitä eläimiä.
Autismini voi vaihdella melko syvästä "normaalisuuteen".