Olen itse aika pitkälti tapakulttuuri-vl ja on pitkään rasittanut ajatus, että mitä usko oikeasti on. Onko se sitä, että jotenkin sydämmessä tuntee uskovansa oikein, tuntee kiitollisuutta luojaan, on onnellinen? Vai onko se kärsimistä, nöyrtymistä ja kivun kautta saavutettavaa uskoa? Tuleeko sitä oikeasti uskoon kun katuu ja saa synnit anteeksi? Jos on esim. katsonut TV:tä eikä vaan löydä siihen katuumuksen tunnetta, onko silloin jo niin paatunut syntiin että ei voi olla enää uskomassa? Esim. eihän TV:n katsominen ole itsessään syntiä, vaikka siitä voi jollekkin tulla synti? Mitä jos pyytää anteeksi syntiä jonka ei oikeastaan olekkaan kokenut synniksi, eikö tämä olisi itsessään syntiä/valehtelua?
Miksi olet uskomassa?
uskon rajoilla
1334836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 133
Vanhimmat
"Mitä jos pyytää anteeksi syntiä jonka ei oikeastaan olekkaan kokenut synniksi, eikö tämä olisi itsessään syntiä/valehtelua?"
Kyllä on.
Omaatuntoa ei pidä sivuuttaa, vaan sitä kannattaa kuunnella. Ulkopulisten omaantuntoon kohdistama painostus on harhaoppi, josta esim. Seppo Lohi on meikäläisyyttä ankarasti kritisoinut.
Käytkö vieraissa ?:)
Ei ole tarvetta eritellä syntejä tällä palstalla.
Itse näet ilmeisesti hauskana vieraissa käymisen? Vai miten tuo pitää tulkita?
Turha väittää muuta. Vaihtelu virkistää, niinkuin sanotaan. Synnin tekeminenkin voi olla hauskaa. Ja useimmiten onkin.
Sinusta on siis hauskaa satuttaa toista ihmistä? Liekö joku satuttanut sinua?
Pura tunteet oikealle taholle niin ei tartte syyttömien kärsiä.
Hirveen hyvä avaus. Panee miettimään. En osaa vastata. Mutta jään miettimään. Ja kuuntelemaan mitä muut sanoo...
omatunto on kaiken a ja o. V-l opettaa et uskominen on kokonaan Jumalan työtä. Ja kun näin on, niin ei hyvät ihmiset jonkun toisen synniksi kokemassa asiassa sinun itse tarvitse anteeksi pyytää, vaikka samaa "syntiä" olisit tehnytkin. uutisten katsominen voi olla jonkun mielestä syntiä, jos susta se ei sitä ole, niin mun mielestä voit katsoa perään vaikka ajankohtasen kakkosen, mut sit tulee amerikkalainen sarja niin siinä voi jo omaatuntoa kolkuttaa...
terv. kkempeleläinen
Kirjoitit aika tavalla ristiriitaisesti!
Ensin sanoit ihan oikein:
"ei hyvät ihmiset jonkun toisen synniksi kokemassa asiassa sinun itse tarvitse anteeksi pyytää..."
Eli omassa omassatunnossa oleva paha teko vaatii anteeksipyytämisen. Just näin.
Mutta sitten sinä alatkin holhota toisen ihmisen omaatuntoa!! Vastoin juuri kirjoittamaasi!
"mun mielestä voit katsoa perään vaikka ajankohtasen kakkosen, mut sit tulee amerikkalainen sarja niin siinä voi jo omaatuntoa kolkuttaa... "
Näinkö se olemattomista "synneistä" toinen toistaan kontrolloiva vl-yhteisö on saanut alkunsa? Raadollista...
En ole säkkiä nähnytkään, melkein kaiken kokenut.
"sarja niin siinä voi jo omaatuntoa kolkuttaa... "
Tuleeko sitten onnellinen ja kiitollinen tunne luojaan, onko se se usko?
, no kuules hei, jos omatunto sallii niin voit vetää koko yön vaikka pornokanavaa ja toisella kädellä vetää ihan muuta. kyseessä oli yksi esimerkki miten omatunto voi toimia ja rajata, jollakin se jatkuu tosiaan sen ameril. sarjan jälkeen taas seuraavaan, se on oma asia ja oma on omatunto. ymmärrän niin että se raja on JOSSAKIN. Se raja mitä ei voi enää sano aJumalan työski.... veteen piirretty viiva.
trev. kempelelänenn
Uskominen latistuu siis "sääntöjen" noudattamiseksi. Uskominen on sinun mukaasi joidenkin asioiden välttämistä ja toisten asiiden suorittamista.
Kuulostaa just siltä samalta jota Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseukset harrastivat. :-)
Minusta tuosta on aito ihmisen HENGELLISYYS hyvin kaukana! :-)
Tuleeko sitten onnellinen ja kiitollinen tunne luojaan, onko se se usko?
ehei... se sitä ei todista , se on henkilökohtainen kilvoitus nimeltään.
terv. kemmmpeleäinen
"ehei... se sitä ei todista , se on henkilökohtainen kilvoitus nimeltään."
Eli onko se sitä, että jatkuvasti tehdään syntiä ja jatkuvasti pyydetään anteeksi, tai ollaan uskomassa vähän niin kuin "ajoittain"?
...tiedämme nämä hommat. turha täällä on roikkua ellei näitä hommia hallihe.
***Uskominen latistuu siis "sääntöjen" noudattamiseksi. Uskominen on sinun mukaasi joidenkin asioiden välttämistä ja toisten asiiden suorittamista.***
Miten noin yksinkertaisesta asiasta voi ihminen olla tähtitielleleisen ymmärtämätön.
okei, tiivistän kun sitä kaikki vaatii. Kuuntele omantunnon ääntä.piste.
"Kuulostaa just siltä samalta jota Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseukset harrastivat. :-)""
Höpön löpön, me juuri tässä ja nyt teemme sitä sinun kanss, niin kuin kirjanoppineet, he eivät uskoneet vaikka näkivät, me voisimme jopa uskoa jos näkisimme - kahteen kertaan.
**Minusta tuosta on aito ihmisen HENGELLISYYS hyvin kaukana! :-)**
Esi sinä humanisti parempi perustelu kuin ihka oma tuno (onko se yhdystsana?
:D
terv. kemleeeläinen
Eli onko se sitä, että jatkuvasti tehdään syntiä ja jatkuvasti pyydetään anteeksi, tai ollaan uskomassa vähän niin kuin "ajoittain"?
- osittain olet jyvällä, sen osalla että syntiö tehdään päntiönnään. anteeksi pyydetään kun siltä tunuu (omatunto=)
menikö kaaliin?
terv. Kkekmpeleläinen
Hyvä pointti! Sääntöjen noudattamisvaatimus on eriyisen vahva juuri vl-uskossa. Kiellot, joita ei ole lainkaan Raamatussa, ovat kehittyneet vl-uskon pääasiaksi.
"- osittain olet jyvällä, sen osalla että syntiö tehdään päntiönnään. anteeksi pyydetään kun siltä tunuu (omatunto=)
menikö kaaliin? "
Ei menny. Sen verran kuitenkin selkeni ajatus, että usko on omantunnon juttuja. Itse en siihen kuitenkaan usko, tosin vähän riippuen miten omatunnon määrittää. Perinteisen määritelmän mukaan kuitenkin omatunto on sen verran ailahteleva etten ihan sen varaan voi uskoa laittaa. Voiko omassatunnossa olla eri tasoja? Voisiko joku näistä olla se usko?
**Voiko omassatunnossa olla eri tasoja? Voisiko joku näistä olla se usko?**
usko on se että uskot johonkin, esim. että saat kauniin naisen yhdeksi yöksi viereesi., ok?
Kun usko horjuu, tarvitset vahvistusta, otat tömpsyt ja kas kummaa uskosi vahvistuu ja teet aloitteen,--> saat rukkaset.. sinun uskosi olikin väärää uskoa .
usko on Jumalan työtä, Hän ei erehdy, kun olet saanut okeaa juomaa" sisälle, jumala pitää huolen siitä että saat sitä mitä tarvitset, omatunto on se jumalan ääni ja ohjenuora sinun sisällä. se erottaa hyvän ja pahan sisälläsi.
terv. kekk kempeleleläinen
"usko on se että uskot johonkin, esim. että saat kauniin naisen yhdeksi yöksi viereesi., ok? "
Eli usko on jotain toivon ja odotuksen väliltä? Sen ei tarvitse olla sydämmessä?
...sinapin siemnen!
ter. kemepeläeine
***tu kempeleläiset tiiä mittää!
Sitäpaitsi vanhoillislestadioilaisillahan ei tunnetusti ole omaatuntoa. Heillä on ns. "yhteistunto", eli omantunnon asiat on vl-lauman yhteisesti päätettäviä asioita.
Ei siinä mistään omantunnoasiasta ole kysymys, jos telkkarin katsominen alkaa tuntoa kolkuttamaan. Kolkuttaahan se, jos vaahtosammuttimen kokoisesta asti tolkutetaan, että telkkari on syntiä.
Miksei muilla uskovaisilla, kuin vl:illä telkkarin katsominen vaivaa omaatuntoa? Häh? No siksi, kun niille ei ole tuollaista tv-kieltoa Heikki Saari & SRK:n kumppanit aikoinaan asettaneet.
Jehovien omatunto kolkuttaa, jos syövät verilettuja. Mistäkö johtuu? No siitä, kun niiden äiskä ja iskä on tolkuttaneet pienestä asti, että veren syöminen on syntiä.
Mietipä nyt Kempeleen hihhuli uudestaan näitä omatuntoasioita.
Ihan ko maallikkosaarnaaja ennenvanahaan suviseurojen päätöspuhheessaan.
""Usko on Jumalan työtä, Hän ei erehdy, kun olet saanut okeaa "juomaa" sisälle, jumala pitää huolen siitä että saat sitä mitä tarvitset, omatunto on se jumalan ääni ja ohjenuora sinun sisällä. se erottaa hyvän ja pahan sisälläsi.""
Ja sitä oikiaa juomaako on sitte nuo telekkarinkattomis-kiellot ynnämuut SRK:laisuuten säännökset ja siionin "armoneuvot", joita virheellisesti sanot uskoksi? Mäne hoetoon nyjjo!
Tunsitko piston rinnassasi...(ei kysymysmerkkiä)
Kaikkein kadotusten äiti oottaa ovella niin minua ja ahtolliseti sinukain.
terv. kekekempeleäinen klaani
tämä ei ole fiksua.
t. kempelainen
Sitä pistoa ei kyllä tuntunut. Mikä se kaikkien kadotusten äiti sitten on? Onko se se surullisenkuuluisa tulijärvi, jolla sinuakin peloteltiin ja uhkailtiin pikkulapsena, niin kuin minuakin?
Noooh, uskonasiat on uskonasioita, eivätkä oikeastaan V.V.K mua. En tiedä onko taivasta olemassa, mutta jos siellä taivaassa on SRK:laisia ja Kempeleläisiä, niin en halua sinne. Paljon ennemmin sukellan tulijärveen.
Kempelaisen kirjoituksia? Hänhän nimenomaan puhui sen ihka oman omantunnon kuuntelemisen puolesta. Yhdellä se kolkuttaa yhdestä asiasta, toisella toisesta, ja siksi ei voi olla mitään "yhteistuntoa".
Kempeläinen ei ymmärtääkseni ole vl.
Kirjoittaja jolle vastasin ei ole se "kuuluisa" Kempeläinen, joka esiintyy rekisteröidyllä nimimerkillä täällä usein. Tämä kempeleläinen (rekisteröimätön nikki) on sen sijaan joku halpa kopio, joka on parantumattomasti vl. Huomaat sen, jos luet ylempänä vistiketjussa olevia kirjoituksia.
Kaikki mikä samentaa taivastoivon, kannattaa hylätä elämästään. Ei muulla ole merkitystä. Vain sillä että viimeisenä päivänä on nimi Elämän Kirjassa.
Hei, hyvä vastaus sinulla! Olis mielenkiintoista kuulla, mitä sinä tarkoitat "taivaalla" ja "taivastoivolla"?
Meitä odottaa joko taivas tai kadotus. Taivaasta ei kukaan tiedä mitä se on, kuin ei myöskään kadotuksesta. Onhan Raamatussa kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, mutta ei siinäkään kuvailla sen tarkemmin, mitä se taivas on. Se on jotain, mitä ihminen, Jumalan luoma ei voi käsittää. Se on iankaikkista yhteyttä Jumalan, Luojan ja Jeesuksen, maailman sovittajan kanssa. Se on parempaa mitä kukaan pystyy kuvittelemaan. Siitä on kuvitelmia ja unelmia, jotka perustuvat siihen, mitä kukin ajattelee olevan kaikkein ihaninta.
Ja taivastoivo on sitä, että minä elän vahvasti toivoen ja luottaen, että minutkin on Jeesus Kristus lunastanut kuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Voittanut kuoleman vallan, jotta minä saisin tuon ikuisen autuuden osakseni.
Minun tarvii vain uskoa. Ja uskominen on helpompaa, kun en täytä elämääni turhuudella, vaan yritän elää Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalaa ja lähimmäisiäni rakastaen ja palvellen.
En tiedä valaisiko tämä mitään. Nämä asiat ovat niin syvällä sielussani, että niiden sanoiksi pukeminen tuntuu vaikealta, jopa turhauttavalta, kun tietää että kaikki, mitä kirjoitan, saatetaan tulkita jopa päinvastaiseksi, mitä tarkoitan. Siitä syystä kun olen tätä palstaa lukenut, olen päättänyt olla kirjoittelematta, vaikka mieli joskus tekisikin. Nyt en pystynyt pitämään näppiäni erossa. Vastaus kun on itselleni niin selkeä. Ja kun joku reunalla horjuu, tulee halu antaa samaa toivoa, jonka varassa itse elää.
Ja sen sanon vielä, että minä elän taivastoivossani vapaan uskovaisen elämää!
Kerrot että ihminen siirtyy elmäään taivaassa kuolemn jälkeen. Taivas on siis sinun mielestäsi väistämättä todellinen paikka jossakin.
Missä "taivas" sitten sijaitsee?
kukaan. Ei minullakaan ole tarvetta tietää sitä. Raamatun lupaus riittää minulle.
Tosiasiassa ei tietenkään ole mitään syytä olettaa sellaista, minkä olemassa olosta ei ole muuta kuin tarinoita olemassa.
Missään maapallolla taivas ei voi sijaita. Ei myöskään kosmologian tutkimus lainkaan anna aihetta kuvitella, että jossain fyysisessä maailmankaikkeudessa olisi paikka, jossa ihmiset elävät kuolemansa jälkeen. Ei enempää Aurinkokunnan planeetoilla kuin muualla Linnunradalla tai muissakaan galakseissa... :-)
Joten on oikeastaan helpottava ajatus, ettei ole mitään taivas-paikkaa oikeasti olemassa.
Toki tulevaisuudessa tutkijat saattavat tunnistaa asioita joita me nykyisin vasta kuvittelemme. Joten usko rauhassa taivaaan olemassaoloon. : -)
Tutulta teologilta kuulin äskettäin, että taivasusko on suhteellisen nuori ilmiö.
Vanhan testamentin aikaan juutalaisuudessa ei esiintynyt uskoa tuonpuoleiseen. Taivasusko kehittyi vasta kristinuskon syntyessä.
Tahtoisin olla joskus yhtä vahva uskossani kuin sinä, uskonpa sitten mihin tahansa. Sinulla on vain läjä paperille kirjoitettuja vanhoja kuulopuheita ja kansantarinoita kaukoidästä, ei mitään kunnon todisteita taivaan olemassaolosta; silti olet vakaasti päättänyt sinne paratiisiin päästä. Kunnioitan asennettasi sinulle.
Minä olen monesti elämässäni yrittänyt uskoa johonkin noin kovasti, yleensä itseeni tai tavoitteisiini. En ole koskaan onnistunut saavuttamaan tuollaista järkähtämätöntä uskoa johonkin näkymättömään päämäärään.
Taivaaseen en halua, tai en ainakaan niin kovasti, että osaisin uskoa "niihin asioihin". Mutta sen sijaan täällä maan päällä minulla olisi tuollaiselle "uskonlahjalle" käyttöä. Tiedäthän sanonnan: "Ihminen saaavuttaa sen mitä tarpeeksi kovasti tahtoo." Saattaa pitää paikkaansa, ainakin joissain asioissa. Lottovoittoa ei kuitenkaan kuulu eikä näy, vaikka kuinka tahtoo...
Hatunnosto sinulle. Toivon, että saavutat tavoitteesi.
Kai sinä humanistilikka tiedät, että avaruus vain laajenee ja laajenee koko ajan. Jumala, joka on maailman luonut, saa tehdä maailmankaikkeudellekin ihan just sitä mitä haluaa. Sinäkin humanistilikka olet sillä suurella kämmenellä suurine luuloinesi mahtipontisesti piipittämässä. Arvaa, naurattaako Jumalaa?
yrittää galaksiteorioillaan kumota Jumalan olemassaolon.
Voi pientä ihmistä, kun yrittää olla suuri. :))
Minun mielestäni ei ole mitään suuruudenhulluutta olla uskomatta Jumalaan. Jokainen uskoo mihin tahtoo, olipa se sitten Jumalan olemassaolo tai galaksiteoria.
Olen humanistilikan linjoilla itsekin, koska Jumalasta meillä ei ole mitään konkreettista näyttöä. On vain kertomuksia, ikivanhoja tarinoita parin tuhannen vuoden takaa. Siinäkin ajassa on tuo uskonto muuttunut useita kertoja.
Maailman synnystä, evoluutiosta ym. asioista sen sijaan on nykyään jo todella paljon ihan tieteellisiä todisteitakin.
Kauan sitten ihminen loi jumalan...
"avaruus vain laajenee ja laajenee koko ajan."
Mukavaa että sinäkin olet siis kiinnostunut luonnontieteestä. Ja nimenomaan fysiikasta ehkä? Tiede on ainoa tapa saada selville maailmankaikkeuden todellinen rakenne. :-)
Jos olet sairaana, tuskin menet uskolla parantajan luo. Varmaan turvaudut tieteellisen koulutuksen saaneen lääkärin tietämykseen.
Tieteen perusteella ei ole olemassa pienintäkään syytä kuvitella, että joku persoona tietoisesti vaikuttaisi maailmankaikkeuden prosesseissa.
Uskoa toki voi silti millaisiin kertomuksiin haluaa, vaikkei uskolla ole muuta syytä kuin ihmisen halu uskoa tarinoita oman itsensä ja ihmislajin muuta luontoa suuremmasta merkityksestä ja "tarkoituksesta".
Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta uskon avulla ei voi saada selville todellisuuden olemusta, todellista tietoa siitä.
Mielenkiintoista on että usko saa jotkut ihmiset loukkaamaan toisia ja heidän vakaumustaan. :-)
Olen aina luullut että uskon tarkoitus on lisätä lähimmäisenrakkautta, ystävällisyyttä ja hyvyyttä...
Rauhaa!
Sitä ei itse hankita tai ansaita. Ehkä siksi usko omaan itseensä, omiin voimiinsa, aina kaatuu. Kyllä minäkin olentieteitä lukenut ja tutkinut. Nekin ovat vain ihmisen tarinoita. Ihmisen ymmärryksen mukaisesti todistettavaksi tulleita. Silti jää aina aukkoja. Ihminen ei ole pystynyt kumoamaan Jumalaa. Mitä enemmän tutkin ja luen, sitä vahvempi uskoni Kaiken Luojaan on. Jumala on suurempi kuin ihminen. Jotain kertoo sekin, että ihmisen aivokapasiteetista on eliniän aikana käytössä parhaimmillaankin pieni murto-osa. Mikä on Luojan suuruus kaiken tämän takana.
Ihminen on kuin korsi, joka tuulessa huojuu.
Silti Hän on lähelläni joka hetki, mitään koko maailmankaikkeudessa ei tapahdu Hänen tietämättään.
Kuvasit vaikuttavalla tavalla omaa uskoasi. Sitä ei voi olla arvostamatta!
Yksi ajatuksesi herättää ksyymyksiä. Sanoit:
"Kyllä minäkin olen tieteitä lukenut ja tutkinut. Nekin ovat vain ihmisen tarinoita."
Sillä tavalla totta, että ihmiset tutkivat ja muodostavat omien kykyjensä varassa tiedeyhteisön näkemyksen kulloisestakin asiasta siihen asti parhaan tutkimuksen, näytön ja selitysten varasssa. Tieteellinen tieto on "ilmiön toistaiseksi paras selitys". Se muuttuu kun tiede edistyy.
Muta mutta! Jos pidät iteteellistä tietoa vain "yhtenä ihmisen kertomuksista", tarkoitatko että et tee eroa siinämikäon uskonvaraista tarinaa ja mitä tieteeseen perustuvaa aitoa tietoa?
Niillä on vissi ero. Tiede nimittäin TOIMII. Uskon varassa taas ei saavuteta vastaavaa toimintakykyä.
Jos lapsessasi todetaan sydänvika, menetkö uskolla ja tarinoilla parantavan meedion luokse?
Vai vietkö lapsesi alan parhaan tieteellisen koulutuksen hankkineen lastenlääkärin hoitoon?
Rauhaa!
Koulutuskin on Jumalan sallima ja lahjoittama. Tiedettäkään ei ole ilman Jumalaa. Jumala on kaiken yläpuolella!
Toki vien sairaan lapseni lääkärille. Lääketiedekin on kehittynyt Luojan luomien aivojen ansiosta. Ei ihminen itse itseänsä ole tehnyt.
Korostan vielä sitä, että usko on lahja. Uskoa ei saavuta päättelemällä eikä laskemalla. Kun Jumala kutsuu ja ihminen ottaa kutsun vastaan, Jumala lahjoittaa uskon.
Usko on iloa, valoa ja rauhaa!
kirjoittelet.
Siunausta!
Osaat kuvata kunnioitettavan kauniilla tavalla henkilökohtaista uskoasi. Ansaitset tästä parhaan arvostukseni ja kunnioitukseni.
Sanoit:
"Ei ihminen itse itseänsä ole tehnyt."
Tähän sisältyy hyvin syvällisiä kysymyksiä. Aihepiiri on vaativa ja laaja.
Ihminen on eliönä luonnon vuosimiljardien mittaisen evoluutioprosessin tulos ja häntä määräväät täsmälleen samat luonnonlait kuin muutakin elämää.
Mutta biologisen evoluution rinnalla alkoi yli miljoona vuotta sitten myös kulttuurinen evoluutio: ihminen kehitti itselleen kielen ja alkoi hankkia tietoa ympäristöstään. Hän alkoi luoda työkaluja ja muokata tiedon pohjalta sekä elinolosuhteitaan että omaa itseään. Kielen avulla ihminen kykeni siirtämään isien ja äitien hankkimaa tietoa ja kokemusta seuraavalle polvelle, mikä mahdollisti tiedon kasautumisen ja dynaamisen kasvun.
Näin ihmisestä tuli kaikkein sopeutuvaisin olento. Mikään muu eliölaji ei ole levittäytynyt yhtä laajalle kaikkin maanosiin kuin ihminen.
Ympäröivää vaaroja täynnä olevaa luontoa mystifioitiin alkuun. Ihmisyhteisöt loivat luontoon henkilä ja jumalia. Syntyivät uskonnot, joiden avulla ihminen pyrki helpottamaan toimeentuloaan, esimerkiksi vaikuttamalla jumalien avulla metsästysonneen, hedelmällisyyteensä jne. Lisäksi uskonnot auttooivat ihmissukua selviytymään itsensä kanssa, sillä ihmisen biologiapohjainen väkivaltaisuus puhkesi usein hallitsemattomaksi ja uhkasi koko lajin säilymistä. Uskonnot syntyivät suojelemaan ja varjelamaan lajin säilymistä, kun niihin liitettiin eettisiä käskyjä ja ohjeita (vrt. Mooseksen lait, kymmenen käskyä, Jeesuksen Vuorisaarna ja kultainen sääntö).
Vähitellen tieto ja tiede kehittyivät niin että ihminen pystyi muokkaamaan esineitä ja luontoa selviytyäkseen entistä paremmin. Ihminen alkoi muoakta myös omaa toimintaansa, käyttäytymistään ja jopa perimäänsä (nyt esimerkiksi tunnetaan ihmisen DNA ja pystytään kloonaamaan eläimiä sekä tuottamaan keinoalkuista elämää bakteeritasolla laboratoriossa).
Tämän kulttuurievoluution osalta voidaan todeta, että "ihminen on itse tehnyt itsensä".
Ihminen on luonut kulttuurievoluution mittaan myös jumalansa ja uskontonsa. Ne ovat osa ihmisen arvokasta kulttuuria. Samoin kuin tieteet ja taiteet.
Olet erinomainen ajatusten inspiroija! Kiitos siitä!
Kaikkea hyvää sinulle ja uskollesi. :-)
Tieteelläkin on omat perusolettamuksensa, jotka eivät perustu tieteellisiin totuuksiin. Esim. Ilkka Niiniluoto, joka on Hgin yliopiston rehtori pitää naturalistista lähtökohtaa tieteelle itseoikeutettuna - ei perusteluja.
Tuomioja halusi teologia pois yliopistosta. Samalla tavoin minun mielestäni voisi napata koko joukon muita samoin perustein. Valtaosa psykologiasta, historiasta, kasvatustieteestä, sosiologiasta jne. on pohjimmiltaan peliä itse kehitetyillä säännöillä ja tuloksia ohjaavat tieteen kannalta huterat oletukset olemassaolon peruskysymyksistä.
Tieteen uralla etenemistä ohjaa paljonkin sulautuminen tiedekunnan linjaan...
Luepa Tapio Puolimatkan kirjat Usko, tieto ja myytit. Toinen kirja Usko tiede ja Raamattu ja tulet saamaan harkinnan arvoisia näkökulimia omaan uskomusjärjestelmääsi.
Humanismin peruoletus on ihmisen hieman liian suuret luulot itsestään :)
Kiitos arvoisa Pieni Johannes hyvistä kommenteista. Tapio Puolimatkan kirjat ja kirjoitukset ovat hyviin tuttuja minullekin. :-) En kaikkea voi niistä allekirjoittaa, mutta on hyvä että on monenlaista näkökulmaa.
Olen myös siitä samaa mieltä kanssasi, että meitä vaanii aina suuri vaara ajautua ihmishybrikseen tai tiede-hybrikseen. Nöyryys ja toisten erilaisten ajatusten kuuntelu ja vakava (leikkiäkin salliva) keskustelu on aina paikallaan. Ilman niitä emme kehity emmekä pysy kriittisenä kaikkea kohtaan.
Se myös on totta, että myös tiedeinstituutiossa pelaavat ja vaikuttavat omat valtapelinsä ja intressinsä. Se on elämää ja inhimillistä kutenkaikki muukin.
Tieteen nimissä ei tosin ole murhattu niim monia miljoonia ihmisiä kuin uskonnon nimissä. :-)
Miten selvität tieteen avulla tai ilman suhteesi Jeesukseen? Hän oli kiistatta historiallinen henkilö, josta on aikalaisistaan kaiketi paras kirjallinen lähdemateriaali.
Tiedemaailmassa juuri tässä asiassa ns. esiymmärrys on johdattanut tutkijoita mitä kummallisimpiin tuloksiin.
Siitä syystä Matteus käytti juutalaisille kirjoittaessaan sanparia Taivasten Valtakunta. Hän halusi korostaa sitä, että se ei tule esiin pelkästään näkyväisessä ja se on laajempi, kuin mitä voimme ymmärtää. Juutalaiset odottivat vielä ajallista Messias-kuningasta.
Toinen syy termiin oli se, etti hän halunnut juutalaisen tavan mukaan käyttää Jumalan nimeä. Muut evankelistat käyttävät sanaparia Jumalan Valtakunta (oikeasti kuningaskunta).
Heprealaikirjeestä tämä aukeaa. Vanhan liiton uhrimenot ovat varjo siitä näkymättömästä todellisuudesta, joka avautui saavutettavaksi Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala itse tuli lihaksi ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Jumalan pyhyys ei salli syntiä. Sen vuoksi Jeesuksen täytyi kuolla uhrina. Miksikö tällainen lainalaisuus - sitä en tiedä, mutta se on Jumalan säätämys.
"uskon avulla ei voi saada selville todellisuuden olemusta, todellista tietoa siitä."
Juuri uskon avulla sen voi saada, sillä vain usko tavoittaa sen, mikä on ihmisjärjelle käsittämätöntä.
Ihmisen järki on pieni ja vajavainen, eikä se pysty hahmottamaan muuta kuin oman ymmärryksensä rajoihin mahtuvat asiat, mutta usko yltää niiden yli, sinne perimmäiseen ja käsittämättömään.
mitä aina joskus ihmetellään tällä palstalla, nimittäin että miksi Jumala oli niin julma, että uhrasi oman poikansa.
"Jumala itse tuli lihaksi ja sovitti maailman itsensä kanssa."
Suhteessani Jeesukseen ei ole pienintäkään ngelmaa. Meillä on hvyät välit! :-)
Pidän häntä yhtenä ihmiskunnan merkittävimmistä opettajista. Erityiseti hänen opetuksensa Vuorisaarnassa ja Matteuksen evakeliumissa kuvatuissa kertomuksissa on poikkeuksellisen puhuttelevaa. Kultaisen säännön opettajana Jeeus liittyy muiden uskontojen samansisältöisten elämänohjeiden perinteseen.
Tietojeni perusteella monet tutkijat pitävät Jeeusta todellisena historiallisena henkilönä, joskin kaikkia Raamatussa Jeesuksen suuhun pantuja asioita ja häntä kuvaavia kertomuksia ei pidetä välttämättä samaa henkilöön liittyvinä. Tutkijoilla on tässä tietääkseni melko erilaisia käsityksiä.
Minulle ei ole tärkeä Jeesus henkilönä. Eikä se, kenet silloin murhattiin kun jeesus kärsi ja kuoli. Tärkeää siinä kodassa on kuvaus ihmisen raakuudesta ja julmuudesta, sillä kärsivä jeesus symboloi kaikkia tässä maailmassa kidutettuja ja kärsiviä: mielipidevankeja, vakaumuksensa takia teloitettuja, syyttä vangittuja, kärsiviä miehiä, naisia ja lapsia, diktaattoreiden julmuuden kohteiksi joutuneeita.
Kertomus Jeesuksen kärsimystietä on voimakkaasti puhutteleva ja herättävä.
Tärkeintä ja kuolematonta Jeesuksessa on itselleni se humaani lähimäisenrakkuaden sanoma ja omana aikanaan suorastaan ylitöpäinen radikalismi, jota hänen ajattelustaan kumpuaa. Jeesus ei tosiaankaan ollut auktoriteetttiuskoinen eikä arkaillut sanoa miten asiat ovat. Voimme sanoa että Jeesus oli ensimmäisiä feministejä, sillä hänen läheisin työtoverinsa oli sivistynyt lukutaitoinen nainen, Maria Magdalena. Jeesus myös opetuksessaan orosti kaikkien ihmisten tasavertaisuutta.
"Tiedemaailmassa juuri tässä asiassa ns. esiymmärrys on johdattanut tutkijoita mitä kummallisimpiin tuloksiin."
Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää! Kertoisitko? Itse olen kuullut jotain pähkäilyjä siitä että Jeesus olisi varttunut Etiopian suunnalla, temppelipalvelijattaren poikana, mikä selittäisi Jeesuksen varhain hankkiman lukutaidon ja juutalaisen opin tuntemuksen.
'Tieteen nimissä ei tosin ole murhattu niim monia miljoonia ihmisiä kuin uskonnon nimissä.'
Ei olla ehditty vielä, mutta kovaa vauhtia ollaan siihen menossa. Tieteen sovelluksena on kehitetty kaikki se teknologia (ja myös markkinatalousideologia, joka perustuu taloustieteeseen), jonka avulla maapallo saastutetaan ja liikakansoitetaan elinkelvottomaksi. Miljoonat ihmiset joutunevat kuolemaan sen seurauksena.
No, kommentoin vielä. Tämä ei ole mikään vastaus, vaan puhdas fraasi:
"Jumala itse tuli lihaksi ja sovitti maailman itsensä kanssa."
Mitä tuo siis tosiasiassa tarkkaan ottaen tarkoittaa? "Jumala tuli lihaksi" = jumala joka ei ole ihminen, muuttui jollain tavalla ihmiseksi, niinkö? OK. Kuulostaa sadulta.
"ja sovitti maailman itsensä kanssa." Mitä tuo siis oikeasti TARKOITTAA? Sovitti maailman itsesä kanssa? Murhaamalla Jeesuksen julmasti kiduttamalla? Sallimalla väkivallan puuttumatta siihen?
En voi pitää tuota mitenkään moraalisesti oikeana tekona. Mitään ei murhalla soviteta. Synti ei murhaamalla tule sovitetuksi. Synti ei murhaamalla ja väkivallalla vähene.
Sitä mieltä vain yksinkertaisesti olen, kun olen ihan rehellinen.
Jos sanotte, että Jeesuksen murha liittyy lähi-idän kunniamurhan perinteeseen. Että siinä on kyse sen ajan ajattelusta, jossa sukujen välinen sovinto tehtiin murhaamalla toisen suvun jäsen, kertomus saattaisi olla ymmärrettävä.
Mutta en oikeasti usko että kyse on siitäkään. Ennemmin tarinassa on menneet sekaisin paimentolaiskansojen, juutalaisuuden ja mm.muinaisen Egyptin eskikoisen uhraamis-kultti ja juutalaisen yhteiskunnan törmääminen roomalaisvaltaan. En ole perehtynyt näihin selitysmalleihin sen enempää. :-)
Armas kommentoija, olet täysin oikeassa, valitettavasti. :-(
Itse asiassa tiesin jo tuon kirjoittaessani (että tieteen nimissä ei oel tapettu nin paljon) että sanoin HYVIN varomattomasti... Sillä jos ollaan tarkkoja, meidän teknologillamme on puistattavan ruma kääntöpuoli. Se perustuu tieteeseen... mutta maailmanlaajuinen globaali kapitalsimi jonka menestys nojaa juuri tieteen tehokkaaseen soveltamiseen, riistää parhaillaan kaikkein köyhimpiä ihmisiä ja erityisesti lapsia... syö heidän tulevaisuutensa ennakkoon. samoin globaali kapitalismi ei laske luonnon tuhoja omaisuuksia sijoittajille kehrätessään.
Tämä ei ehkä ole "sota" sanan tavanomaisessa mielessä, mutta tämän globaalin tieteeseen perustuvan talouskasvun seuraamukset ovat yhtä kaameat kuin jonkin sodan. Maailman köyhistä maistaä ovat köyhät jo lähteneet liikkeelle. Kaikkein köyhimmät eivät päse pakoon. Keskiluokkaiset ehtivät tänne kaukaiseen hyvinvointi-Suomeen saakka ja yrittävät tänne rakentaa elämänsä. Meillä on vielä tilaa ja puhdasta ilmaa.
Maailmaasta on tullut yksi iso kylä.
Oletko muuten lukenut Risto Isomäen kirjan "Sarasvatin hiekkaa"? Suosittelen.
Ehkä tarkastelemme samaa kohdetta mutta hieman eri tavalla. :-)
"Ihmisen järki on pieni ja vajavainen, eikä se pysty hahmottamaan muuta kuin oman ymmärryksensä rajoihin mahtuvat asiat, mutta usko yltää niiden yli, sinne perimmäiseen ja käsittämättömään."
Voimme lähteä siitä, että sen minkä tiedämme tieteen ja kokemuksemme perusteella, muodostaa alueen, joka on tunnettu tai ainakin periaatteessa mahdollinen tuntea nykyisillä tutkimusmenetelmillä sekä järjellämme. OK? Sen ulkopuolella avautuu tuntematon alue. Se on alue, jonne meillä ei ole (tällä hetkellä ainakaan; ehkäjoskus on) tieteen menetelmin. Tiede ei hyväksy mitä hyvänsä menetelmiä tukimusvälineikseen, vaan niiden tulee olla kurinalaisia ja tiedeyhteisön hyväksymiä menetelmiä. Menetelmien rajoituksista johtuu, että emme pääse tieteellisesti tutkimaan esimerkiksi kysymystä, mikä on ihmisen elämän tarkoitus. Tms.
Mutta ihminen on niin tiedonhaluinen olento, ja haluaa saada "hallintaansa" myös sen mitä ei voi hallita... niinpä ihminen keksi "uskon". Uskontojen, myyttien, kertomusten ja taiteen avulla ihminen on voinut ulottaa tutkimusretkensä myös "tuntemattoman" alueelle. Ajattele, miten kekseliäs ihminen on!
Näinhän sinäkin toteat, ihan samasta hallintapyrkimyksestähän tämä kertoo:
"... mutta usko yltää niiden yli, sinne perimmäiseen ja käsittämättömään."
Eli se minne emme järjellämme pääse, sinne kurkottelemme vaikkapa uskontojen ideoiden avulla.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, tämä on yksi uskontojen synnyn lähtökohta: tarve ymmärtää sitäkin, mitä ei voi ymmärtää.
Tämäkään ei kuitenkaan ole itselleni henkilökohtaisesti peruste "uskoa" kristinuskon tarinoita muuksi kuin erään uskonnon pyhinä pitämiksi kertomuksiksi. Itselleni "usko" ei auta ymmrätämään tuntematonta. Minä jään ihan kiltisti sille rajalle, jonka tiede asettaa. Minulle sopii jättää silleen ne asiat, joita ei tunneta, eli hyväksyn "toistaiseksi tuntemattomaksi" ne alueet, joita tieteen avulla ei voi ymmärtää. En tempaise siihen "uskoa" selittäjäksi. Hyväksyn ihan reilusti ihmisen rajallisuuden: kaikkea emme voi vieläkään hallita, aina löytyy uutta tutkittavaa... Joidenkin taivas-tarinoiden uskominen ei veisi omaa kästyskykyäni eikä onneani yhtään eteenpäin.
Joka haluaa uskoa uskonnollisia selityksiä, saa toki niin tehdä ihan vapaasti. Uskovaisen maailmankuva on varmasti hyvin ehyt ja siksi turvallinen. Hänelläon hallinnan tnne. kaikkki asiat ovat selitettävissä. Hänellä ei ole mitään selittämätöntä. Kaikki selittyy jumalalla, erikoislaatuisilla aineen muuntumisilla, tuntemattomilla voimilla, enkeleillä, hengillä ja vastaavalla mystiikkaan uskomisella.
Itselleni riittää myös vajavainen ja toistaiseksi parhaisiin tieteellisiin selityksiin nojaava maailmankuva. :-)
Kiitos inspiroivasta keskustelusta jälleen!
Sanot:"Tämä ei ole mikään vastaus, vaan puhdas fraasi:
"Jumala itse tuli lihaksi ja sovitti maailman itsensä kanssa.""
Sehän nimenomaan on vastaus. Jos näet sen vain fraasina, et ymmärrä sen sisältöä, etkä siis tunne kristinuskoa?
"Jumala tuli lihaksi" tarkoittaa sitä, että Jeesus syntyi tänne maailmaan ihmisenä ja eli maanpäällisen elämänsä ihmisenä, oli siis lihaa ja verta, vaikka oli Jumalan Poikana osa jumaluutta.
"ja sovitti maailman itsensä kanssa". Jumalan edessä kelpaa vain pyhyys ja synnittömyys. Ihminen ei pysty elämään synnittömänä, eikä pysty mitenkään sovittamaan valtavaa syntimääräänsä, joten hän olisi väistämättä Jumalalle kelpaamaton. Jeesus sovitti ihmisten synnit, jotta he voisivat kelvata Jumalalle. Jeesus siis sovitti maailman Jumalan kanssa (suomeksi sanottuna maailman=ihmisten ja Jumalan välille solmittiin sovinto, uusi liitto; ihmisten synnit eivät heitä enää tuomitse, jos he uskovat Jeesuksen sovitustyön).
Jumala ei murhannut Jeesusta, koska Jeesus ITSE oli Jumala, osa kolmiyhtestä jumaluutta. Sinun kielelläsi sanottuna Jumala siis murhautti itsensä! Murhautti itsensä ja sovitti siten maailman itsensä kanssa.
Pysyykö sinun tieteesi perässä?;)
Sanan säiläsi viuhuu niin taitavasti että täysi työ on perässä pysyä... mutta saahan sitä heikommpisaattoinenkin yrittää...;-)
Sanot tässä asian ytimen, juuri kuten itsekin sen olen monta kertaa ajatellut:
"Jumala siis murhautti itsensä! Murhautti itsensä ja sovitti siten maailman itsensä kanssa."
1. Jumala on itse luonut maailman ja ihmiset (kristinuskon mukaan).
2. Jumala on tiettävästi kaikkivaltias.
3. Miksi siis väkivaltainen murhaus-episodi?
Kun hän itse itselleen sovitti luomiensa ihmisten synnit, hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet sovittaa itselleen tämä ilman raakaa kiduttamista aja murhaamista.Eihän jumalan yläpiúlelle liene kristinuskonmukaan muuta käskijää? Jumala lienee siis suvereeni toimija.
4. Kidutus- ja murhaamisoperaatio oli siis sisällöllisesti turha juttu Jumalan tehdä. Hän olisi voinut turvautua ennemminkin esim. rauhalliseen neuvotteluun itsensä kanssa. :-)Sopu ja sovitus oisi voinut syntyä helpommin.
5. Räikeän julman tarinan olemassaolo liittyy oman aikansa kulttuuriin ja ajattelutapaan. tarina on syntynyt aikana jolloinmielivaltainen oikeuskäytäntö ja kuolemanrangaistus oli yleistä.
6. Kun em. ratkaisun seuramuksena jokaisen länsimaalaisen kirkon seinällä roikkuu kuva kärsivästä Jeesuksesta, se antaa ikävän viestin meille siitä, että vain väkivallalla asiat ratkaistaan.
Kiitos kun kysyit! :-)
"Eli se minne emme järjellämme pääse, sinne kurkottelemme vaikkapa uskontojen ideoiden avulla.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, tämä on yksi uskontojen synnyn lähtökohta: tarve ymmärtää sitäkin, mitä ei voi ymmärtää."
Sekoitat kaksi asiaa, nimittäin uskonnot ja uskon. En puhunut uskonnosta, vaan uskosta. Uskonnot ovat juuri tuollaisia kuvaamiasi järjestelmiä, koska ne haluavat YMMÄRTÄÄ ja sen avulla tuntea hallitsevansa todellisuutta. Siinä mielessä ne ovat tieteen sukulaisia.
Usko on jotakin muuta. Sitä on vaikea yrittää pukea sanoiksi, niinkuin joku tuossa kirjoittikin. Ehkä se on vain jokin syvä perustunne siitä, että lepää jonkin ihmistä suuremman kannattelemana. Jonkin, mikä on samalla kertaa lähtökohta ja päämäärä.
Uskonto puolestaan voi antaa välineitä sekä uskon löytämiseksi että sen "havainnollistamiseksi". Tuo havainnollistaminen sitten tapahtuu yleensä uskonnon kielellä, mikä vain opitaan tuntemaan, eikä sitä pysty kääntämään suoraan normaalikielelle.
Esimerkkejä.
En ymmärrä, kuinka joku voi pitää suurena opettajan miestä, joka kesken juutalaisen juhlan huutaa: Minä olen elämän leipä. Sehän tarkoittaa juutalaiselle, että J väitti olevansa Jumala. Hän joko ihmiseksi syntynyt Jumala tai kummallinen anarkisti.
Toiseksi.Kun Jeesuksen tekoja kommentoitiin, että hänhän on Nasaretilainen, voiko sieltä tulla mitään hyvää. Hän ei vastannut syntyneensä Betlehemissä, vaan sanoi (mtt 11) voi sinua Korasin, Voi sinua Beetsaida!...
Voi! - huuto on toteamus Jumalan hylkäämisestä, yksi kommentaari vertasi sitä kiroukseen. Kuinkas näille yhteensä yli 200 000 asukkaan kaupungeille kävikään. Niitä ei muutaman vuosikymmenen kuluttua ollut.
Suuri opettaja on kevyt arvonimi Jeesukselle. Hän oli joko Elämän leipä, Ihmisen Poika ja kaikkea, mitä hän itse sanoi tai sitten kummallinen anarkisti.
En tiedä monia joilla olisi samanlaista kärsivällisyyttä kuin sinulla, tuntematon, meikäläisen kanssa... ;-)
Jälleen sinä oivalsit täsmälleen oikein asian. Juuri näin sen tarkoitinkin:
"Uskonnot ovat juuri tuollaisia kuvaamiasi järjestelmiä, koska ne haluavat YMMÄRTÄÄ ja sen avulla tuntea hallitsevansa todellisuutta. Siinä mielessä ne ovat tieteen sukulaisia."
Tieteen sukulaisia tosiaan, vaikakaan ne eivät (enää) kestä kriittistä tarkastelua järjestelminä. Joskus niillä on ollut merkittävä asema asioiden selittäjinä.
Sellaiseen en koe tarvitsevani itse uskontoja, koska tiede riittää, vajavaisenakin, kuten on tullut sanotuksi.
Mutta nyt mennäänkin sitten suurille vesille, oikein suurilel vesille, hyvä keskustelukumppani:
"Usko on jotakin muuta. Sitä on vaikea yrittää pukea sanoiksi, niinkuin joku tuossa kirjoittikin. Ehkä se on vain jokin syvä perustunne siitä, että lepää jonkin ihmistä suuremman kannattelemana. Jonkin, mikä on samalla kertaa lähtökohta ja päämäärä."
meikätytöllä suhkaa saappanvarret loppua... Arvelen, että kielemme sanat, käsitteet, eivät kunnolla riitä hahmottamaan ilmiötä, josta yritämme NYT puhua. Onko muuten ihan pakko käyttää sanaa "usko"? (Saatan olla sille allerginen.) Onko muita sopivia sanoja.
Tuossa on nimittäin samaa mitä eräs tämän ajan ihminen, muuan vietnamilainen munkki on kirjoituksisaan tavoittanut; ja eräät muut, joiden taustat voivat olalhyvinkin erilaiset uskonnollisesti ja maantieteellisesti.
Kyse olisikin jostakin universaalista,ihmiselle tärkeästä metafyysisestä asiata. Joka on tekemisissä sen kansa miten olla itsensä kanssa ja sen todellisuuden ja kärsmyksen kanssa, jota on kohdattava. Ja oman rajallisuutens kanssa, sen tosiasian kanssaettä on kuoleva. Miten elää tämä kaikkeuden kanssa. Kysymys, joka sen kokonaisvaltaisen oivalluksen, "intuition" kokemuksen jälkeen (sinä käytät sanaa usko) näyttäyty tarpeettomana. On saanut kokea tulevansa /olevansa osa kaikkeutta. Nou hätä. Sinä puhuit jostakin itseään suuremmasta. Nyt ymmärrän sen (omilla pikkuruisilla aivoilla,jotan vajavaisesti tietysti). Ymmärrän sen kun otan avukseni Benedictus Spinozan ajattelun 1600-luvulta. Hän auttaa ja nostaa korkeammalle oksalle jonne en itse osaisi mennä, katselemaan laajemmalle...
Sinä olet kuule päässyt pitkälle, omalla matkallasi, hyvä keskustelukumppani!
Mindfulness on yksi tähän liittyvä käsite. Rauha, tasapaino, tyyneys, hyväksyminen, rakkaus. Voidaan tietysti käyttää snaa "usko", kun ollaan vl-palstalla. (Muuten sheriffi poistaa ketjun.) :-)
Tällaisen "uskon" kanssa sitten voidaan mennä samassa veneessä, suostun, jos se käy... Mutta tällainen käsitys "uskosta" ei edellytä mitään "uskontoa" dogmijärjestelmänä eikä rituaaleina. Eihän?
Olen ajatuksistasi kerrassaan äimistynyt ja kuin lahjan saanut. Kiitos.
Ymmärrän, että sanapari ”suuri opettaja” vaikuttaa lattealta kliseeltä. En parempaakaan keksinyt, ksoka pidän häntä joka tapauksessa ihmisenä, en jumalana. On itse asiassa vaarallista alkaa pitää ketäänihmistä muunakuin ihmisenä. Omassa suussani "suuri opettaja" vertautuu sellaisiin kuten Buddha, Sokrates, Spinoza. - Mutta löytämäsi nimitys anarkisti kyllä kelpaa, se kuvaa hänen työotettaan varmasti mainiosti.
sellainen asia, etten itse usko kristinuskoon kirjaimellisesti, vaan vertauskuvallisesti. Kristinusko on minulle siis vertauskuvan muotoon puettu kuvaus todellisuudesta, siitä millainen ihminen on, ja millä tavalla hänen sielunsa pelastuu eli saa elää Jumalan yhteydessä.
Jos Jumala "olisi turvautunut rauhalliseen neuvotteluun itsensä kanssa", se olisi kyllä söpöä, mutta jäisi pelkäksi kauniiksi saduksi. Todellisuus täällä maailmassa olisi aivan toinen. Kaikki raadollisuus ja pahuus rehottaisi ihmisten kesken, vaikka Jumala olisi ollut kuinka "kiltti".
Siksi tarvitaan pahaan sairauteen vahva vastalääke. Vähempi ei tehoa. Murhamieskin pystyy uskomaan syntinsä sovitetuksi, koska sen tähden on annettu niin kallis uhri. Pelkkä anteeksianto ei siihen auttaisi. Ihmisen tunne-elämä on sellainen. Ja tämän syntiensä sovituksen omalle kohdalle koettuaan murhamieskin jaksaa elää "kantaen hyviä hedelmiä".
Jatkan vähän, kun sanoit tässäkin hyvin:
"Uskonto puolestaan voi antaa välineitä sekä uskon löytämiseksi että sen "havainnollistamiseksi". Tuo havainnollistaminen sitten tapahtuu yleensä uskonnon kielellä, mikä vain opitaan tuntemaan, eikä sitä pysty kääntämään suoraan normaalikielelle. "
Tulkitsenko sinua oikein, kun aavistan että sanot myös, että _saattaa olla_ muitakin "kieliä" kuin uskonnon kieli, jolla tavoitamme sen ilmiön/asian, mistä nyt puhumme. Josta sinä käytät sanaa "usko".
Minä en halua antaa periksi sille, että ilmiöstä olisi mahdollista puhua vain uskonnon kielellä. Väitän, että meilä voi olla ja onkin myös muita "kieliä" joilla voimme siitä puhua. Ei meidän ole pakko kapeuttaa tästä puhumista rajallisiin uskontojärjestelmiin, joiden perinne ja "saavutukset" ovat mitä ovat.
Mitä muita kieliä?
Etsimättä tulee mieleen msuiikki ja filosofia, moemmat siis ehdottomasti syvemmässä kuin hepposessa viihde- tai elämäntaito-opas-merkityksessä.(Jollaisina ne nykyihminen useimmiten kohtaa.)
Oikea taide ja oikea kirjallisuus.
Mitäs sanoisit?
Tämä alkaa käydä mielenkiintoiseksi. Kristinusko todellisuuden metaforana? Väkivalta puhdistavana?
Voi olla että tuo on hedelmällinenkin lähestymistapa, lähtien ihmisen biologispohjaisesta väkivaltaisuudesta. Murhaaja, joka katuu, pystyisi Jeesuksen kohtaloon samaistumalla ja sen uhrin empaattisesti kokemalla uskomaan että hänet hyväksytään yhä vielä ihmiseksi ihmisten joukkoon. Sitäkö tarkoitat. "Elämään Jumalan yhteydessä."
"- - tämän syntiensä sovituksen omalle kohdalle koettuaan murhamieskin jaksaa elää "kantaen hyviä hedelmiä"."
Otetaan konkreettinen esimerkki. Mies joka istui pommikoneessa joka vei "Little Boy" -nimisen atomipommin Hiroshimaan ja tuhosi 200 000 ihmistä karmealla tavalla. Tämä mies olisi siis voinut saada rauahn sielulleen, tekonsa tajuttuaan, kun hänelle olisi kerrottu että Jumala murhasi hänen syntiensä sovitukseksi poikansa.
Hmm... minusta tuntuu ettei tämä oikein toimi. Hyvä yritys.
Mitä jos hän yrittäisi sovittaa samastumalla uhrien kohtaloihin ja omistamalla elämänsä heidän auttamiselleen?
En itse tosiaankaan näe mitään lohdutusta siinä että jumala murhautti itsensä. Uhri- ja valkivaltamytologia ei vapauta minua vastuusta omien tekojeni suhteen, kuten sanottu.
Myöskin erehtyessäni ja sortuessani tekemään vahinkoa lähimmisilleni, en näe muuta tietä kuin yrittää pyytää anteeksi ja yrittää korjata vahinkoja kaikin voimin. Keskinäinen luottamus ja vuorovaiktuks tulee vain yrittää sisukkaasti yrittää korjata. En näe siinä roolia Jeesuksen kärsimyksellä.
Psykologisena rakennelmana metafora-ajatuksesi varmaan toimii, mutta entä käytännössä?
Jos olisin sillä tavoin sairas että toisen, elävän ihmisen luovuttama sydän vain voisi minut pelastaa, en tosiaankaan haluaisi, etät joku uhraisi itsensä minun takiani. Koko ajatuskin herättää syvää vastenmielisyyttä, ei lohdutusta. Se ei olisi oikeudenmukaista!
Ei ollut oikeudenmukaista, että jumala murhautti Jeesuksen. Näin latte ihminen minä olen. En pääse, en ylety sinne sinun metaforasi sfääreihin!
Englantilaiset pommittivat sodan loppuvaiheessa tuusan nuuskaksi Dresdenin kauniin historillisen kaupungin, jolla ei ollut sotilaallista merkitystä. Se oli liittoutuneiden puhdas vihan ja vallan näyttö. Kymmeniä tuhansia ihmisiä paloi kuoliaaksi Dresdenin tulimeressä. Upea kirkko tuhoutui muiden kulttuurirakennusten kanssa. Kaupungista ei ollut mitään jäljellä.
60-luvulla, vai oliko se 70-luvulla,saksalaiset käynnistivät suuren kirkon uudelleenrakentamisen. Tähän jättiurakkaan liittyivät aktiivisesti niiden englantilaisten pommikonelentäjien jo aikuiset jälkeläiset. He keräsivät varoja ja tulivat itse paikan päälle rakentamaan kirkkoa.
Tässä on minusta AITOA sovituksen ja anteeksiannon makua.
Etiikan pitäisi myös toimia käytännössä! :-)
Olet briljantti keskustelija. Kiitos!
Pitääkö kommandopipon valmistaja tuomita rikolliseksi jos joku soveltaa sitä pipoa pankkiryöstöön?
Se että soveltaa jotain tieteen tulosta pahaan asiaan, niin se ei tee tieteestä huonoa, eikä alenna tieteen arvoa.
pitkä ja paljon sisältävä viesti. Yritän vastata jotakin.
Ensinnäkin tuo: "uskomaan että hänet hyväksytään yhä vielä ihmiseksi ihmisten joukkoon. Sitäkö tarkoitat. "Elämään Jumalan yhteydessä.""
Ei Jumalan yhteydessä eläminen tarkoita sitä, että hyväksytään ihmiseksi ihmisten joukkoon. Voi olla ihmisten hylkäämä, mutta elää Jumalan yhteydessä. Ja voi elää ihmisenä ihmisten joukossa, mutta erossa Jumalasta.
Toiseksi: "Väkivalta puhdistavana?"
Ei väkivalta, vaan se, että joku on OMASTA TAHDOSTAAN kärsinyt ja kuollut puolestasi, syntiesi sovitukseksi. Se, että hän on vapaaehtoisesti tehnyt sen sinun takiasi, synnyttää sinussa syvän kiitollisuuden, ja tämä kiitollisuus puolestaan synnyttää halun armahtaa myös lähimmäisiä. Kun on itse saanut niin paljon anteeksi, haluaa myös jakaa sitä eteenpäin.
Ei siis ole kyse tästä: "Murhaaja, joka katuu, pystyisi Jeesuksen kohtaloon samaistumalla ja sen uhrin empaattisesti kokemalla uskomaan että..." En edes oikein ymmärrä, miten murhaaja pääsisi syyllisyydentaakastaan samastumalla empaattisesti uhriin? Eikö se vain lisäisi hänen syyllisyydentuntoaan? Ei se hänen tekemäänsä murhaa sovittaisi.
Ei myöskään se poista ihmisen syyllisyydentaakkaa, että hän yrittää itse sovittaa tekoaan samastumalla uhreihin ja omistamalla elämänsä heidän auttamiselleen. Kyllä se varmasti helpottaa hänen oloaan, muttei todella auta itse asiaan. Se on "apua oireisiin, ei itse vaivaan". Se itse vaiva on niin suuri syyllisyys, ettei ihminen, eikä edes kaikki maailman ihmiset yhdessä, pysty sitä sovittamaan. Tuollaisen ihmisen sisäinen vapaus on loppuelämäksi mennyt. Hän on syyllisyytensä vanki, ja hänen täytyy yrittää sitä hyvittää ja hyvittää. Aivan eri asia on, jos hän on uskonut syntinsä sovitetuiksi ja anteeksi, ja se synnyttää hänessä halun lähteä "korjaamaan jälkiään" (syntien anteeksi uskominen ei vapauta ihmistä vastuusta, se vapauttaa vain syyllisyydestä). Silloinkin hän voi omistaa loppuelämänsä uhrien auttamiselle, koska ne "jäljet" ovat niin pahat, mutta hän tekee sen sisäisesti vapaalla mielellä eikä syyllisyytensä orjana.
Kysyit tuossa alussa, mitä on Jumalan yhteydessä eläminen. Sitä, että synti ja syyllisyys ei ole erottamassa ihmistä Jumalasta. Ne tekevät syvän luottamuksen eli uskon mahdottomaksi.
"Myöskin erehtyessäni ja sortuessani tekemään vahinkoa lähimmisilleni, en näe muuta tietä kuin yrittää pyytää anteeksi ja yrittää korjata vahinkoja kaikin voimin. Keskinäinen luottamus ja vuorovaiktuks tulee vain yrittää sisukkaasti yrittää korjata. En näe siinä roolia Jeesuksen kärsimyksellä."
Tuossa on kysymys maallisista ihmissuhteista. Noinhan niissä tulee toimia, jos eletään maallistuneen elämänkäsityksen mukaisesti. Kristityillä se anteeksiantamus tulee heille ylhäältäpäin, ei se ole omaa ansiota eikä tekoa. Mutta niinkuin sanoin tuolla aiemmin, vastuuta se ei pois vie.
Katsot näitä asioita maalliselta kannalta, ja siksi sinulta jää tavoittamatta se olennaisin, syyllisyys. Siihen ei pohjimmiltaan auta ihmisen teot, ei omat eikä toisten. Siihen auttaa vain yli ihmisymmärryksen käynyt teko. Siksi kristinusko on niin uskomattoman nerokas.
käytetään väärin vaikkapa sotimiseen tai toisten alistamiseen, ei se tee uskonnosta kelvotonta eikä alenna sen arvoa
VIELÄ tänäänkin, että
Hän, pojassaan Jeesuksessa
elää Valtakunnassaan
Pyhän Henkensä kautta
ja on lisäksi luvannut
tulla kerran noutamaan
omansa kunnian Taivaaseen.
Usko on vahva uskallus
niihin joita toivotaan
ja ei näkymättömistä epäile.
Suuri ja yli ymmärryksen
sovinto on kerran jo
annettu ja huudettu:
Se on täytetty !
vietistäsi, ettenpä tiedä oikein, mitä vastaisin.
"Kyse olisikin jostakin universaalista,ihmiselle tärkeästä metafyysisestä asiata. Joka on tekemisissä sen kansa miten olla itsensä kanssa ja sen todellisuuden ja kärsmyksen kanssa, jota on kohdattava. Ja oman rajallisuutens kanssa, sen tosiasian kanssaettä on kuoleva. Miten elää tämä kaikkeuden kanssa. Kysymys, joka sen kokonaisvaltaisen oivalluksen, "intuition" kokemuksen jälkeen (sinä käytät sanaa usko) näyttäyty tarpeettomana. On saanut kokea tulevansa /olevansa osa kaikkeutta. Nou hätä."
Kyllä, jostakin tuollaisesta on kysymys. Mutta nämä ovat jo niin syviä vesiä, että tällaisella palstalla niitä on vaikea ruveta tutkimaan.
Raamatun kuvaama ihmisen kehitystarina kertoo ainakin minulle, mistä on kysymys. Nimittäin paratiisi, tiedon puusta syöminen, paratiisista karkotus, eläminen maailmassa lain ikeen alla, sitten Kristuksen tuoma vapautus lain alta, ja lopulta pääsy takaisin paratiisiin. Mutta tämä on tällaista metaforaa.
Joku toinen voi päätyä aivan eri tietä samankaltaiseen lopputulokseen.
"Mindfulness on yksi tähän liittyvä käsite. Rauha, tasapaino, tyyneys, hyväksyminen, rakkaus"
Mutta ei ihminen ihmisyydestään pääse. Syntisäkkinä pysyy.
"Mutta tällainen käsitys "uskosta" ei edellytä mitään "uskontoa" dogmijärjestelmänä eikä rituaaleina. Eihän?"
Ei, ei dogmijärjestelmänä eikä rituaaleina.
että "äimistynyt viestistäsi", heh!
Musiikki, filosofia, taide, kirjallisuus, jopa tiede! Ja melkein mikä tahansa...
Millä perusteella teet valintasi?
Jeesuksesta on todella merkittävää aineistoa ja silminnäkijälausuntoja. Lisäksi Raamatun profetioiden toteutuminen on järkyttävän totta Jeesuksen kohdalla ja muutoinkin.
Esimerkki. Opiskelin hieman historiaa ja hätkähdin kuinka tarkasti Hesekiel (kirja, jota minun oli aiemmin vaikea lukea)profetoi joidenkin kaupunkien kohtalon. Esim. Tyro, joka aiemmin oli vauras satamakaupunki on nykyäänkin autio verkkojen kuivatuspaikka. Nykyinen suht vaatimaton Tyro sijaitsee hieman ero paikassa.
Järkeen sidottuna ihmisenä en voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin sadanpäämies Golgatalla. Totisesti Hän on Jumalan Poika.
Etsi rohkeasti, rehellisesti ja peruslähtökohdat arvioiden. Totuus tekee vapaaksi!
aivan!
Niin se menee!
Miim lapsellinen olen että se mitä puhuit sykähdytti sydäntä. niin että kuormat lakkasivat hetkeksi painamasta. Keveys. Jollain lailla sama kokemus kuin muinoin kun sain löytää Spinozan ajatukset. Sitä näkee vain hetken, hetkittäin, sillä täällä me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin. Mutta selalinen ehtki antaa sanomattomasti voimaa. Olet anasainnut lämpimät kiitokset - olet tehnyt hyvän työn.
(En viitsi ajatella kyynisesti että olet joku ammattipuhuja. Otan tämän silkkana lahjana.)
Osaat sinä pudottaa maan pinnalle...:-), sillä:
"Mutta ei ihminen ihmisyydestään pääse. Syntisäkkinä pysyy.
Muuta en ole väittänytkään. Mutta meissähän ON kipinä kultaa. On se. Ihan jokaisessa... Hetkittäin sen saa oivaltaa, jos kohtaa matkalla kaltaisesi vaeltajan.*)
Kaikkea hyvää sinnepäin - hymyillään kun tavataan!
t. Humanistilikka
*) Kuulin hyvältä ystävältäni kauan sitten sanonnan: Kun oppilas on valmis, opettaja saapuu. (Lienee buddhalainen viisaus. Niin tai näin, sanomuksesi olivat ehkä merkilliselläkin tavalla sitä mitä juuri nyt tarvitsin.)
Mutta... Hyvä Pieni Johannes:
"...Raamatun profetioiden toteutuminen on järkyttävän totta"
En haluaisi jankata, mutta totean että joidenkin hengellisten ajattelijoiden mukaan Raamattu ei ole ennustuskirja. Ei oikeastaan lainkaan eunnustusjuttu.
Sillä on kokonaan toinen tarkoitus.
Tarokkikortit ja maailman nostradamukset on sitten erikseen. :-)
kun luin nuo pari viimeistä viestiäsi! Kiitos sinulle! Minullakin on aivan sama tunne kuin sinulla, niinkuin olisin saanut jonkin lahjan!
En ole mikään ammattipuhuja, vaan aivan tavallinen maija meikäläinen (nainen siis). Ehkä sinusta tuntuisi hohdokkammalta, jos olisin "joku". Mutta en ole.
Niin, kaiken rähjäisyytemme alla meissä on kipinä kultaa. Joskus tuntuu, niinkuin salakuljettaisimme sitä läpi elämämme, piilossa maailmalta.
Tässä meidän keskustelussamme on Luoja ollut läsnä, puhunut meidän suillamme. Tämä on sitä minun uskoani.
Kaikkea hyvää sinullekin! Hymyillään tosiaan, kun tavataan! Ehkä tapaammekin?
Kuka tietää. Joka tapauksessa, jätit mieleeni ajatuksia joihin palaan ja joista aion kirjoittaa lisää pohdintaa päiväkirjaani. :-) Kiitos erittäin inspiroivastakeskustelusta ja havahtumiseen auttavista ajatuksista. Pärjäillään...
Rakas ystävä usko ei ole järjen asia. Kannattaa käydä seuroissa ja kun on kysymyksiä noussut ja kiusauksia tullut niistä on lupa käydä keskustelemaan vaikka puhujan kanssa. Tai ota yhteyttä johonkuhun uskovaiseen tuttavaan.
Netistä ei pidä uskovaisen sielunhoitoa hakea. Jumala on kuullut jo nyt avunhuutosi. Armo kuuluu myös sinulle ja Jumalalta saa rukoilla voimaa uskomiseen.
Sinä kehtaat ohjata ihmettelijän takaisin sinne, missä näitä ihmeellisiä höpö-höpösyntejä jaellaan. Olet edesvastuuton provo.
ei kannata mennä perkeleen saarnoja kuuntelemaan.
ja järki on uskon vastakohta. Melko kuluneita vl-fraaseja, mutta toimii edelleen heikkouskoisten pitämisessä lahkon sisällä.
Vl-liikkeessä on käytetty tuota sanontaa paljon. Johtuu varmaan siitä, että vl-liikkeen ihmisopit (kuten tv-kielto) ovat todellakin erittäin vaikeita järjellä käsitettäviksi. Myös muut ristiriitaisuudet on helppo "kuitata" sanomalla: "Usko ei ole järjen asia." Tuo kulunut fraasi on otettu vl-liikkeessä ikäänkuin pyhäksi ohjenuoraksi, ja alkaa olla jo eräänlainen sääntö itsessäänkin. Yksikään "uskomassa" itseään pitävä vl ei siis saisi ajatella uskonasioita itse, vaan kaikki järjellinen ajattelukin kielletään. "Mene keskustelemaan puhujan kanssa" ?!?
Käsittämätöntä touhua. Ei kai se Jumala meille turhaan järkeä luonut. Kyllä sitä saa käyttää itsekin.
Mitä auttaa rukoilla Jumalalta voimaa, jos ei kertakaikkiaan pidä tv:n katsomista tai teatterissa käymistä syntinä? Ylempänä ketjussakin jo joku toinen vl kehotti odottamaan mitä muut sanoo. =) Siinä kiteytyykin koko lahkon ideologia: "Kuuntele mitä muut sanoo, ja elä niinkuin muut haluaa. Raamatun ohjeet eivät ole niin tärkeitä kuin "siionin" ohjeet. Äläkä vain ajattele järjellä."
Herätkää jo, hyvät ihmiset.
t: vl-vanhempien vesa.
Kuten allaolevassa kirjoituksessani myös totesin, järkeä saa ja pitää käyttää. Tärkeintä on keskustella itsensä kanssa ja tehdä itsensä kanssa selväksi mitä minä haluan ja ennen kaikkea mihin minä uskon. Mielestäni kaikkea pitää voida kyseenalaistaa. Jos asia on oikea, se kestää kyseenalaistamisen ja päivänvaloon tuomisen.
Muuten hyvä mutta: järjen vastakohta ei ole usko, vaan järjettömyys.
Raamatussa on monessa kohtaa kehotettu käyttämään hyväksi järkeä ja arvostelukykyä. Järki ei ole uskomisessakaan kiellettyä vaan se on Jumalan lahja, ja ihminen tarvitsee sitä. Esimerkiksi arvioidessan milloin vl-opetuksessa on raamatullinen perusta, milloin se on taas ihmisten keksimää. Vrt. TV- ja ehkäisykielto.
minäkin.
Vl-liikkeen ihmisten keksimät harhaopit on huomattu niin ristiriitaisiksi, vaikeiksi käsittää ja jopa raamatunvastaisiksi, että on todettu parhaimmaksi ja helpoimmaksi keinoksi käyttää tuota fraasia.
Olen monesti yrittänyt keskustella "uskonasioista" mm. vl-liikkeeseen kuuluvien sisarusteni kanssa. Usein saan olankohautuksen kera vastaukseksi tuon saman puhkikuluneen fraasin: "Usko ei ole järjen asia." Ja piste. Ihan pikkuisen naurattaa joskus...
t: vl-vanhempien vesa.
Minä voin kyllä keskustella asioista edellyttäen, että toisellakin on aito halu keskustella niin että hänellä ei ole ketunhäntä kainalossa ja ivanauru suupielessä.
Kyllähän nuo monet elämäntapasäännökset kaatuvat omaan mahdottomuuteensa ja saavat kaatuakin, koska niillä ei ole mitään tekemistä uskonelämän kanssa. Tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta tulokset puhuvat puolestaan: Käytäntö on usein eri asia kuin puhe. Sääli vain että on tunnollisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat asettaneet ne aivot sinne hyllylle ja ottavat kaiken pilkutarkasti ja väsyttävät itsensä aivan turhan takia.
Yrität turmella etsivän lähimmäisen, ole riivaaja.
Väitätkö ettei Hänelle voi täältä mitään löytyä, olet väärässä, kaikesta näkee, että ihminen on jo saatu sekaisin seuroissa. Kuka sinut lähetti, ja kun et vielä vastaa kirjoitustasi, ole puskista heittelijä.
Häpeä.
kempelainen itsekkin , mitä vl-äiti tarkoitti. Kaiken parhaan käsityksen tottakai saa, jos käy seuratilaisuuksissa. Siellähän sitä sanaa selittään. Meiltä tämän palstan väeltä se ei pienessä ajassa , lyhyin sanakääntein onnistu.
kuuntelee radioista, jonka minä teen.
Minun mielestäni usko on kaikkea tuota mitä itsekin jo avauksessasi totesit: Kiitollisuutta, nöyrtymistä, onnellisuutta ja joskus kipuakin. Omakohtainen usko Jeesukseen syntien sovittajana on tärkein. Mitä hyötyä sinulle on jos naapurin tai jonkun muun ihmisen takia olet tekemättä jotain asiaa, jos itse omakohtaisesti et synniksi koe. Onko se synti, se on sitten jo toinen asia. Nykykulttuurissamme on mielestäni paljon ihmisen keksimiä "elämäntapasäännöksiä". Niiden tarkoitus on varmasti hyvä: Saada ihminen pysymään kaidalla ja turvallisella tiellä. Siihen liittyy vaara, joka mielestäni kävi toteen hoitokokousaikana. Äärimmilleen vietynä syntilistan tekeminen ja seuraaminen voi viedä elämästä ilon ja joka puolella näkyy vain syntiä. Minulle kerran eräs ihminen sanoi, että hän toivoo että tehtäisiin lista mitä voi tehdä ja mitä ei, eli syntilista. Kysyin häneltä, että mitä tekemistä sitten on omalla tunnolla. Tähän hän ei osannut vastata.
Oikeasti olisi hyvä paneutua joskus keskustelemaan aiheesta: Mikä on syntiä? Mikä on oikeasti syntiä?
Tiedän ihmisiä, jotka eivät voi katsoa televisiosta edes uutisia. Tekeekö uutisista synnillisen se, että ne tulevat televisiosta, jota ei ole totuttu pitämään lestadiolaisen kodin huonekaluna? Miksi ne samat asiat voi kuunnella tunnin välein radion välityksellä niinkuin monella on tapana? Omia aivoja pitäisi käyttää, vaikka sanotaankin että usko ei ole järjen asia. Tässä maailmassa ei pärjää sillä laittaa aivot hyllylle ja vain uskoo. Ei voi heittäytyä johonkin unimaailmaan, jossa kaikki on tuttua, totuttua ja turvallista. Tulee tilanteita, joissa joutuu miettimään: Onko tämä oikeasti syntiä vai vaan ihmisten uskonvarjelmisen takia synniksi määritelty asia.
Yksi kysymys tuli mieleen:
"Omakohtainen usko Jeesukseen syntien sovittajana on tärkein."
Jos olen tehnyt jotakin pahaa, miten sen voi tóinen "sovittaa"? Eikö minun pidä itse yrittää korjata se vahinko jota olen aiheuttanut.
No, tässä puhutaan vähän eri asioista. Halusin vain korostaa omakohtaisen uskon tärkeyttä, ei ole hyötyä siitä jos vanhempien, naapureiden tai kenen tahansa kumminkaimojen takia kulkee uskovaisen kirjoissa, jos sydän on muualla. Kun nykyisin puhutaan paljon "yhteisöuskosta" eli uskotaan enemmänkin yhteisöön eikä niinkään ajatella päämäärää, olenko uskomassa siksi että pääsisin taivaaseen. Eli totta kai jos olen rikkonut toista vastaan, minä olen se, joka korjaa vahingon.
Olen itsekin usein miettinyt, että miten Jeesus voi olla syntiemme sovittaja. Hänhän sitäpaitsi kuoli ristillä yli 2000 vuotta sitten. Millä keinoin hän enää sovittaa syntejämme? Ja jos ne tuli silloin Golgatalla kerralla sovitetuiksi kaikkien maailman ihmisten synnit, niin miksi meidän pitää vielä täällä sovitella mitään? Kärsikö Jeesus turhaan?
Kyllä nämä uskontojutut on vaikeita käsittää. Minulle ei kai ole annettu sitä oikeaa ymmärrystä...
Ja miksi muuten aina sanotaan, että Jumala kaikessa armossaan ja laupeudessaan antoi ainoan poikansa...? Mitä laupiasta on siinä, että antaa poikansa tapettavaksi?
Kysyn vaan...
Olen pähkäillyt ihan samaa. :-)
Kirjoitinkin tämän palstan erääseen ketjuun tuosta poikansa murhauttaneesta jumalasta.
Kenelle Jeesus-parka joutui sen sovituksen tekemään?
Itse en voi pitää oikeana, että jonkun toisen ihmisen kiduttamalla murhaaminen "sovittaisi" millään tavoin minun henkilökohtaisia erehdyksiäni ja syntejäni.
Murhalla sovittaminen kuuluu vanhaan verikosto-perinteeseen, jota esiintyy yhä turkkilaisissa kylissä, lähi-idän paimentolaisyhteisöissä ja suomalaisessa romanien perinteessä.
Siihen ei pitäisi enää kenenkään turvautua.
Totta, mutta asiaa...
Onneksi maailma on kuitenkin vähän kehittynyt parempaan suuntaan esim. raamatun ajoista. Tai enpä tiedä, mutta ainakin täällä kotosuomessa on ihan turvallista elellä.
Ei ole keisari Neron kaltaisia hulluja, jotka polttaisivat kristittyjä ihmissoihtuina tuomaan valoa puutarhajuhliinsa, eikä toivottavasti uutta Hitleriäkään ilmaannu.
Mutta raamattu on minusta vähän yliarvostettu opus (älkää loukkaantuko mielipiteestäni). Se on aivan liian vaikeaselkoinen ja ristiriitainen meikäläisen älyllä ymmärrettäväksi.
Yleensäkin koko kristinuskon idea on minulle aivan hepreaa... Miksi Jumala on keksinyt tämän kaiken? Mikä tarkoitus tällä "pelillä" on? Miksei hän luonut kaikista ihmisistä hyviä ja taivaaseen tarpeeksi tilaa, että kaikki mahtuisi? Miksi pitää olla tällainen pudotuspeli täällä "ajassa", jossa huono aines karsitaan paratiisiin menijöiden joukosta? Miksi ihminen ainoana maapallon eläimenä on oikeutettu pääsemään taivaaseen?
Olisipa helppoa olla vaikkapa apina. Ei tarvitsisi miettiä tällaisia, eikä olisi helvetistä pelkoa. =)=)
"Miksi Jumala on keksinyt tämän kaiken? Mikä tarkoitus tällä "pelillä" on? Miksei hän luonut kaikista ihmisistä hyviä ja taivaaseen tarpeeksi tilaa, että kaikki mahtuisi? Miksi pitää olla tällainen pudotuspeli täällä "ajassa", jossa huono aines karsitaan paratiisiin menijöiden joukosta? Miksi ihminen ainoana maapallon eläimenä on oikeutettu pääsemään taivaaseen? "
Mulla on ollut samanlaisia ajatuksia. Itse ajattelen, ensinnäkin että me ihmiset olemme kuva Jumalasta, jokin meidän sisällämme ehkä jopa on Jumala. Ei meitä karsita, vaan Jumalasta jää hänen osansa. Toiseksi me kaikki kuolemme, olimme uskomassa tai emme, mutta meistä jää elämään tuo "hedelmä", voimme vain valita olemmeko osa sitä, olemmeko uskomassa?
rienata. Säälittävä otus!
joten en kovin tarkkaan ehtinyt syventyä vastauksiin.
Tapakulttuuri ei ole pahasta, pahasta on jos ei ole edes tapakulttuuria.
Rasituksesi tarkoittaa että omia kysymyksiä on nousemassa, ja se hyvä, mutta älä anna niiden hämmentää tietäsi.
Tunne uskovaisuudesta on uskovaisuutta, koska se on jo enemmän kuin ajatus siitä. Kiitollisuus ja onnellisuus ovat hyviä mittareita joten ole onnellinen niistä.
Vastaat tuossa itse parhaiten itsellesi joten ole rauhallisella ja turvallisella, sekä iloisella mielellä.
Terveisin 7.
Kirjoitit hyvin. Erittäin hyvin. :-) Jos ymmärsin yhtään... jokainen öytää oman tiensä sisältään.
Hyvää yötä ja rauhaa!
Usko on lopultakin vain väärinkäsityksiin perustuvaa epävarmuutta, joka luo turvattomuutta ym ja tähän saadaan helpotusta, kun aika ajoin pystytään olemaan vakuuttuneita Jumalasta.
Tämä perustuu illuusion omaiseen väärinkäsitykseen. Olen joskus käyttänyt vertauksena taikurin silmäkääntötemppua, se näyttää ja tuntuu aidolta, mutta jokin silti mättää. Ja näin tässäkin, uskossa mättää moni asia, niin moni etten ehtisi mitenkään tähän kaikkea kirjoittamaan.
Ensinnäkin uskonnollinen usko ja usko muuten vain EI ole sama asia. Uskonnollisessa uskossa uskotaan asioihin joita ei voida falsifoida eli osoittaa vääräksi. Jos uskot, että naapurillasi on tallissa uusi auto VOIT TARKASTAA onko asia näin. Jumalaa et voi tarkastaa, se ei näy.
Kumoan tässä kaksi väärinkäsitystä. Moni sanoo, että Jumalan voi tuntea. Jos et pysty erottamaan tunnetta toisesta, niin et voi sanoa sen olevan Jumala. Toiseksi, et voi omista tuntemuksista vetää ulkopuolisia päätelmiä. Esim. kun tunnet kipua, niin et vedä siitä minkäänlaisia ulkopuolisia päätelmiä, kerrot vain, että >tunnet Me EMME TIEDÄ mitä siellä on. Toinen esimerkki. KAverini, jolla oli se ja se sairaus parantui äkillisesti, lääkärit eivät tiedä miten, hän vain parantui, ihme! Siispä Jumala paransi hänet. VÄÄRIN. ---> Me emme tiedä miten hän parantui.
Tätä kutsutaan aukkojen Jumalaksi, jos emme tajuta tai tiedä jotain, niin oletamme siihen Jumalan.
En tiedä=Jumala
Jumalasta ei ole todisteita, Jumala ei selitä yhtäkään ilmiötä maailmassa.
Tunnustat, että elämäsi on täynnään mustia aukkoja, joille et löydä mitään selitystä. Hyvä havainto sinällään! Sekin voi olla alku löytämiseen. Kukaan ei voi kaatamalla kaataa Jumalan tuntemusta päähäsi. Sinulla on Raamatussa kaltaisiasi. Jopa sellaisia, jotka vainosivat kristittyjä. Niistä loistavin esimerkki oli Saulus, jonka Jumala pysäytti tiellä. Kysyi miksi Saulus vainoaa Jumalaa. Ja niin voimakas oli Jumalan läsnäolo, että Sauluksen silmät avautuivat ja hänestä tuli oikein duracell opetuslapsi, Paavali nimeltään.
Kyse on siitä voidaanko tuntematonta tai selittämätöntä selittää Jumalalla loogisesti.
Ei voida, koska se mitä emme tiedä on asia, jota emme tiedä, se ei siis johdu Jumalasta tai joulupukista vain, koska emme tiedä.
Maailmassa voi olla esimerkkejä vaikka minkälaisista epäilijöiden kääntymisistä tai superuskovaisten luopumisista, mutta se ei ota kantaa itse argumenttiin mitenkään.
Erinomainen kiteytys aiheesta, josta on kirjoitettu kokonaisia kirjastoja... :-)
Arvokasta että annoit ajastasi ja ymmärryksestäsi näin hienon aarteen meille. Harvemin kukaan viitsii yhtä perusteellisesti tarkastella näin vaikeaa ilmiötä täällä.
On huvittavan absurdia, että vetäiset hatusta tarinan Sauluksen kääntymyksestä, jolla muka PERUSTELET sitä, että Jumalaan tuntemattoman selittäjänä on syytä uskoa! :-)
Tarina ei anna yhtään lisäperustetta jumalien olemassaololle. Onhan kauniita tarinoita vaikka mistä asiasta. Ei niillä ole todistusarvoa, ne eivät ole TIETOA. Uskoa jumalaan ei voi perustella uskolla (siis loogisesti; toki ihmiset juuri sinnun tavallasi tekevät).
Itse ajattelen niin päin, että uskonto auttaa ihmistä sen kohtaamisessa mitä ei ole pystytty eikä pystytä selittämään järkiperäisesti, eli mistä ei ole tietoa.
Ihminen ei ole rohjennut tai voinut jäädä siihen, että ei tiedä. Jotain on pitänyt keksiä. Uskomukset ovat peittäneet ne kohdat missä on ollut tietämättömyyttä.
Mitä enemmän olemme hankkineet aitoa tietoa tieteen avulla, sitä pienemmälle alueelle tarvitaan jumalauskoa.
Itse pidän rehellisenä sen avointa tunnustamista että on asioita joista yksinkertaisesti ei ole tietoa (vielä, ei ehkä koskaan). Tiede etenee jatkuvasti, mutta se on rajallinen sekin. Tiede on rajallista, koska se käyttää tutkimiseen kurinalaisia menetelmiä. Niillä ei (vielä) voida tutkia kaikkia asioita.
Mutta sitä mitä en tiedä, sitä ei jumala riitä selittämään. :-)
Tyydyn ajattelemaan, ja hyväksyn sen että kaikkea ei tiedetä.
Rauhaa!
"Moni sanoo, että Jumalan voi tuntea. Jos et pysty erottamaan tunnetta toisesta, niin et voi sanoa sen olevan Jumala. Toiseksi, et voi omista tuntemuksista vetää ulkopuolisia päätelmiä. Esim. kun tunnet kipua, niin et vedä siitä minkäänlaisia ulkopuolisia päätelmiä, kerrot vain, että >tunnet
Väitteesi väistämättä johtaa ajatukseen, että kaikki subjektiiviset kokemukset ovat mileikuvituksen tuotetta, vai millä perusteella rajaat jumalakokemukset mielikuvituksen tuotteiksi.
Sinulla on perusfundamenttina väite, että Jumala on vain Raamatussa.
Mitä tarkoitat Jumalalla, jota ei ole? Määrittele hieman.
Oletko fundamentalistinen naturalisti? Millä perusteella?
Rajaan jumalakokemukset mielikuvituksen tuotteiksi, koska Jumalasta ei ole objektiivisia todisteita. Jumala on vain eräänlainen selitysmalli tietyntyyppiselle kokemukselle. Uskonnoton selittää samanlaisen kokemuksen eri tavoin (yleensä tieteen avulla).
Annan tässä esimerkin erilaisista selitysmalleista: seurasin tsunamikatastrofin muistojuhlaa tv:stä, ja ohjelmassa haastateltiin eri uskontojen edustajia, joista _jokainen_ laittoi katastrofin jollakin tavoin ihmisten itsensä syyksi (maailmallinen meno, paha karma jne.).
Uskonnoton selitys on, että merenpohjassa mannerlaatat ryskyivät toisiaan vasten, mistä seurasi valtava aalto joka hukutti ne ihmisparat jotka jäivät sen alle.
"Mitä tarkoitat Jumalalla, jota ei ole? Määrittele hieman."
Jos löytyisi yksikin raamatun ulkopuolinen, objektiivinen todiste Jumalasta niin silloin Jumala olisi. Subjektiivisia kokemuksia ei voi laskea todisteiksi, ks. edellinen vastaukseni sinulle.
"Oletko fundamentalistinen naturalisti? Millä perusteella?"
Olen uskonnoton, siis ateisti. Tiede on mielestäni paras olemassa oleva tapa saada tietoa tästä maailmasta. Pidän uskontoja ja jumalia ihmisten keksintöinä, ammoin syntyneinä selitysmalleina asioista, joista tuolloin ei ollut vielä saatavissa tieteellistä tietoa. Kovin monet ihmisten uskomukset paljastuvat tieteellisesti ja loogisesti tutkittaessa väärinkäsityksiksi.
Usko Jumalaan ei ole tiedon asia, se on uskon asia. Vaikka sinua kuinka risoisi se, että toiset uskovat Jumalaan, et mahda sille mitään. Sitä uskoa ei voi millään tiedoilla eikä järkisyillä kumota.
Eikä se ole myöskään uskonnollisten yhteisöjen asia. Ihminen uskoo ihan itse tai ei.
Vastasin näin eilen erälle juuri samassa tuskassa olevalle, joka koki voivansa pahoin, lähimmäistä rikkomalla. Lue tämä ja katso sitten alempana miten itse kommentoin tilannetta sinuun.
>>Ensinnäkin, sinun pitää selvittää mitä synti on. Syntiä tee tavin kolmilyhteistä Jumalaa vastaan, muita ihmistä vastaan et tee syntiä, mutta menettelet väärin, joka painaa kuten synti. Syntisi saat anteeksi aina Jeesukselta, sillä tapahtuma on tapahtunut jo 2000v. sitten, mutta teko lähimmäistä kohtaan on akuutti, joten se on eri asia.
A. Mitä synti on. Se on rikkomus Jumalaa vastaan. Sydämen erkaantumista Jeesuksen läheisyydestä. Käskyt olivat lain aikana ja nytkin, jollet ole ylhäältä uudestisyntynyt kristitty, olet niiden alainen, joten onnea vaan. Mutta jos olet uskossa ja uudestisyntynyt yhtäältä, mikään mikä ei sinua erota Jeesuksesta ole syntiä. Siis et ole vastuussa Jumalalle siitä, jos et ole harhautunut Hänestä, mutta jos sydämessäsi ei ole rauha, se on syytä palauttaa, ja tapaoja on kaksi. Unohda koko homma, tai sitten pura se kuten Jeesus opettaa. Mene rippiin. Mitä rippi on? Ripissä on kaksi kohtaa: Ensimmäinen, että tunnustamme syntimme. Toinen, että otamme vastaan rippi-isältä synninpäästön eli anteeksiannon niin kuin itse Jumalalta, emmekä epäile, vaan uskomme vakaasti, että synnit ovat tämän päästön kautta Jeesuksen edessä taivaassa anteeksi annetut. Rippi isä on uskova läpimäinen, tai seurakunnan paimen.
B. Miten se sitten lähimmäisen kanssa hoidetaan. Muista kuitenkin se, että sitä ei sydän sure, mitä ei korva kuule. Jos se ei aiheuta hänelle mitään ongelmaa ja ripissä saat asiat kuntoon, neuvon, ole hiljaa, mutta jos Pyhä Henki omassatunnossasi käskee, hoida asia Hänen kanssaan ja sano > olen tahtomattani rikkonut sinua kohtaan asiassa NN ja haluan sinulta siihen anteeksiannon.
Lähimmäisen kanssa on kysymyksessä aina anteeksianto, mutta asia on ensin hoidettava Jeesuksen kanssa kuntoon. sillä kaikki valta on Hänellä, maan päällä ja taivaassa.
Ole nöyrä, ja onnellinen, sillä Jeesus on rukoillut asiastasi jo pitkään taivaassa ja on osaltaan hoitamassa SITÄ.
Rauhaa.> Herra Jeesus kuule minua sanasi nimessä, ja ota tämä epäuskon taakka pois sydämeltäni ja armada minua ja anna elävä usko sydämeeni. Amen. Koska kuitenkin meillä on kysymys vain liian vähäisestä uskosta ja kun olet jättänyt tämän Jeesukselle, hän ei petä, ja mene kasteelle, silloin saat Pyhän Hnegen.
”””Vai onko se kärsimistä, nöyrtymistä ja kivun kautta saavutettavaa uskoa? Tuleeko sitä oikeasti uskoon kun katuu ja saa synnit anteeksi? ”””” Olen pahoillani, mutta ajatuskin siitä, että sinun pitää kärsiä, koska Jeesus on jo kärsinyt on pahinta lain alle menoa, kun mikäkin, se ei pelasta, vaikka hakkaisit kätesi poikki. Usko Jeesukseen ja kaste pelastaa.
”””Jos on esim. katsonut TV:tä eikä vaan löydä siihen katuumuksen tunnetta, onko silloin jo niin paatunut syntiin että ei voi olla enää uskomassa? Esim. eihän TV:n katsominen ole itsessään syntiä, vaikka siitä voi jollekkin tulla synti?”” Puhuko Jeesus TV,stä mitä, mutta lain alle menoista puhui, ja se mantara, TV,stä saattaa tulla syntiä, mietitpä, kuinka ihmisen ajatus on Jumalan luomana miljoona kertaa värikkäämpi kun TV; kumpi siinä enemmän synnillistää???
Elä epäile, jätä Jeesukselle asiat, josta olet epävirma, Hän ne lunastaa. Hän on juuri sinun ystävä. valetta on se, jos puhuu, että ihminen antaa syntejä anteeksi, älä mene siihen, sillä on vain yksi, joka sen tekee >>> Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, Syntien lunastaja, Jeesus Kristus.
Ole siunattu, ja vapautettu, Jeesuksessa.
Avauksesi on hyvä ja AINA ajankohtainen. Kiitos siitä. Jäin miettimään kysymystäsi, mitä usko on. Kyllä sen voisi hyvin kuivailla sanoillasi: "että jotenkin sydämmessä tuntee uskovansa oikein, tuntee kiitollisuutta luojaan, on onnellinen". Mutta nämä tuntemukset vaihtelevat eri ajanjaksoina - tämä on oma kokemukseni.
Itselleni usko tuo tarkoituksen ja merkityksen elämälle. Ilman sitä en olisi se ihminen, joka oikeasti olen. Olen lapsuuden vl, mutta kai aina kokenut olevani jotenkin erilainen vl-piireissä. Tämä on kohdallani ilmentynyt mm. vanhoillislestadiolaisuuden "omien syntien" kohdalla: TV:n katsominen, partiotoiminta, alkoholin nauttiminen, tanssiminen, seurustelevan parin rakkaudenosoitukset toisilleen, korvakorut jne. En ole saanut näistä asioista sellaista synnin- ja katumuksentuntoa kuin esim. siitä, että huomaan sanoneeni pahasti lähimmäiselleni. Niin: en ole enää vl, sillä jo pelkästään erilainen käsitys vl-synneistä ja oikeista synneistä (so. ero Jumalasta) sulkevat minut pois vl-yhteisöstä tai että en halua kuulua siihen. Ajattelen yhä, että vl-puhujan pitämästä puheesta voin saada evästä sielulleni, mutta hänen puhe voi myös vahingoittaa todellista suhdettani Jumalaan ja uskoon. Niin kauan kuin puhumme kristinuskosta, minulla ja kenellä tahansa vl:llä on sama kieli, mutta heti kun lähdemme määrittelemään sitä MITEN pitäisi uskoa oikein, MILLAINEN uskovainen minun pitäisi olla jne menemme osittain eri suuntiin. Minulle usko ei ensisijaisesti ole tapoja, vaan se hengellinen ulottuvuus sydämessäni, joka antaa perustan olemiselleni ja elämälleni. Tuo usko Jumalaan tuo minulle lohtua, turvallisuutta, kiitollisuutta, luottamusta ja varmuutta. Koen saavani paljon enemmän kuin voisin koskaan toivoakaan ja sitä kautta usko ohjaa myös minua vastavuoroisesti toimimaan tietyissä raameissa. Näitä raameja ei kuitenkaan voi määritellä yhteisöllisesti, vaan ne ovat vain minun henkilökohtainen tietoisuuteni, joka syntyy uskon vaikutuksesta sydämessäni... Siksi kai olen aina vl:näkin vierastanut pakotettuja ja tarkasti rajattuja yhteisöllisiä raameja ja syntikäsityksiä. Synti on siis eroa Jumalasta; kun on kääntynyt pois Jumalan tahdosta ja rakkaudesta, satuttanut itseään tai lähimmäisiään. Se mitä synti sitten milloinkin on, riippuu tilanteesta. Esim. jokin TV-ohjelma voi mahdollisesti johtaa minut väärään mielialaan ja särkeä rakkauttani Jumalaan. Silloin tuo ohjelma olisi minulle syntiä. Mutta samoin hyvä TV-ohjelma voi ikään kuin "rivien välistä" lähentää suhdettani Jumalaan, esim herättämällä/havahduttamalla muistamaan lähimmäisiäni, luontoa tms.
Ja vielä takaisin otsikkoosi "Miksi olet uskomassa"... Olen uskomassa, koska se on elämäni iankaikkinen pohja ja perustus. Uskon kuolleiden ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.
mutta pelastukseen tarvitaan jo usko Jeesuseen.
Hyvä kommentti, kuten keneltä hyvänsä VL piirissä kasvaneelta. puhutaan uskosta Jumalaan,,, vain Jumalaan ja kerrotaan olevan hyvä kristitty.
Jokinen uskoo Jumalaan, saatanakin ja vaikka uskot kuinka paljon hyvänsä, se ei sinua pelasta, Jumalaan uskovana Kristittynä. Pidän tunteikkaista kirjoituksistasi, mutta tässä näkee, kuinka syvällä se VL antikristusmaisuus heidän vaikutuspiirissä olevissa on, liian syvällä, että pelastuisi, ellei tee perinpohjaista käännöstä, parannusta.
Kerroit olevasi kristitty, mutta et lausunut yhtään kertaa Kristuksen Jeesuksen nimeä. Matt. 10;32 >> "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan - Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen. Minun on helpompi lähestyä Jumalaa nimenomaan hänen kolmiyhteytensä kautta näin yleisellä tasolla. Tietenkin voin ja osoitankin rukoukseni myös erikseen eri persoonille ja teidostan heidän "eri tehtävänsä" (Henki on minussa, Poika on kanssani, Isä on tuonpuoleisuudessa).
Tämä henkilökohtainen uskonkokemus on minulle tärkeintä ja merkittävintä. Jos joku (olipa se vl tai vaikkapa sinä) kokee, että en ole hengellisessä mielessä "samassa veneessä" kanssaan, niin en voi sille mitään. Tärkeintä minulle ei ole uskoa kenenkään toisen mieliksi tai kenenkään toisen mallin mukaan, vaan HENKILÖKOHTAISESTI todeksi omalla kohdallani. Ja niine sanoine ja ilmauksine, joihin minulle on annettu kyky! =)
Rauhaa Sinullekin
ja iankaikkisesti.
lohdullisesti: "Oletpa sinä kylmä tahi palava, kunhan et penseä ole"!Tuntemiset ovat todella arkisia ylleisestiottain.
Kirjoitit ristiin. Et vissiin oikein ymmärrä mitä raamatussa tuossa kohtaa todella sanotaan. Juuri "arkisenoloisuus" lienee sitä penseyttä, epämääräistä yhdentekevyyden tunnetta.
Raamatun mukaan pitäis olla joko kylmä tai palava.
massan mukana uskomassa. Niinhän suurin osa meistä.
Jotenkin ennen vielä saarnoissa oli evankeliumin voimaa, mutta nyt on maallistuminen mennyt ihan puhujiinkin.
Talous ja raha se on epäjumalaksi tullu vl-liikkeessäkin.
Mukana vielä höllötellään - saas nähä kuinka kauan.
Joo...
Alkuseurakunnassa oli into ja kovat keskustelut, Into lähetystyöhön. Kahdentuhannen vuoden päästä kristinuskossa on kymmeniä erilaisia suuntauksia ja niiden sisällä tuhansia erilaisia pieniä ryhmittymiä,perinteitä ja herätysliikkeitä. Ne vihaavat toisiaan enemmän kuin auttavat pakanoita uskoon...Meidän oma luterilainen kirkkomme on laitostunut ja ihmiset haukkuvat sitä virastoksi. Kirkkomenettää yli 40 000 jäsentä vuosittain.
Lestadiolaisuus syntyi 1800-luvun puolivälissä.
Herätysliike on hajaantunut 19 eri ryhmään jotka tuomitsevat toinen toisensa helvettiin. SRK täytti juuri satayksi vuotta.
Vanhoillislestadiolaisuus laitostui sadassa vuodessa alun innokkaasta ja vapaamielisestä (naisetkin saarnasivat) ulospäin suuntautuneesta sananjulistuksesta sisäänpäin kääntyneeksi, lakihenkiseksi elämäntapa-kristillisyydeksi. Armottomin tämä liike onkin nykyisin omia kannattajiaan kohtaan. Ja rauhanyhdistys on pelkkä perinneyhdistys. :-)
Tässä me vaan köllötellään...
"...nyt on maallistuminen mennyt ihan puhujiinkin."
Samaa mieltä. Omaa napaa tujottavia alkaa näkyä yhä enemmän.
Kun puhujat kertovat siitä "elävästä uskosta", liekö se vain sitä oman kunnian saavutusta ja ns. "mahti"-iloa ku luulee, että kaikki kuuntelevat korvat höröllä? Vähän semmonen tunne, että ei nekään oikein tosissaan kadu syntejään, joskaan en tiedä onko niillä mitään katumista, enkä missään nimessä lähe siihen painostamaan. Mutta miksi ne niin yrittää esittää katuvaa ku paistaa läpi tollanen tekopyhyys. Todellistaa asiaa olis vaikka kuinka ku uskaltaisivat puhua rehellisesti.
kessutellaan ja haukutaan muita ihmisiä.
Mutta niinhän "maailman ainoiden oikeiden uskovaisten" pitääkin tehdä.
on eräs vl-uskon mittari! Jos joku nuhtelee sinua jostain asiasta väittäen sitä synniksi, vaikka omasta mielestäsi se ei syntiä edes ole, niin AINA pääsee vähimmällä kun pyytää nöyrän näköisenä anteeksi.
Jokainen vl-uskovainen tietää ja tuntee tämän asian. Jokainen on elämänsä varrella joutunut "ottamaan anteeksi" höpösyntejä.
>> Mitä jos pyytää anteeksi syntiä jonka ei oikeastaan olekkaan kokenut synniksi, eikö tämä olisi itsessään syntiä/valehtelua?
tätä ketjua.
Tässä ketjussa on tullut esille ainakin seuraavat "väittämät".
- menen seuroihin siellä kaikki selväiää
- usko ei ole järjen asia
- uskomme taivasta varten (käytetään tarkoittamaan että on hyvä noudataa elämäntapasääntöjä että pysyy uskomassa taivasta varten)
- elämäntapasääntöjen noudattaminen uskonon ehtona
- elämäntapasäätöjen noudattaminen uskon varjelemiseksi
- Jos ei tunne tekevänsä väärin on jo paatunut / kieltänyt uskonsa
- synti vie mennessään ("porttiteoria"
jne...
Täsät ketjusta taitaa löytyä kaikki variaatiot millä elämäntapasääntöjä puolustetaan vl liikeessä. Ja suurin osa niistä argumenteista joilla niitä vastutetaan.
Tehdä parannusta asiasta joka ei synniksi avaudu?
Omakohtainen usko ja omatunto (SL viitatiin)
Nöyrtyä yhteistuntoon vaistoin omaa tahtoa? Sitäkö on usko. Sen ohessa tapakultuuri ym annetaa. Sitäkö on oikea usko?
Kuvaako sana pakko tällä hetkellä sinun uskoasi ja elämääsi. On pakko tehdä tai ajatella näin?
Pakkoa on myös se että tekee asioita tietyllä tavalla vaikke koe toisin tekemistä vääräkäsi.
Jopa minä joka olen narissut näistä tapakuluurisista asioita vaikka kuinka paljon olen sitä mieltä että tv on pääsääntöisesti huono. Kristilisyyden kanta siitä ettei tv ole huonekalu on ihan oikea vaikkakin tapa ja perustelut ovat väärät.
Mitään hysteriaa tai totaali-pakko-kielto-pullaa siitä ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Hirveää syyllisyyttä pitäisi kantaa siitä jos sitä joskus erehtyy katsomaan. Tuskinpa vain. Kriititinen kuitenkin tulisi olla mitä sieltä katsoo tai ei katso. Jos tv olisi kotona tiedän että tulisi katsottua paljon sellaista jonka voisi jättää hyvällä omalla tunnolla katsomatta.
Päätös siis on monella tapaa hyvä kuitenkin kun aisasta tehdään "kielletty hedelmä" ja asia jolla voidaan "valvoa" uskon kuuliaisuutta päätös ei olekaan niin kovin hyvä.
Ihminen joka on oppinut että tapakultuuri ja usko tarkoitavat samaa tai ainakin niin että uskosta seuraa halu noudataa tapakultuuria. Voi olla vaikeaa ymmärtää mitä omakohtainen usko ja siinä valvominen on.
Vallankin kun puolet vl puhunjistakin opettaa että usko on yhteistunnossa ja siinä valvomista. Yhteisessä ymmärryksessä valvomista (viitaten tapakultuuriin). Me uskovaiset emme halua ...
Entä jos haluamme? Voimme todella haluta katsoa tv:stä jotain. Joka katsominen ei horjuta uskonelämää sinne eikä tänne. Kenelle osoitemme kuuliaisuutta jos noudatamme tapakultuuria orajllisesti. Ihmisille vai Jumalalle?
Jumala käski etsiä hänen tahtoaan. Mutta etsimmekö me sitä jos sokeasti noudatamme kaikkea sitä mihin meidät on kasvatettu?
En voi olla korjaamatta. Kirjoitin olevani uskomassa taivasta varten. Ja että on hyvä hylätä kaikki turhuus, kaikki mikä taivastoivon sumentaa. Olen todella surullinen, että hyshys tulkitsi viestini niin väärin. En puhu mistään elämäntapasäännöistä. Puhun Jumalan rakkaudesta, lähimmäisen rakkaudesta. Palvelemisesta ja kunnioittamisesta. Luojan ja luomistyön kunnioittamisesta. Esimerkiksi luonto ja ympäristöasiat ovat minulle tärkeitä. Ne ovat yksi tapa kunnioittaa Luojaa, nähdä Hänen kättensä työ, varjella ja vaalia sitä, minkä Hän on hyvyydessään meidän ihmisten keskelle suonut.
Haluan karsia omasta elämästäni kaiken turhan. Saatan olla osin jopa askeettinen, mutta se ei missään tapauksessa ole autuuden ehto. Se on minun tapani elää omantuntoni mukaisesti. Se, että oma elinpiirini on "puhdas"(pyrin poistamaan sen, mikä mielestäni on turhaa), vähentää stressiä, ja myös tarvetta silmänpalvontaan. Se ei tee minusta henkiolentoa. Olen hyvin tiukasti jalat maassa. Elämän realiteetit on vahvasti tiedossa.
Äh, niin vaikea selittää!
Yksinkertaisesti, elän niinkuin koen oikeaksi!
Tämä olkoon viimeinen kommenttini. Tämäkin osoittautui turhaksi!
"minun tapani elää omantuntoni mukaisesti. Se, että oma elinpiirini on "puhdas"(pyrin poistamaan sen, mikä mielestäni on turhaa), vähentää stressiä, ja myös tarvetta silmänpalvontaan."
Harva meistä kuitenkaan on täysin vapaa ympäritön asentista mielipiteistä tai kasvatuksesta. Minun milipide on aina monen asian summa.
Toisaalta kummastelen tuotakin. Mikä ihmeen tarve on tuo silmänpalvonta? Ymmärrän sen että tekee salaa asioita rassaa mutta silti en ymmärrä tuota tarvetta elää "toisille mieliksi".
Jos todella on kyse siitä mitä itse haluaa tai ei halua tehdä mutta kun kovin monen kohdalla tästä ei ole kyse. Vaan on yhteistunto ja yhteistahto. Asioita noudatetaa ylhäältä päin ohjeistettuna. Ei niin että asiat olisivat "aidosti valittuja".
Onko turhaa se minkä itse oikasti koet turhaksi vai se minkä yhteisö haluaa sinun tuntevan turhaksi?
Sinänsä ajatuksissasi ei ole mitään muuta vikaa kuin se että herää kysymys siitä onko kyse aidosta halusta vai "silmänpalvonnasta". Kun elää tietyillä ehdoilla ei joudu ihmisten hampaisiin?
Joudun siis vielä kerran tänne kirjoittamaan. Oikeudentuntoni on peräänantamaton ja jos koen, että minut ymmärretään väärin, ja ehkä jopa tahallaan, tulee tarve oikaista. Seikka mikä joskus rassaa lähipiiriäni... (siis kun puin asioita ehkä tarpeettomankin syvältä toisinaan)
Mielessäni herää kysymys, onko sinulla, hyshys, oletuksena ajatus, että vl valehtelee? Itse haluan uskoa aina keskustelukumppanini vilpittömyyteen. Vasta jos on todella aihetta epäillä rehellisyyttä, saatan päästää epäilyksen mieleeni. Oli kyseessä sitten uskovainen, ateisti, tai joku muu.
Jokaisen uskovasen elämän ohjenuora tulisi olla Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Jo tämä käsky ottaa huomioon toiset ihmiset. Emme me voi elää tässä maailmassa piittaamatta toisista ihmisistä. Lähimmäisiämme ovat kaikki ihmiset uskoon, rotuun, sukupuoleen jne. katsomatta.
"Tehkää kaikki, minkä teette, niinkuin Jumalalle, ja ei niinkuin ihmiselle." Tämä kehoitus ei kumoa edellistä, vaan muistuttaa juuri siitä, että Jumala on kaiken yläpuolella. Se, että palvelemme Jumalaa ja tahdomme elää Hänen tahtonsa mukaan, herättää meissä vilpittömän halun toimia myös lähimmäistemme hyväksi.
En halua itseäni korottaa, enkä tahdo kiitosta siitä mitä teen, vaan teen sen omasta tahdostani, kiitollisuudesta ja velvollisuudesta Jumalaa kohtaan. Jumala, Kaikkivaltias, Kaiken Luoja, on lähettänyt poikansa Jeesuksen maailmaan kärsimään, kuolemaan ja voittamaan kuoleman, myös minun syntieni sovitukseksi. Tämän asian sisäistäminen ja uskominen herättää halun elää Jumalan sanan mukaan. Tietenkään en oman ihmisyyteni puolesta siihen pysty niinkuin tahto olisi, mutta en halua luovuttaa, ja Jumala antaa minulle voimansa korjata virheeni ja Jeesuksen sovintotyön tähden saan uskoa ne anteeksi.
Olen tietyllä tavalla aina ollut oman tieni kulkija, en niele kyselemättä arvoja ja asenteita. Jos lähipiirini ihmiset lukisivat epäilyksesi siitä, että elän ylhäältä annettujen ohjeiden mukaan, he nauraisivat. Harmittaa laittaa tällainen lause tähän väliin, ikäänkuin todisteluksi siitä, että olen todella mikä olen. En koskaan ole pitänyt ajatuksesta, että ihminen luokitellaan jonkin ulkoisen mukaan. Olen siinä hiukan idealisti, kun ajattelen, että tärkeää ei ole koulutus, kasvatus, työ tai yhteisö mihin kuuluu vaan se, mitä ihmisen sielussa on. Sillä, mikä maatuu, ei lopulta ole mitään merkitystä.
Se että minut on toisten ihmisten taholta nimetty vanhoillislestadiolaiseksi, helpottaa vain muiden ihmisten elämää, niiden, jotka lokeroivat lähimmäisensä.
Mahtoikohan tämä vieläkään tulla selväksi...
Ja minkähän verran silläkään on merkitystä. Sanaleikkejä ja ajankulua tuntuu nämä keskustelut monille olevan.
Minä käytän aikani paremmin, kun huolehdin Taivaan Isän minulle lahjoittamista lähimmäisistäni.
Hyvää talvenjatkoa!
ettet syytä minua aiheetta "väärin ymmärtämisestä" ja tarkoituksellisesta kaivelusta.
Kyse niinkään ei ole olettama että vl valehtelee. Vaan ennmminkin on kyse siitä että jos kyselee miksi teet tai et tee jotain saa vastaukseksi että on tapana. Se on vastaus jota en pidä "hyväksyttävänä".
Ja tässäkin kohdassa haluan "tehdä selväksi" että puolinaine vastaus "ei kelvannut". Teki siis mieli kaivella ja katsoa seisotko todella sanojesi takana. Vai onko kyse vain "silmänpalvonnasta". Haluat vain sanoa että seisot omillasi vaikka ihmisten miellyttäminen kuitenkin on tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin itsestä kiini pitäminen.
Asiat eivät voi ajatelematta olla tapana. Niille on joko peruste tai jos niille ei ole perustetta niin ne kuuluvat siihen sarjaan asioita että niitä noudatetaan vain silmänpalvonnaksi.
Noudatetaan tapoja = saadaan hyvksyntää yhteisössä.
Miksi vl pitävät orjalisesti vl tavoista kiinni. Pääsääntöisesti kyse on siitä että he ovat kasvaneet siihe. EI siitä että näitten tapojen noudataminen tai noudattamatta jättäminen maalta merelle nakkaisi. Niitä on vain yhteisön hyäksynnän nimissa "hyvä noudataa".
Asia on siinämäärin kiinostava (siis minua itsäni kiinostava) että taidan nostaa sen omaksi aloitukseksi....
Kuten jo aiemmin kirjoitin, en pidä ihmisten leimaamisesta ja lokeroimisesta.
Sen verran voin vielä taustaani valaista (tympii selittely...) että oma kotikasvatukseni oli keskusteluun ja tutkimiseen kasvattavaa, vanhempani ja varsinin isäni rohkaisi ja opetti itsenäiseen ajatteluun, omien päätösten tekoon. Hän itse sai parannuksen armon aikuisiällä, oli monia kokenut ennen sitä, paljon pohtinut ja tutkinut. Uskovaisenakin eläessään piti tärkeänä sitä, ettei pidä asioita itsestäänselvyyksinä, vaan kaikelle löytyy pohja.
Samalla tavalla haluan omat lapseni kasvattaa.
Kuitenkin minulla on myös vastuu kasvattajana. Opettaa ja ohjata Jumalan Sanan mukaiseen elämään.
Kristillisen kasvatuksen vastuu kuuluu myös kummeille. Se pitää sisällään rakkauden kaksoiskäskyn. Mitä väärää on lähimmäisten huomioonottamisessa? Jos ihminen itsepintaisesti pitää kiinni omasta tahdostaan joka tilanteessa, hän ei toimi Kristuksen opetuksen mukaan. Meidän tulee tiedostaa raja jossa puhutaan jo itsekkyydestä.
Olen tavannut itsekin lukuisia vl jotka eivät asioita yhtä paljoa mieti. Eivät he silti mielestäni ole huonommassa asemassa. Monesti tuntuu päinvastoin, että oma elämä olisi helpompaa, jos pystyisi elämään sen enempi asioita pohtimatta. Uskoisi vain.
Joikaisella on oikeus uskoonsa. Sydämen uskoa meiltä kysytään, ei sitä, olemmeko varmasti nyt pohtineet juurta jaksain, miksi toimimme sillä tavalla kuin toimimme.
Antakaamme tilaa toinen toisillemme!
Minun taivaaseen pääsyni ei ole kiinni siitä, mitä joku ihminen sanoo, se on kiinni siitä, kelpaako minun sieluni Jumalalle!
Olkoon tämä nyt tässä. Luulenpa ettei tälle keskustelulle yhteisymmärrystä tule.
Kaikkea hyvää sinullekin elämääsi!
Unohtuipa yksi tärkeä ajatus. Nimittäin kun on kyse ihmisen omasta tahdosta. Ihminen voi olla perinpohjaisesti väärässä. Ihminen on syntiin taipuvainen. Ahneus, viha, katkeruus, itsekkyys, oman voiton pyynti, vahingonilo jne. lienevät jossain määrin kiinni ajallisessa olemuksessamme. Meillä ei ole yhteiskuntajärjetyksenkään mukaan oikeutta aina tehdä niinkuin tahdomme. Emme saa vahingoittaa lähimmäisiämme tai heidän omaisuuttaan vaikka kuinka mieli tekisi!
Oma tahto tulee alistaa Jumalan tahdolle!
Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi!
Ei niinkään ole kyse siitä etten ymmärtäisi vaan siitä etten tietoisesti halua ymmärtää. En siis halua laitaa sanoja suuhusi vaan haluan että sanot mitä ajatelet.
Oikeataan mikään sinäsä ei ole "epäselvää". Kuitenkin heitätä että ajattelet että vosi olla helpompaa uskoa jos ei ajattelisi niin paljon. Tai ettei tuo ajatelemattomuus ole sen huonopaa.
Ajatelemattomuuteen vain liityy aina se että on vietävissä ja ohjatavissa ulkoa päin. Eli on ennemmin sidottu ulkosiin yhtisön arvoihin kuin sisäisiin aja sisäitettyihin arvoihin.
Ja sitten vielä tuosta.
"Emme saa vahingoittaa lähimmäisiämme tai heidän omaisuuttaan vaikka kuinka mieli tekisi!"
Ja kuitenkin jos ja kun otamme ehdotonta kantaa toisen imisen elämään siltikin voimme tehdä pahaa. Vaikka "tarkoitusperämme muka" kuinka olisivat hyviä.
Yksi sinulta kuitenkin noista synneistä puutuu. Ja se on KATEUS!
Aivan liian monen hyvää tarkoittavan rakkauden neuvon takana piilee nimenomaan KATEUS. Ei rakkaus eikä aito huoli vaan se että KADEHDITAAN sitä mitä toisella on tai ei ole.
että tapasi suhtautua keskustelukumppaniisi oli todella ikävä ja epärehti. Varsinkin, kun toinen tuolla aikaisemmin jo kirjoitti niin vilpittömästi. Eikö sinulla ole ihmistuntemusta?
Ja mikä oikeus sinulla on ruveta 'kaivelemaan' keskustelukumppaniasi? Se on rumaa käytöstä.
Nostan hänelle hattua, että jaksoi vastailla sinulle niin kärsivällisesti ja asiallisesti.
http://godisimaginary.com/
Mikä sen perus pointti mahtaa olla? En osaa tarpeeks hyvin englatii mut toi saattas kiinnostaa.
Mielestäni David Hume on kiteyttänyt asiat melko osuvasti:
David Humen mukaan suurin osa ihmisten tosina pitämistä asioista perustuvat pääasiassa tapaan tai perinteeseen, eivätkä empiirisiin todisteisiin. Hume katsoi, että tämä päti myös todellisuuteen ja päätyi siihen näkökantaan, että vain hyvin harvat itseämme, maailmaa tai todellisuutta koskevat väitteet ovat rationaalisesti perusteltavissa. Tästä johtuen hänen mukaansa ainoa mahdollinen näkökulma maailmaan oli äärimmäinen skepsismi.[14] Hän esitti myös skeptisismiin ja naturalismiin perustuvaa kritiikkiä uskontoa kohtaan erityisesti teoksessaan "Treatise of Human Nature", jossa Hume hylkäsi monet teistiset näkemykset filosofisesti perusteettomina, skeptisten periaatteiden mukaisesti oli ottamatta kantaa Jumalan lopulliseen olemassaoloon. Hän kuitenkin katsoi, että uskonto sekä uskonnolliset hypoteesit ja spekulaatiot olivat haitallisia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi#Tietoteoreettinen_ateismi