Paniikkihairio tyhjasta?

Niinhän se juuri tavallisesti iskee, ilman varoitusta. Tosin usein paniikkihäiriön aktivoituminen liittyy johonkin stressaavaan asiaan tai tapahtumaan ja usein vielä jälkikäteen.

Ota asioista selvää ja mene hakemaan apua, ennenkuin ongelma suurentuu tai "kieroontuu", sillä sitä se tekee, vaikka onkin muuten vaaraton. Paniikkikohtaus on tietyllä tapaa pelottava kokemus, josta on seuraamuksensa juuri sen takia. Sitä alkaa pelätä.

Moi!

Kylläpä kuulostaa tutulta tuo, että kohtaukset iskee ihan yhtäkkiä, vaikka itsellä ei periaatteessa olisi mitään pelättävää.

Minä sain syksyllä ensimmäisen paniikkikohtauksen. Ihan yhtäkkiä sunnuntai-iltana iski. Pulssi alkoi nousta, alkoi ahdistamaan ja pelottamaan.

Olin ollut kaksi vuotta pikavippikierteessä ja kaksi päivää ennen kohtausta olin maksanut viimeiset erät perintätoimistolle tekemieni maksusopimusten mukaan. Olin siis vapaa veloista, säästötilillekkin oli kerennyt kertyä hieman rahaa ja töistä alkoi muutaman päivän loma ennen kuin piti palata taas täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Eli kaikki oli siis taas hyvin. Sitten tuleekin paniikkikohtaus. Se kyllä pysäytti elämän.

Viikko kohtauksen jälkeen minulla puristi päätä. Ihan kuin joku tiukka uimalakki olisi vedetty päähän. Varasin sitten lopulta lääkärille ajan, joka kyseli hieman taustojani. Kerroin rehellisesti menneisyydestä, otimme verikokeet ja sydänfilmit. Mukaan rauhoittavia ja sovittiin, että ajan kanssa katsotaan miten elämä alkaa etenemään. No testien tulokset tuli ja kaikki oli niiden puolesta hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Pari viikkoa meni sitten normaalisti, mutta sitten iski taas kohtaus. Tämän jälkeen hakeuduin uudestaan lääkärille, joka kirjoitti lisää rauhoittavia ja lähetteen psykologille. Kävin psykologin luona pari kertaa juttelemassa, tehtiin testejä ja todettiin keskivaikea masennus ja yleinen ahdistuneisuushäiriö ja lievät paniikkikohtaukset.

Lääkäri kirjoitti Sepramia ja sitä on popsittu nyt pari kuukautta ja elämä on ihan uusilla raiteilla.

Eli vaikka kaikki olisikin hyvin, niin silti henkinen puoli saattaa olla retuperällä.

Kun sain ekan paniikkikohtauksen oli kaikki hyvin. Olin päässyt lukion jälkeen just siihen kouluun mihin halusin. Oli eka koulupäivä ja yhtäkkiä alkoi ahdistaa, tuntui että happi loppui, sydän tykytti ja kymmenen muuta oiretta. Mä aattelin että on varmaan joku astma puhjennut. Menin terkkarille ja se ehdotti paperipussiin hengittämistä. Mä en todellakaan ymmärtänyt miksi, sillä en ollut koskaan kuullutkaan hyperventilaatiosta ja paniikkikohtauksista. Menin ensiapuun, jossa otettiin sydänfilmi, mutta kaikki oli ihan ok. Sain rauhoittavaa ja olo parani. Kohtauksia tuli myöhemminkin ja aika pian menin lääkäriin.

Suosittelen kyllä lääkäriin menemistä. Jos paniikkioireita ilmenee, niin kyllä niihin kannattaa puutua heti.

Sehän tässä "taudissa" on älytöntä että joskus kohtaus saattaa iskeä, vaikka ei pitäisi olla mitään syytä. Ihmisen aivot on niin monimutkaiset, että kyllä varmaan joku kemiallinen selitys on, mutta sitä ei vaan ole vielä löydetty.