Oma tarinani on sellainen ,että ensimmäinen lapsen lapsi syntyi viime kesänä..oli mahtava tunne tulla mummoksi,pienelle tyttö vauvalle..syksyn mittaan kyläiltiin puolin ja toisin,hoidin vauvaa aina kun tarvetta oli ja sain siitä positiivista palautetta omalta pojaltani..vauvan varttuessa hän kiintyi minuun ja eiköhän tunne ollut molemmin puolinen..sitten eräänä loppuvuoden päivänä miniäni päätti haukkua minut puhelimessa asioilla jotka ovat tyyliin mitä sylki suuhun tuo,itse olin kuin puulla päähän lyöty ja hiljaa..sen jälkeen en ole miniaani nähnyt enkä kaipaa..surullisinta siinä on se että jouluna poikani kävi puolen tunnin pika visiitillä vauvan kanssa ja sen jälkeen en ole saanut vauvaa tavata,koska miniäni ei hyväksy sitä..poikani on yrittänyt puhua hänelle asiasta mutta tulos aina sama..ehkä niitä jotka lukevat tämän helpottaa tajuamaan minkälaisesta ihmisestä on kyse kun en tiedä yhtään ihmistä jolla olisi jotain hyvää sanottavaa miniästäni,päinvastoin kaikki on negatiivista...miniän puolen suku on taas asia erikseen heitä kun tuskin tunnen niin en tiedä.
miksi miniät on kuin itse piruja?
kokemusta on
1265870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 126
Vanhimmat
Saattaa tosiaan olla, että miniäsi asiat eivät ole kunnossa.
Mutta minkä vuoksi kirjoitat aloituksessa, että "miksi MINIÄT on kuin itse piruja" ?
Yleistykset ovat huono juttu, puolin ja toisin.
Koska jokainen tapaus jonka tunnen on samanlainen ja aikoinaan toivoin ehkä myös rukoilin ettei omalle pojalle sattuisi kumppanikseen tuollaista pirua joka vaatii/pakottaa toisen ihmisen tekemään kaiken oman halunsa mukaan...olen itsekkin ollut kahden lapsen teini äiti mutta tasapainoinen sellainen.
itsekin samalainen miniä?
kyse ole siitä, että sinä haluat kasvattaa heidän lapsensa omien halujesi ja tapojesi mukaan...? Se nimittäin tulee mieleen tuosta "vaatii/pakottaa toisen ihmisen tekemään kaiken oman halunsa mukaan". Miniälläsi on oikeus päättää oman lapsensa kasvatusmetodeista.
Itselläni vain on kokemusta siitä, että mummot ja mummoikäiset mielellään kasvattavat minunkin lapsiani omalla tavallaan. Antavat neljäkuiselle suklaata selkäni takana ja muuta vastaavaa. Sellainen tosiaankin pistää vihaksi, enkä ole vauvojani antanut mummoille pois silmistäni hetkeksikään, kun tällaista oli ensimmäisen kerran tapahtunut.
Nyt lapseni ovat jo alakoululaisia ja ovat joskus mummolla yökylässä ja ollaan viikonloppukylässä koko perhe. Mummolaviikonloppuina lapset syövät vain ja ainoastaan pelkkää karkkia, pullaa, herkkua. Mummo niitä tyrkyttää, joten ruoka ei sitten yllättäin maistu. Itse en jaksa enää asiasta huomautella, vaan olemme tehneet sen ratkaisun, että käydään kylässä niin harvoin, ettei tuo aiheuta ongelmaa. Mutta tulevaa vauvaa ei edelleenkään mummolle (kummallekaan) anneta vahtimatta edes viereiseen huoneeseen, kun siellä se heti tuupataan täyteen herkkuja.
en ole
antaa vauvoille, enkä isommillekaan lapsille mitään, ennen kuin kysyin heidän äidiltään, mitä saavat jo syödä.
Ihan senkin takia, että neuvolan neuvot on ihan toisenlaiset nykyisin, kuin silloin ennen.
Karkkia en anna, kuin korkeintaan yhden, äidiltä kysymättä.
Haluan tarjota lapsille jotain extraa, kun ovat luonani, mutta siten, ettei se sodi kodin sääntöjä tai tapoja vastaan. Aina kun olen epävarma, siitä, et hyväksyykö miniä mitä suunnittelen, kysyn häneltä.
En halua mitenkään astua hänen varpailleen.
Joskus kun vahingossa olen niin tehnyt, niin olen välittömästi pyytänyt anteeksi, kun olen asian huomannut.
Näinhän sen pitäisikin mennä. Itse en ole mikään hysteerikko tuon syöttämisen suhteen (paitsi mummojen mielestä), joten en pidä kamalana, jos joskus saavat enemmän herkkuja kuin minä antaisin. Siksi syödään kotona terveellisesti, ettei tartte nipottaa kylässä.
Ainakin meidän lapset arvostavat paljon enemmän mummojen antamaa aikaa kuin herkkuja. Siksikin tuntuu niin tyhmältä, että niitä herkkuja tyrkytetään yli kaikkien terveellisyysrajojen.
just tarkotinkin enempi sitä aikaa ja yhdessä tekemistä, jotain sellasta, mihin omilla vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa. Toivonkin, että saan etukäteen jo suunnitella lasten tulot, että voin tehdä ruoat ja muuta hommat valmiiksi, että sitten sen ajan keskityn vain lapsiin. Sillä tavoin siitä saakin eniten irti.
Minusta on myös kiva opettaa lapsille sellasia lauluja, runoja, leikkejä ja muita tapoja, mitä on ollut omassa lapsuudessa, siis sellaista mikä on siirtämisen arvoista. Lapset tuntuu tykkäävän kovasti, kun kertoo asioita oman lapsuutensa ajoilta.Olihan silloin kaikki niin erilaista kuin nykyisin. Muistan itse lauluja omalta tarha-ajalta missä oli n. 4-.vuotiaana.
hyvä!! olet ymmärtänyt miten on parasta toimia lastenlasten kanssa!! :) olisipa oma äitinikin samanlainen.. viimeksi kun kävin kylässsä tytön kanssa(sillon tyttö oli 3kk ikäinen)ja äitilläni oli voileipäkakkua, ja todella suolaista sellaista, no äitinipä yritti antaa tytölleni sitä!! kielsin ja vastaus oli että kyllä sitä ennenkin on annettu.
äidilläni on aina vastaus sama: kyllä sitä ennenkin.. ja kaikkein kamalin neuvo kun tyttö oli löytänyt korvansa ja hipelöi niitä niin äiti luuli että on korvatulehdus, ja sanoi että sytytä tupakka ja imase siitä savut ja puhalla tytön korvaan, niin sitä ennenkin tehtiin!
voi jessus kun suutuin! minun tyttöön ei mitään tupakin savuja puhallella. äitini kun suuttui siitä kun sanoin että tai sitten laitan panadol-supon. siis suuttu siitä että mieluummin laitan oikeaa lääkettä kuin tupakan savua!!
ja olipahan myös kerran viemässä tyttöä saunaan ja sillon tyttö oli 1kk ikänen!! koskaan en jätä tyttöä äidilleni hoitoon koska en luota siihen hän toimisi niinkuin olen neuvonut vaan ottaisi ns.vanhan ajan neuvot käyttöön tai jotain...
Ihmettelen suuresti äitisi käytöstä?
Omat lapseni ovat syntyneet -70 luvun lopulla ja -80 luvun alussa.
Jo tuolloin neuvottiin neuvolassa ettei alle vuoden vanhaa saunoteta, ja että lapsen ei tule joutua kosketuksiin tupakansavun kanssa.
Muistaakseni n.3kk iästä lähtien sai antaa vihannes- soseita, mutta suolaa, sokeria ja rasvaa piti ehdottomasti välttää.
Minulla on kaikki neuvolasta saadut ohjekirjaset visusti tallella, kunhan ja jos joskus saan lapsenlapsia on niitä varmaankin hauska vertailla nykyisten ohjeistusten kanssa.
Ja vei mustaan savusaunaan joskus -60 luvun lopulla.-Ei tullut mieleenikään,että olisin kieltänyt ja eipä tuo tuohon kuollut.
Vähän enemmän olisin tykännyt itse opetella lapsen hoitamista,mutta korjasin kaipuun.-Tein kaksi iltatähteä yli nelikymppisenä,kun anoppi
asui jo muualla.-Nautin todella niistä kakkossarjalaisista.
Niin on tehty maailman sivu ja kaikki ne hengissä ovat sieltä saunasta tulleet, ja sokerivettä päälle, niin tehtiin. Mitäpä sen parempi lämpimässä saunassa alimmilla lauteilla herranjestas.. Eikä kukaan niitä todellakaan löylyyn laittanut:)
äitini on syntynyt 60luvulla
Ja sitten näille sokerivettä vauvana juoneille ostettiinkin rippilahjaksi tekohampaat :(
niin se vaan meni.
Upeaa, että tuollaisia mummoja on. Vastaan tällä myös aiempaan tekstiisi.
Koska äiti kasvattaa lapsensa kuten haluaa.
Mutta kun mummo rukka antaa pienen palan suklaata lapselle,se on jo lastensuojeluun
vietävä asia.Haloo suhteellisuus!
en juo kaljaa. Eikä kenenkään äidin pitäisi niin paljoa, että siitä olisi perheelle haittaa. Tämä ei liity mitenkään siihen, miten muut saavat kasvattaa minun lapsiani.
Eikö nyt jokaiselle täysjärkiselle ole itsestään selvää, ettei nelikuiselle, joka on siihen astisen elämänsä aikana syönyt vain ja ainoastaan äidinmaitoa, mennä ensimmäisenä kiinteänä ruokana syöttämään suklaapatukkaa? Ei ole selvää mummolle.
Ja meillä tosiaan kyse oli kokonaisesta suklaapatukasta, josta oli aavistus jäljellä kun huomasin ja menin väliin. Siitä muuten seurasi vuorokauden yhtämittainen huuto, kun luonnollisesti vauvan vatsa tulee kipeäksi moisesta. Syötä omalle lapsellesi ihan mitä haluat, mutta pidä näppisi erossa muiden, erityisesti minun, lapsista.
Enpä minä tuota vienyt lastensuojeluun. Opinpahan vain pitämään lapseni tarkemmin omien valvovien silmieni alla. Ja opin, ettei mummoon voi luottaa.
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Suomassa on valtavan suuret määrät epätasapainoisia äitejä ja sosiaali ja terveydenhuolto on täysinvoimaton auttamaanniitä. Hirvittävät määrät lapsia kärsivät kaikenlaisesta laiminlyönneistä, ihan normaalista ruuasta vaatteista puhtaudesta alkaen.Lapsia otetaan päivittäin huostaan ja laitoshoitoihin.Pienet viattomat ja avuttomat lapsiraukat viedään täysin tuntemattomiin oloihin javieraiden ihmisten hoitoihin. Se on valtavaa tuskaa ja arkipäivää monille isovanhemmille jotka eivät saa nähdä edes lapsenlapsiaan. Sellaiset äidit ovat niin häijyjä että vaikka eivät itse halua hoitaa lapsiaan, eivät he antaisi niitä kenenkään muidenkaan hoitaa.Sinä et ole yksin. Itse tein myös sen virheen että kiinnyin lapsenlapseeni, ja koskaan en tee sitä enää toiste.Jotta jaksan eteenpäin minun on ajateltava että lasta ei enää ole vaan lapsi on kuollut.Hyvä kun välinne rikkoutuivat jo alkutaipaleella sillä se on mummolle vielä suurempi tuska kun lapsi on isompi ja siihen on ehtinyt kiintyä.
No eihän se nyt niin ole, että mummut ovat lapsien ainoa tuki, ja jos eivät voi lasta tavata, niin kaikki edellisen kirjoittajan manaukset toteutuvat!
Moni miniä on tälläkin palstalla kertonut vaikeuksista isovanhempien kanssa. Ehkä on niin, että isovanhemmat rakkaudessaan ja innossaan eivät osaa rajoittaa vauhtiaan, vaan alkavat olla tunkeilevia ja vaivalloisia vieraita. Eivät edes pidä itseään vieraina, vaan laskevat itsensä tasavertaisiksi lapsen hoitajiksi vanhempien rinnalla.
Moni äiti ei pysty antaman lastaan muiden hoitoon moniin kuukausiin, koska side on niin vahva.
Sitä paitsi nykyisin äidit saattavat imettää vauvaansa lähes vuoden vanhaksi, mikä sekin on syy, miksi ei lasta haluta antaa muille hoitoon.
Kyllä isovanhemmille tulee tilaisuuksia myöhemminkin lapsen tapaamiseen. Kun alkaa tarha-aika, lomakaudet, sairauspäivät, niin silloin on hyvä olla valmiina auttamaan.
Mutta niinhän se on, että silloin ei itse saa valita hetkeä eikä hoidon pituutta, vaan pitä olla lapsen tarpeen mukaan.
Monille mummuille se taas ei käy.
Sinä kirjoitat normaaleista äideistä, joita on kyllä olemassa mutta tässä keskustelussa on kysymys muusta. Siis äideistä jotka eivät ole tasapainoisia.Eihän meidän tarvitse täällä kirjoitella normaalin terveen äidin imettämisistä ja vuvanhoidista kun niille on ihan oma palsta.Jos isoäidin suru ja ahdistus sairaasti käyttäytyvän miniä vuoksi on sinun vaikea asia ymmärtää ja jos sinun ruusunpunaisiin ajatuksiisi ei mahdu että tuollainen on elävää elämää voit pysyä pois keskustelussa jossa ongelmaan toivotaan jotain neuvoa ja lohdutusta.Normaalin äidin käyttäytymisen luettelointia ei nyt kaivettu tähän kohtaan.
Kiitos ymmärtävästä ja viisaasta vastauksestasi, johon yhdyn täydestä sydämestäni, ja useiden kohtaamieni perheiden puolesta.
Yhtälailla löytyy epätasapainoisia mummuja, kuin löytyy epätasapainoisia äitejäkin. Pienen lapsen alkutaipaleella vaan se äidin rooli on keskeisempi, ja olisi hyvä, jos mummotkin voisivat hieman sivuuttaa omat tarpeensa tukeakseen lapsen äitiä tai edes antamalla hänelle kasvatusrauhan. Eikös se lapsen etu ole kaikkein tärkein? me aikuiset voimme sivuuttaa omat itsekkäät tarpeemme ja ajatella lapsen parasta. Rakastettu lastenpsykiatrian professori, ja isoäiti Terttu Arajärvi on sanonut "isovanhemmat ovat tärkeitä, mutta eivät koskaan niin tärkeitä kuin kuvittelevat olevansa"
miten niin äidin,miksei myös isän?tottakai lapsen etu on tärkein ja kasvatusrauhaa on annettu,jos se on sinun mielestä sen rauhan riistoa ollut että minulta kysyttyään vauva tuotiin hoitoon ,niin olkoon sitten niin..
Mulla kun on omakin elämä vajaa nelikymppinen kun olen niin auttanut olen kun on pyydetty ja yhden kerran itse kysynyt miten olisi eli silloinkin oli kyse että itse omassa kodissa tein ristiäisiin tarjottavat.eikä tässä kuvitella liikoja,aina ollut jalat maassa tyyppi.
Vain psykopaatti, kylmä ja epätasapainoinen ihminen voi sivuuttaa tuonkin kirjoituksen noin vain mummoa syyttämällä.Jos mummo ei ole saanut lapsenlastaan tavata, niin miten se mumon tasapainous tai tasapainottomuus voi liittyä lastenhoidon laiminlyöntiin ja HUOSTAANOTTOIHIN. Siitähän oli kyse äskeisessä ketjussa, mutta sinä se kun olet niin taitava keksimään muuta puheenaihetta ja muita syyllistämään kaikesta, viitsitkin väsätä noinkin naurettavan kommentin hyvin vakavasta lasten ongelmasta. Kannattaisi mennä ottamaan selvää mitä muuta sillä psykiatrilla olisi sinulle annettavaa. Ei elämä mene niin että omat ongelmat yritetään siirtää muiden ongelmiksi. Kasva aikuiseksi ja ota vastuu.
Taisi viesti osua arkaan paikkaan, kun "mummu kans" noin provosoitui, että luki tekstiäni "kuin piru Raamattua" ja rupesi ihan diagnosoimaan psykopaatiksi (millä eväillä??) -siinä meillä esikuvaa tuleville sukupolville.
Arvoisa "Mummon kans", vedit itse esille "huostaanotto" teeman syytellessäsi äitejä. Tässä esimerkkiä omasta tekstistäsi "Sellaiset äidit ovat niin häijyjä että vaikka eivät itse halua hoitaa lapsiaan, eivät he antaisi niitä kenenkään muidenkaan hoitaa"
Ja siitä itsekkyydestä:"Itse tein myös sen virheen että kiinnyin lapsenlapseeni, ja koskaan en tee sitä enää toiste.Jotta jaksan eteenpäin minun on ajateltava että lasta ei enää ole vaan lapsi on kuollut." -todella järkyttävää luettavaa! Mieluummin kuollut -kuin etäällä mummosta -luepa uudestaan ne Terttu Arajärven sanat ja suhteuta itseäsi. Todellinen rakkaus lapseen kestää senkin, ettei ole lapsen elämän keskiössä.
En ottanut kantaa henk. koht. tilanteeseesi, kun sitä en tunne, mutta sain vaikutelman, että esitit asiasta varsin yksipuolisen ja dramaattisen näkemyksen. Rauhoitu, hyvä ihminen. Ei kaikki ympärilläsi ole pahoja ja psykopaatteja tai kuvaamiasi kelvotomia äitejä. Äitihän sinäkin olet ollut ja varmaan tiedät että äidinrakkaus on kaikista suurin rakkaus, vaikka äitejä on vajavaisia.
Pelkkä sanonta, rakastan, ei riitä. Jos osaa rakastaa omaa lastaan, silloin hoitaa lastaan hyvin ja silloin osaa myös tuntea myötätuntoa, empatia nimeltään, kaikkia muitakin niitä pieniä lapsia kohtaan, joita joku jossain laiminlyö. Sinun sisälläsi ei ole sellaista.
Noin juuri,maailmassa ei ole ksokaan liikaa ihmisiä jotka auttavat muita hyvästä sydämmestä ja vielä vähemmän on niitä jotka aidosti rakastavat niin ettei ole vaateita puolin eikä toisin.Jos rakastaa läheisiään ja haluaa myös näyttää sen ,minusta siinä ei ole mitään pahaa.Itsekkin haluan että nyt kun elän vielä ne jotka välittävät/rakastavat minua pitävät yhteyttä ja minä pidän heihin,mun mielestä on turhaa sitten kun hautaan viedään mennä sinne itkeen ja selittään muille -voi kuinka rakastin ja plää plää plää.Itse arvostan lasten ja lasten lasten,puolison,sukulaisten,ystävien kesken sitä että on aikaa toiselle/toisille.Minunkin lähisukuun kuuluu ihminen joka on erikoistunut psykiatriaan ja lasten sellaiseen ja hänen kanssaan kun olen jutellut erinäisistä asioista hän on ollut sitä mieltä että olen liian kiltti ja ajattelen aina ensin muita ja sitten vasta itseäni ja pakko myöntää että näin on,toki sitä on oppinut jo nuoresta nauttimaan elämän pienistäkin asioita kuten esim kupponen kahvia kaikessa rauhassa(siinä nyt yks esimerkki)ja painotan nyt sitä että kuitenkin minulla on myös oma elämä ja olen todella onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja tietysti uusioperheen.Siinäpä olikin hyvä aasin silta siihen että ikä antaisi myöten tekaista sen iltatähtösen(niille jotka epäilevät mummojen haluavan ns kasvattaa jne lapsenlapset)mutta iltatähtönen jää tekemättä koska nyt on aikaa puolisolle (nykyiselle siis)koska molempien ed avioliitojen jälkikasvu melkeen kaikki jo täysi ikäisiä.
Olet oivaltanut rakkauden syvimmän olemuksen. Mutta sellaiset ihmiset joilla ei sitä itsellään ole annettavana lapselleen, yrittävät tukahduttaa sen myös kaikilta muiltakin lähipiirissään. Kyllä he sisimmässään tuntuvat tietävän kyllä että jotakin puuttuu, mistä muuten tuollainen hirveä kateus. Mutta he eivät ymmärrä sitä, että tunteita ei voi ottaa toiselta pois.
Voi kun olisikin maailma noin musta-valkoinen. Miten mummoikäinen ihminen on pystynyt säilyttämään noin lapsellisen naiviuden? Ja edelleen jakelet itsellesi tuntemattomille ihmisille luonteenpiirteitä täällä? Milläköhän resursseilla?
Maailma on valitettavasti paaaaaljon monimutkaisempi paikka, kuin annat ymmärtää. Kaikki ihmiset eivät osaa tuntea empatiaa (sinäkään näköjään), tehdä oikein - ole yksinkertaisesti riittävän ehyitä ihmisiä tehdäkseen lapsilleen pelkästään hyvää. Siihen vaikuttaa monetkin asiat. Ja silti ne tyypit voivat rakastaa lapsiaan enemmän kuin itseään.
Valitan ja olen syvästi pahoillani jos sinä et osaa nähdä lapsesi tarpeita ja vastata niihin ja hoitaa hyvin häntä. Jos taas kysymys ei ole sinun omasta lapsestasi, niin miksi sitten hyväksyt muiden lasten laiminlyönnit selittämällä sillä että äiti ei ole ehyt äiti. Sairashan olet jos et ymmärrä että jonkun muun on lasta hoidettava, jos äiti ei ole ehyt. Lapsensa laiminlyönnit eivät ole rakkautta, yritä ymmärtää. Siis jos äiti ei itse osaa hoitaa lastaan, eikä ymmärrä lapsen tarpeita niin rakastava äiti antaa kyllä jonkun toisen hoitaa. Juuri sinunlaisistasi johtuen lapset ovat huonolla hoidolla kun tuollaiset kuin sinä hyväksyvät sen.
Älähän nyt, ihan punastun myötähäpeästä tekstisi edessä. Älä paljasta kaikille, miten ymmärtämätön olet.
Ensinnäkin: henkilökohtainen loukkaus ei toimi, kun vastaat yleisesti kirjoitettuun :D
Toiseksi: ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Otahan siis lusikka kauniiseen käteen ja lue uudelleen, missä kohtaa sanon hyväksyväni lasten laiminlyönnit? Sanoin jotain ihan muuta. Niin se vaan on, että tekijän motiiveiden _ymmärtäminen_ on ainut avain todelliseen avun antamiseen. Vaikka ymmärtää tekoa ja hyväksyy tekijän, tekoa/ tekoja ei tarvite (eikä SAA) hyväksyä.
Etkö ole koskaan esim lasten kanssa tehnyt näin? Lapsi tekee pahuutta, jolloin ymmärrät kyllä miksi lapsi on ko teon tehnyt, hyväksyt lapsen silti edelleen, mutta tuomitset hänen tekemänsä teon. Moni aikuinen, rikkinäinen ihminen on tunne-elämältään tavallaan lapsen tasolla. Jokin on sinne jättänyt.
Tämän ymmärtää jokainen oikeasti empaattinen ihminen.
Kolmanneksi: Lapen laiminlyönnit eivät itsessään ole rakkautta, mutta rakastava ihminen päätyy silti joskus niihinkin. Ihminen on niin monimutkainen kapistus, että parhaatkin meistä päätyvät joskus virheisiin. Siis, vaikka äiti ei kykene lastaan hoitamaan, hänellä on usein niin voimakas ja vahva side lapseen, ettei kykene tästä luopumaan. Lisäksi äitimyytti on niin panssarinluja tabu, ettei sitä ole helppo _ikinä_ rikkoa. On vaikeaa hakea edes apua, kun myytti äidin kaikkivoipaisuudesta elää ja voi erittäin hyvin. Ei vähiten kiitos sinunlaistesi ihmisten, yritä ymmärtää ;)
Neljänneksi: Sinunlaistesi takia väsyneet äidit eivät uskalla hakea apua. Heidät leimataan, heistä puhutaan pahaa, heitä ei ymmärretä ja niin edeleen.
Vielä loppukaneettina, ihan rautalangasta, lapset tulevat _aina_ ensin.
voin sanoa, että en ole koskaan esim. epäillyt meidän sijoitettujen lasten äitejä siitä, etteivätkö rakastaisi lapsiaan, vaikka äkikseltään voisi niin ajatella, kun ovat lapsensa lähes kokonaan hylänneet.
Kyllä se rakkaus äideissä on ja ikävä ja kaikki äitiyteen liittyvät tunteet, mutta heillä ei ole kykyä, eikä voimia toimia siten, että voisivat sen arjessa näyttää ja osoittaa muutoin, kuin vain sanomalla. Sitten ovat mulle hyvinkin mustasukkaisia, kun minä "saan" olla heidän lapsilleen se äiti, joka itse haluisivat olla, mutta kun eivät pysty.
Asiat ei todellakaan ole mustavalkoisia ja ihmisiä on helppo tuomita, kun ei ole nähnyt pintaa syvemmälle. Jos nämä äiditkään eivät ole koskaan saaneet itse sitä rakkautta ja välittämistä, turvallisuuden tunnetta, mitä lapselle kuuluisi, niin he ovat siinä kohtaa tunnevammaisia, eivätkä pysty siten huolehtimaan omista lapsistaankaan kuten pitäisi. Siksi juuri sij.perhetoiminta on tarkoitettu, että saatais tälläinen kierre poikki, että lapset oppisivat tuntemaan ja välittämään tunteita ja että heillä olisi normaalin kodin ja vanhempien malli.
Ihan turha yrittää edelleen puolustella hyväksymistä ymmärtämisellä. Ensin syytät mummoja sitten syytät myyttiä ja hyväksyt äitien huonon lastenkasvatuksen selittäen että he nyt ovat lapsen tasolla ja sä ymmärrät. Ja sitten uhoot äitien leimaamisella. Mikähän on sinun mielestäsi seuraava syyllinen äitien haluttomuudelle käyttäytyä asiallisesti, elää yhteiskuntakelpoisesti, opettaa kauniita tapoja myös lapselleen, hoitaa ihmissuhteitaan ja huoltaa lapsiaan hyvin.
Nimenomaan! Tässä se tulee ihan käytännössä, mitä uusilmälle koitin valaista. Sijaisperheet tekevät erittäin tärkeää työtä, kiitos siitä :)
Juu, ihan miten vaan haluat. Pahoin pelkään kuitenkin, että muutkin osaa lukea viestit ja voi sieltä tarkistaa mitä olen sanonut, puolustellut, syyttänyt ja niin edelleen. Mutta pidä sinä näkemyksesi, jos se tekee onnelliseksi :) Silmien sulkeminen usein tekee, tieto lisää tuskaa.
Pistä silmäs kiinni vaan taitaakin olla niin että olet valvonut aivan liikaa.
osataan lukea ja muistikin pelaa vielä.
Ei ole ollut viesteissäsi mitään noista mistä sinua syytetään, mutta samaa hän on tehnyt minulle jo pitkään, joten, eipä siitä sen enempää.
Ei tosiaan pysty selviä asioita vääntelemään toisten mielissä, kaikki osaamme lukea ja vielä ymmärrämme lukemamme.
Mutta lukutaito ja lukemisen ymmärtäminen ei ole selvästikään riittänyt hahmottamaan, tajuamaan ja sisäistämään itse asiaa. Siihen tarvitaan vielä jotain muutakin.
ne kaikki ominaisuudet, mitä tarvitaan, heh, heh vaan!
Aivan, tuo sinun tyhmyytesi.
20 vuodeksi eteenpäin.-Minä tein kaksi ja he ovat nyt jo täysi-ikäisiä.
Vasta nämä iltatähdet tuntuivat oikeilta lapsilta.
Samaa olen kuullut parin ystäväni kertovat. Lapsi jonka on tehnyt myöhemmällä iällä on hyvin rakas ja kasvaa rakkaudella. Ehkä äidiksi tuleminen nelikymppisenä onkin henkisesti se oikea ikä. Olenpas kateellinen sulle kun ymmärsit tehdä iltatähtiä. Itse olen jo viiskymppinen niin ei enää oikein onnistu nyyh. Nyt olisi kyllä kiva mieskin jonka kans olisin kyllä mielelläni tehnyt.
Entisaikaansaivat naiset vielä viisikymppisinä lapsia.-Eikä olleet mongoloideja!
Itse sain ne iltatähdet 42 ja 44 vuotiaana.
Nuorennuin silloin 10 vuotta,sanoivat.
Voi kuin kauniisti ajattelit. Oikein ihana ajatus. Olet antanut tosi hauskan ajatuksen ja tulinpas iloiseksi.
Lue mitä kirjoitetaan, eläkä omaa likaista mielikuvitustasi!
laittaa kaikkea miniäsi kontolle. Poikasi on vaimonsa kanssa samaa mieltä, jos hänkään ei tuo lasta sinua tapaamaan. Mitäs jos keskustelisitte asiasta?
pojan saattaa¨olla pakko olla samaa mieltä kuin miniä ja pakko toimia niinkuin miniä haluaa jos haluaa olla tekemisissä lapsensa kanssa. Ei olisi ensimmäinen kerta kun lapsella " kiristetään".
Eksäänsä,että saa ne lapset itselleen ja mummolle välillä.Ehkä naisille on annettu hieman liian suuri valta lapsiin nähden.
Avioeron yhteydessä sovitaan myös lasten tapaamisista. Ei siinä mitään myötäilyjä tarvita, kun sopimusten puitteissa toimitaan. Taitaa vaan usein olla ikävä kyllä niin, ettei pojalla ole itsellään haluja tavata äitiään, muttei myöskään rohkeutta sitä myöntää. Ja silloinhan on helpompi pistää kaikki miniän piikkiin. Ja anoppihan ei voi koskaan uskoa, että hänen kasvattamansa poika ei tahdo äitiä tavata.
Ottaa päähän,kun oma äitini vierailee: Hän tiskaa, siivoaa, hoitaa lasta ja muutenkin kysyy miten voi olla avuksi. Tiedän miten hän toimii,sillä hän toimii kuten on opettanut minutkin toimimaan.
Anoppi vierailee: Höösää vai lapsen kanssa kaikkea kivaa.Lelut jätetään korjaamatta. Jos syöttää lapsen, niin ei siivoa jälkiään vaan jättää ne minun hoidettavaksi.
Se että miniä on sanomasi mukaan kuin itse piru johtunee siitä,ettei miniä ole saanut sinulle sanotuksi asioista,jotka hänen mieltä painaa.
Ne sitten purkautuvat kerralla.
Oletko katsonut peiliin??? Oletko lapselle mummo vai "äiti"? Kun menit kylää menitkö vierailijan roolissa vai "äitinä" vauvalle tai "äitinä" pojallesi? Onko olemisesi liian holhoavaa? Jos on,niin yritä päästä höösäämisestä ja holhoamisesta eroon.
Ensinnäkin olen aina äiti omille lapsilleni ja vauvaa hoidin miniäni ohjeiden mukaan en ikinä olisi tehnyt sitä virhettä että olisin siitä edes ajatellut lipsuvani koska se ihminen on ilkeä.Jos olisikin imettänyt mutta kun ei kahta päivää kauempaa vaan tuttelit peliin mukaan.Itse en ikinä pyytänyt vauvaa hoitoon,itse sitä mulle kysyttiin ja muutaman kerran poikani oli vauvan kans meillä kun miniä meni matkoille,olisiko pitänyt sanoa joo ei se käy?Ihmettelin kyllä itsekseni sitä että miten äiti joka rakastaa lastaan voi jättää sen muutaman kuukauden iässä,mutta siihenkään en puuttunut.Koskaan en ole mennyt minnekkään kylään kutsumatta ja kyllä ne kyläilyt oli meillepäin heidän omasta halustaan suhteessa meillä 90 pros ja heillä 10 pros.Olen kyllä jutellut asiasta poikani kanssa ja sen mielestä on väärin etten saa tavata vauvaa.Tottakai neuvot ovat tervetulleita.
mieleen, kun tuo miniän suhtautuminen muuttui kertalaakista, että olisko mahdollista, että hän on alottanut jonkun ehkäisyn, esim. hormoonikierukan, tai pillereitä. Ne saa monista naisita aivan kauheita, jos on väärät hormoonit.
Munkin miniä oli hormoonikierukan laiton jälkeen puoli vuotta ihan mahdoton, siis ei oma itsensä ollenkaan. Se vielä sattui siihen samaan aikaan, kun asuivat koko perhe meillä.
Siinä oli tietämistä, että selvittiin ilman yhteenottoja, Onneksi poikani oli kertonut, että hän on kiukkunen ja että syy on ne hormoonit. Reseptissä oli siitä oikein mainittu, että alussa voi sellasta esiintyä.
Ei se tainnut sittenkään ihan puolta vuotta olla, ehkä se oli komisen kuukautta, mutta sen jälkeen todella tilanne normalisoitui.
Älä siis ota itseesi ja turhaan loukkaannu, jos asialla olikin hormoonit, eikä niinkään miniäsi omana itsenään. Kaikki ei ole aina ihan sitä miltä ensikatsomalla näyttää. Kuulostele ja katsele ja anna tuo "hyökkäys" anteeksi, niin toivotaan, että jatko alkaa taas luistaa paremmin.
Kysys pojaltasi onko miniä kiukkunen myös hänelle, silloin syy ei ole sinussa tai vain teidän välisessä suhteessa, vaan just esim. hormooneissa.
Ota asia puheeksi oikasi kanssa ja hän voi sitte sanoa vaimolle, että kokeilis vaihtaa toiseen hormooniin.
Mun tytär söi myös yhdessä vaiheessa vääränlaisia pillereitä ja hän oli myös aivan mahdoton. Ei sietänyt mitään. Suuttui ihan älyttömistä jutuista, tai sitte rupes ihan itkemään.
Hän ei ensin uskonut, että syy vois olla niissä pillereissä, mutta kävi kuitenkin vaihtamassa ja palautui entiselleen. Onneksi niissä on paljon varaa valita. Joillakin pillereillä naiset lihoo lähes muodottomiksi, eivätkä siltikään tajua vaihtaa.
Ja koskahan ne on alkaneet olla anopin asioita ne miniän ehkäisyn miettimiset, herrajumala sentään. Yrittäkääs mennä anopit vihjaileen minijöillenne ehkäisystä ja kyseleen pojiltanne onko nyt ehkäisyt minkälaiset... hah hah mumi kysyi pojaltansa ehkäisystä ai jai jos suomalainen nykyminiä sen tietäisi että mies kertoo nekin asiat ÄIDILLEEN. Haloo siitä vasta sota syttyis. Ne on kuule ihan varmasti miniän omia asioita.
kuten olen sanonut, he asuivat silloin meillä ja asia tuli muissakin yhteyksissä esille.
Sitäpaitsi pystyn miniäni kanssa puhumaan myös ehkäisystä. Olemme kuin ystävättäret, puhumme siis naistenjuttuja keskenämme. Miniäni tietää, että poikani on aina kertonut mulle lähes kaikki, eli meillä ei ole rajattu aiheita. Mikä milloinkin askarruttaa siitä puhutaan.
Miksi ei voisi kysyä , onko alottanut jonkun hormoonihoidon, että voisi itse miettiä vaihtamista.
Se joka niitä itse käyttää ei välttämättä tajua, että syy ongelminn johtuukin niistä.
Pitääkö sitten vain kaikkien kärsiä, kun ei voida nostaa kissa pöydälle?
Ja vastikään väitit ettei miniä puhu lainkaan muuta kuin omaa kieltänsä. Ja sinä sitten opettelit ne "sebokratiat". Anna nyt näyte sitten kuin sanotaan sillä kielellä tai viakka englanniksi "mitä ehkäisyvälinettä sinä ja miehesi käytätte ja onko se mielestäsi aiheuttanut nyt nuo sinun kiukunpuuskasi" Ja nopeasti kans, ei mitään sanakirjaa eikä googlea. Annas tulla vaikka englanniksi ensin.
Et osannut, kuinka voit olla ystävätär ja jutella naistenjuttuja ja ehkäisyasioita, jos toinen ei puhu sellaista kieltä mitä sinäkin osaat,häh.
I speak english with my doughter-in law.
Sorry, I make many mistakes with writing, because, lately I have been only speaking.
So, what I need to ask? What kind of birthcontrol she is using? Does she use some hormons, which are not good for her and she gets very ungry.
How much do you want that I still speak in English?
Please ansewer me also in English that I can be sure, that you understood.
I never said, by the way, that she doesn´t speak any thing else, I said that she doesn´t speak Finnish.
Koska olen muuten sanonut, että miniä puhuis serbokroatiaa? Hello, pysys nyt taas asiassa.
Pyydän todella anteeksi tuota oikeinkirjotusta. Saattaa nääs olla paljonkin virheitä, kun on tosta koulunlopetuksesta jo aikaa, eikä kauheesti ole enää tarvinnut kirjotella. Puhumaan olen joutunut sitäkin enemmän.
En voi kielitaidollani kehuskella, mutta sen verran pystyn enlantia puhumaan, että saan asiat selvitettyä ja vähän muutakin.
ja valehtelijana. Että väittäisin pystyväni puhumaan, vaikka ei olisi mitään yhteistä kieltä????
Mulla ei ole mitään tarvetta täällä keksiä juttuja.
Olen kertonut kuten asiat on. Miniä on ulkkis ja niin on tuleva vävypoikakin, näitä meillä suvussa riittää, joten pakko osata muutakin kuin suomea.
Kesti niin kauan, että joku sun puolestas kirjotteli. Hah haa
luuletko, että istun koneella kyttimässä, että pyydät multa kielinäytettä, että voin sitte heti vastata. Ihan saman tien vastasin, kun ton juttus huomasin.
Lukemattomista kirjoitusvirheistä voinet sinäkin päätellä, ettei ollut kovin kielitaitoisen kirjoittamaa, saatikka ihan sankirjan kanssa tarkistettua tekstiä.
Todella kouluajasta on n. 50 vuotta ja siitäkin kun mieheni kanssa kirjoteltiin on jo kohta 30 vuotta, joten toi oikeinkirjoitus on päässyt vähän rapistumaan. Enkä ollut edes koulussa koskaan mikään hyvä kielissä.
Etpä näköjään mitään muutenkaan tekstistäni ymmärtänyt, koska vastasit suomeksi. Et se siitä, varsinainen kielinero toisten kielitaitoa testaamassa, ha,haaa.
Lopettaisit nyt mun vahtaamisen ja sanomisteni vääristelyn, ettet nolaa itseäs enempää, kun sulla noi kaikki asiat näyttää menevän sekasin.
Jpoko sulla alkaa taas näkyä "asioita", harhasi ovat taas palaamassa.
tein näköjään itsestäni 10 vuotta vanhemman. Kouluajasta on siis vasta 40 vuotta.
raukkaa, koita kestää!
Hauskaa päivänjatkoa sulle, kaikesta huolimatta!!!
Tuskin ovat anopin asioita, ellei miniä/ miniän perhe sulassa sovussa niitä anopille kerro. Semmoistakin ihmettä joskus tapahtuu :) Ajatella, että mumilla voi olla niin läheiset välit miniäänsä/ miniän perheeseen, että he keskustelevat!
:D
mulla oli itsellä samanlaiset välit oman anoppini kanssa, siis sen ensimmäisen, jonka kanssa pystyin puhumaan samaa kieltä.
Tiedän, että myös toinen anoppini oli hyvin suurpiirteinen ja hänen kanssaan olisin varmasti voinut myös puhua mistä tahansa, ellei olisi ollut niitä kielivaikeuksia.
Kerrankin kun anoppi oli meillä, niin mieheni yritti saada äidistään tukea ja valitti, kun en ollut halukas enää tekemään lisää lapsia ja syynä mulla oli se, että koin edellisen synnytyksen ja odotuksen niin vaikeaksi, etten enää siihen rääkkiin halunnut. No, mies sitten odotti äitinsä kommenttia. Anoppi katsoi minuun päin hyvin empaattisesti ja totesi mulle suoraan, että kuule, älä tee, ei sun tarvii, jos et kerran halua.
Siihen loppui sen aiheen käsittely meillä. Mulla oli suorastaan anopin tuki, vaikkei mieleni olisi päinvastaisestakaan reagoinnista muuksi muuttunut.
Pääsin kuitenkin miehelle sanomaan, että äitisikin ymmärtää minua.
Sen ensimmäisen anopin kanssa soiteltiin vielä vaikka olin jo uusissa naimisissa, niin vähintään viikottain, ihan hänen kuolemaansa asti.
Samoin tehdään nyt miniän kanssa. Hän tulee välillä kahville ihan vain läkättämään mun kanssa.
Vaihdamme kuulumisia ja joskus hän ennustaa mulle myös kahvinporoista, hän taitaa sellasenkin. Nauretaan yhdessä ja kiusotellaan, nauretaan omille mokillemme.
Miniä saa jatkuvasti myös kuulla siitä, että meni ottamaan suihkun meidän vessassa, jossa ei ollut edes lattiakaivoa.
Ihmettelin, kun lattia lainehti. Hän oli yrittänyt yläkerran suihkuun, mutta tyttö oli siellä ja sanoi hänelle, että mene alakertaan. Tarkotti tietenkin saunaa, mutta miniä, joka on varsinainen sählä hänkin, katsoi vaan, että tossa on suihku, nimittäin bidee-suihku. Suihkutteli siinä pikasesti itsensä ja meni uimaan. Kyllä siitäkin on häntä kiusattu aina sopivin väliajoin ja hän nauraa mukana. Monille väärinkäsityksille muutenkin ollaan naurettu, kun välillä sekotetaan sanat ja toinen puhuu lattiasta ja toinen katosta ja sekasotku on valmis, mutta huumorilla tollaset kaikki meillä ohitetaan.
Sinä voit siirtyä tuonne anoppi ja appipalstalle viihdyttämään sinne miniöitä. Niillä on siellä aika ankeeta. Voit jatkaa siellä hassunhauskaa tarinaasi " Kun miniäni tuotiin viidakosta "
kaikille tota väärää palstaa?
Olisiko aika miettiä lapsen parasta? Eli keskustella asioista miniän ja pojan kanssa?
Itse olen äiti ja miniä, minulla ja anopillani ei myöskään ole parhaimmat välit. Mutta ajattelen lastani ja sitä että lapsi tarvitsee meidät molemmat: minut ja isoäitinsä.
Meidän väliset riidat johtunee siitä että, anoppini käyttäytyy minua ja miestäni kohtaan edelleen niinkuin olisimme lapsia. Hän ei tunnu ymmärtävän että meillä on kaikki hyvin, normaali elämä: omakoti, lapsi ja työpaikat, ruokaa jääkaapissa ja laskut maksettuna. Lapsi on terve ja iloinen ja voi erittäin hyvin.
Anoppini kutsuu meitä usein syömään, käy kylässä yms. Mutta jos minä kutsun heidät syömään he haluavat "maksaa" ruuastaan..toisin sanoen tyrkyttävät rahaa. Vaikka meidän elintasomme on mielestäni parempi kun heillä.
Ei kukaan anoppi maksa ruuasta kyläillessään, paitsi jos miniä on näin vaatinut vihjaillut tai muulla tavoin antanut ymmärtää, ettei ole asiaa ilman rahaa. Niipä peilin eteen vaan...
Kyllä se niin oli, anoppi antoi miehelleni eteisessä rahaa ja sanoi "tämä on niinkuin vähän korvaukseksi kun jaksoitte laittaa meillekkin ruokaa, kiitos ruuasta" Mieheni antoi rahat äidilleen takaisin ja sanoi "nähdään sunnuntaina"
Etten ole kyllä ihan väärin ymmärtänyt mielestäni ja enkä todellakaan pyytänyt mitään heiltä, paitsi apua lapsen hoidossa.
Anoppini vaan sattuu olemaan sellainen "antelias" ja "nöyrä" ihminen.
Ei uppoo
ehkei parhaat, muttei kirjoittamasi perusteella kovin huonotkaan välit -käytte toistenne luona syömässä sivistyneesti, siedätte toisianne rakkaittenne takia.
Tässäkin keskustelussa on tullut esille paljon pahansisuisempia mummoja kuin anoppisi -tuo rahan antaminen näin ulkopuolisesta näkökulmasta kuulostaa huolenpidolta, välittämiseltä -hyvää tarkoitusta siinä varmasti on -ja sen avun torjuminen voi tuntua hänestä kurjalta. Eikä sen tarvitse mitenkään liittyä elintasoon -entisaikaan oli tapana viedä sokeria tai kahvia aina taloon, vaikka sitä olisikin ollut jo kaapit täynnä. Annetaan sitä, mitä itse arvostetaan -monet ajattelevat että hyvintoimeentulevilla perheillä on jo kaikkea tavaraa, annetaan sitten rahaa niin saavat itse hankkia jotain kivaa... en ihan tavoita mikä siinä rahan antamisessa on niin loukkaavaa. Onneksi pikkulapset osaavat olla iloisia mummojen antamista ropososta ja laittavat ne iloisina säästöpossuunsa sen kummemmin asiaa murehtimatta ja molemmille osapuolille tulee hyvä mieli.
Rahaa osaat kyllä olla käsiojossa ottamassa.Kyllä huomaa mikä sinäolet luonteeltasi.
voit huomata ja mistä noin päättelet??
No mielestäni koko asiaan on vaikea ottaa ulkopuolisena kantaa. Ja se, että kerrotaanko tässä koko totuutta. Ulkopuolisena on vaikea tietää taustatietoja. Jokainen puhuu aina omasta puolestaan. Valitettavasti näin on.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että miniäsi käytös varmasti johtuu jostain tai on jonkin asian seurausta? Minkä asian seurausta? Sitä me emme voi tietää. Onko se masennusta, jonkinlaista suuttumista tai ärsyyntymistä sinua kohtaan, näitä mainittuja hormoonijuttuja tms??
Mikäli asia kohdistuu vaan sinuun jotaihan on tapahtunut teidän välillä. Mitä tämä epämääräinen puhelu sisälsi, jos mietit sen sisältöä oliko siinä mielestäsi jotain perää? Mitä asioita on tapahtunut ja mitkä johtanut tähän tilanteeseen?
Kehoitan juttelemaan asiasta suraan miniäsi kanssa. Yrittäkää selvitellä välinne ja sopia riidat. Ikävä juttuhan tuo on, jos ei saa nähdä lapsenlasta. Kerro myös tunteistasi.
Tottakai äiti on aina äiti lapselleen, mutta totta on kyllä tuokin, että jossain vaheessa pitäisi oppia "päästämään irti". Lapset kasvavat ja aikuistuvat. Itse en koht. ainakaan kestäisi, jos oman mieheni vanhemmat suhtautuisivat edelleen liian omistavasti/neuvoja antaen omaan poikaansa ja sitä kautta myös koko perheen elämään.
En tarkoita, että juuri tässä jutussa on tästä kysymys. Taustalta voi kuitenkin löytyä, jotain mieltä painavia asioita kun aloitatte selvittämään juttua. Sehän voi olla, että peiliin katsominen voi olla molemmille osapuolille aiheellista? Toivotaan, että asia selviäisi.
Kiitos vaan kaikille jutuista...peiliin kestää katsoa,siinäpä se juju onkin kun en ole tehnyt mitään ns pahaa/loukkaavaa vaan päinvastoin..3 vuotta olen sitä ihmistä kestänyt ihan sen takia että se on poikani valittu ja napanuora on kyllä katkaistu ajat sitten ,en vaan ymmärrä ihmistä joka koko ajan komentaa ja vittuilee toiselle,en ole siihenkään puuttunut,mutta ei ole kiva ajatella kun vauva tuosta kasvaa,että ottaako se mallin äidistään,toivottavasti ei..jotenkin on huojentunut olo kun ei tarvitse enää kuunella/katsella sen ilkeilyitä..ai niin pari vuotta sitten se ihminen päätti olla pitämättä poikani isästä ja yritti aivopestä sitäkin samaan suuntaan,että siinä niitä taustatietoja jos kiinnostaa,noita asioita kun tietää sitä on todella itse ollut sivustakatsojan roolissa.
Nuo peiliin katsomaan kehottajat eivät itse teekään muuta kuin hakevat heijastusta. Päivät pitkät he tuijottelevat sinne peiliin. Narsisteina he ovat aina hakeneet sitä vastausta heijastuksesta siis kuvajaisesta.
Tsemppiä ja voimia sulle nyt tiedät mikä sinulla ja pojallasi on vastassa.
Hupaisa ja absurdi ajatus, että hyvällä kolmikolla (mies, hänen äitinsä ja miehen vauva) olisi vastassaan se kauhea "narsisti", siis lapsen äiti.
Kyllä kypsä aikuinen mies aina seisoo puolisonsa rinnalla normaalielämänkriiseissä, eikä liittoudu äitinsä kanssa omaa vaimoa vastaan. Kuten ei lapsensakaan kanssa. Sukupolvien välillä on kuilu. Seuraava sukupolvi elää omaa elämäänsä, ei oman lapsen parisuhteeseen sekaannuta, kuten ei vanhempienkaan suhteeseen lasten tulisi joutua osallisiksi.
Nyt menee diagnostiikatkin pahasti pieleen...narsistiksi leimaajat lukekaa joku asiallinen kirja aiheesta (naistenlehtiartikkelit ei riitä) ennen kuin käytte ala-arvoista kyökkipsykologiaa harjoittamaan...
Osaatte te jotkut naiset olla ilkeitä toisillenne –en tarkoita että kaikki –tässä keskustelussa on tosi asiallisiakin kommentteja.
Kypsä aikuinen mies seisoo normaalin terveen puolisonsa rinnalla. häijyn psykopaatin hän ymmärtää hylätä ja jättää heti kun ymmärtää. Valitettavasti ne psykopaatit ovat niin ovelia että mies ehtii vahingossa siittää psykopaatille sekasikiön
omasta lapsenlapsestasi? Sekasikiö, hmm.. ja kuka se psykopaati teidän suvussa olikaan, niinpä niin miniä tietysti, ha,ha, haaa...
Siis olen miniä en isoäiti ja ei ole lapsenlapsia.
et omasta lapsesta noin puhuu.
Siis minä en puhu vaan kirjoitan. Äänet mitä kuulet tulevat sinun omasta päästäsi.
tosi tyhmäkin vielä olet.
Sellaistako se ääni nyt sinulle kertoo mitähän se käskee sinun tekemään seuraavaksi
kyökkipsykoligiaa? woot? naistenlehtiä? oletkohan kategoriaa naisten paikka on nyrkin ja hellan välissä? ei sulle voi kuin nauraa ja mitä naistenlehtiin tulee niin mistäs sä sen tiedän mitä kukin lukee? esim itse en moisiin rahojani tuhlaa,luen vene/tm/erä/metsästys ja kalastus sekä autolehtiä,eikä niissä edes sivuta asiaa josta tämä keskustelu sai alkunsa.Oletkos tullut ajatelluksi ,että elämä on kovaa ja ilman kovaa ei ole elämää.Ja eikös tuo ole jo aika loppuun käytetty sanonta että on kuilu? ja miten se liittyy omaan elämään? sen nyt tajuaa jo lapsikin,että jokaisella on oma elämä,eikä se tarkoita sitä että sukupolven/polvien välissä olisi kuilu.Enkä nyt tarkoita sitä että olisin sekaantunut lapseni elämään,niin kuin sinä sitä tarkoitat.Ja mietippä vähän tota lausetta jonka kirjoitit näin -ei vanhempienkaan suhteeseen lasten tulisi joutua osalliseksi- nyt on kyllä pakko sanoo että eihän lapset tyhmiä ole kyllä ne huomaa koska esim vanhemmilla menee hyvin ja taas koska huonosti ja käsittelevät vanhempiensa suhdetta yksin tai ehkä kavereiden kanssa tai sisarusten jos sellaisia on,niin kyllähän lapset ovat minun mielestäni aivan yhtä oikeutettuja tietämään jos tulisi vaikka ero ja silloin on hyvä käsitellä vanhempien suhde lapsen kanssa jne..mutta tuostakin olet aivan varmasti eri mieltä.
että on aika isokin ero lasten suhteilla ja liitoilla, kuin omien vanhempien.
Lapset, vaikka olisivat jo muuttaneet pois kotoakin, ovat edelleen osa sitä ydinperhettä mihin vanhempansakin kuuluvat, mutta se heidän perheensä onkin sitten heidän ja heidän lastensa.
Sen perheen osana ei yleisesti ainakaan, koskaan ole omat vanhemmat asuneet.
Se on sitten aivan toinen juttu aikuisten lasten kanssa, ovatko jo oppineet vetämään rajan oman perheen ja omien vanhempien välille.
Kyllä minustakin on oikein, että mies puolustaa vaimoaan ja sitä omaa perhettään kaikessa ja kaikelta. Ei anna oman äidin eikä kenenkään muunkaan "hyökätä" vaimoaan vastaan, siis tosi mies, sellaista minä kunnioitan. En tiedä miten oma poikani käyttäytyisi, koska en ole koskaan yrittänytkään hänen vaimoaan vastaan mitenkään asettua, mutta luulen, että kyllä äiti saisi siinä tilanteessa väistyä ja siitä olisin ylpeä pojastani. Mun mies taas ei ole koskaan minua puolustanut, jolloin mulle on tullut tunne, että hän on niiden hyökkääjien kanssa samaa mieltä, tai ainakin sellaisen kuvan muut saavat.
Minä olen yleensä aina miniän puolella, koska mielestäni monesti poikani on kohtuuton, tai muuten vaan nipo ja miniän isä on taas aina poikani puolella. Me vanhemmat tunnemme lapsemme ja kun katsomme asioita rehellisesti pystymme myös näkemään parhaiten heidän virheensä. Puolisoa tuskin opimme koskaan yhtä hyvin tuntemaan.
Tämä nyt on tällästä höpinää ihan yleisellä tasolla, en tiedä yhtään mistä alunperin oli kysymys.
Jos hän näkee lastensuojelullisia seikkoja?
Lasten huonoa kohtelua,siveettömiä bailuja,joissa
lapset näkijöinä yms.?
Eikö silloinkaan saa puuttua lastensa elämään?
myös ihan jo uuden lastensuojelulainkin mukaan.
Siinä sanotaa ihan selkeästi, että jos, kuka tahansa
havaitsee, että lapsia kohdellaan huonosti miten tahansa, siis lapset ovat heitteillä tai joutuvat näkemään sellasta mitä lasten ei pitäisi ja sitten tietysti ne hurjimmat hyväksikäytöt, niin mitään sellaista edes salassapito pykälää ei ole minkä perusteella saisi olla puuttumatta ja tekemättä ilmoituksen.
Laki suorastaan velvoittaa puuttumaan kaikkia aikuisia.Nuo siveettömyydet on hyvin raskauttava syy puuttua ja pian.
tuohon nyt on todella helppo vastata sekä mummuna/äitinä sekä aikuisena eli saa ja pitää puuttua oli sitten kyseessä oma tai toisten lapsi.
Mummotettaviani.HEIDÄN ASIOIHIN EI KUULEMA SAA PUUTTUA,SANOIVAT.mUTTA SOSSU ANTOI VAKAVAN VAROITUKSEN ÄIDILLE.
No,minä kestän kyllä kaiken tämän,kun tiedän,että vastaisuudessa lastenlapsieni hyvin-
vointia -henkisellä sektorilla -seurataan.
oikein teit, vaikka kovan uhrauksen siitä syystä jouduitkin tekemään.
Parasta on kuitenkin tieto, että lapset ovat toivon mukaan turvassa.
Toivotaan, että kun miniäsi pääsee pahimman yli, hän häpeää itsekin töppäyksiään ja ymmärtää, että ajattelit vain lasten parasta ja tapaamisoikeudet palautuu.
Teit aivan oikein! Ja nyt minäkin ilmoitan jokaisen epäilyttävän tapauksen heti.aivan liian paljon tapahtuu laiminlyöntejä ja heitteellejättöjä.
että epäilysi on varmasti oikea, ettei pelkän väärinkäsityksen vuoksi tule lapsille isoa surua.
Sellaistakin on sattunut, että jotkut ovat ihan ilkeyttäänkin tehneet noita ilmotuksia ja viranomaiset ovat ottaneet todesta ja lapset on viety.
Suurin suru siitä tulee just lapsille, jos heillä ei mitään hättä koskaan ollutkaan ja ikävöivät sitten omaan kotiinsa ja vanhempien luo.
Aina kannattaa varmistaa, että toimii niin, että vain ja ainoastaan se lasten paras tulee huomioiduksi.
Kyllä sosiaalihuolto tarkistaa ja tulkii on vaarallista puuttua itse ja mennä nuuskimaan ja tutkimaan.Kyllä epäilys riittää
ilmoitusta tehdessäsi kerrot, että kyseessä on oma epäilysi ja pyydät tutkimaan, mutta monet ilkeyksissään syttävät sellaisestakin mitä ei ole edes tapahtunut ja sossut sokkona uskoo, silloin ollaan vaarallisilla vesillä.
En nyt mitenkään väitä, että sinä tekisit mitään pelkästä ilkeydestä, tarkotin vain sitä, että ei ne sossut aina tutki tarpeeksi, vaan jotkut lähtevät liikkeelle pelkän aihettoman ilmoituksen perusteella ja pyöräyttävät koko koneiston käyntiin, niin että koko perhe joutuu tahtomattaan hirveään kriisiin.
En siis luota kaikkien sossujen ammattitaitoon varauksetta.
lastensuojelurikosepäilystä pitää aina ilmoittaa.
Tosiaan, onneksi suurin osa ilmoituksista on asiallisia, ja lapsen edun nimissä tehtyjä, mutta sitten on myös riitatapauksia, joissa ilmoittajan motiiveja voidaan kyseenalaistaa -jos joku näkee kaikkialla ympärillään pelkkää pahaa, hänen luotettavuusarvonsa kyseenalaistuu...toivottavasti asiattomat riidanhaastajat eivät kuormittaisi lastensuojelua, vaan säästäisivät tärkeää työtä tekevien viranomaisten rajalliset resurssit objektiivisiin havaintoihin perustuvien epäilyjen selvittämiseen.
Riitoja on parempi setviä asianosaisten kesken, ja tunteitaan voi purkaa... vaikkapa tällä palstalla (:
tutkiminenkaan mitään ihan hauskaa ole kenellekään, vaikka sitten syyttömäksi todettaisiin. Kestää vuosia ja pitkään saattaa olla silmätikkuna ihan turhaan. Ja eiköhän niistä tutkimisistakin tule jonkinlainen merkintä papereihin.
Nim. Eräs, josta tehty täysin perätön kanne.
siksi varmistaisinkin epäilyni, niin paljon, ettei
turhia tutkimuksia tarvis kenenkään sietää.
Mutta tiedon antaa poikani.En häiritse miniääni
enää.
peukkuja, että saat.
Minua ainakin uhattiin.Kuka siis enää uskaltaa
ilmoittaa mistään,jos uhataan syytteellä?
Ja vanhemmathan arvaavat usein kuka se ilmoittaja on.
Mutta kuitenkin kehoittaisin jokaista ilmoittamaan,jos todella näkee lapsia kohdeltavan
huonosti.-Kurikin voi olla joskus liian kovaa,tiedän sen.Ja juopuneitten seassa lasten osa on yhtä noppapeliä.
tiettävästi kukaan koskaan joutunut, edes aiheettoman ilmotuksen tekijä.
rohkeesti vain ilmottamaan, lasten parhaaksi.
Jos kerran aihetta on puuttua, niin se on ihan velvollisuus, ei siitä voi syytettä nostaa, millähän perusteella muka?
Lastensa laiminlyöjät heitteellejättäjät ja pahoinpitelijät ja päihderiippuvaiset ovat rikollisia ja ne ovat vaarallisia, joten oma turvallisuuskin voi olla vaarassa kun puuttuu,itse ainakin pelkää tuollaisia epäsosiaalisia ihmisia ei siinä yks mummu voi tehdä yhtään mitään.Ja voi joutua itse lähtemään myös turvakotiin se voi olla vaarallista.
Näin minua uhkailtiin,kun hermostuttiin
ilmoituksestani,joka koski isäehdokkaan pelkäämistä.
Siihen vaan olisi pitänyt lapsen alistua.
Kun ei uskalleta tehdä ilmoitusta sossuun.
Lapset ovat usein näille huonosti kohteleville
pelinappuloita ja alistettavia yksilöitä.
kuitenkin pohja pois, jos sossukin voi todeta ilmoituksen aiheelliseksi.
Eivät voi syyttää aiheettomasta ilmoituksesta.
Sitäpaitsi, sossu ei tule koskaan paljastamaan todellista ilmiantajaa, joten sanot vaan että haukkuvat väärää puuta, vaikka arvasivatkin oikein, eivät saa asialle koskaan sellasta vahvistusta, että oikeudessa riittäis, ellet sitten itse myönnä.
Ensi viikonlopuksi mukaani kylpylään.
Eikö ole hienoa,että aloitamme puhtaalta
pöydältä ja lapsia kohdellaan nyt toisin.
Kyllä mummin kannatti ottaa yhteyttä ja
pyytää uutta yritystä-jokaiselta osapuolelta.
sinä ja lapset olette nyt suurimmat voittajat tässä jupakassa, hienoa. Oikein mukavaa lomailua teille.
Mutta niinhän meidän kai pitäisi aina ollakkin.
Uudistua joka päivä.
Tuskin jaksan odottaa perjantaita,kun menen ensin itse hoitoihin ja sitten saan seurakseni
esikoululaisen ja tokaluokkalaisen.Oi sitä iloa
uima-altaassa...ja muuallakin.
hyvin kuvitella, miten onnellisia kaikki olette.
Tänään sain taas nauttia omista lapsenlapsistani ja kyllä nautinkin.
Tyttö sanoi monta kertaa, olet rakas ja rakastan sinua mumi. Aivan uskomattoman ihanalta tuntui.
Hän tuntuu olevan todella kova mun perään.
Johtuu varmaan siitäkin, että silloin, kun lapset meille tulee, varaan koko ajan heille ja pyrin vastamaan jokaiseen kysymykseen ja katsomaan kaikki mitä haluavat näyttää ja en sitten juuri muuta teekkään.
Yhdessä kyllä teemme, esim. ruokaa, lapset seuraa vieressä ja kyselee, "mitä mumi nyt teet" ja sitten selitän. Leivottiin taas pullaa yhdessä ja saunottiin.
Ihanaa, siitä jää kyllä niin hyvä mieli, kun näkee, että lapsetkin nauttivat, vaikka ihan tavallisia juttuja vain tehdään, ei mitään erikoista. Tärkeintä taitaakin olla vain se ajan antaminen heille.
"Tottakai äiti on aina äiti lapselleen, mutta totta on kyllä tuokin, että jossain vaheessa pitäisi oppia "päästämään irti". Lapset kasvavat ja aikuistuvat..."
Siis tässä lienee toivottavasti puhe vauvan isästä, ei vauvasta. Vauva on vieläkin vasta muutaman kuukauden ikäinen.
Aloittaja ei mielestäni puhunut pojastaan mitenkään holhoavasti, on vain loukkaantunut miniälle, joka soitti puhelun jostakin joutavasta asiasta ja loukkasi aloittajaa verisesti.
Minusta tässä asiassa on hätäilyä puolin ja toisin. Mummulla ei ole mitään tarvetta pitää vauvaa yökylässä. Lapsen kuuluu nukkua omassa vuoteessaan ja hänellä pitää olla turvalliset rutiinit joka päivä.
Kyllä lapsen parasta ajattelevat mummutkin sen tietävät ihan hyvin.
Mummu, joka tahtomalla tahtoo lapsen yökylään aiheuttaa pahaa mieltä lapsen vanhemmille. Varsinkin äiti on niin sitoutunut vauvaan, että ei pysty olemaan poissa hänen luotaan. Hoivaamisvietti on periytynyt kaukaisesta historian hämärästä, ja se on sisäänrakennettu meihin naisiin.
Ajatellaan vain äitiä, joka herää pienimpäänkin vauvan aiheuttamaan äännähdykseen, mutta nukkuu kuin tukki, vaikka mitä muuta meteliä tahansa kuuluisi lähistöltä.
Hoivavietti herää monella isoäidilläkin, mutta se on suunnattava muulla tavalla. Lasta ja hänen perhettään voi hoivata ja auttaa monin tavoin. Pitää vain olla tuntosarvet koholla ja vaistota, minkälainen apu on tarpeen.
Saattaa hienotunteinen poissaolokin olla apu perheelle.
Perheeksi muuttuminen on oma prosessinsa.
Ainahan voi sanoa pojalle ja miniälle, että on valmis tulemaan apuun tarvittaessa. Ja kun ensimmäinen pyyntö kuuluu, on sinne mentävä vaikka mikä olisi, silä silloin he apua juuri tarvitsevat.
Tuttava nuori äiti harmittelee sitä, että hänen anoppinsa sanoo "Saa nyt nähdä", tai "voin minä ehkä tullakin, jollei muuta menoa ole".
Sanoo, ettei hän voi suunnitella mitään menoa, jos lapsenhoito on näin epämääräinen. Joko-tahi!
Onneksi on mukava seinänaapuri, joka usein toimii lapsenlikkana tarvittaessa.
Etteivät jaksa syventyä lastensa kuuntelemiseen.
He eivät aina jaksa ajatella,että lapset kasvavat niin pian ohitse,Sitten kun heitä kiinnostaisi,eivät lapset enää ole kiinnostuneita
heistä,vaan heillä on omat menonsa.
Ollaan me mummit ihan täystehoisesti aina tavatessa vaan heitä varten.
Muistan viime syksyltä tapauksen,jolloin olimme
myöskin kylpylässä,niin toinen lapsista olisi halunnut näyttää tapaamaan tulleelle äidilleen,kuinka ovikortti toimii.-Äitiä ei kiinnostanut;vilkuili vaan levottomana kännykkäänsä...Minulle teki kipeää lapsen puolesta.-Nyt kun isä tuo nuo lapset samaiseen kylpylään,saa kyllä tulla katsomaan,miten ovi avautuu...
varmaan ollaan itsekin oltu vähän samanlaisia, kun se on niin jotenkin
rutiinia ja joutuu itse vastaamaan kaikista käytännön asioista, niin tulee ohitettua ne lasten jutut puolihuolimattomasti, tajuamatta just sitä, että kohta se on liian myöhästä.
Onneksi on sitten isovanhemmat, tai saamme itse tavallaan uuden mahdollisuuden ja nyt jo tiedämme vahingosta viisastuneina, ettei kannata siitä ajasta missata mitään, koska kohta sekin on ohi.
Juttelin just poikani kanssa samasta asiasta ja selitin, kuinka nopeesti se aika menee ja sitten on turha harmitella, kun lapset on isoja.
Sanoin, että yrittäisvät varata yhden päivän edes viikonloppusin, minkä varaavat vain lapsille, että vanhemmilla olisi heille aikaa.
Olen niin monta kertaa nähnyt pettyneen ilmeen pojanpojalla, kun on isällee yrittänyt jotain selittää, tai kysyä ja isä ei ole kuunnellut kunnolla, vaan jotain puolihuolimattomasti vastannut.
Sanoin, että luo nyt sellainen suhde lapsiisi, että aina voivat tulla isälle kertomaan asioistaan hyvistä sekä huonoista.
Olen sen huomannut,että siellä lapsi avautuu mieltään askarruttavista asioista.Aavistavat varmaan,että mummo jaksaa kuunnella.
Joskus on murheitakin;on jotenkin joutunut syrjäytetyksi,tai veli on saanut jotakin mitä hän ei.
Muistakaa mummot tasa-arvo lastenlasten suhteen.
nuoren perheen elämässä. Kunnioita miniääsi ja anna hänen nyt nauttia ensimmäisestä OMASTA LAPSESTAAN. Tunnen riittävästi ällön itsekkäitä lapsenlapsissaan roikkuvia mummuja. Älä sinä ole sellainen!
Olen sivusta seurannut aikoinaan erään rouvan käyttäytymistä.Tämä kyseinen rouva oli niin katkera siitä kun anoppi ei käynyt yhtä usein heillä kuin tyttärensä luona,kateuttakin oli.Soitti ja haukkui anoppinsa usein,lapset näkivät harvoin mummoansa kun tämä ei uskaltanut tulla enää käymäänkään pelosta että aina haukutaan.Lopuksi kävi niin että pappa puuttui peliin ja kielsi miniää tulemasta heille,sillä mummo kärsi ainaisesta haukkumisesta.Tämä rouva riiteli melkein muutenkin kaikkien naapureittenkin kanssa ja jos ei riidellyt niin käytti muuten heitä hyväksi.Sain itsekkin osani haukkumisesta,mutta laitoin sen omaan arvoonsa.Kateus on paha sairaus sekin,sillä selkeesti tämä rouva on kateellinen ja pahasti oman edun tavoittelija keinoja kaihtamatta.
Vanhat akat ne piruja on. Miniöitä haukutaan kun eivät suostu vanhempien hyppyytettäväksi.
muka vanhoja akkoja on höh?
Mistä sellaisia tulee?
jaa että ukko-mies,ei taida sulla oikein hyvin mennä parisuhderintamalla kun vanhoiksi akoiksi sanot ja että ne olis itse piruja.Mä olen kuullut että ns keski ikäsenä nainen olisi parhaimmillaan :) ukkomiehen silmissä taitaa olla pilkettä toiseen suuntaan,mut hey sekin on nykypäivää.Jokatapausessa niitä piruja kyllä löytyy joka ikäluokasta,niin kuin minä aina yhtä tasainen luonne eli hyväntuulinen.
Nykyään elän suunnilleen erillään lapsistani
ja se on paras.-Hoitakoot omat ihmissotkunsa.
Kyllä ne ilmaantuvat.kun rahat loppuu tai on muuta ylitsepääsemätöntä.
-Tarvitsevat vaikka lastenhoitoapua.
juuri näin päätin tehdä,melkein heti sen jälkeen kun aloitin tämän keskustelun täällä.Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille jotka ovat tavalla tai toisella ottaneet osaa tähän keskusteluun ja etenkin kaikille mummoille ja vaareille.
no ei ole helppoa sulla,mutta toivon että miniäsi vielä joskus huomaa mitä hänen lapsensa on menettänyt eli minun mielestä lapsia ei riitoihin sotketa ja lapsilla ei ole koskaan liikaa rakastavia aikuisia ympärillään.
Voi, kuin kauniisti osasit asiasi kirjoittaa ja olipas se ihana kun kaikki äidit ymmärtäisivät ajatella noin.
Vauvahan on alle 10 kk vieläkin. Miten niin hänen pitäisi olla sinun hoivisasi enemmän? Koti on lapsen paras paikka, eikä side äidin ja lapsen välillä ole katkennut mihinkään. Äidin on vaikea mennä pois lapsensa luota. Eikä joulusta vieläkään ole kahta kuukautta. Odota nyt vähän. Kutsu heidät kylään. Älä ole tietääksesikään jostain keljusta puhelusta. Siihen voi olla ihan se selitys, että äiti on ollut loppuun asti väsynyt. Unohda se.
Tulee aika, jolloin lapsi menee tarhaan, äiti työhön, tulee pikkusisaruksia, alkaa se arki, johon lapsi kuuluu vain osana eikä keskipisteenä.
Silloin nuorille vanhemmille muistuvat sukulaisetkin paremmin mieleen. Lapsen pitää tutustua sukuunsa: mummoihin serkkuihin täteihin pappoihin...Ei sitten myöhemmin ole äidillä varaa pitää lastaan yksin ja kotona. Silloin asiaan kuuluu totuttaa lapsi muuhunkin maailmaan. Muutenhan hänestä kasvaa hyvin outo ihminen, syrjäänvetäytyvä ja puhumaton.
Odota.