Voiko vauvakuumeesta masentua?
Olen 24-vuotias nainen ja koko elämän odottanut sitä miestä ja lapsia. Suhde katkes puoli vuotta sitten ja eteen tulee vaan niitä vauvakammoisia tai muuten epäsopivia yksilöitä. Mä en kohta jaksa enää. Kaikki haaveet on aina liittynyt jollain lailla siihen omaan perheeseen. Jos yhteiskunta sen hyväksyisi tai olisi edes mahdollista niin ryhtyisin kotiäidiksi. Hoidetun klamydian takia en varmaan edes koskaan lapsia saa joten tiedän jo aika tavalla adoptiostakin. En voi elää vapaana koska pelko että jos en saa lapsia, kummitelee koko ajan mielessä. joskus tulee mieleen että mitä se lapsi tekisi tällä hetkellä. Jos vaikka kantaisin kauppakassia pyörisikö se koko ajan jaloissa. Yleensäkin kuvittelen vain niitä asioita jolloin lapsi voisi olla hankala, mutta en ymmärrä pelätä sellaista.. yritän kai jotenkin valmistaa itseäni jos voisin sen lapsen saadakin.
Tosi vihainen olen tästä kaikesta omille vanhemmilleni koska mut on kasvatettu hyväksi emännäksi. Kukaan ei koskaan usuttanut uraa rakentamaan tai kilpailemaan.
Sairastan kai jonkin asteista masennusta. Mutta en oikein tiedä mistä se johtuu. Entinen poikaystäväni ei halunnut lapsia. Eikä siis sellaisesta uskaltanut puhua. Torpedoin kai oman suhteeni patoutuneilla tunteilla joita ei saanut sanoa ääneen. Kaikki miehet tuntuu nyt hyväksikäyttäjiltä. Kukaan ei oikeasti halua muuta kuin hetken olla rakastunut.
Olen 24-vuotias nainen ja koko elämän odottanut sitä miestä ja lapsia. Suhde katkes puoli vuotta sitten ja eteen tulee vaan niitä vauvakammoisia tai muuten epäsopivia yksilöitä. Mä en kohta jaksa enää. Kaikki haaveet on aina liittynyt jollain lailla siihen omaan perheeseen. Jos yhteiskunta sen hyväksyisi tai olisi edes mahdollista niin ryhtyisin kotiäidiksi. Hoidetun klamydian takia en varmaan edes koskaan lapsia saa joten tiedän jo aika tavalla adoptiostakin. En voi elää vapaana koska pelko että jos en saa lapsia, kummitelee koko ajan mielessä. joskus tulee mieleen että mitä se lapsi tekisi tällä hetkellä. Jos vaikka kantaisin kauppakassia pyörisikö se koko ajan jaloissa. Yleensäkin kuvittelen vain niitä asioita jolloin lapsi voisi olla hankala, mutta en ymmärrä pelätä sellaista.. yritän kai jotenkin valmistaa itseäni jos voisin sen lapsen saadakin.
Tosi vihainen olen tästä kaikesta omille vanhemmilleni koska mut on kasvatettu hyväksi emännäksi. Kukaan ei koskaan usuttanut uraa rakentamaan tai kilpailemaan.
Sairastan kai jonkin asteista masennusta. Mutta en oikein tiedä mistä se johtuu. Entinen poikaystäväni ei halunnut lapsia. Eikä siis sellaisesta uskaltanut puhua. Torpedoin kai oman suhteeni patoutuneilla tunteilla joita ei saanut sanoa ääneen. Kaikki miehet tuntuu nyt hyväksikäyttäjiltä. Kukaan ei oikeasti halua muuta kuin hetken olla rakastunut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.