vaikeita oksennettavia?

Suklaat on vaikeita, mutta jos syö jätskiä samalla nii se helpottaa. Mä syön aina jätskii eka, ennenkun syön mitään muuta. ja jätskiä muutenkin joka välis.
Karkit on myös tosi vaikeita mut kyl ne mulla tulee ylös, jos en oo syöny mitään muuta..

Ja kyllä kaikki vaikeetki ruuat tulee ylös, kunhan jaksaa tarpeeks kauan yrittää.

Mullapa on nyt joku nielutulehdus, sattuu niin helvetisti nieleminen. Sattui jos eilen mutta minä tyhmänä oksensin jonkun 5krt.
Ehkä tää on vaan hyväksi nyt. Yleensä oksennan joka päivä. Nyt tulee pakollista taukoo. Ku ei voi ahmii ku sattuu niin sikana vedenki juominen. :(

Voimia kaikille.

Siis tottakai! Mä vedän yleensä ensin pari lasia sokeritonta mehua/vettä ennenku alotankaa. Sit on 1,5 limsapullo samaa mehua/vettä kun ahmittavat on siinä.
Outoa musta on vaan se et monet sanoo et pasta ois helppo oksennettava.. musta tuntuu aina et jos oon pastaa vetäny, ei millään saa kaikkeeulos nii et tulis sappinesteet. Kaikkein helpoin oksennettava on just joku "kuivakakku" (siis ei pulla) ja "hötyset" leivät (paahdettu leipä on ilmavinta ja sitoo eniten nestettä!). Siis kaikki "jauhoset". Jos jotain todella paksua esim. mummonmuusia (ite tehty ihan iisibiisi ;D) tai just suklaakakkua mitä sanoit syöneesi.. ne ei sido sitä nestettä niin et tulis helposti ulos vaan jää just sellasiks "klimpeiks".
Ja vastaus tän ketjun ekaan kysymykseen; vaikeinta on oksentaa krapulassa olit sä syönyt mitä tahansa.. Mulla on monesti krapulassa ihan jumalaton himo ahmia jotain todella rasvasta ja "hyvää" mitä en normisti itelle sallis.
riisi on ehkä kaikkein vaikeinta yleensäkin, kun painuu vaan vatsalaukun pohjalle, nesteet tulee ensinnä ulos, muu meinaa jäädä sisään. Pastan kans tosiaan sama homma.

Mullakin silmät turpoo, alkaa verestää ja meikit aina leviää minkä takii joudun skippaan koulun ekoja tunteja kun on ihan itkeneen ja räjähtäneen näkönen. Mut vaikka oksentamisen jälkee tulee yleensä energinen fiilis hetkeks nii sitten kummiskin väsähtää. Kurkku on kipee ja ääni muuttuu käheeks, lauluääni huononee..

Onks teidät joskus "yllätetty" kesken kaiken? Mitä tapahtui/teitte?

Olin joskus vessas ja en kuullut et iskä oli tullut kotiin, säikähdin kun avasin oven ja kaikki valot oli päällä. Se kysy et mitäs mää "kakoon" äänekkäästi tuolla vessassa terävällä äänellänsä. Sanoin et mullon hirveet menkkakivut ja oksettaa, kysyin siltä buranaa ja se neuvo mis on.. tais mennä läpi:dd

mixei? kirjoitti:

Mullakin silmät turpoo, alkaa verestää ja meikit aina leviää minkä takii joudun skippaan koulun ekoja tunteja kun on ihan itkeneen ja räjähtäneen näkönen. Mut vaikka oksentamisen jälkee tulee yleensä energinen fiilis hetkeks nii sitten kummiskin väsähtää. Kurkku on kipee ja ääni muuttuu käheeks, lauluääni huononee..

Onks teidät joskus "yllätetty" kesken kaiken? Mitä tapahtui/teitte?

Olin joskus vessas ja en kuullut et iskä oli tullut kotiin, säikähdin kun avasin oven ja kaikki valot oli päällä. Se kysy et mitäs mää "kakoon" äänekkäästi tuolla vessassa terävällä äänellänsä. Sanoin et mullon hirveet menkkakivut ja oksettaa, kysyin siltä buranaa ja se neuvo mis on.. tais mennä läpi:dd

Lue lisää

mua ei kai oo koskaan yllätetty sillain, mut kaikkee muuta kyl on tapahtunu ja oon jääny kiinni.

Pastat, karkit ja välillä suklaa vähän ärsyttää ku rakastan karkkii ja suklaata :////

sä sitten ahmit? tuntu et tuossa oli jo kaikki :P vai jotain tavallista ruokaako..?

mimosan__ kirjoitti:

sä sitten ahmit? tuntu et tuossa oli jo kaikki :P vai jotain tavallista ruokaako..?

Vaikeinta on saada karkkeja ylös. Suklaa tulee helposti kunhan on juonu paljon nestettä, mut vähänki kovemmat ja "sulamattomat" karkit ei tuu sit millään.

Helpolla tulee tietty jäätelö, mutta myös melkein kaikki leipä. Nesteen juominen auttaa melkeen kaikessa kun ruoka pehmenee mössöks... Ompa etovaa edes kirjotella tämmösiä. -.-

Itelleni vaaleet leivät ja pullat on helppoa. o_o
Juon kaakaota samalla, niin se hajoaa ihan sellaseks mössöks, ei jää klönteiksi.

angtilapsi kirjoitti:

Itelleni vaaleet leivät ja pullat on helppoa. o_o
Juon kaakaota samalla, niin se hajoaa ihan sellaseks mössöks, ei jää klönteiksi.

Älkää ikinä sulattako mikrossa juusto könttiä ja ahmiko sitä. Sulaessa se on sellasta lötköä pehmeää rasvaista venyvää, mutta mahassa se jäähtyy järkyttäväks kökkäreiks ja meinaa henki lähteä kun sitä koitaa oksentaa. Tai sitte lapin rieska seki jää kunnon klimpiks vaikka juo samalla ja pureskelee kuinka. Ahmin yleensä ensin hedelmiä tai vihanneksia. Mut appelsiinien syöminen loppu kyl kun neki jää sellaseks kokonaisiks lohkoiks ja oksentaminen on vaikeeta. Siis mä en niinku ymmärrä et miks joskus ahmimisen jälkeen oksennus tulee ihan parilla kerralla isoina ryöppyinä ulos, eikä aikaakaan mee kauaa. jA välillä tai oikeiastaa useimpina kertoina pitää juoda joku kolme litraa vettä ja työntää sormia kurkkuun ja silmiin sattuu ja pää halkee paineesta eikä tuu kuin ihan vähän kerralla, ja tähän hirveeseen sessioon menee aikaa jopa kolme tuntia. En kyl koskaan enää ahmi kuivaa pullaa möykkynä suuhun, juon ainaki runsaasti samalla tai pureskelen huolella. Sitä oikeesti tuntuu tukehtuvansa kun koittaa saada ulos. Tuliset ruuat kyl on ihan viimesiä mitä suuhuni laitan. Vaikka tekis mieli, mutta oksentaminen on yhtä helvettiä. Sairasta tää mun elämä.

sosad87 kirjoitti:

Älkää ikinä sulattako mikrossa juusto könttiä ja ahmiko sitä. Sulaessa se on sellasta lötköä pehmeää rasvaista venyvää, mutta mahassa se jäähtyy järkyttäväks kökkäreiks ja meinaa henki lähteä kun sitä koitaa oksentaa. Tai sitte lapin rieska seki jää kunnon klimpiks vaikka juo samalla ja pureskelee kuinka. Ahmin yleensä ensin hedelmiä tai vihanneksia. Mut appelsiinien syöminen loppu kyl kun neki jää sellaseks kokonaisiks lohkoiks ja oksentaminen on vaikeeta. Siis mä en niinku ymmärrä et miks joskus ahmimisen jälkeen oksennus tulee ihan parilla kerralla isoina ryöppyinä ulos, eikä aikaakaan mee kauaa. jA välillä tai oikeiastaa useimpina kertoina pitää juoda joku kolme litraa vettä ja työntää sormia kurkkuun ja silmiin sattuu ja pää halkee paineesta eikä tuu kuin ihan vähän kerralla, ja tähän hirveeseen sessioon menee aikaa jopa kolme tuntia. En kyl koskaan enää ahmi kuivaa pullaa möykkynä suuhun, juon ainaki runsaasti samalla tai pureskelen huolella. Sitä oikeesti tuntuu tukehtuvansa kun koittaa saada ulos. Tuliset ruuat kyl on ihan viimesiä mitä suuhuni laitan. Vaikka tekis mieli, mutta oksentaminen on yhtä helvettiä. Sairasta tää mun elämä.

Lue lisää

kysyttiin tua aikasemmin. Niin haluasin vaan siihen kommentoida että ahmia voi MITÄ VAAN.. ei bulimia tarkota sitä et syödään vaan karkkia ja sipsiä jne ja sit oksennetaan.. ite en edes pahemmin välitä karkeista..sipsiä kyl menee joskus mut monesti ahmin koko ison kattilallisen jotain tavallista ruokaa mutta kun sitä pistää menee niin paljon kerralla niin tulee pakko oksentaa..ei se tarkota ettei ahmi jos vetää esim lasagnee litra tolkulla :D

Monesti syön kauheen kasan leipää ja jotain ruokaa, mutta niitä on vaikee oksentaa..niin syön opaljon päälle jugurttia ja vettä jonki verran niin se helpottaa..ja musta tuntuu kun oksentaa jugurttuia niin se neútralisoi hieman vatsahappoja niin ei tuu niin vahvaa oksennusta.

Vaikka tätä ei kysytty niin oksentamisen jälkeen purskuttelen suun maidolla koska se myös neutralisoi suun happoja ja suojelee hampaita. sit sen jälkeen purkkaa :)

Mikään ei oo oikeestaan enää erityisen hankalaa, täytyy vaan olla niksit tiedossa ja taidot hallussa. Oon treenannu kymmenen vuotta, josta 8 tai vähän yli ilman apuvälineitä. En kehu asialla, vaan ilmaisen sen itseironisesti, mutta tottahan se on että kun päivittäin pitää taitoja yllä niin väkisinkin tulee mestariksi. Osaan oksentaa "pala kerrallaan" pystyasennossa ja syljeskellä huomaamattomasti safkat tienvieruksille. Mitään ei kuulu... Vierihoidosta huolimatta toimin hiljaa vessassa hoitajan seistessä oven takana ja sylkemällä pihalle jos vessaan ei pääse.

Monesti on äiti aikanaan kaivellut oksu-purkkejani/pussejani vaatekaapin uumenista, sijoitusperhe soitellut putkimiestä ja naapurit koputelleet oveen epämääräisten wc-äänien vuoksi. Lenkkipoluilla oon narahtanut rysän päältä, ja oikeasti jopa oksentanut lääkärien ja hoitajien syliin kun eivät päästäneet kylpyhuoneeseen. Pahimpina aikoina pakkohoidossa mua ei kiinnostanut eikä nolottanut vaikka vieressä olisi ollut katsojia - sairaus laittaa tekemään epätoivoisia asioita...

Lakut on haasteellisia ja epämukavia, samoin pulla, muromysli ja juusto (etenkin sulatettuna). Mut kaiken saan ulos kiitos vatsalihasten ja "hiljaa hivuttaen"-tekniikan

Ahmimisvaiheessa osaan arvioida nesteen määrän tottunen ottein, ja juonkin vähän väliä, jotta tasaa massan... Uskomukset ja tavat liittyen bulimikko-rituaaliin ovat varmaan osittain perättomiä, mutta mulla on tiettyjä kaavoja ja pakkomielteitä esim. oksennuksen koostumuksen suhteen; ei saa olla liian vetistä eikä liian paksua. Siis sopivan liukasta;) Syömisjärjestyskin on aina sama, eli tietyt ensin ja sitten seuraavat jne. Helpottaa kummasti.

Toivon etten olisi koskaan oppinut tätä turhaa taitoa!

Sirpa Leix kirjoitti:

Mikään ei oo oikeestaan enää erityisen hankalaa, täytyy vaan olla niksit tiedossa ja taidot hallussa. Oon treenannu kymmenen vuotta, josta 8 tai vähän yli ilman apuvälineitä. En kehu asialla, vaan ilmaisen sen itseironisesti, mutta tottahan se on että kun päivittäin pitää taitoja yllä niin väkisinkin tulee mestariksi. Osaan oksentaa "pala kerrallaan" pystyasennossa ja syljeskellä huomaamattomasti safkat tienvieruksille. Mitään ei kuulu... Vierihoidosta huolimatta toimin hiljaa vessassa hoitajan seistessä oven takana ja sylkemällä pihalle jos vessaan ei pääse.

Monesti on äiti aikanaan kaivellut oksu-purkkejani/pussejani vaatekaapin uumenista, sijoitusperhe soitellut putkimiestä ja naapurit koputelleet oveen epämääräisten wc-äänien vuoksi. Lenkkipoluilla oon narahtanut rysän päältä, ja oikeasti jopa oksentanut lääkärien ja hoitajien syliin kun eivät päästäneet kylpyhuoneeseen. Pahimpina aikoina pakkohoidossa mua ei kiinnostanut eikä nolottanut vaikka vieressä olisi ollut katsojia - sairaus laittaa tekemään epätoivoisia asioita...

Lakut on haasteellisia ja epämukavia, samoin pulla, muromysli ja juusto (etenkin sulatettuna). Mut kaiken saan ulos kiitos vatsalihasten ja "hiljaa hivuttaen"-tekniikan

Ahmimisvaiheessa osaan arvioida nesteen määrän tottunen ottein, ja juonkin vähän väliä, jotta tasaa massan... Uskomukset ja tavat liittyen bulimikko-rituaaliin ovat varmaan osittain perättomiä, mutta mulla on tiettyjä kaavoja ja pakkomielteitä esim. oksennuksen koostumuksen suhteen; ei saa olla liian vetistä eikä liian paksua. Siis sopivan liukasta;) Syömisjärjestyskin on aina sama, eli tietyt ensin ja sitten seuraavat jne. Helpottaa kummasti.

Toivon etten olisi koskaan oppinut tätä turhaa taitoa!

Lue lisää

Olen sitä nimenomaan tämän sairauteni kanssa. Aamusta iltaan asti menee aina hyvin, olen tyytyväinen elämään ja syön säännöllisesti ja minimaalisesti(anorektisesti), mutta iltaisin mun on vaan PAKKO saada ahmia ja oksentaa. Jos en ole hankkinut ahmittavaa kaappiin valmiiksi, ahdistun, stressaannun, miltei hypin seinille! Mulla on aina ajoissa hankittuna kaappi täyteen mässyä ja sitten aloitan kun pääsen himaan(oma vessa, oma huone jne). SAIRASTA! haaveilen illasta koko päivän, ja oksentamissessioiden jälkeen mietin ettei enää, ei ENÄÄ! :O

Niin, vastaus kysymykseen vaikeista oksennettavista; kuten edelliselläkin kirjoitajalla, minullakin on vahvaa kokemusta ja sen tuomaa oppia siitä mitä kannattaa ahmia ja mitä oksentaa, missä järjestyksessä jne. Niin surullista mutta totta.

Vaikeimpia ruokia siis:

-Taatelit(jäävät aina pohjalle, tosi painavaa herkkua. itse vedän paketin kerralla. siitä tietää että oksentaminen on lopuillaan, kun taatelit alkaa tulla lopulta ylös kaiken muun jälkeen)
-Lakritsa!
-Kuivat nuudelit(siis pussista nakerrettuina, ei keitettynä)

Vehnäset sun muut jäävät usein möhkäleeksi kurkkutorveen mutta tarpeeksi kun pehmittää lämpimällä vedellä, nekin kyllä tulevat. Edellämainitut kolme olen todennut haasteellisiksi nesteen määrästäkin huolimatta.

Edellisen kirjoittajan tekstin pitäisi pysäyttää kenet tahansa, s.häiriöisen ja ei-s.häiriöisen ja saada tajuamaan miten katala ja kauhea sairaus tämä on! Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tässä on koukussa kuin kala virvelinpäässä, ja irrottautuminen on miltei mahdotonta; etenkin jos on päästänyt kroppansa siihen pisteeseen että ruoan pitäminen sisällä turvottaa, ahdistaa, koskee ja sattuu! Itse olen palaamassa pikkuhiljaa tähän niin sairaaseen kuvioon(osastoajan jälkeen), että vatsa ei enää siedä ruoan pysymistä sisällä normaaleissa määrin. ja turvotuksentunne on pahin kaikista :( Se pakottaa oksentamaan--ja koska ksennus ei tule ennen kuin vatsa on piukeana ruoasta, täytyy ahmia :O Kauhea kierre!

Itse olen jo tosi huolissani tilastani--onneksi olen. Paino on romahtanut 173/41 oksentamisten seurauksena ja olen kuin haamu entisestäni. Älkää lähtekö tälle tielle. Matka terveyteen on kivinen tie mitä pidemmälle lähtee sairauden kiertotietä kulkemaan. Halauksia ja voimia jokaiselle.

kierteessä_ kirjoitti:

Olen sitä nimenomaan tämän sairauteni kanssa. Aamusta iltaan asti menee aina hyvin, olen tyytyväinen elämään ja syön säännöllisesti ja minimaalisesti(anorektisesti), mutta iltaisin mun on vaan PAKKO saada ahmia ja oksentaa. Jos en ole hankkinut ahmittavaa kaappiin valmiiksi, ahdistun, stressaannun, miltei hypin seinille! Mulla on aina ajoissa hankittuna kaappi täyteen mässyä ja sitten aloitan kun pääsen himaan(oma vessa, oma huone jne). SAIRASTA! haaveilen illasta koko päivän, ja oksentamissessioiden jälkeen mietin ettei enää, ei ENÄÄ! :O

Niin, vastaus kysymykseen vaikeista oksennettavista; kuten edelliselläkin kirjoitajalla, minullakin on vahvaa kokemusta ja sen tuomaa oppia siitä mitä kannattaa ahmia ja mitä oksentaa, missä järjestyksessä jne. Niin surullista mutta totta.

Vaikeimpia ruokia siis:

-Taatelit(jäävät aina pohjalle, tosi painavaa herkkua. itse vedän paketin kerralla. siitä tietää että oksentaminen on lopuillaan, kun taatelit alkaa tulla lopulta ylös kaiken muun jälkeen)
-Lakritsa!
-Kuivat nuudelit(siis pussista nakerrettuina, ei keitettynä)

Vehnäset sun muut jäävät usein möhkäleeksi kurkkutorveen mutta tarpeeksi kun pehmittää lämpimällä vedellä, nekin kyllä tulevat. Edellämainitut kolme olen todennut haasteellisiksi nesteen määrästäkin huolimatta.

Edellisen kirjoittajan tekstin pitäisi pysäyttää kenet tahansa, s.häiriöisen ja ei-s.häiriöisen ja saada tajuamaan miten katala ja kauhea sairaus tämä on! Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tässä on koukussa kuin kala virvelinpäässä, ja irrottautuminen on miltei mahdotonta; etenkin jos on päästänyt kroppansa siihen pisteeseen että ruoan pitäminen sisällä turvottaa, ahdistaa, koskee ja sattuu! Itse olen palaamassa pikkuhiljaa tähän niin sairaaseen kuvioon(osastoajan jälkeen), että vatsa ei enää siedä ruoan pysymistä sisällä normaaleissa määrin. ja turvotuksentunne on pahin kaikista :( Se pakottaa oksentamaan--ja koska ksennus ei tule ennen kuin vatsa on piukeana ruoasta, täytyy ahmia :O Kauhea kierre!

Itse olen jo tosi huolissani tilastani--onneksi olen. Paino on romahtanut 173/41 oksentamisten seurauksena ja olen kuin haamu entisestäni. Älkää lähtekö tälle tielle. Matka terveyteen on kivinen tie mitä pidemmälle lähtee sairauden kiertotietä kulkemaan. Halauksia ja voimia jokaiselle.

Lue lisää

Mun on vaan ihan pakko kiittää teitä jotka ootte tänne kirjotellu. Itse vasta vähän aikaa bulimiaa sairastaneena "heräsin" tästä bulimia taivas-helvetistä näiden kirjotusten avulla.
KIITOS.





-Peace

Sirpa Leix kirjoitti:

Mikään ei oo oikeestaan enää erityisen hankalaa, täytyy vaan olla niksit tiedossa ja taidot hallussa. Oon treenannu kymmenen vuotta, josta 8 tai vähän yli ilman apuvälineitä. En kehu asialla, vaan ilmaisen sen itseironisesti, mutta tottahan se on että kun päivittäin pitää taitoja yllä niin väkisinkin tulee mestariksi. Osaan oksentaa "pala kerrallaan" pystyasennossa ja syljeskellä huomaamattomasti safkat tienvieruksille. Mitään ei kuulu... Vierihoidosta huolimatta toimin hiljaa vessassa hoitajan seistessä oven takana ja sylkemällä pihalle jos vessaan ei pääse.

Monesti on äiti aikanaan kaivellut oksu-purkkejani/pussejani vaatekaapin uumenista, sijoitusperhe soitellut putkimiestä ja naapurit koputelleet oveen epämääräisten wc-äänien vuoksi. Lenkkipoluilla oon narahtanut rysän päältä, ja oikeasti jopa oksentanut lääkärien ja hoitajien syliin kun eivät päästäneet kylpyhuoneeseen. Pahimpina aikoina pakkohoidossa mua ei kiinnostanut eikä nolottanut vaikka vieressä olisi ollut katsojia - sairaus laittaa tekemään epätoivoisia asioita...

Lakut on haasteellisia ja epämukavia, samoin pulla, muromysli ja juusto (etenkin sulatettuna). Mut kaiken saan ulos kiitos vatsalihasten ja "hiljaa hivuttaen"-tekniikan

Ahmimisvaiheessa osaan arvioida nesteen määrän tottunen ottein, ja juonkin vähän väliä, jotta tasaa massan... Uskomukset ja tavat liittyen bulimikko-rituaaliin ovat varmaan osittain perättomiä, mutta mulla on tiettyjä kaavoja ja pakkomielteitä esim. oksennuksen koostumuksen suhteen; ei saa olla liian vetistä eikä liian paksua. Siis sopivan liukasta;) Syömisjärjestyskin on aina sama, eli tietyt ensin ja sitten seuraavat jne. Helpottaa kummasti.

Toivon etten olisi koskaan oppinut tätä turhaa taitoa!

Lue lisää

Tiedän tämän taidon ja voi että kun vihaan sitä! Vaikka saisinkin itseni henkisesti parantumisvaihteelle aina kummasti ne ruuat nousee ylös. Teen sitä jo luonnollisesti, vaikka en haluaisi.

Tuo rituaalisuus on alkanut kummastuttaa minua, moni tuntuu tekevän sitä ahmiessa ja pakko myöntää, että itsekkin syyllistyy. Kausittain takerrun aina joihinkin tiettyihin ruokiin, mitä himoan ja ahmin, mutta se järjestys on aina jollain asteella sama.

Itse en koe enää mitään vaikeaksi oksennettavaksi. Nykyisin vain olen lihonnut paljon omissa silmissä kun aloin juopottelemaan lähes päivittäin. Voi kuinka ihana elämä...