Vain kuvitelmissasi

sanoa kuin että vaikea tapaus kyseessä, ja ehkä vähän "omituinen"!

hyväksyä sitä toista osapuolta?

aloittaja itse kirjoitti:

hyväksyä sitä toista osapuolta?

hyväksyy tämän henkilön toisen puolen, mutta jaahas, se toinenkin puoli on olemassa. Paitsi sen ehkä saisi muokattua pois. Paitsi vanha koira ei opi uusia tapoja, vai kuinkas se menikään...

aloittaja kirjoitti:

hyväksyy tämän henkilön toisen puolen, mutta jaahas, se toinenkin puoli on olemassa. Paitsi sen ehkä saisi muokattua pois. Paitsi vanha koira ei opi uusia tapoja, vai kuinkas se menikään...

jotta toista ihmistä ei voi juurikaan muuttaa.

Realismin lisäämiseksi voit poistaa sanan juurikaan.

aloittaja kirjoitti:

hyväksyy tämän henkilön toisen puolen, mutta jaahas, se toinenkin puoli on olemassa. Paitsi sen ehkä saisi muokattua pois. Paitsi vanha koira ei opi uusia tapoja, vai kuinkas se menikään...

kenties se toinenkin puoli on siedettävissä?

ed. kirjoitti:

jotta toista ihmistä ei voi juurikaan muuttaa.

Realismin lisäämiseksi voit poistaa sanan juurikaan.

ketään ei voi väkisin muuttaa. Muutos lähtee itsestä...Jos hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ja toinen ei hyväksy. Niin helppo ratkaisu! mutta riippuu todellakin miten "jäykkä" toinen on muutoksille...

ed. kirjoitti:

kenties se toinenkin puoli on siedettävissä?

sitä toista puolta joutuu sietämään...Olen kyllä aikas joustamaton itse, vaadin toiselta aika paljon (siis luonnetta tarkoitan)

aloittaja kirjoitti:

sitä toista puolta joutuu sietämään...Olen kyllä aikas joustamaton itse, vaadin toiselta aika paljon (siis luonnetta tarkoitan)

Sori nainen mutta mä en voi olla sulle se kuvitelmaluonteesi. Mitä jos joskus miettisit mitä voit toisille myös antaa etkä vaan ottaa.
En mä ole sulle mikään palvelija.
Sain kattoa sellasta perhe-elämää ihan tarpeeksi vierestä. Taisin vaan hakeutua juurikin kohti semmosta suhdetta mistä olen saanu mallia, missä ei ole toisen arvostuksesta kuultukaan. Miestä kohdellaan idioottina, kasana paskaa.
Tiedätkö kuinka paljon sä loukkaat vaatimuksillas. En mä vois oikeasti tulla metriäkään lähemmäs tilaan jossa mua jatkuvasti vahditaan ja arvostellaan. Ei koko elämän ole tarkotus olla työtä.
Kyllä terve suhde lähtee tasa-arvosta ja molemmanpuoleisesta huomioonottamisesta. Ehkä sä olet mulle kuningatar kuvitelmissa, mutta todellisuudessa sä olet ilmeisesti vaan yks kylmä tuomitsija toisten joukossa.
Haluatko sä että mä kadun koskaan suhun rakastuneeni, haluatko sä että mä unohdan sut täysin?
Koska mä en todellakaan usko että sä tiedät oikeasta rakkaudesta. Ihminen välittää siinä toisesta kuin itsestään.
Ei sun tarvitse sietää mitään.
Pysyn susta kaukana.
Jos sulla on hyvyyttä, sä lopetat leikkis ja jätät rakkauden mainitsemisen, en usko että tiedät mitä se todella on. Se saa ihmisen tekemään muutakin kuin purkautumaan tänne.
Se ei ole sana ja opittu tarina eikä edes pinnallinen tunne, katumus.
Jos todella rakastaisit ymmärtäisit että kun mua sattuu ja sä poljet mua alas, sen sijaan että vaatisit lisää sä ehkä voisit ottaa kädestä kiinni ja osottaa jotain itse.
Mieti sitä ja mietin minäkin.
Mä olen valmis muuttumaan sun puolesta.
Mutta jos sä et voi muuttua edes sen vertaa että lakkaisit vaatimasta niin vi*un paljon, sitä luottamusta suhun ei ikinä tule syntymään.

aloittaja kirjoitti:

sitä toista puolta joutuu sietämään...Olen kyllä aikas joustamaton itse, vaadin toiselta aika paljon (siis luonnetta tarkoitan)

Ehkä kannattaisi joustaa sen verran että oppisi tuntemaan toisen, ennenkuin luokittelee hänet jo valmiiksi. ;) Ehkä sä voisit opetalla joustamaan ja se toinen sitä luonnetta, kompromissi. ;)

Ja yleensä se joka vaatii, onko itsellä luonne mikään täydellisen täydellinen. Hm. Kuka määrittelee luoneen ja tuntee sen.

P**seestä kirjoitti:

Sori nainen mutta mä en voi olla sulle se kuvitelmaluonteesi. Mitä jos joskus miettisit mitä voit toisille myös antaa etkä vaan ottaa.
En mä ole sulle mikään palvelija.
Sain kattoa sellasta perhe-elämää ihan tarpeeksi vierestä. Taisin vaan hakeutua juurikin kohti semmosta suhdetta mistä olen saanu mallia, missä ei ole toisen arvostuksesta kuultukaan. Miestä kohdellaan idioottina, kasana paskaa.
Tiedätkö kuinka paljon sä loukkaat vaatimuksillas. En mä vois oikeasti tulla metriäkään lähemmäs tilaan jossa mua jatkuvasti vahditaan ja arvostellaan. Ei koko elämän ole tarkotus olla työtä.
Kyllä terve suhde lähtee tasa-arvosta ja molemmanpuoleisesta huomioonottamisesta. Ehkä sä olet mulle kuningatar kuvitelmissa, mutta todellisuudessa sä olet ilmeisesti vaan yks kylmä tuomitsija toisten joukossa.
Haluatko sä että mä kadun koskaan suhun rakastuneeni, haluatko sä että mä unohdan sut täysin?
Koska mä en todellakaan usko että sä tiedät oikeasta rakkaudesta. Ihminen välittää siinä toisesta kuin itsestään.
Ei sun tarvitse sietää mitään.
Pysyn susta kaukana.
Jos sulla on hyvyyttä, sä lopetat leikkis ja jätät rakkauden mainitsemisen, en usko että tiedät mitä se todella on. Se saa ihmisen tekemään muutakin kuin purkautumaan tänne.
Se ei ole sana ja opittu tarina eikä edes pinnallinen tunne, katumus.
Jos todella rakastaisit ymmärtäisit että kun mua sattuu ja sä poljet mua alas, sen sijaan että vaatisit lisää sä ehkä voisit ottaa kädestä kiinni ja osottaa jotain itse.
Mieti sitä ja mietin minäkin.
Mä olen valmis muuttumaan sun puolesta.
Mutta jos sä et voi muuttua edes sen vertaa että lakkaisit vaatimasta niin vi*un paljon, sitä luottamusta suhun ei ikinä tule syntymään.

en voi tietää tunteitasi
en edes kristallipallollani
ja se koskee ja pelottaa
tehdä itsestään niin
haavoittuvan. Toivo on
se suurin kipu kaikista.
Kuinka antaa itsensä
kasvattaa siivet ja tippua
korkeammalta.
Pelottaa että kadotan
sut vaan kauemmas
ja kauemmas