Onko lestaadiolaisilla jo

Vl-hartauskokouksia nimitetään seuroiksi, ja niissä on puheenpito-oikeus vain "seurakunnan kutusumilla" sananjulistajilla. Nämä voivat olla pappeja, mutta usein he ovat myös maallikoita. Valtaosa puhujista (yli 900 kaikkiaan) on maallikoita.

1900-luvun alussa liikkeessä luovuttiin naisten nimittämisestä puhujaksi, lähinnä kirkon voimistuneen painostuksen ja epävarman yhteiskunnallisen tilanteen seurauksena.
Lestadiolaisuuden alkuvuosikymmeninä oli tavallista että myös naiset julistivat sanaa. Lestadiolaisuuden tutkimuksessa on tunnistettu useita merkittäviä naispuolisia sananjulistajia ja hengellisiä opettajia.

Nykynen vl-herätysliike toimii patriarkaaliselta eli miesvallan pohjalta. SRK:n johtokunnassa ei ole sen sadan toimintavuoden aikana ollut koskaan yhtään naista. Koska naisia ei hyväksytä puhujiksi, Raamatun tulkinnasta päättävään puhujainkokoukseen ei periaatteessa osallistu yhtään naista. Naislle on vl-liikkeessä varattu ensi sijalla vaimon, lasten synnyttäjän, kasvattajan sekä paikallisella rauhanyhdistyksellä käytännöllisissä työtehtävissä toimijan rooli. Tiettävästi jonkin verran naisia toimii paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnissa.

Lisätietoja:

http://larsleevi-naiset.blogspot.com/

ja

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuuteen_liittyvät_kiistat#Naiset_sananjulistajina_lestadiolaisuudessa_1800-luvulla

raamatussakin sanotaan: "Nainen vaietkoon seurakunnassa."