Näin pääsykoetulosten julkistamisen hetkillä arvelisin, että löytäisin kohtalotovereita. Kerron nyt pääsykoeriippuvuudesta, siitä piinkovasta yrittämisestä, jota toistaa vuosi toisensa jälkeen. Tiedän, että kyse on omalla kohdallani jo pakonomaisuudesta.
Tällä välillä olen valmistunut maisteriksi ja tehnyt toimittajan töitä ja teen vieläkin. Tykkään toimittajan työstä, mutta miksi minulla on usein sellainen tunne, että jotain jäi nyt puuttumaan. Kertokaa te, joilla on omakohtaisia kokemuksia tästä piinasta, kuinka olette selvinneet ja oletteko tulleet myöhemmin onnellisiksi?
Tällä välillä olen valmistunut maisteriksi ja tehnyt toimittajan töitä ja teen vieläkin. Tykkään toimittajan työstä, mutta miksi minulla on usein sellainen tunne, että jotain jäi nyt puuttumaan. Kertokaa te, joilla on omakohtaisia kokemuksia tästä piinasta, kuinka olette selvinneet ja oletteko tulleet myöhemmin onnellisiksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täällä toinen maisteri, pääsykoekierteessä.
Ensimmäinen huuhaa-tutkinto työllistää huonosti, ja nyt yritän kolmatta kertaa eri tiedekuntaan...
Taidanpa itsekin kärsiä tuosta. Tosin panostan pääsykokeisiin aika paljon ja olen päässyt joka kerta. Nyt mulla on opinto-oikeus neljässä tiedekunnassa, joista yhdessä en ole käynyt edes kääntymässä. Ensimmäisen tutkinnon gradu meni muutama viikko sitten arvosteltavaksi. Yhdestä on melkein kandin paperit ja yhdessä huimat 10ov suoritettuina. Minulla on jotenkin tarve todistaa itselleni, että olen hyvä ja fiksu ihminen kun pääsen opiskelemaan. Ikinä tuskin tulen suorittamaan kaikkia noita tutkintoja. Lähipiirissä alkaa olla jo tuttua että hehkutan "mä löysin mun alan, tää on mun ala ja sitten luen pääsykokeisiin hullun lailla ja pääsen". Tänä keväänä edessä oli sama juttu, tavallaan olisin toivonut että olisi tullut kielteinen vastaus, mutta tervetuloa siinä luki. Tuntuuhan se vähän pahalta näin ajatella, että yhdessä näistä en ole edes käynyt, mutta piti vaan kokeilla onko sinne pääsy niin kauhean vaikeaa. Minun takiani joku alalle enemmän motivoitunut jäi ilman opiskelupaikkaa.
On oikeasti ahdistavaa olla ikuinen opiskelija. Nykyään jo pelkään ottaa käteeni valintaoppaita, koska pelkään löytäväni jotain uutta ja jännittävää.
Minkä ikäinen olet???
Meikäkäisellä on kaksi tutkintoa ja nyt on vielä jäljellä yksi opiskeluoikeus yliopistossa kun luovuin kahdesta muusta. Ensimmäisen tutkinnon jälkeen vaihdoin alaa ja täytyy sanoa että kyllä kannatti. Jaksaisikohan vielä hakea kaupalliselle alalle?
Olen luullut, että korkeakoulututkinnon suorittanut pääsee erikoistapausvalinnan avulla haluamaansa toista tutkintoa suorittamaan. Eikö se pidäkään paikkansa ?
Minusta yliopisto-opiskelu on parasta elinikäistä oppimista mitä Suomesta löytyy. Yli kymmenen vuoden työputken jälkeen opiskelu sujuu, sillä oppimiskyky vain paranee iän myötä vaikka toisin luullaan.
Pääsääntö taitaa kuitenkin olla että pääsykokeen kautta valitaan uudet opiskelijat. Ainakin itse kävin aina pääsykokeessa kun hain uutta opiskeluoikeutta.
No siis teknillisella aloille pääsee. Ei muualle.
Pääsykokeista selviät, mutta löytyykös tehoja tohtoriksi?