Mua on vaivannut jo liki 10 vuotta elämässä paikalleen jannaaminen.
Mikään ei motivoinut.
En ole myöskään koskaan seurustellut (ikää yli 30) ja muutenkin "vihreä", koska olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja huono itsetunto päälle.
Huonoja aikoja olen kokenut enimmäkseen (enimmäkseen) ja en jaksa viedä asioita loppuun asti.
Pitkä työttömyys oli takana ja nyt koulutuksessa.
Ongelma on että parin kuukauden ajan olen tuntenut alkanut valtavaa epätoivoa samaan aikaa kun taas muuten esim. koulussa menee hyvin. Olen alkanut tiedostua enemmän omista toiveista, mutta en pääse ja ennenkaikkea en OSAA toteuttaa niitä....!!
Myös mieliala vaihtelee valtavasti. Voisin melkein purskahtaa itkuun, jos saan olla rauhassa. Kokoajan sellainen "räjähtämisen" tunne sisällä. En tarkoita väkivaltaista tunnetta....
Toinen asia myös että aina olen tuntenut olevani ulkopuolinen vaikka yritän olla sosiaalinen.
Osaan kyllä puhua ja olen ihan "kohtalaisen" seurallinen.
Olen melko ristiriitainen henkilö....
T: yks poju
Mikään ei motivoinut.
En ole myöskään koskaan seurustellut (ikää yli 30) ja muutenkin "vihreä", koska olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja huono itsetunto päälle.
Huonoja aikoja olen kokenut enimmäkseen (enimmäkseen) ja en jaksa viedä asioita loppuun asti.
Pitkä työttömyys oli takana ja nyt koulutuksessa.
Ongelma on että parin kuukauden ajan olen tuntenut alkanut valtavaa epätoivoa samaan aikaa kun taas muuten esim. koulussa menee hyvin. Olen alkanut tiedostua enemmän omista toiveista, mutta en pääse ja ennenkaikkea en OSAA toteuttaa niitä....!!
Myös mieliala vaihtelee valtavasti. Voisin melkein purskahtaa itkuun, jos saan olla rauhassa. Kokoajan sellainen "räjähtämisen" tunne sisällä. En tarkoita väkivaltaista tunnetta....
Toinen asia myös että aina olen tuntenut olevani ulkopuolinen vaikka yritän olla sosiaalinen.
Osaan kyllä puhua ja olen ihan "kohtalaisen" seurallinen.
Olen melko ristiriitainen henkilö....
T: yks poju
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Mua on vaivannut jo liki 10 vuotta elämässä paikalleen jannaaminen.
Mikään ei motivoinut.
En ole myöskään koskaan seurustellut (ikää yli 30) ja muutenkin "vihreä", koska olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja huono itsetunto päälle.
Huonoja aikoja olen kokenut enimmäkseen (enimmäkseen) ja en jaksa viedä asioita loppuun asti.
Pitkä työttömyys oli takana ja nyt koulutuksessa."
- Tuohan kuulostaa, valitettavasti, aivan minun tulevaisuudelta.
kirjeestäsi. Varmaan et ole ainut vastaavassa tilanteessa oleva henkilö. Melkeinpä kuka tahansa vastaantuleva tai vieressä istuva henkilö voi olla samassa tilanteessa. Et ole siis mikään kummajainen. Sitäpaitsi olet kuitenkin vielä suhtkohta nuori ihminen ja voit aivan hyvin löytää vielä sen 'oikeankin'. Ujous on monesti voitettavissa, ei siis välttämättä mikään taakka. - Voisitpa katsoa sivut: www.nokiamissio.fi Sieltä voit saada elämääsi uutta toivoa. Siunausta sinulle. Kevättä ja valoa kohti mennään.
Saithan sä sen Nokiamissionin ujutettua sinne joukkoon...
Ihan oikeasti. Täällä suurin osa jutuista on ihan todellista sairautta.
Please. Älkää uskovaiset tyrkyttäkö noita juttujanne.
Se on hyvä jos ne auttaa teitä, mutta pysykää siellä "uskonto"sivuilla.
Näitä päivittäin lukiessani, niin jostain syystä tätä Nokiamissionia tyrkytetään enemmän ja enemmän... Onko teillä joku kampanja?
Joo, mä en ole kiinnostunut uskonasioista, kiitos vaan.
Olen vaan päästäni räjähtämistä vailla. Olen fyysisesti ihan hyvässä kunnossa, mutta jotenkin en osaa päätäni hoidattaa.
Söin monta vuotta sitten Seromexia, kiva olohan niistä tuli MUTTA ei ne saanut minua toimimaan toisella tavalla.
Heräsin perhanan aikasin silloin ja jo ilta kuudelta olin ihan tokkurassa.
Nyt uniongelmat tulleet takaisin. Heräilen aamuyöstä, olen heräillyt jo kauan. Unta en meinaa saada. Olen yllättävän pirteä ,vaikka pää alaspäin kävelen ja mieli on todella surkea.
Mua ennenkaikkea harmittaa tämä ajantuhlaaminen kun turhaudun liian helposti, taikka jopa saatan käyttää vääriä menetelmiä asioiden hoitamiseen jne.
Taas sekavaa tekstiä mutta minkäs sille voit....
Yks poju
'Valitettavasti vaan', ainoa apu, mikä minua on estänyt täydelliseltä tosi-pahalta epätoivolta on juustiinsa usko. Usko pois! Ei ole kampanjaa menossa tuolla vastaajalla varmaankaan... Sille ei voi mitään, kun tuntuu tosi väärältä, kun itse on saanut avun ja/tai apua, niin jollei siitä kerro, niin... ?! Jos aina tulee "juttujen tyrkytys esille", niin siihen varmaan syy. Kuten, halu auttaa ja neuvoa. Ei kantsis hyökätä. IHMINEN ON KOKONAISUUS, siitä ei pääse minnekään. (Mua ei kiinnosta väitellä, mutta totuutta en salaa PISTE#) Valitettavasti.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Jollain toisella on toinen vaiva, esim. syöpä. Elämä on paljon helpompaa,kun ottaa asian ja joka päivän sellaisena kuin se tulee. Voit ajatella, että sikses hyvin minulta...tunnet varmaan surkeampikin kohtaloita joihin et haluaisi vaihtaa mistään hinnasta.
Huomena menen terkalle puhumaan asiasta. Jos pääsisi vaikka terapiaan tai muuhun jota en saanut viimekerralla.
"Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Jollain toisella on toinen vaiva, esim. syöpä"
Valitettavasti minun on pakko jaksaa elää ja mennä eteenpäin. Minussa palaa elämänliekki, tiedän sen mutta en osaa mennä eteenpäin !
Hei, itselläni samantyyppisiä ongelmia elämässä. Olen saanut avun terapiasta. Käypä esim. osoitteessa www.psykoterapia-espoo.fi - minulla on tästä erittäin hyviä kokemuksia.
Terveisin avun saanut
Mikä saa jotkut ihmiset olemaan vähemmän aktiivisia?
Mikä saa (sai) minut erakoitumaan, tai tuntemaan itseni ulkopuoliseksi?
Miksi kaikki asiat tuntuu vaan niin vaikeilta ymmärtää ja tehdä...?