Room. 6:22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
- on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Room. 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta ...
... Jumalan armolahja on ...
*** iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. ***
Room. 7:1 Vai ettekö tiedä, veljet
- minä puhun lain tunteville -
että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
Room. 7:2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä;
mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
Room. 7:3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle;
mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Room. 7:4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, ...
... tullaksenne toisen omiksi, ...
... hänen, joka on kuolleista herätetty, ...
- että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Room. 7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
Room. 7:6 mutta nyt me olemme ...
... *** irti laista *** ...
- ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
- on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Room. 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta ...
... Jumalan armolahja on ...
*** iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. ***
Room. 7:1 Vai ettekö tiedä, veljet
- minä puhun lain tunteville -
että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
Room. 7:2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä;
mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
Room. 7:3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle;
mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Room. 7:4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, ...
... tullaksenne toisen omiksi, ...
... hänen, joka on kuolleista herätetty, ...
- että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Room. 7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
Room. 7:6 mutta nyt me olemme ...
... *** irti laista *** ...
- ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Lainvanhurskaus merkitsee samaa kun ihmisen tekoihin perustuva vanhurskaus.
Lainvanhurskaus on vastakohta uskonvanhurskaudelle, joka tulee Jumalalta valmiisi valmistettuna lahjana, ilman ihmisen omia tekoja, tekemättä jättämisiä, tai muita ansioita.
Niinkuin muinaisille fariseuksille se ei sopinut, ei se sovi tämänkään päivän fariseuksille, joiden vanhurskaus perustuu siihen että he eivät ole sellaisia kun "muut ihmiset".
On vaikea ottaa suunnattoman suurta lahjaa vastaan, kun kokee ettei ole mitenkään ansainnut saada sitä. Näinhän se on. Tämä vaatii todellista nöyryyttä tunnustaa itsensä kykenemättömäksi kaikkeen hyvään, ja taipuvaiseksi kaikkeen pahaan. Sellaista ylpeä fariseus ei ikinä tunnusta.
Sen sijaan hän alkaa ahkeroimaan tullakseen, "ei sellaiseksi kun muut ihmiset". Ja siitä alkaa melkoinen konstailu. Surkuhupaisa näytelmä, kaikkine teatterimaskeineen.
Siitä konstailusta jolla vanhurskaiksi pyritään, on täällä ollut loistavia esimerkkejä. Myös siitä että armo ei näille kelpaa ansiotta, ei millään.
Naamion taakse kun osaa vilkaista sieltä pilkistää arka pelokas ihmispoloinen, yhtä syntisenä kun kaikki muutkin. Armoa tarvitsisi kipeästi hänkin, vaan ei uskalla ottaa lahjana vastaan.
Jää valitettavasti ilman paljosta Jeesus ravinnosta, koska armo ei ole myyntituote ollenkaan. Ei kuulu kiitsta vaan taukoamaton kuuluu voihke, "kun en pysty parempaan", "kun en pysty parempaan". Täydellisen vanhurskauden saisi lahjana ja kaikki syntinsä anteeksi, vaan ei voi eikä uskalla ottaa lahjaa vastaan.
Pakko sanoa, sääli! Siksi Jeesus kutsuu kaikki näkäiset ja autuutta janoavat suurelle hääaterialle. Tulkaa sillä kaikki on valmistettu, aamen!
Olen useasti sanonut samaa , toisin sanoin vain.
Jumala ei ole vaito kauppias eikä, eikä osto ja myyntiliikkeen hoitaja
Hän haluaa meidät kokonaan ,KOKONAISINA
Siksi hän on maksanut meistä kalliin hinnan , pojassaan JEESUKSESSA KRISTUKSESSA .
Ylpeä ihminen on suorastaan pakotettu maksamaan armosta, jotta saa sitten leuhkia nöyryydellään internetissä, ja solvata hyvällä omalla tunnolla syntisiä.
En minä sano koskaan pahasti , minä sanon aina HYVÄSTI .
Toinen asia on tuoda joskus esille että .
On se hyvä, että helvettikin on olemassa .
Varmasti on vaihtoehto hyvään tai pahaan .
Toivon ettette ota näitä solvauksiksi ,sillä siksi ne ei ole tarkoitettu , solvaajalla ei voi olla hyvä omatunto .
Kansan viisauksia :
ylpeys käy lankeemuksen edellä ,
soitto on suruista tehty ,
vesi vanhin voitehista ,
kuu kiurusta kesään ,
puoli kuuta peipposesta ,
västäräkistä vähäsen ,
pääskyset ei pivääkään ,
Ja sen oiken kesän alkuun , antaa Jumala merkin se oli viikunpuun viheriöinti , ja Kristus tulee ilmoissa kohisten , silloin on suvi läsnä jo aivan .
sellaiseen, kuin vahva omatunto tai heikko omatunto?
Ihan kuin Paavali kirjoittaisi, jossain, että jos veljesi ei jotain voi hyväksyä, niin älä loukkaa hänen omaatuntoaan, vaikka oma omatuntosi ei sitä tuomitseisikaan.
Asia on vain muistikuva. En muista sanoja.
Voisko jonkun elämä siis näyttää lain alla elämiseltä siksi, että hänellä on tälläinen heikompi omatunto.
Joku voi aivain iloisin vapain sydämin noudattaa yhteisön tapoja tekemättä niistä sen suurempaa lukua.
Toisella taas on houkutus valita ns, maailmallisempia tapoja. Hänellä voi olla epävarmuutta mielessä ja hän ikäänkuin tuntosarvet koholla tutkii, että hyväksytäänköhän meidät nyt, kun meillä on televisio meillä on tälläinen ja tälläinen tapa, ym. Tällöin voi olla, että tuo uusien tapojen valitsija herkästi näkee tuom perinteisemmän kristityn lakihenkisenä, vaikka näin ei olekaan.
Hänellä on ikäänkuin ennakko-otaksuma asiasta ja ehkä vähän huono omatuntokin, jos sittenkin on tullut katsottua sieltä televisiosta sellaista, joka ei rakenna uskonelämää.
Koko esittämäsi asetelma on absurdi sen tähden, koska se ei perustu lahjavanhurskauteen jonka saamme lahjaksi Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen teon perusteella.
Kerro sellainen tapa joka ei olisi maailmasta, koska maailmassa elämme. Esimerkkejä maailman tavoista:
Kaikki ylimääräinen kuluttaminen on maailman tapa. Eristäytyminen muista ihmisistä on pelokkaan ja itseään häpeävän ihmisen tapa kätkeytyä, sitäkin on maailma täynnä. Luonnon saastuttaminen on maailman tapa.
Vyhteeminen seurapailkasta toiseen kalliilla autoilla viikonloppu toisensa jälkeen, hyvien ruokien rakkaiden ystäväin seuran ja hyvä kahvin pariin, on poissa evankelioimistyöstä niiden parissa jotka eivät vielä ole ottaneet Jeesusta vastaan.
-------
Todellisia syntejä ja laiminlöyöntejä riittää lestadiolaisilla vaikka kuinka paljon, ilman että syntejä täytyisi lisää keksiä. Rakastamattomuus välinpitämättömyys ylpeys kateus pahan puhuminen haureelliset mielikuvat tyytymättömyys, etc. Siis parannuksen aihetta riittää jokaiselle henkilökohtaisesti.
Kysymys: Montako alkoholistia saa seurakunnastamme hengellisen kodin vuosittain?
Verrataan vaikka helluntaiseurakunnan vastaavaan lukuun. Minä en lestadiolaisena tohtisi leuhkia omahyväisesti lainkaan.
Emme me kuitenkaan veljeä varten uskossa ole veli hyvä.
Päivittäin minuakin ovat veljet täällä ahkerasti neuvoneet luopumaan Kristuksesta ja lähtemään omaa vanhurskautta seuraamaan. Kiitos tarjouksesta mutta Kristuksen vanhurskaus jonka olen lahjaksi saanut, riittää pelastamaan syntisen helvetistä. Hallelujaa kiitos Jeesus!!
joilla on oikea usko?
Tuntuu, että kaikki tuollaiset hiljaiset mielletään lakihenkisiksi, jotka elävät uskonelämäänsä iloisena ja reippaana. Tekevät työnsä hyvin ja elävät yksinkertaista elämää.
Ihailen heitä valtavasti. Eivät he kaipaa televisiota, vievät lapsiaan nuorteniltoihin, käyvät kanssapuheissa, eivät kersku autoilla tai ulkomaanmatkoilla yms.
Sellaisia pidetään helposti lakihenkisinä. Miten sinä ajattelet, Abi?
Mieleltään he ovat aivan armosta uskovia silti. Ei näiden perheiden vaimojen tarvitse näyttää sitä pukeutumalla housuasuun tai muuten, että näin suvaitsevainen minä olen. Ei yksinkertainen elämä ole syntiä. Vai mitä ajattelet?
ole missään tapauksessa,olen samaa mieltä.Kiitos kun kirjoitit oikein kauniisti,koin ,että siinä oli rakkaus mukana.
Mutta itse ajattelen,että ovatko ne jotka elävät yksinkertaisempaa elämää ,niin hyväksymässä myöskin ne jotka ajattelevat hieman eritavalla tai on jotianulkonaista mikä omasta mielestä on synti m,mutta raamattu ei niin opeta?
voisivat hyväksyä toisensa kristittyinä,vaikka jotain pieniä eroja on joissain asioissa.Ja tuijotettais vain omia syntejä.Minulla on niitä ainakin ihan omiksi tarpeiksi.
Oikea usko rakantaa autuutensa toivon KOKONAAN Jeesuksen Kristuksen tekoon.
Ihmisiä saa aivan vapaasti ihailla, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.
Lakihenkinen on puolestaan sellainen ihminen joka vähäisessäkin määrin turvaa omaan tekoonsa iankaikkisuusasioissa.
voivat.
Muistaakseni Paavali kirjoittaa jossain, että olkaa lainalaisten kanssa niinkuin lainalaiset, vaikka, ette lain alla olekaanja toisenlaisten kanssa taas erilailla... en muista kohtaa.
Minusta on hyvä ohje, että jos jonkun ystävän käytös esim. on jotenkin erilainen kuin ennen. Siis mihin suuntaan tahansa - niin tulisi mennä juttelemaan, pyytää kylään tms.
Siinä on aina oppimisen paikka. Tuon ihmisen erilaisessa tavassa tai jossakin on aina jotakin opittavaa. Parhaassa tapauksessa molemmin puolin.
Joskus se viesti voi olla: Huomaa minua! Tunnen hylätyksi, minulla on surua, minulla on taakkaa omalla tunnolla, minulla on vaikeita ratkaisuja. Viesti voisi olla myös: Haluan tulla kuulluksi.
Ei ole niin tärkeää tuodakaan sitä omaa käsitystä ja mahdollista hyvinkin oikeaa ymmärrystä esille, vaan huomioda lähimmäinen.
Siinä sitten saattaa molempien käsitys hieman laajentua ja rakkaus ja yhteisymmärrys lisääntyä.
Kullä Jumalan Sanallekin siinä sitten sija löytyy.
Pahinta on tehdä ennakkoluuloinen johtopäätös: Jaa toi on nyt tollane, empä taida kutsua tms.
Voi kun minä olen monta kertaa joutunut tässä syntiin !
sun ajatukset.Voi samassa synnissä itse olen monen monta kertaa.Herra armahda!
Kun näin ei kuitenkaan ole, niin totuuden kieltäminen, tai sen selitteleminen pois, on vain itsensä ja toisten pettämistä.
Kanssakäymisestä erilaisten kristittyjen ja uskosta osattomienkin kanssa olen sitä mieltä, että sen pitää olla rakastavaa rehellistä ja välitöntä.
Ihminen jolla on turvana se mitä hän lihastaan saa lihastaan irti maksuksi autuudestaan, katselee muitakin lihassa. Raamattu kuvaa tätä tilaa seuraavasti:
Jes. 28:8 Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät - ei puhdasta paikkaa!
Jes. 28:9 "Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja?
Jes. 28:10 Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!" -
Jes. 28:11 Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle,
--------
Jes. 28:12 hän, joka on sanonut heille:
"Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka." Mutta he eivät tahtoneet kuulla.
*) Jes. 28:13 Niinpä on Herran sana oleva heille: "Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä", niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.
- lainaus päättyy -
Jeesuksessa Kristuksessa siis Hengestä elävä kristitty, joka katselee Kristuksen silmin näkee veljessään ja sisaressaan Kristuksen.
*) Kristus on vanhurskaudessa täydellinen, ellei joku tiennyt.
Silloin sisarten ja veljien kanssakäyminenkin suuntautuu aivan toisaalle. Jeesuksen kiitokseen ja ylistykseen, tosiasioiden kohtaamiseen sellaisena kun ne ovat, rukoukseen etc.
--------
Syntikeskeisten kristittyjen elämä kuluu käskyjen ja kieltojen noudattamisessa, spekulaatioissa, itsensä vertailemisessa toisiin, syntien väistelemisessä ja niihin törmäämisessä. Oman tunnon vaivoissa kieriskelemisessä, itsesäälissä, itseinhossa, häpeässä, syyllisyydessä, pelossa, apävarmuudessa pelastuksesta, yhteisönsä erinomaisuuden ja erehtymättömyyden leuhkimisessa, etc.
Voisin luetella omia syntejäni, ja päiväkään ei siihen luettelon tekoon riittäisi. Okei!
Jumala onkin armossaan ja rakkaudessaan järjestänyt toisin. Kiitos Jeesus siitä!
---------
Avaukseni aihe oli kuvaavasti Jumalan armo, joka on Jeesuksen Kristuksen kautta osaksemme tullut.
VAIN USKO JEESUKSEN KRISTUKSEN TEKOON MINUN PUOLESTANI VOI SEN OMISTAA
Toiset sen uskovat omakohtaisesti, että Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki syntini annettu anteeksi, iankaikkisella unhoituksella, mutta toiset eivät luota Jumalan lupauksiin syntiensä anteeksiantamisesta.
He käyvät sunnuntaisin anomassa syntejään anteeksi, ja heille ne Jumalan puolesta julistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Niin pitääkin. Mutta viimeistään maanataina he eivät enää usko pätkääkään siihen, mitä heille sunnuntaina korvaan sanottiin. Puhunattakaan seuraavasta sunnuntaista.
He eivät USKO syntiensä anteeksiantamiseen, vaan syntiensä anteeksitekemiseen.
Jokaisen tulisi herätä viimeistään tänään ymmärtämään, että Jumalan valtakunta ei ole tällainen valtakunta jossa hikistä työtä vastaan saa ihmisiltä palkaksi pisaran vanhurskautta.
Jumalan valtakunta on lasten valtakunta, se on Jumalan perillisten turvallinen koti. Jumalan valtakunta on Jeesuksen lampaiden runsasravintoinen laidun. Hallelujaa kiitos Jeesus.
haluammekin tehdä näistä parannusta ja uskomme, että Jeesus parantaa.
Roomalaiskirjeen 14. luku?
Usko on aivan henkilökohtainen asia, se on oman sydämen suhde Jumalaan.
"Me" ei voi tehdä parannusta. Ja parannus on kääntymistä Jumalan puoleen apua pyytäen, Jeesuksen Kristuksen ansion perusteella.
Elämänsä ja käytöksensä ulkoinen parantelu, jopa siinä onnituminenkin siihen määrään asti, että voi jo muillekin kerskua onnistumisillaan vähän yläviistosta, on puhtaaksi viljeltyä omavanhursdkautta.
mutta tämä saattaa tietysti kohdistua johonkin muuhunkin, kuin minuun:
"Syntikeskeisten kristittyjen elämä kuluu käskyjen ja kieltojen noudattamisessa, spekulaatioissa, itsensä vertailemisessa toisiin, syntien väistelemisessä ja niihin törmäämisessä. Oman tunnon vaivoissa kieriskelemisessä, itsesäälissä, itseinhossa, häpeässä, syyllisyydessä, pelossa, apävarmuudessa pelastuksesta, yhteisönsä erinomaisuuden ja erehtymättömyyden leuhkimisessa, etc. "
Olen itse elänyt tuossa tilassa useamman vuosikymmenen, minun ei tarvitse niin muodoin arvailla mistä on kysymys. Kristuksessa Jeesuksessa syntini on sovitettu, Kristus Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vakuutuksella on sen minulle vahvistanut. Jumala pysyy sanasaan, mikään ei ole tässä maailmassa sen varmempia asia. Jokaiselle soisin sydämestäni sen että he tämän Jumalan sanan varmat lupaukset ottaisivat omakohtaisesti USKOLLA vastaan.
Uskon horjuessa, syystä taikka toisesta, Jumala on antanut kaikki tarvittavat armovälineet lastensa vapaaseen käyttöön. Niitä ovat ensiksikin Pyhä Kaste, julistettu Jumalan sana. Luettu Jumalan sana. Rippi. Herran Pyhä Ehtoollinen.
Jos ihminen ei usko Jumalan armolupauksiin omalle kohdalleen, niin mitä ne hyödyttävät?
Jos usko puuttuu, niin eivät siinä kevätjuhlalikkeet sun muut konstit auta.
Ja kaikista vähiten niiden ihmisten pilkkaaminen ja häpäiseminen auttaa, jotka USKOSSA Kristukseen yhdistyneinä ja synneistään Jeesuksen verellä puhtaiksi pestyinä palvelevat, rukoilevat, kiittävät ja ylistävät autuutensa Jumalaa, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Tällaisia järkyttäviä tapauksia on ollut täällä, toivon mukaan he heräävät väärän varmuuden unestaan, ja tulevat armoistuimen Jeesuksen Kristuksen luo anomaan armahdusta hänen nimensä ja sovintoverensä kautta ja tähden.
Jumala on pomo, joka sanoo miten on, ja siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista.
>> Minkä minä teen, kuka sen peruuttaa.
Kyllä on surullista!
Mistä ne sua pilkkaa?
Luther:
Venhe tietää kristikuntaa, järvi maailmaa, tuuli perkelettä; hänen opetuslapsensa ovat saarnaajat ja hurskaat kristityt, Kristus on totuus, evankeliumi ja usko.
Huomatkaamme, että järvi ja tuuli ovat aloillaan siihen asti, kun Kristus astuu venheeseen, niinkuin Hän itse sanoo: "Minä en ole tullut tuomaan maanpäälle rauhaa, vaan miekkaa". Jos siis Kristus jättäisi maailman rauhaan, nuhtelematta sen tekoja, se pysyisi varmasti hiljaa. Mutta kun Hän julistaa viisaat houkikia, pyhät syntisiksi ja rikkaat kadotetuiksi, he raivostuvat, kun mielipuolet. Nykyäännkin eräiden viisastelijoiden mielestä on mainiota, jos saarnattaisiin vain evankeliumia semmoisenaan ja annettaisiin hengellisen säädyn pysyä menoissaan....
Hyvin surullista, että nekin jotka ovat joutuneet tietämättään omanvanhurskauden vangeiksi kirjoittavat itse toisille omastavanhursakaudesta. Täytyy vain todeta että tuo omavanhurskauden piru on todella viekas ja juonikas tuhanten juonten mestari.
sellainen henkilö, joka todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ainoana tienä pelastukseen EI ole on:n suomut silmillä!
Pidän aivan älyttömänä heittoasi.
Lukuun ottamatta lihan pyhitykseen erikoistuneet henkilöt, joilta on tunto jo kauan sitten kuollut.
Piti olla - EI ole ov:n suomut....
Ei tämä ollut sormellä osoitus yhteen suuntaan, vaan pikemmin yleisellä tasolla.
On paljon jumalisuutta ympärillämme ja kaikissa puhutaan omastavanhurskaudesta ja sen palvelusta ja kuitenkin itse ovat syvällä korviaan myöten siinä.
Tietysti on hyvä myös tunnistaa itsesssä vaikuttava omanvanhurskauden henki ja sen vaikutukset. Ei näistä vaikutuksista kukaan liene vapaa, mutta on eri asia olla pelkästään sen hengen hirttosilmukassa.