Tulit elämääni hetkellä jolloin heiluin jossain mustan ja valkean välimailla, silloin tällöin koskettaen molempia reunoja vuoronperään. Usko omaan itseeni oli pohjassa, itsetunto nollattu. Elämäni arvoton, mitätön, niin kuin minäkin.
Tulosi myötä kääntyi askelteni suunta horjumattomasti valoa kohti. Valkeus voitti pimeyden, aurinko paistoi elämääni paksunkin pilviverhon läpi. Aloin saada uskoa omaan itseeni, päivä päivältä, viikko viikolta, yhä enemmän. Pystyin pitkästä aikaa tuntemaan iloa. Tanssin, lauloin, riemuitsin… olin oma iloinen itseni, näin eteenpäin elämässä, uskoin onneen, ystävyyteen… ja ehkäpä… rakkauteenkin jonakin päivänä…? Elämäni kulki kevein askelin leveä, onnellinen hymy huulillaan. Niin kuin minäkin.
Samalla tavalla kun annoit minulle uskon kaikkeen tähän, otit sen myös hitaasti imien pois. Pala palalta annoit minun ymmärtää että et halunnut mitään syvempää kanssani. Ymmärrettyäni tunteesi olin tietenkin pahoillani, mutta olin onnellinen jos saisin pitää Sinut ainakin ystävänä… en saanut sitäkään. Kaverina..? Noup! No nada. Et halunnut kanssani mitään. Etsit jotain muuta…
Veit mennessäsi kaiken rakentamani uskon niihin hyviin asioihin, omaan itseeni, ystävyyteen, rakkauteen, toiseen ihmiseen, luottamukseen… Lensin rytisten sinne toiseen reunaan. Ehkäpä se olikin määränpääni alun perin, ehkäpä paikkani kuuluu sinne. Julma kohtalotar halusi vain näyttää minulle mistä jään paitsi tässä elämässä…
…mutta tähtein tuolla puolen…
Tulosi myötä kääntyi askelteni suunta horjumattomasti valoa kohti. Valkeus voitti pimeyden, aurinko paistoi elämääni paksunkin pilviverhon läpi. Aloin saada uskoa omaan itseeni, päivä päivältä, viikko viikolta, yhä enemmän. Pystyin pitkästä aikaa tuntemaan iloa. Tanssin, lauloin, riemuitsin… olin oma iloinen itseni, näin eteenpäin elämässä, uskoin onneen, ystävyyteen… ja ehkäpä… rakkauteenkin jonakin päivänä…? Elämäni kulki kevein askelin leveä, onnellinen hymy huulillaan. Niin kuin minäkin.
Samalla tavalla kun annoit minulle uskon kaikkeen tähän, otit sen myös hitaasti imien pois. Pala palalta annoit minun ymmärtää että et halunnut mitään syvempää kanssani. Ymmärrettyäni tunteesi olin tietenkin pahoillani, mutta olin onnellinen jos saisin pitää Sinut ainakin ystävänä… en saanut sitäkään. Kaverina..? Noup! No nada. Et halunnut kanssani mitään. Etsit jotain muuta…
Veit mennessäsi kaiken rakentamani uskon niihin hyviin asioihin, omaan itseeni, ystävyyteen, rakkauteen, toiseen ihmiseen, luottamukseen… Lensin rytisten sinne toiseen reunaan. Ehkäpä se olikin määränpääni alun perin, ehkäpä paikkani kuuluu sinne. Julma kohtalotar halusi vain näyttää minulle mistä jään paitsi tässä elämässä…
…mutta tähtein tuolla puolen…
Vastaukset 24
Vanhimmat
mitä tiedät? Kysyitkö koskaan, mitä hän halusi?
...
että tämä on tosi kaunis, muistuttaa mua yhdestä mikasta :)
Totuus on se että sä luulit mun olevan todellista vahvempi. Tahdoin nostaa sut pilviin ja antaa edes sun kävellä siellä vahvana, parempana, koska mä rakastan sua. Mutta en onnistunu pitämään sitä omaa verhoa yllä. Mun oli pakko kertoa, ettet saa valheellista kuvaa. Ja sä katsoit taakse ja näit kuka todella olen ja vaivuit takasin tänne mun kanssa. Olisin niin tahtonu että olisit kasvattanu siivet ja lentäny pois katsomatta ikinä taakse. Onnistuin vaan tuhoamaan sut ja itseni taas täysin. Mä olen yksinäisempi kuin koskaan ennen. Sain ainoan ihmisen jota todella koskaan rakastanut vihaamaan mua.
Mikä on mun arvo täällä? Miksi mä edelleen yritän. Ehkä kaiken rikkoi se että mä toivoin joskus saavani myös jotain sulta. Ja se yksi käden nykäsy ei päästäny sua sinne ylös. Koska kerrankin elämässä päätin vaatia myös itselleni jotain.
Mä en tiedä miten nää hommat toimii. Mulla ei ole mitään hajua. Jos sä tahdot jotain vielä sun pitää ohjata mua kädestä ja kävellään sinne ylös yhdessä
pois kaikesta turhasta ja tuun edelleenkin. Eihän kumpikaan meistä tiennyt mitä tehdä mut antasit meille mahdollisuuden, voitas oikeasti hengittää samaa ilmaa omilla keuhkoilla. Oot hirmu tärkeä, etkä ehkä usko mut sun ei tarvi olla vahva kun vahvistut koko ajan.
kyynel silmään tästä... rakastan itsekin ja haluaisin sanoa sen noin. En osaa kirjoittaa noin kauniisti, vaikka tunteeni on ihan kaunis. Mä vaan rakastan, pyyteettömästi ja yksin.. vaatimaan en ala..
toisten sanoja kuvaamaan tunteitasi jos ne tuntuu hyvälle.
Sitähän se aito rakkaus on, kaunista, pyyteetöntä, ei esitä vaatimuksia, ei aseta ehtoja. Tunne on kaunis jos sen saa jakaa toisen kanssa :)
Haluan näyttää hänelle, miten paljon rakastan häntä sellaisena kuin hän on, teoin, jätän sanat tänne palstalle. Tehkää niillä jotain kaunista. En tahdo sanojasi lainata, en tahdo muita väliimme koskaan. Tahdon riittää hänelle ihan näin. Joku joskus meni hiljaiseksi sanoistani, ehkäpä hänkin menisi..
Tähtein tuolla puolen:
Ei kukaan kyseenalaista
tai epäröi yhdessäoloa.
Ei kukaan päätä toisen puolesta
hänen paikkaansa
siellä jossain toisaalla
"Aidan vihreämmällä puolella".
Ole näkemättä omaa ja toisen parasta.
Kaikkivoipaista rakkautta
ja yhteistä kasvua kohti pilviä.
Siellä tai täällä, joka tapauksessa elämässä.
Tartu kiinni ja pidä kiinni.
Jos vielä pystyt. Joskus.
Aika ei kerro.
Ei, aika ei anna unohtaa.
Väriloisto palatkoon vielä.
Sinulle, minulle, meille.
Kiitos!
pohjolassa, kylmässä?
Pohjantähden alla on kotomaani :)
itsekin.
En ollutkaan koskaan kohdannut täällä sellaiseen tekstiin, joka voisi olla hänen
kirjoittamaansa, en siis tätä ennen. Vain niin syvällinen ihminen, kuin mitä hän
on, voi kirjoittaa noin.. :) Toivon tietysti jaksamista sinulle, kuka lienetkin.
Ymmärtääkseni meidän tarinamme juuttui väärinkäsityksiin ja tuntuu siltä, että
sitä on vaikea tai melkein mahdoton korjata enää..
En koskaan sanoisi "ei koskaan". Luulen, että sinä olet jo luovuttanut, vaikka
minusta tuntuu, että minä olen se, joka on jutunut perääntymään.. Tämä on
liian sekavaa. Tuntuu, ettei mikään voi saada asoita oikeille raiteilleen..
En voi selittää, enkä voi kysyä, koska tuntuu, että olet jo päättänyt toisin.
Ehkä seurailet minua ja tulkitset käytöstäni, koska käyttäydyt itsekin minun
mielestäni vaihtelevan ristiriitaisesti. Jos kaikki on päättynyt, tekisin kyllä
itsestäni narrin yrittäessäni selvittää välini kanssasi. Kuka voisi auttaa, jos
et sinä.. :/
vai naikkonen?
en ainakaan ite usk mihinkään narrijuttuihin. Haluaisin vaan niin paljon selvittää asiat minulle tärkeän ihmisen kanssa, olla hänen kanssaan vielä.
henkii sanomaa että sinä olet se (myös?) joka on luovuttanut. Jos tarinanne päättyi väärinkäsityksiin niin nehän voi aina korjata jos tahtoa vain riittää. Mutta siihen tarvitaan tietenkin myös iso annos rohkeutta, ja sehän se on jota meiltä puuttuu kaikilta :) Vai olisiko se sitten niin että tahto vaan ei ole tarpeeksi luja voittaakseen arkuuden ja epävarmuuden? Jonkun on kuitenkin aina otettava se ensimmmäinen askel... Omalta kohdaltani minä olen sen jo kerran tehnyt. Uskottava on että joku muu luovutti ensin. Hänelläkin asenne "antaa olla", "mahdotonta korjata enää", "mikään ei voi saada asioita oikelle raiteilleen", "mitä sillä enää on väliä"... Ei sillä asenteella voi toisenkaan avulla mitään saada aikaan muuta kuin sotkea asioita vielä pahemmin.
Mikään ei ole mahdotonta
jos tahtoo tarpeeksi.
En tiedä vastaustasi
Mikäs on oma vastauksesi?
ikuinen rakkaus
sydämessä tai vierellä sen
sen tärkeän ihmisen kanssa siellä/tuolla oikeassa todellisuudessa. Ei täällä mitkään asiat selviä, täällä on kaikki niitä narrijuttuja. Siksi sekin on ihan se ja sama kuka täällä on miekkonen ja kuka naikkonen.
Niinkö että tulisi luoksesi ja puhuisitte asiat halki?
Vaikutti tuon kirjoituksesi perusteella siltä että teillä on suuremman luokan kommunikaatio-katkos joka tulisi eheyttää. Ja koska kun se on epäkunnossa, ei toimi yhtään mikään ja syntyy väärinkäsityksiä ja omia päätelmiä tilanteista. Mistä muuten päättelit niin että hän on tehnyt päätöksen tuossa teidän jutussanne?
Ei kai siinä ole mitään narrimaista tai typerää jos yrittää selvittää asioita. Minusta ainakaan. Hän tosin voi ajatella samoin sinusta, siis että hän tekisi itsestään vain narrin ottamalla sinuun yhteyttä tms. Ja se tekee tuosta tilanteestanne aikas vaikean ja hankalan kuten itsekin totesit.
Tuli jotenkin surullinen olo tuosta viestistäsi, toivon että saatte asiat järjestymään koska luulen että tunteita teillä molemmilla vieläkin on.
Olette kyllä onnistuneet lahjakkaasti sotkemaan asianne! ;)
tuo sun viestisi, se osui niin nappiin. Joka sana, joka rivi. Meitä lahjakkaita on lukemattomat määrät joilla on väärinkäsityksiä, omia johtopäätöksiä, kommunikaatio-katkoja, luuloja ja arvailuja toisen tunteista - tai ei-tunteista, narrinpelkoja jne jne. Surullista kuten sanoit, monessa tapauksessa varmaan ikävää ja pahaa mieltä täysin aiheettomasti.
Hei vaan,
Kyllä sinä tiedät jo, että minä tykkäsin sinusta silloin. En tahallani tehnyt pahaa.
En halunnut asioiden menevän niin silloin.
Olen kertonut, että mitkä asiat minua vaivasi silloin.
Ilmeisesti kaikki ongelmat lähti siitä, kun valehtelin tai kielsin tunteeni..
Se oli moka minulta.
Yritin lähestyä sinua sen jälkeen, mutta koin sen jotenkin mahdottomaksi. Ihan kuin meidän välissä oli silloin jo muuri.
Kuten olen sanonut aikaisemmin, niin minun olisi pitänyt toimia. Olin ehkä silloin liian ujo ja ajattelin, että sinä teet aloitteen...
Koin jotenkin mahdottomaksi tehdä aloitetta myöhemmin. Olit neutraali ja naisia pyöri ympärilläsi. Jos tosiaan aistin jotain, mutta en osannut tehdä mitään.
En missään nimessä halunnut surua aiheuttaa etc.
Enkä ole valehdellut mistään muusta paitsi niistä tunteista silloin...
Se vain tuntui jotenkin niin painostavalta tilanteelta, että mun oli pakko tehdä mitä tein.
Niin, vaikka myönnän, että olen itse mokannut tosi paljon, niin koen myös, että et sinäkään ole asioita helpoksi tehnyt!!!!
Niin, menneisyyttä ei saa enää takaisin.
Eli voimme keskittyä vaan tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.
Toivon, että unohdat menneet ja annat joskus mulle anteeksi.
Mikään ei ole menetetty. En ole leikkinyt tunteillasi. Onhan mulla itsekin tunteet.
Eli en ole tunteeton.
Niin, tottakai haluan olla ystäväsi aina. Rakkaussuhde oli minun tavoitteeni silloin joskus ja vieläkin joskus..
En ole sinua unohtanut ja olet minulle tärkeä! Pää pystyyn nyt! Ja hymyilemään:)
XXX
Hei myös,
muista että hymyjen puute ei todellakaan liity välttämättä sinuun, tai häneen tai kehenkään tiettyyn. Elämässä nyt minulla ainakin tuppaa olemaan joskeenkin aika paljoltikin alamäkiäkin.
Mutta hymy on huulessa aina kuin mahdollista!
Hymy ja nauru on elämän parasta antia.
Opittiinhan se jo lapsena.