Rakkaus on ruma sana.

järkeä olekaan... mutta kun tuppaa olemaan niin ettei sille voi oikein mitään.

Väistämätön, kuten ilmastonmuutos.

niin tuskin se mikään ultimate totuus on.

Se vaan on niin ihana tunne. Tuntuu että on kokonainen, mitään ei puutu. On kotona. Aluksi kun ihastuu, tulee se kutina vatsan pohjassa. Kun ihastus muuttuu rakkaudeksi, jää turhat vipinät pois mutta sitä saa olla oma itsensä ja olo on turvallinen. Luulin etten löydä koskaan kunnon miestä ja tuhahtelin kun toiset sanoi että kyllä sä tiedät sitte ku oikee on kohdalla. Mutta nyt voin sanoa että kyllä sen tosiaan tietää. Kaikki vaan napsahti kohdalleen, tiesi että tää nyt mun prinssini. Ei ollut epäilyksiä eikä mikään asia miehessä häirinnyt. Sitä on vaikee selittää, mutta sen vaan tietää. Kymmenen vuotta oltu yhdessä ja edelleen voin sanoa että olen onnellinen. Mies myös. Välillä tulee kinaa jostain mutta asiat sovitaan, ja kun toisen tuntee niin paljon menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tietää ettei syy ole minun vaan toisella voi vaikka olla nälkä ja on siksi kiukkuinen.
Mutta rakkaus ei tule käskystä, se tulee kun on tullakseen.

kaipuun, joka soi kauniimpana...Rakkaus voi olla liian läheltä katsottuna hyvinkin rumaa.

rakkaus on perseestä, koska aitoa sellaista on lähes mahdotonta löytää.