olen sairastanut anoreksii ja olen vieläkin jonkin verran alipainoinen. Kuukautiset ovat olleet pois reilun vuoden, mikä pelottaa minua todella. Pelkään osteoporoosia ja lapsettomuutta. Ja sitä mitä muuta tästä alipainosta voi seurata.
Käyn ravintoterapeutilla ja olen saanut sieltä vinkkejä syömiseen. En kuitenkaan pysty noudattamaan niitä ihan niinkuin pitäisi, en yksinkertaisesti voi syödä niin paljon sillä ei mahdu.
Ruoka ja paino määräilee edelleen mun elämää hirveesti, nyt vaan siinä suhteessa että pitää katsoa että varmasti syö tarpeeksi. Se on tosi väsyttävää.
Ahdistun aina jos ruokailut "epäonnistuvat" tai en kerkeä syömään välipalaa ja onkin jo päivällisen aika. En halua syödä pelkkää rasvaruokaa, ja tiedän että pitäisi syödä kaikkea kohtuudella, mutta en enää tiedä mikä on mitäkin kohtuudella. Jos syön hedelmiä, tulee syyllinen olo koska ne eivät lihota. Jos taas syön herkkuja, niin tulee syyllinen olo koska ne on terveydelle haitaksi. (vaikka tiedänkin että ne ovat tässä vaiheessa hyväksi)
Sama juttu liikunnassa. En tahdo harrastaa liikuntaa koska laihdun. Jos en taas harrasta liikuntaa, pelkään että kaikki paikat alkaa roikkua ja kunto huononee. Mitä siis pitäisi tehdä. En tiedä mikä määrä liikuntaa on suositeltavaa minulle ja mikä ei.
Nämä asia stressaavat minua hirveästi enkä tiedä mitä tehdä. Nukun huonosti koska mietin alipainoisuuttani ja sen haittoja niin paljon. Kellään mitään vinkkejä miten päästä eroon näistä ajatuksista ja elää "normaalisti" ?
Käyn ravintoterapeutilla ja olen saanut sieltä vinkkejä syömiseen. En kuitenkaan pysty noudattamaan niitä ihan niinkuin pitäisi, en yksinkertaisesti voi syödä niin paljon sillä ei mahdu.
Ruoka ja paino määräilee edelleen mun elämää hirveesti, nyt vaan siinä suhteessa että pitää katsoa että varmasti syö tarpeeksi. Se on tosi väsyttävää.
Ahdistun aina jos ruokailut "epäonnistuvat" tai en kerkeä syömään välipalaa ja onkin jo päivällisen aika. En halua syödä pelkkää rasvaruokaa, ja tiedän että pitäisi syödä kaikkea kohtuudella, mutta en enää tiedä mikä on mitäkin kohtuudella. Jos syön hedelmiä, tulee syyllinen olo koska ne eivät lihota. Jos taas syön herkkuja, niin tulee syyllinen olo koska ne on terveydelle haitaksi. (vaikka tiedänkin että ne ovat tässä vaiheessa hyväksi)
Sama juttu liikunnassa. En tahdo harrastaa liikuntaa koska laihdun. Jos en taas harrasta liikuntaa, pelkään että kaikki paikat alkaa roikkua ja kunto huononee. Mitä siis pitäisi tehdä. En tiedä mikä määrä liikuntaa on suositeltavaa minulle ja mikä ei.
Nämä asia stressaavat minua hirveästi enkä tiedä mitä tehdä. Nukun huonosti koska mietin alipainoisuuttani ja sen haittoja niin paljon. Kellään mitään vinkkejä miten päästä eroon näistä ajatuksista ja elää "normaalisti" ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heips!
Kun aloin paranemaan olin ihan samanlainen! Mutta nykyään (suht terveenä 4 vuotta, vatsatautien jälkeen on ollut retkahduksia) olen ottanut sen asenteen, että syön mitä tahdon milloin tahdon. Aikatauluuni ei millään sovi kellontarkkuudella olevat ruoka-ajat. Enkä itseasiassa katsele kalorimääriä ollenkaan, sekä kaupassa käydessä, en edes vilkaise vähä rasvaisia tuotteita.
Liikuminen on tosiaan jäänyt vähäisemmälle. Itsekin olen yhä alipainoinen ja kuulemma asialle en voi juuri mitään tehdä. Ainut tietysti on lihaskuntoharjoiteet, vaikka sitten kotona tai salilla. Sillä saat lisää lihasmassaa ja sitä kautta lisää painoa!Mutta älä tee sitä liian innokkasti, 3 kertaa viikossa ja aluksi pienillä painoilla, ettet reväyttele paikkoja. Itselläni revähti juuri viime viikolla vatsalihas pahasti ja nyt ei sit voi 2 viikkoon treenata. Lihaskunnon nostaminen on itselläni viimeinen vaihtoehto saada muutama lisäkilo, kun ei tuol ruual enää tahdo painoa lisää saada, vaikka useimmiten syön kuin hevonen! :)
Hälläväliä asenne on auttanut ainakin minua, mutta tiedän, että se tiukan kontrollin halu on vahva, mutta pikku hiljaa alkaa mielikin tottumaan siihen, ettei se ruoka ja kaloreiden laskeminen ole tärkeää...
Mut itselläni painoindeksi oli 16,0 pahimpina aikoina. Nyt se taitaa olla vain 17,5 hujakoilla näinkin monen terveen vuoden jälkeen. Pääasia on se, että tuntee itsensä terveeksi.
Noista kuukautisten poissaolosta, niin en osaa sanoa, kun en tiedä ikääsi, mutta e-pillereistä saattaisi olla hyötyä. Minulla oli parannuttua hormonitasopaino aivan sekaisin, milloin meni monia kuukausia ettei kuulunut mitään ja sitten ne saattoivat tulla 2 viikon välein. E-pillerit auttoivat sitten siihen. Että kannattaa ainakin keskustella asiasta jonkun kanssa.
Ei muuta kuin jaksamisia ja älä mistään hinnasta anna periksi, jos retkahduksia tulee, niin sitten uudestaan aina vaan raivokkaammin taistelemaan syömishäiriötä vastaan! Kyllä se pikku hiljaa alkaa helpottamaan!
Moi!
Haluan kirjoittaa sinulle, koska oma tilanteeni on lähes täsmälleen sama. Olen mahdollisesti nyt siinä vaiheessa syömishäiriötä, että ajatukset oamn ruumiin suhteen selkenevät pikkuhiljaa(toisinaan edelleen itsesyytöstä joko syömisistä tai syömättömyydestä, tai liian terveellisestä/epäterveellisestä syömisestä).
Ongelmana onkin juuri tuo; kuinka saada lisäkiloja niin,että ne kertyisivät kehoon tasaisesti, ilman selluliittia sun muuta, kuitenkin niin ettei tarvitsisi lysähtää sohvalle viikkokausiksi pullamössökuurille ja huomata sen jälkeen kunnon heikenneen yms...
Itse liikun aktiivisesti, osittain edelleen laihuushäiriön tuottaman pakkomielteen vuoksi. (tosin olen aina olut liikunnallinen, eli se on myös lapsuudesta asti juontava tottumus.)... En siis pysty siihen, että vähentäisin liikkumistani.
Liikun päivittäin; Treenaan vatsat ja selät aamuin illoin(liikaa, tiedän, mutten pääse tavasta irti), uin 2 kertaa viikossa n.45min., pyöräilen tai kävelen kaikki matkat ja toisinaan(harvoin) pakotan itseni lenkille. Harrastukseni on myös fyysisesti ja henkisesti raskas ja harjoitukset ovat nyt n.3pv viikossa.
Siispä, tähän kulutukseen nähden minun tulisi saada hillittömästi energiaa jos haluaisin lihota hieman. Tuntuu mahdottomalta. Oma pääni kontrolloi tätä juttua vielä liikaa.(Olen pakottanut itseni syömään vain pieniä terveellisiä aterioita 3-4h välein ja on vaikeaa irrottautua.) Tuntuu kuni menettäisin elämäni hallinnan jos jätän tämän syömisen kontrolloinnin!!!
En tiedä mistä apua... Kiitos sunshinelle rohkaisevasta viestistäsi. Olen itse myös yrittänyt pyrkiä tuohon "hällä väliä"-asenteeseen ja toisinaan se toimii. Sitten saattaa tulla katumusta pitkälläkin viiveellä.
Omat mittani tällä hetkellä 173/48. Olen kohta 19v ja kuukautiset olleet poissa kohta 2 vuotta. Hormonilääkekuuri ei saanut kuukautisia tulemaan. Alan olla hukassa itseni kanssa. Tunnen itseni äärimmäisen epäonnistuneeksi ihmiseksi.
Voisitkohan, tämän ketjun aloittaja, vaihtaa tuntemuksiasi esim. mesessä tai sähköpostitse? Luulen että toisen tuki ja samanhenkiset ajatukset edesauttaisivat tilanteitamme. =)
Oliskin kiva vaihtaa tuntemuksia jonkun kanssa kuka samassa jamassa. En kauheasti vietä aikaa koneella joten tuo sähköposti vois olla parempi idea.
osoite olis [email protected]
eli senkun kirjottelet kun siltä tuntuu :)
kävi pikku virhe,
ei siis hotmail.com vaan luukku.com