Eli ongelma on se, että olen vähän yli 30-vuotias nainen ja häpeän, että olen edelleen herkkä, ujo, "pehmeä", arka ja melko hiljainen. Tunnen työpaikalla ja joka paikassa muuallakin olevani näkymätön ihminen, jota ei noteerata. Miehet tosin lähestyvät innokkaasti, mutta sekin varmaan jää, kun tulee ikää lisää ja rupsahtaa. Olen porukassa yleensä se, joka kuuntelee, "haastattelee" ja ihmettelee toisten saavutuksia, mutta en koskaan saa tilaisuutta kertoa mitään itsestäni. Tästä kertoo esim. se, että aloitin väitöskirjan kirjoittamisen puoli vuotta sitten, mutta siitä ei kukaan sukulainen tiedä mitään. Kärsin todella paljon välillä siitä, että jään hiljaiseksi sosiaalisissa tilanteissa, koska koen ensinnäkin, ettei minua edes kannusteta puhumaan, vaan koetetaan saada minut kutistumaan ihan olemattomaksi, näkymättömäksi, jotta en luulisi itsestäni mitään. Minua ei saa olla olemassa, paitsi kuuntelijan roolissa. Ja vaikka koetan viedä kuinka vähän tilaa tahansa, silti jotkut uhoavat ja kokevat tarpeelliseksi jyrätä olematonta egoani (paitsi miehet). Lisäksi minua luullaan yleensä 10 vuotta nuoremmaksi ja minulle usein aletaan lässyttää, koska olen pienikokoinen, mikä saa oloni tuntumaan pieneltä, reppanalta surkimukselta. Tänäänkin alkoi töissä ahdistaa, kun eräältä työpaikkaa vaihtavalta ihmiseltä kyseltiin kovasti uudesta työstä. Minäkin haluaisin hirveästi puhua uudesta väitöskirjatyöstä, mutta eipä kukaan koskaan kysy sanallakaan, korkeintaan sanovat, että olen liian vanha, jos olen työstäni maininnut. Kaikki tekoni vaietaan kuoliaaksi tyyliin, sitä mistä ei puhuta, ei ole olemassa. En nyt väitä, että haluaisin aina olla joku keskipiste, mutta kyllä kait jokainen haluaa tunnustusta ja edes hieman huomiota. Vissiin turha toivo, jos on ujo ja herkkä "nobody". Mm. näiden seikkojen vuoksi viihdyn paremmin yksin. Muut ihmiset, etenkin vahvat naiset imevät minusta kaiken energian ja vajoan uupumuksen tilaan, jos joudun pitkään olemaan tällaisten ihmisten seurassa.
Myös yli-ikäinen ujo
jljdjlfjslfjdljflsd
92237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sun kirjoitus oli kuin omaani.siis muitakin "tällaisia" on olemassa.työpaikalla on just samanlaista ettei noteerata ollenkaan,ja vaikka haluaiskin sanoo jotain minua ei kuunella.suulaat puhuu vaan keskenään.
minäkin näytän kymmenen vuotta nuoremmalta,niin on sanottu ja oon sen huomannu monesta tilanteesta.ja satun olemaan myös nättikin,niin luonnolisesti kiinnostan miehiä.miehistä minulla on nytkin parhaat ystävät.miehet minusta keskittyy paremmin kuuntelemaankin ku naiset.
Harjoittele kommunikoimaan, ei tuohon muuta ratkaisua ole. Muut eivät muutu, mutta sinä voit vielä muuttua! Älä odota, että kysellään, vaan tuo itseäsi enemmän esille. Harjoittele pienin askelin.
Ja miesten kanssa herkkä nainen joutuu opettelemaan jämäkkyyttä. Kiinnostuneita riittää.
"ongelma" nuoremmalta näyttäminen/vaikuttaminen lähtee samaa tietä. Epävarmuus yhdistetään nuoruuteen.
Mielenkiintoinen piirre. Itse ex-sikaujona näytin myös ikäistäni nuoremmalta. Kolmekymppisenä eräs täti-ihminen kyseli olenko lukiossa.
Sitä mukaa kun aloin saada suuni auki, aloin myös vanhettua. Onneksi siellä pohjamudassa piilevä edelleen vankka ujousvaranto tasapainottaa tilannetta, etten ole aivan kurttuinen harppu!
Seuraavan kerran kun työtoverisi kertoo tekemisiään, keskeytä hänet kylmänviileästi ja ala innostuneesti kertoa väitöskirjastasi.
Kokeile kerran, uskallat toisenkin! Päivittäisenä harjoituksena kerro itsellesi, että olet hyvä, mainio, älykäs ja kaikin tavoin viehättävä ihminen!
Ota itsellesi tilaa. Ala kävellä suorin hartioin ja pää pystyssä!
pitämään pintaverenkierron vilkkaana. Siinä yksi selitys, miksi ujojen (tai paljon punastelevien) iho pysyy kimmoisana. Jotain hyvää sentään!
"Mattilan missio on johdattaa lukija ujouden kadotettuun herkkyyteen ja luovuuteen, joka on kasvatuksella tai muuten karaistu pois. Tällöin ihmisen täytyy tunkeutua läpi luomansa "kaksikerrosmuurin", jossa etummaisena on "kylmä" ja "paha" häpeän pelko ja sisempänä "lämmin" ja "arvokas" ujostumisen pelko. Tällainen kuvaus persoonallisuudesta tulee lähelle englantilaisen analyytikon ja lastenlääkärin Donald Woods Winnicottin (1896-1971) ajatuksia: valeminä ( false self ) suojaa piilossa olevaa aitoa tai todellista minää ( true self ). Mattilan matka "ei ole ujoudesta pois vaan siihen sisään, koska siellä sijaitsevat sielullisen kasvun potentiaalit". Vasta kaksoimuurien sisällä on "Uusien Mahdollisuuksien Maa", johon kulkevan "tunteiden junamatkan" asemat ovat "ujostuminen, häkeltyminen, nolostuminen ja häpeä". "Ihmisen ensimmäinen suoja on ujostuminen, ja siitä hän myös viimeksi luopuu." Mattila ei myöskään usko "vihan puhdistavaan voimaan" vaan pitää positiivisia tunteita ensisijaisina ihmisenä kasvussa."
http://www.juhanimattila.com/Pertti.Luukkonen.htm
Ujouteen yhdistetään aika usein pelko ja itsetunnon puuttuminen, vaikka monta muutakin syytä saattaa olla.
Mielestäni ujon ihmisen pitäisi ottaa päivittäin elämässä haasteita ja tavoitteita vastaan ja panostaa erityisesti niihin asioihin mitkä tuottaa vaikeuksia, eikä kiertää ja kaartaa niistä pois. Mielestäni ujouden voi voittaakin ja voittaminen on usein kynnyskysymys ja kerrankin, kun onnistuu , niin seuraavan kerran asia on helpompi hoitaa tai mikä nyt kelläkin on ollut ongelmana.
Tietenkin helppoa se on sanoa tai neuvoa, mutta ujouden ja pelon voittamista voisi harjoitellakin, jolloin itsetunto vain kasvaa onnistuessaan.
Olen sinua nuorempi, mutta itselläni ollut vuosia samanlaisia ongelmia naisvaltaisissa aloissa. Naiset monesti mielestäni susia toisilleen ja miehet on taas yleensä reilumpia eikä tasapäistä niin jyrkästi. Niimpä miesten kanssa minäkin olen tullut paremmin toimeen. Toisaalta ns. vahvojen naisten kanssa itselläni ei ole ollut hirveästi yhteistäkään.
Mutta jokatapauksessa muutos alkaa asenne muutoksesta: ottaa tietoisia "riskejä" keskustellessa, ei aliarvio itseään eikä vertaa muihin ja kuten tuossa jo sanottiinkin Selkä suoraksi ja Ylpettä katseeseen, niin johan tulee enemmän arvostusta ja ikää lisää! Tiedän että ei ole aina kovin helppoa ainakaan itselläni, mutta noita asioita itsessä koitan terästää aina tarpeen tullen.
Itselläni olen ainakin huomannut että ujouteni syitä on että otan välillä itseni liian vakavasti, tai olen syystä tai toisesta väsynyt ja juuri ne energiasyöppö ihmiset, joiden seuraa yritän välttää. Valitettavasti myös ystävissäni on näitä tapauksia.
ja tietynlainen herkkyys on ihmisessä rikkaus ja voimavara.Itse ainakin vaistoan ihmisistä kaikenlaista ja näen enneunia, mutta tietenkin siitä on joskus myös haittaa kun erimielisyydet menee joskus palakurkussa keskusteluiksi, eikä silloin välttämättä oteta tosissaan.
Minä tunnistan myös itsestäni yli-ikäisen ujon :D , jota pidetään nuorempana kuin olenkaan.
Yksi vastaus "nuorena" pitämiseen voi olla toki ujous sekä epävarmuus samassa paketissa, mutta ajatuksia on herännyt muitakin mieleeni...
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä piti usein olla ikäänkuin vanhempi kuin olikaan. Kumma kyllä, ikäistäni vanhemman vaikutelman pystyin itsestäni usein antamaankin.
¨Mutta. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän minulla on ns. suojamekanismeja ympäräilläni, olen avoimempi ja haavoittuvainenkin näinollen. En pidä itse tätä kuitenkaan pahana, vaikka vaikutelmaksi tuleekin täten ehkä nuori ihminen :D .
(sivuhuomautuksena, äänenmurrostakaan ei ole näemmän tapahtunut, en kuulosta naiselta vieläkään ellen sitten yrittäisi teeskennellä. Onneksi olen koolla pilattu, joten en nyt ihan kehtolapsesta voi mennä :D ).