Halaisin tietää, mikä tekee tunteesta sitä oikeaa, romanttista Rakkautta. Olen epäillyt jo pitkään, että minä en tiedä, vaikka olen seurustellut kauan, ja kuvittelen ihastuneeni nyt toiseen.
Onko rakkaus sitä, että toinen on tärkeä ja rakas kuin vanhin ja paras ystävä, se jolle voi puhua tärkeistä asioista ja jota saa aina halata ja johon luottaa, jota ei pelkää. Ei pelkää että sattuu.
Vai onko rakkaudessa olennaisinta intohimo? Se että haluaa toista ihan eri lailla kuin ketään muuta ikinä... Kun jonkun ihmisen lähellä vaan syttyy, ei näe, kuule eikä tunne mitään muuta ja alkaa tavallaan säteillä. Kun koskettaminen on parasta maailmassa, ja haluaisi jäädä toisen lähelle ikuisesti.
Entä onko olemassa muuta kuin ystävyys ja seksi? Syntyykö romanttinen rakkaus niiden yhdistelmästä (täysin mahdotonta?) vai onko olemassa vielä jotain muuta, mistä minä en tiedä mitään?
Onko rakkaus sitä, että toinen on tärkeä ja rakas kuin vanhin ja paras ystävä, se jolle voi puhua tärkeistä asioista ja jota saa aina halata ja johon luottaa, jota ei pelkää. Ei pelkää että sattuu.
Vai onko rakkaudessa olennaisinta intohimo? Se että haluaa toista ihan eri lailla kuin ketään muuta ikinä... Kun jonkun ihmisen lähellä vaan syttyy, ei näe, kuule eikä tunne mitään muuta ja alkaa tavallaan säteillä. Kun koskettaminen on parasta maailmassa, ja haluaisi jäädä toisen lähelle ikuisesti.
Entä onko olemassa muuta kuin ystävyys ja seksi? Syntyykö romanttinen rakkaus niiden yhdistelmästä (täysin mahdotonta?) vai onko olemassa vielä jotain muuta, mistä minä en tiedä mitään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
hehkutus, sellainen muun maailman poissulkeminen, liittyy rakastumiseen, ei niinkään rakkauteen.
On tärkeää tuntea intohimoa toista kohtaan, mutta tärkeintä on mielestäni luottamus. Että voit luottaa toisen käyttäytymiseen. Esimerkiksi että hän ei näillä palstoilla kirjoittele sinun asioita (hyvin tärkeä seikka) Tunnet 100 % varmuudella että toiseen voi luottaa. Luottamuksesta lähtee kaikki...
sitä, että tuntee häntä kohtaan koko ajan kaipuuta, silloin kun vielä ei yhdessä asuta. Rakkaus on sitä, että hänen kanssaan on aina vaan ihanampi olla. Rakkaus on mukavaa tekemistä hänen kanssaan. Siis kaikkiaan jos hänen kanssaan on hyvä olla ja molemmat ovat samalla aaltopituudella se on sitä oikeaa rakkautta. Jokainen sen tuntee sitten, kun sen oikean kohtaa.
se luottamus, toisen asioita ei levitellä esim. Suomi24:ssä! Kunnioitusta puoli ja toisin!
Rakkaus on tunne. Ensin sitä ihmettelee mitä se on koska ei ole tuntenut sitä tunnetta aikaisemmin. Sitten ymmärtää että on rakastunut koska ei niin hyvää tunnetta voi muutoin selittää. Sitä näkee ja tuntee toisen ihmisen eritavalla kuin ketään muuta. Se tunne vain kasvaa ja voimistuu voimistumistaan.
Sanotaan että rakkaus on kuin huumetta ja hulluutta ja sitä se onkin,varsinkin aluksi. hyvällä tavalla. Sanotaan myös rakkauden olevan 70% intohimoa.ja sellaista intohimoa ettei vastaavaa ole ennen kokenut. Kun rakastu sitä ihailee, kunnioittaa ja arvostaa toista niin paljon et yleensä siitä rohkeimmastakin ihmisestä tulee herkin ja ujoin ja rakastumista hehkuttaa kaikille mutta monta kertaa viimeiseksi uskaltautuu ja pystyy kertomaan tunteista sille rakkauden kohteelle. Sitä vain menee niin sekaisin toisen ihanuudesta sekä siitä rakkauden tunteesta. Näin olen kuullut. Kyllä sen kuulemma vaan tietää ja ennen kaikkea sen tuntee.
Rakkaus on hyvin kaunis ja herkkä asia..se on myös oikeaa kunnioitusta toista kohtaan..kaipuuta ja odotusta..voi olla oma itsensä täysin ja haluaa kurkottaa parhaaseensa ja haluaa myös toisen parasta, todellista, syvää ystävyyttä ja kumppanuutta, huomioimista, puhtautta sanoissa ja teoissa..ei mitään pintaliitoa vaan jokapäiväistä elämää, merkityksellisä tekoja, lämpimiä katseita, halauksia, suukkoja..mutta ennenkaikkea luottamusta ja rakkaudenkruunu on sitoutuminen ja uskollisuus avioliitossa..jatkuva seurustelu ja sopiva jännite
yhteisiä unelmia.. hyvien ja vaikeiden aikojen kohtaamista yhdessä.. kahden ihmisen välinen sopimus ikuisesta luottamuksesta, kunnioituksesta, ystävyydestä ja rakkaudesta.
Okei. Jos olet sabrina30 oikeassa ja rakkaus on tuota, olen rakastunut toiseen... ja täysin epäsopivaan ihmiseen! Enpä tosiaan tiedä, kehittyisikö siitä ikinä sellaista jaloa, luottamuksellista, elämää suurempaa suhdetta, mitä jotkut tässä kuvailee...=). Tuntuu ettei intohimolla, halulla, tällä älyttömän suurella hehkulla ja lämmöllä vaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tai toimivan suhteen kanssa.
Onko se täysin irrallista ja pitäisikö yrittää unohtaa koko juttu? Vai kuunnella uutta ja outoa tunnetta...
Se selviää kun aikaa menee onko se sitä todellista rakkautta. jos tunne pysyy ja ensihuumankin jälkeen tunne tavallaan muuttuu vielä paremmaksi ja ajatukset selvemmäksi muuttuu rakastuminen rakastamiseksi. Eikä sille rakastamiselle mitään voi kun sitä vain rakastaa toista, koska hänen kanssaan on hyvä olo ja huomaat et voit olla kokonaan oma itses.
En tiedä voiko rakastua syvästi toiseen ellei tunne et toinenkin tuntee myös samoin. Ei sitä varmaan pystyisi olla seuraamatta sitä mitä tuntee jos se on sitä rakkautta. sitä vain toimii sen tunteen mukaan. Jos se on rakkautta siitä kyllä tulee sitä jaloa ja luottamuksellista ja elämää suurempaa, sitä ihminen muuttuu itsekin kun rakastuu ja rakastaa.
rakkaus on myös itsensähillitsemistä...sopivuutta kaikinpuolin ja ennenkaikkea henkisesti..intohimot ja halut ovat eri asia kuin rakkaus..usein intohimo ja rakastelu esim. sotketaan väärin todelliseen rakkauteen..todellinen rakkaus on sitoutumista, elämää kaikkina hetkinä arjessa ja vaikeissakin asioissa ei vaan hetkenhuumaa..tottakai sitten myös fyysinen puoli on tärkeä, mutta jos siihen rynnätään heti voi käydä huonosti ..ei siis todellakaan riitä vain halut! Rakkaus tuntuu kyllä sydämessä, mutta muutkin palaset pitää olla kohdallaan ja tuntea yhteensopivuuutta kaikintavoin!
Henkinen yhteys ja elämänarvot ja se että rakastuu toisen sisimpään on tietenkin tärkeintä rakkaudessa. Rakkaus on todellakin toisen kunnioittamista ja itsehillintää.
Joku on sanonut joskus hyvin et siitä tietää onko rakastunut, kun kuvittelee et jotain ikävää tapahtuisi, vaikka toinen joutuisi loppuelämäkseen pyörätuoliin tai vastaavaa, niin jos toinen tuntuisi sen jälkeen taakalta, se ei ole oikeaa vilpitöntä rakkautta. Mutta jos siltikin haluaisi pitää toisesta huolta enemmän kuin koskaan, tietää että on rakastunut ja rakastaa toista ihmistä aidosti!
kun rakastaa ei hylkää toista mistään syystä ja toivoo ja uskoo, että rakkaus on ikuista ja onhan se=))!!
... on vaikee selittää. Jokainen kokee sen omalla tavallaan. Minulle se on sitä kun nauttii toisen läheisyydestä(olkoon se sitten pelkästään sellaista että istutaan sohvalla hiljaa keskenään toistensa sylissä). Intohimo on myös yks tärkeä osa alue sitä. Mutta itse huomasin rakkauden parhaiten siinä kun joutui kullan luolta lähteen kotiin niin viiden minuutin päästä iski ikävä joka aiheutti fyysisiä kipuja(ja aiheuttaa edelleen). Ei haluais missään nimessä olla erossa henkilöstä jota rakastaa...
Rakastuminen ja rakkaus on mielestäni vähän eri asia. Rakastuminen on sitä ensihuumaa ja ihanaa tunnetta, joka ei hellitä hetkeksikään. Pitkässä suhteessa ensihuuma haihtuu ja muuttuu rakkaudeksi(jos muuttuu). Rakkaus on mielestäni toisen kunnioittamista,arvostamista,molemminpuolista luottamusta, turvallista oloa, herkkyyttä, intohimoa....tämä on vaan oma mielipiteeni, joillekkin nämä kaikki ei varmasti ole tarpeen vaikka olisivat korvia myöten rakastuneita:)
Mutta kysymys kuuluu, voiko rakastaa (romanttisesti), jos rakastumis-vaihe on jäänyt välistä? Onko se silloin SITÄ? Onko sillä ollenkaan tulevaisuutta, vai syntyykö tosi rakkaus ja paras mahdollinen suhde juuri intohimon ja rakastumisen kautta?
Ystävyyttäkö tämä mun suhteeni vain on... Mulla on käsitteet täysin sekaisin, mutta kun tuntuu etten tiedä mistään mitään!