Häpeän menneisyyttäni

Kärsin aiemmin pitkäaikaisesta masennuksesta. Itsetunto oli ihan nollilla. Lisäksi olen nolannut itseni miljoonia kertoja.

Nyt tuntuu, että muuten menee hyvin, mutta menneisyyteni kummittelee mielessäni. Aina kun tapaan uusia ihmisiä, pelkään, jos kohdalle sattuu joku joka tietää minut.

Minusta tuntuu, että olen hyväksynyt itseni tällaisena nykyhetken osalta, mutta menneisyyteni mokia en. Tuntuu, että elämä olisi helpompaa, jos muuttaisin jonnekin, jossa kukaan ei tunne.
3424
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Se juuri tekee elämän normaaliksi, että suurin osa sählää jotakin. Toisten morkkaaminen niiden sähellyksistä taikka täydellisyyteen tähtääminen on paljon sairaampaa.

Äänestä

pääsisi ni kyllä päästäisin.
Itselläni sama vika. Masennusta en ole sairastanut, mutta muuten ongelmia itseäni puoleen vetänyt. Nyt oen elänyt lähes pari vuotta "normaalisti" ja melko tyytyväinen olen elämääni.
Silti välillä mietin menneisyyttä ja olo on ihan hirveä...Sitä on nolannut itsensä, antanut muiden käyttää hyväksi jne...kuulun vahvasti niihin, joiden haaveena ei ole päästä julkisuuteen.
Uskon, että aika parantaa haavat ja kova työ itsensä kanssa.

Äänestä

Vaikuttaa minullekin tutulta kuvaamasi ajatus-tunnemaailma. Rupesin jossain vaiheessa ihmettelemään, että mikä hitto siinä on, kun toisille örveltäjille ei juuri morkkista näyttänyt tulevan, ja katseeni kääntyi omaan menneisyyteeni.Olen kasvanut olosuhteissa, joissa ei voinut näkyä ja kuulua tunteineen ja tarpeineen. Sitten aikuisena tuli lääkittyä huonoa itsetuntoa ja masennusta alkoholilla. Humalassa sitten tuli oltua näkyvillä varsin voimakkaasti. Voi vaan arvata, että sisäinen ristiriita oireili voimakkaina, jopa vuosien morkkiksina. Toimivasta terapiasuhteesta sain apua, voin suositella.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Garry____ kirjoitti:

Kärsin aiemmin pitkäaikaisesta masennuksesta. Itsetunto oli ihan nollilla. Lisäksi olen nolannut itseni miljoonia kertoja.

Nyt tuntuu, että muuten menee hyvin, mutta menneisyyteni kummittelee mielessäni. Aina kun tapaan uusia ihmisiä, pelkään, jos kohdalle sattuu joku joka tietää minut.

Minusta tuntuu, että olen hyväksynyt itseni tällaisena nykyhetken osalta, mutta menneisyyteni mokia en. Tuntuu, että elämä olisi helpompaa, jos muuttaisin jonnekin, jossa kukaan ei tunne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu