Hei! Mulla on aina ollut vähän vääristynyt suhde ruokaan. Luulin saaneeni sen hallintaan säännöllisillä ruoka-ajoilla, mutta huomasin ettei se niin helppoa olekaan. Kun elämässä on asiat kohdallaan ja on tyytyväinen kaikkeen, on helppo suhtautua ruokaan vain energianlähteenä. Tänään kuitenkin sattui vastoinkäyminen joka romutti itsetuntoani ja tuntui kun kaikki olisi taas vajonnut pohjalle juuri kun olin sieltä noussut. Ruokailussa tämä näkyi jo siinä että töistä ostin kaksi suklaapatukkaa. Kotiin tullessani söin kanawokkia, luulin sen jäävän siihen. Wokin jälken siiryin kuitenkin eilisiin kanapastoihin, suklaarusinoihin ja niiden loputtua, valmistin suklaakakkutakinaa ja SÖIN TAIKINAN! Olo on paska.
Ajattelin että "ansaitsen tän ruuan koska mun täytyy lohduttaa itseäni" ja silti, olo on paska. Oikeastaan en kotona ollessani edes ajatellut vastoinkäymistä enää paljoa, mutta kai se jossain alitajunnassa ohjasi mut jääkaapille. Olo on Likainen ja lihava, ja itsetunto entistä rikkinäisempi. suorastaan itseinho valtaa mieleni.
Millä mä saan korvattua tän lohtu/itsesääli -syömisen? Ihan sairasta.
Ajattelin että "ansaitsen tän ruuan koska mun täytyy lohduttaa itseäni" ja silti, olo on paska. Oikeastaan en kotona ollessani edes ajatellut vastoinkäymistä enää paljoa, mutta kai se jossain alitajunnassa ohjasi mut jääkaapille. Olo on Likainen ja lihava, ja itsetunto entistä rikkinäisempi. suorastaan itseinho valtaa mieleni.
Millä mä saan korvattua tän lohtu/itsesääli -syömisen? Ihan sairasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pitäisi olla olemassa yksikin hyvä, ymmärtävä ystävä, josta lohtua aina ikävinä hetkinä.
Voi sitä jollain herkullakin itseä pahoina päivänä piristää, kunhan ei mene liiallisuuksiin. Hyvän ystävän seura ja jokin kiva yhteinen tekeminen vie kyllä ylimääräisiä ajatuksia syömisestä tehokkaasti.