Kemijärven tehtaan perustamisessa lappilaiset olivat merkittävällä tavalla mukana. Tehtaan perustamisen edellytys oli, että lappilaiset sijoittavat siihen omia käteisvarojaan.
Lappilaisilta yksityisiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä kerättiin 200 miljoonaa markkaa. Itse kukin isäntämies, yrittäjä, kauppa tai yhteisö katsoi kirstun pohjalle ja lähti yhteiselle asialle. Syntyi Kemijärvi Oy jonka takuumiehet olivat Suomen keskustan lappilaiset vaikuttajat ja Urho Kaleva Kekkonen.
Kemijärven tehtaan lakkauttamisen jälkihoitoon on luvattu valtion taholta varoja varovaisesti arvioiden viisi - kuusi miljoonaa euroa, kun huomioidaan Summan tehtaan osuus. Stora Enso on luvannut muutamia miljoonia. Tämä on hyvin pieni osa siihen nähden, mitä jo pelkästään yksityiset lappilaiset tahot 44 vuotta sitten sijoittivat tehtaaseen. Sijoituksen, 200 miljoonan markan nykyarvo on nyt reilut 80 miljoonaa euroa.
Kemijärven tehtaan lakkauttamisen aiheuttamat vaikutukset ovat syvemmät kuin olivat lääketehdas Orionin 45 naistyöpaikkaa tai Salcompin reilut 400 työpaikkaa. Ne olivat suoraan yhteydessä maailmantalouden muutoksiin. Tehtaat siirrettiin halvan työvoiman maihin, tahkoamaan voittoja optiojohtajille ja omistajille. Poisajetut työntekijät saatiin sopeutettua takaisin työelämään, he olivat nuoria, koulutettuja ja matkustushaluisia.
Kemijärven tehtaan lakkauttamisen perusteet ovat puolestaan muuttuneet matkan varrella. Stora Enso on joutunut kiusallisesti tunnustamaan virheelliset lakkautusperusteet. Tunnustus on verhottu uusiin perusteisiin, jotka nekin ovat valuneet kuin lämmin neste Lapin lumeen. Uusi lumi on ne peittänyt.
Kemijärven tehtaan tuotantoa ei eksoottinen eukalyptus korvaa
Kemijärven Sellu poikkeaa käynnissä olevasta puunjalostusteollisuuden rakennemuutoksesta. Se ei kuulu joukkoon, sanoo professori Asko Suikkanen. Tehdas on jalostusketjun alussa, sitä ympäröivät loputtomat raaka-ainevarat, siellä on osaavaa edullista työvoimaa ja mikä tärkeintä, se on kansantaloudellisesti elintärkeä. Sen tuotantoa ei eksoottinen eukalyptys voi korvata.
Kemijärven Sellu on juuristaan syvällä lappilaisessa yhteiskunnassa. Aluetalouden virta alkaa niin Ivalosta, Savukoskelta kuin Taivalkoskeltakin. Puu virtaa Kemijärvelle. Virta jättää euronsa kyliin ja koteihin. Kemijärvellä se jalostuu raaka-aineeksi ja nousee uudelleen pyörille ja kohti Kemiä. Tehtaan vaikutus on suoraan ja välillisesti 2 200 työpaikkaa. Lapissa noita työpaikkoja ei korvata helposti. Uudeltamaalta tulisi kadota 100 000 - 150 000 työpaikkaa, että päästään edes lähelle samaa aluetaloudellista vaikutusta.
Millä korvaamme lappilaisille heidän sijoituksensa, uskonsa elämään ja sen jatkumiseen arktisella maaseudulla. Ja jos korvaamme, millä he osoittavat että sijoitus oli tarpeellinen sinivalkoiselle Suomelle.
Yhtälö on suuri ja haasteellinen, yksi Stora Enson kvartaali ei sitä ehdi osoittamaan. Onko syytä ottaa 10 vuoden tuumaustauko? Investoinnit takaavat että tehdas sen kestää - kestääkö sen keskusta-oikeiston hallitus.
Lappilaisilta yksityisiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä kerättiin 200 miljoonaa markkaa. Itse kukin isäntämies, yrittäjä, kauppa tai yhteisö katsoi kirstun pohjalle ja lähti yhteiselle asialle. Syntyi Kemijärvi Oy jonka takuumiehet olivat Suomen keskustan lappilaiset vaikuttajat ja Urho Kaleva Kekkonen.
Kemijärven tehtaan lakkauttamisen jälkihoitoon on luvattu valtion taholta varoja varovaisesti arvioiden viisi - kuusi miljoonaa euroa, kun huomioidaan Summan tehtaan osuus. Stora Enso on luvannut muutamia miljoonia. Tämä on hyvin pieni osa siihen nähden, mitä jo pelkästään yksityiset lappilaiset tahot 44 vuotta sitten sijoittivat tehtaaseen. Sijoituksen, 200 miljoonan markan nykyarvo on nyt reilut 80 miljoonaa euroa.
Kemijärven tehtaan lakkauttamisen aiheuttamat vaikutukset ovat syvemmät kuin olivat lääketehdas Orionin 45 naistyöpaikkaa tai Salcompin reilut 400 työpaikkaa. Ne olivat suoraan yhteydessä maailmantalouden muutoksiin. Tehtaat siirrettiin halvan työvoiman maihin, tahkoamaan voittoja optiojohtajille ja omistajille. Poisajetut työntekijät saatiin sopeutettua takaisin työelämään, he olivat nuoria, koulutettuja ja matkustushaluisia.
Kemijärven tehtaan lakkauttamisen perusteet ovat puolestaan muuttuneet matkan varrella. Stora Enso on joutunut kiusallisesti tunnustamaan virheelliset lakkautusperusteet. Tunnustus on verhottu uusiin perusteisiin, jotka nekin ovat valuneet kuin lämmin neste Lapin lumeen. Uusi lumi on ne peittänyt.
Kemijärven tehtaan tuotantoa ei eksoottinen eukalyptus korvaa
Kemijärven Sellu poikkeaa käynnissä olevasta puunjalostusteollisuuden rakennemuutoksesta. Se ei kuulu joukkoon, sanoo professori Asko Suikkanen. Tehdas on jalostusketjun alussa, sitä ympäröivät loputtomat raaka-ainevarat, siellä on osaavaa edullista työvoimaa ja mikä tärkeintä, se on kansantaloudellisesti elintärkeä. Sen tuotantoa ei eksoottinen eukalyptys voi korvata.
Kemijärven Sellu on juuristaan syvällä lappilaisessa yhteiskunnassa. Aluetalouden virta alkaa niin Ivalosta, Savukoskelta kuin Taivalkoskeltakin. Puu virtaa Kemijärvelle. Virta jättää euronsa kyliin ja koteihin. Kemijärvellä se jalostuu raaka-aineeksi ja nousee uudelleen pyörille ja kohti Kemiä. Tehtaan vaikutus on suoraan ja välillisesti 2 200 työpaikkaa. Lapissa noita työpaikkoja ei korvata helposti. Uudeltamaalta tulisi kadota 100 000 - 150 000 työpaikkaa, että päästään edes lähelle samaa aluetaloudellista vaikutusta.
Millä korvaamme lappilaisille heidän sijoituksensa, uskonsa elämään ja sen jatkumiseen arktisella maaseudulla. Ja jos korvaamme, millä he osoittavat että sijoitus oli tarpeellinen sinivalkoiselle Suomelle.
Yhtälö on suuri ja haasteellinen, yksi Stora Enson kvartaali ei sitä ehdi osoittamaan. Onko syytä ottaa 10 vuoden tuumaustauko? Investoinnit takaavat että tehdas sen kestää - kestääkö sen keskusta-oikeiston hallitus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
seisoo ja säilyy. Etelä-Suomen raaskut voi myrsky laasta pois.
Lähetetty 29.1.2008 21:15:11
Lähettäjä antti pesonen
Aihe ÄLKÄÄ UNOHTAKO KANTOJA
Vaihtoehdot TEXT/HTML
ÄLKÄÄ UNOHTAKO KANTOJA
Aluepolitiikasta
Kun nykyisin puhutaan tasa-arvosta, niin tarkoitetaan sukupuolista tasa-arvoa. Alueellinen tasa-arvo tai aluepolitiikka eivät kuulu isojen poikien
suosikkiaiheisiin. Päin vastoin yritysmaailman huipulla ja samalla yhteiskunnan oikealla laidalla on usein kerrottu, että pienen maan pitää
keskittää voimavaransa myös alueellisesti, jotta pärjäisimme kansainvälisessä kilpailussa. Tulevaisuuden Tutkimuksen seuran tilaisuudessa kertoi
elinkeinoelämän edustaja jo vuonna 1991, että elinkeinoelämän mielestä kehitysalueiden kahden miljoonan väestömäärä pitää vähentää puoleen ja että
EU-jäsenyyden avulla se onnistuu.
Tätä taustaa vasten ei liene ihmettelemistä, jos Wallenbergien suku ja Stora Enson toimiva johto eivät pane painoa työpaikkojen säilymiselle
Kemijärvellä, jos kerta Lapin ja Itä-Suomen tyhjeneminen on yleensäkin suuryritysten piirissä haluttu tapahtuma. Keskittämisideologian mukaista, ja
näinhän saadaan työvoimaa etelään.
Stora Enson johtaja Jouko Karviselle kysymys on jo varmaan myös henkilökohtainen arvovaltakysymys, jolloin ei enää tarvitse muita kuunnella. Johtaja
DI Karvisen tausta ennen metsäteollisuutta oli mm. ABB:n automaatioteknologiassa, Royal Philips Medical Systemsissä ja Royal Philips
Electronicsissa. Tällä taustalla johtaja tietää, että metsäalan asiantuntijat ovat väärässä, kun esittävät, että Kemijärvelle kyllä riittäisi puuta
tulevaisuudessakin.
Määritelmän mukaan iso raha on aina oikeassa, vaikka se tekisi kuinka suuria möhläyksiä, kuten juuri Stora E Amerikan mantereella. Osti siellä
tehtaat 4,9 mrd eurolla ja möi seitsemän vuotta myöhemmin viime syyskuussa 1,8 miljardilla, Wikipedian mukaan. Johtaja Karvinen oli ollut
myyntihetkellä johtajana puolisen vuotta. Heti tämän jälkeen hän tiesi esittää myös Kemijärven saneerausta.
Omistajapolitiikasta
Kun Kekkosen aikana haluttiin työtä koko maahan ja perustettiin mm. Rautaruukki, Kemijärven tehtaat ja jaloterästehdas Tornioon, niin rahaoikeisto
oli hirmuisesti vastaan. Terästehdaskin saatiin aikaiseksi vain mielenosoitusten avulla. Tänään nämä valtionyhtiöt ovat sen sijaan erittäin
haluttuja yksityistämisen kohteita. Nyt ei muistella menneitä, ei häpeillä eikä nirsoilla. Kyllä hyvin kannattavat yritykset kelpaavat yksityiselle
isolle pääomalle.
Poliittinen johtomme onkin toiminut rahaoikeiston toiveitten mukaisesti. Kaikki mahdollinen yksityistetään niin nopeasti kuin äänestäjät sen suinkin
sallivat. Ja mitä on
- 2 -
jäljellä, niin niidenkään hallintoon ei haluta puuttua. Ministerimme näyttävät uskovan, että raha on heitä viisaampi. Mihin näitä ministereitä
sitten tarvitaan?
Yksi esimerkki on myös malminetsintä. EU:n häämöttäessä valtion merkitys malminetsinnässä ajettiin minimiin. Geologit uudelleenkoulutettiin
ATK-asiantuntijoiksi. Sittemmin on otettu vastaan ulkomaiset malminetsijät ja heidän ansiostaan on saatu kaivoksia, mutta myös melkoisia kaplakoita.
Geologeista on taas kysyntää. Mutta oliko tämäkin tarpeellista? Raaka-aineittemme saattaminen kansainvälisen pääoman käyttöön kotimaisen sijasta?
Haluamme ehdottomasti päästä riistettäväksi kehitysmaaksi.
Yliopistoja tai kaikkia tutkimuslaitoksia ei ole Suomessa vielä yksityistetty. Siten perustutkimuksen tasolla etsitään ihmisten ja kansakunnan
parasta laajalla rintamalla. Sitten käytäntöön siirryttäessä ketju osin katkeaa. Iso raha ja isot yritykset saavat johtaa tuotekehitystä ja
yhteiskunnan kehitystä. Niinpä tuotekehitys ei ole pääideologialtaan lähtenyt siitä, mitä esimerkiksi Lapin raaka-aineista voitaisiin tuottaa.
Eräänkin yrityksen "tuotekehitys" on sen sijaan tuottanut päätöksen sulkea täältä hyvin kannattava tehdas ja laajentaa Venäjällä.
Ei yritysten politiikka tai tuotekehitys tietenkään aina ole pienen ihmisen edun vastaista. Suuryrityksissäkin työskentelee suuri joukko
innostuneita tutkijoita ja kehittäjiä, joiden työ usein on myös yhteiskuntakokonaisuuden edun mukaista. Niinpä metsäyhtiö UPM on nyt perustamassa
Chempolis Oy:n ajamalla tekniikalla peltosellutehdasta Kauko-Itään. Kannatettavaa kehitysyhteistyötä, vaikka kyllähän peltosellua voitaisiin tuottaa
Suomessakin. Jos valtiovalta olisi ollut ajan tasalla, niin alan pioneerilaitos olisi rakennettu johonkin maamme kehitysalueelle. Taitaa vain
EU-jäsenyys estää kunnollisen alkutuen. Ei saa vääristää kilpailua.
Tähän omistajapolitiikkaan saadaan helposti muutos. Ihmisten tarvitsee vain äänestää oikeita puolueita. Seuraavaksi ovat kunnallisvaalit.
Kannoista
Pääomavaltainen metsäteollisuutemme on ollut valtio valtiossa ja enemmänkin. Energiakriisin yhteydessä se joutui outoon tilanteeseen: puulle tuli
toinenkin potentiaalinen käyttö, energiakäyttö. Tutkijat innostuivat ennustamaan öljyn loppumista ja energian hinnan hurjaa jatkuvaa kasvua.
Siitähän seuraisi, että massapuuta laitetaan energiaksi ja sellun raaka-aineen hinta nousee jatkuvasti. Torjuntatoimina otettiin käyttöön mm.
seuraavaa:
-VTT sai tutkia puuenergian käyttämistä vain suurteollisuuden tarpeisiin, eli siitä lähtien, kun puu oli tehtaan portin sisäpuolella. Puuenergiasta
kyllä puhuttiin muuallakin, mutta sen kehittämistä tuettiin mitättömillä summilla.
-Hakkeelle mitattiin kallis hinta, kun työttömät laitettiin likimain paljain käsin keräämään risuja. Vaikutettiin julkiseen mielikuvaan, jotta
haketta ei ryhdyttäisi käyttämään.
- 3 -
-Kannot unohdettiin maatumaan ja mahdollista tulevaa suurteollisuuden käyttöä odottamaan. Kokeiluja tehtiin varovaisesti ja yksityisten kokeiluja
ainakin Kainuussa haitaten. Teollisuuden omat kokeilut Kainuussa keskeytettiin ja kantohakkeen vastaanottaminen monopoliasemassa lopetettiin välillä
kokonaan. Kantotietämyksen arvostetuin (metsäntutkimuslaitoksen) professori antoi oma-aloitteisesti tyrmääviä lausuntoja kantojen energiakäytöstä.
Aikoinaan teollisuudella oli suunnitelmia kantojen käyttämisestä myös sellunkeitossa. Ruotsissa toimikin 70-luvulla kantoasema. Kantojen nostoon
käytettiin siellä Tervolan konepajan kehittämää kantoharvesteria. Hake meni selluksi ja osin energiaksi. Jo vähäisellä tutustumisella saattoi
havaita, että tämä Gävlen asema oli ns. prototyyppi ja että prosessiin löytyisi helposti parannuksia.
VTT kehitteli puuhakkeelle värierotteluun perustuvan menetelmän. Hake eroteltiin sellun keittoon menevään osaan ja polttoon menevään osaan, ja
maanomistajat perustivat tehtaan Kankaanpäähän. Sitten sellujakeen vastaanottaja lopetti vastaanoton ja Kankaanpään tehdas paloi. Voisi olettaa,
että värierottelu kävisi yhdeksi menetelmäksi kantohakkeenkin puhdistamisessa.
Metsäyhtiö UPM Kymmene jatkoi kuitenkin kantojen ja metsätähteen käyttöselvittelyjä, ja kantojen käyttö pääsi yhtiössä vauhtiin tällä
vuosikymmenellä. Nykyisin yhtiön hakkuutähde-energiasta tulee peräti 40 prosenttia kannoista. Tämä edustaa jo todella merkittävää energiankäyttöä,
lienee luokkaa 2,4 TWh vuodessa.
Kantojen käyttöketjun parantamiseksi tehdään nyt taas keksintöjä ja ala näyttää lupaavalta. Samalla on myös lupaavia ajatuksia kehittää kantojen
sellukäyttöä entistä edullisemmaksi. Kaikkia tietämiänikään ajatuksia en voi kertoa, mutta ihmeenä pidän, mikäli sellukäyttö ei ole jo melkoisessa
vauhdissa kymmenen vuoden kuluttua.
Kannot ovat todella merkittävä raaka-ainereservi niin energiaksi, selluksi kuin muunkin kemian teollisuuden lähtöaineeksi. Lapin oloissa voidaan
karkeasti olettaa, että kannoissa on suuruusluokaltaan noin 30 prosenttia runkopuun biomassasta.
Kaikkia kantoja ei toki kannata kerätä eikä kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä ole tarpeeksi tutkittu. Jos esimerkiksi kaikki kannot juurineen ja
oksatkin viedään metsästä, niin ravinteiden palautus tuhkan muodossa saattaa olla tarpeen. Mutta jos vaikkapa vain kuudesosa kannoista saataisiin
hyötykäyttöön, se merkitsisi jo viiden prosentin lisäystä runkopuun määrään. Kannattaisikohan tämä mahdollisuus ottaa huomioon myös Stora Ensossa?
Samalla kannattaa huomata, että hakkeen tai muunkaan puutavaran kuljetus Itä-Lapista rannikolle ei ole kovin taloudellista puuhaa.
Kuljetuskustannukset vain kasvavat tulevaisuudessa, mikä myös puoltaa metsäteollisuuden tuotantolaitoksen säilyttämistä Kemijärvellä.
Mauri Nygård
Kokkolassa asuva FL
Siinäpä olisi hallitukselle luettavaa, miten monia se mahtaa sitten kiinnostaa.
Voi olla ettei hallituksen kantti kestä, kun todelliset päättäjät ovat siellä taustalla.
Hallitus on unohtanut todellisen tehtävänsä; kohtuullisen toimeentulon ja turvallisuuden takaamisen kaikille kansalaisille.