Onko sillä väliä, onko rikos todella tehty vai riittääkö, että rikoksen uhri kokee joutuneensa rikoksen uhriksi.
Kun eduskunnassa kyseltiin naiskansanedustajien kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä jäin odottamaan vastausta kahteen kysymykseen...
Miksi kyselyssä kysyttiin vain naisten kokemuksia ahdistelusta... onko kyselyn tekijänä olettamus että miehet eivät voisi joutua seksuaalisen ahdistelun tai seksuaalirikoksen uhriksi. Oliko tarkoituksena leimata miehet rikollisiksi.
Siis asettiko tutkimuksen tekijä miehet tutkimuksen ulkopuollelle sukupuolen perusteella ja siten eriarvoiseen asemaan:::: vastoin perustuslakia. Vai oliko kyse jostain muusta.
Sekä riittääkö rikoksen toteennäyttämiseen pelkkä uhrin kokeminen. Todellinen, koettu ja kuviteltu rikos ovat tyystin eriasioita. Käsitykseni mukaan kyselyssä kysyttiin onko kokenut ahdistelua.
Miten siis on tehty ero todellisen ja kuvitellun härinnän välillä. Vai eikö se kiinnostanut kyselyn tekijää?
Jos todellista ahdistelua ja rikos on tapahtunut eduskunnassa niin miksi siitä ei ole tehty rikosilmoitusta. Kansanedustajalla ei käsittääkseni voi olla perustetta jättää rikos ilmoittamatta: onhan hän esikuvana ja edustajana koko kansalle. Tavallisen kansalaisen voi uskoa jättävän ilmoituksen häpeän tai muun syyn takia.
Siksi pidän merkittävänä määrittää onko Eduskunnassa todella tehty rikos vai onko naiskansanedustajat vain kuvitelleet sellaista tapahtuneen.
Seksuaalirikokset ovat vakava asia; mutta täytyy muistaa että niiden käsittely on myös vakava asia.
Ruotsissa ja USAssa on dokumentoitu oikeustapauksia joissa viranomaiset ovat liioitelleet tapahtunutta ja painostaneet uhreina pitämiään henkilöitä todistamaan raiskauksia, joita ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut.
Uhrille kerrotaan että hän on uhri, ja toiset uhrit ovat jo todistaneet rikoksen; joten jos et kerro vapaaehtoisesti niin asia tulee julki ja kaikki ystäväsi, sukulaisesi ja työkaverisi/opiskelukaverisi saa tietää mitä sinulle on tehty.
Jos eduskunta lähtee mukaan tähän hysteriaan ei kukaan ole kohta turvassa. Kuvitelluista ja tekaistuista rikoksista tuomitseminen oli entisen Neuvostoliiton historia suurimpia rikoksia.
Suomessa on muuten kyty jo useita kymmeniä oikeudenkäyntejä joissa puolustus ei ole saanut käyttöönsä todistajien lausuntoja ja puolustukselta on evätty mahdollisuus varmistaa miten lausunnot on saatu. Eräässä Kuopion yliopiston tutkimuksessa todettiin jokin aika sitten että Satkesin lasten seksuaalista ahdistelua koskeva kysely ohje antaa kyselyn tekijälle mahdollisuuden manipuloida vastauksia.
Eli jos haluuaa välttyä tekaistuilta syytteiltä on syytä seurata eduskunnan "ahdistelukokemuksia" tarkasti. Kykeneekö eduskunta tekemään eron todellisen, koetun ja sepitetyn välillä?
Piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
Kun eduskunnassa kyseltiin naiskansanedustajien kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä jäin odottamaan vastausta kahteen kysymykseen...
Miksi kyselyssä kysyttiin vain naisten kokemuksia ahdistelusta... onko kyselyn tekijänä olettamus että miehet eivät voisi joutua seksuaalisen ahdistelun tai seksuaalirikoksen uhriksi. Oliko tarkoituksena leimata miehet rikollisiksi.
Siis asettiko tutkimuksen tekijä miehet tutkimuksen ulkopuollelle sukupuolen perusteella ja siten eriarvoiseen asemaan:::: vastoin perustuslakia. Vai oliko kyse jostain muusta.
Sekä riittääkö rikoksen toteennäyttämiseen pelkkä uhrin kokeminen. Todellinen, koettu ja kuviteltu rikos ovat tyystin eriasioita. Käsitykseni mukaan kyselyssä kysyttiin onko kokenut ahdistelua.
Miten siis on tehty ero todellisen ja kuvitellun härinnän välillä. Vai eikö se kiinnostanut kyselyn tekijää?
Jos todellista ahdistelua ja rikos on tapahtunut eduskunnassa niin miksi siitä ei ole tehty rikosilmoitusta. Kansanedustajalla ei käsittääkseni voi olla perustetta jättää rikos ilmoittamatta: onhan hän esikuvana ja edustajana koko kansalle. Tavallisen kansalaisen voi uskoa jättävän ilmoituksen häpeän tai muun syyn takia.
Siksi pidän merkittävänä määrittää onko Eduskunnassa todella tehty rikos vai onko naiskansanedustajat vain kuvitelleet sellaista tapahtuneen.
Seksuaalirikokset ovat vakava asia; mutta täytyy muistaa että niiden käsittely on myös vakava asia.
Ruotsissa ja USAssa on dokumentoitu oikeustapauksia joissa viranomaiset ovat liioitelleet tapahtunutta ja painostaneet uhreina pitämiään henkilöitä todistamaan raiskauksia, joita ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut.
Uhrille kerrotaan että hän on uhri, ja toiset uhrit ovat jo todistaneet rikoksen; joten jos et kerro vapaaehtoisesti niin asia tulee julki ja kaikki ystäväsi, sukulaisesi ja työkaverisi/opiskelukaverisi saa tietää mitä sinulle on tehty.
Jos eduskunta lähtee mukaan tähän hysteriaan ei kukaan ole kohta turvassa. Kuvitelluista ja tekaistuista rikoksista tuomitseminen oli entisen Neuvostoliiton historia suurimpia rikoksia.
Suomessa on muuten kyty jo useita kymmeniä oikeudenkäyntejä joissa puolustus ei ole saanut käyttöönsä todistajien lausuntoja ja puolustukselta on evätty mahdollisuus varmistaa miten lausunnot on saatu. Eräässä Kuopion yliopiston tutkimuksessa todettiin jokin aika sitten että Satkesin lasten seksuaalista ahdistelua koskeva kysely ohje antaa kyselyn tekijälle mahdollisuuden manipuloida vastauksia.
Eli jos haluuaa välttyä tekaistuilta syytteiltä on syytä seurata eduskunnan "ahdistelukokemuksia" tarkasti. Kykeneekö eduskunta tekemään eron todellisen, koetun ja sepitetyn välillä?
Piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kevät menee mukavasti, eduskunnan tätä tärkeää asiaa pohtiessa.