Huiman mielenkiintoisia pohdiskeluja. Vaikuttaa siltä että jokainen, joka on irrottautunut vl-uskosta, joutuu käymään läpi vaativan "päänsisäisen" prosessin. Vaikea tie on kuitenkin ollut myös palkitseva ja auttanut elämään aidosti omana itsenään. Ahdistava ja lakihenkinen kasvatus ei ollut sittenkään onnistunut tuhoamaan ihmisen sisällä elvää aitoa hengellisyyttä.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=10&fid=1&pid=13&page=4&r=4
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=10&fid=1&pid=13&page=4&r=4
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olipa vaikuttava ja virkistävä luku kokemus. Erityisen elävä oli tämä vl-puhujan lapsen kertomus:
" - - synnyin keskimmäisenä lapsena 8-lapsiseen vl-perheeseen. Isäni on siellä saarnaajana. Ja kuten kaikki tietävät jo lapsesta kuulin että vl on ainoa oikea usko jne., syntilistat olivat pitkiä. Muistan kun katsoi naapurissa missikisat tv:stä (Armi Aavikko voitti) ja olin ihan varma että jos vaikka jään auton alle kotimatkalla joudun helvettiin. Juoksin loppujen lopuksi ihan henki hieverissä ja itkettyneenä ja pyysin syntiä äkkiä anteeksi. Eikä tämä ollut ainoa kerta, mutta en muista että mulle olis kertaakaan sanottu, että kuule Jeesuksen sovitustyö on niin suuri ettemme koskaan sitä tule edes ymmärtämään. Ei, syntejä löyti joka paikasta: liian vaudikkaitten lastenlaulujen kuuntelustakin minua puhuteltiin. Jotenkin minusta vaistottiin että pohdin ja kyseenalaistin ja jouduin hoitokokouksiin ja puhutteluihin jo varsin nuorena...(isänikin joutui pois puhujanpaikalta muutamaksi vuodeksi 70-luvulla). Opin tekemään parannusta lonkalta, joskus en olis halunnut koska se turha parannuksen teko taisteli omaatuntoani vastaan. Jossain vaiheessa, olin kai 12-13-vuotias kun luin Nicky Cruzin kirjan:" juokse poika juokse" ja sen jälkeen minulla ei henkisesti ollut enää mitään paluuta vl-liikkeeseen. Vaikka yritin tosissani ja rukoilinkin että ymmärtäisin vl-uskon. Ajattelin kuitenkin tosi usein Nickyn elämää ja saarnaajia joista kirjassa kerrottiin ja tiesin että se oli aitoa eikä teatteria. Ja jos se ei ollut Jumala joka Nickyn muutti niin mikä sitten? Irrottautuminen liikkeestä ei kuitenkaan ollut helppoa, tein sen 2 kertaa. Ensin 16-vuotiaana, mutta menin takaisin kavereiden ja perhepainostuksen takia vuoden päästä. Lopullisesti lähdin sieltä 21-vuotiaana ja se on ollut elämäni kipein mutta ylivoimaisesti paras päätös! En ole katunut päivääkään.- -"
Joku kaipaus se sydämmeen jääpi kun te sitten täällä käytte syyttelemässä uskovaisia. Synnin luvallisuusko se panee kaikkinaista valhetta meistä puhumaan.
Ei... vaan vertaistuki auttaa kestämään raatelevan tilanteen ja rakentamaan oman elämänsä uudestaan...on muitakin jotka ovat kokeneet tämän saman...ja selvityneet.
Sairaitahan nämä palstan riekkujat ovat. Nettiriippuvaisia ja umpi-negatiivisia ihmisiä. Jos vaan jaksaisivat parannuksen askelille käydä, saisivat iloita vapaina jumalanlapsina. Seuroissa näkee onnellisia uskovaisia nuoria. Heitä nämä täällä riekkujat kadehtii.
...
vl-äiti riekkuu? Aloittajalla sentään oli aivan asiallinen ja pohtiva aloitus...
sinussa täydellisesti.
ja tuota vertaistukea tarvitsee, riippumatta siitä, minkä ikäisenä tuon irrottautumisen tekee. On se niin traumaattinen, kun koko elämä on rakennettava kuin uudestaan. Mutta toden totta kokemus on loppujen lopuksi vapauttava: saa ajatella omilla aivoilla ja uskoa oikeasti.
vertaistukea myös kaivataan, tällä palstalla, jonne olen itsekin oman kertomukseni kirjoittanut. On monia jotka ovat vasta hiljattain irrottautuneet eikä se ole helppoa... tiedän sen itsekin... Jos itselläsi on vl-uskon jättämisestä kokemuksia, voisit ehkä kirjoittaa rohkaisua ja kauunustusta, taikka jos olet palannut takaisin... siitäkin olisi varmaan hyvä kuulla täällä!
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=10&fid=1&pid=75&page=1
Pata kattilaa soimaa!
Ajatteletko OIKEASTI noin? Olen hämmästynyt, että kuka voi sanoa ja ajatella laillasi - oikeasti.
Hyvä Vl-äiti, minä olen lapsuuden vl, mutta en koskaan loppujen lopuksi pitänyt vl-liikettä Jumalanvaltakuntana siinä merkityksessä kuin se vanhoillislestadiolasiuudessa esitetään. Minäkin olen onnellinen ja kohtalaisen nuori. Mutta en enää vl - en enää koskaan.
...sitten itse täällä roikut??
Lienet itse olla nettiriippuvainen ja omaa pahaa oloasi purat täällä parjaamalla ja arvostelemalla muita!!
Sen verran kokemusta teidän touhuista,etten todellakaan kadehdi, sinunkin kirjoituksia kun lukee, niin sääliksi käy tyhjä ja iloton elämäsi!!!
Pohdiskelin tuossa toisessa ketjussa tätä, että jäikö itselleni lainkaan kykyä iloita omasta hengellisyydestäni, kun irrottauduin rauhanyhdistyksetä ja uskosta.
Mitä siitä hengellisyydestä voi jäädä kun se oli ahdistavaa,lainomaista suorittamista... Olen surrut sitä että minulta vl-liike riisti jumala-yhteyden.
Ehkä saan vielä joskus löytää aidon Jumalan?
Ajattele omilla aivoillasi.
Eräs katolinen äiti sanoi näin:"Jumala on vastannut rukouksiisi. Vastaus ei ollut se, minkä halusit, siksi et kuule sitä. Sinun on aika kuunnella."
Kyllä sinulla on Jumala ja sinä olet Jumalan lapsi.
Pyyhi pois sielustasi kaikki se paha, joka sinne on tyrkytetty, niin silloin löydät takaisin Jumalan yhteyteen.
Kyllä sinun omatuntosi sanoo, mikä on väärin ja mikä on oikein. Omassatunnossasi sinulla on tie Jumalan tykö.
Tulkoon surusilmiin ilon pilkahdus.
Kaikkea hyvää sinulle!
Haluan kiittää sinua lohduttavista ja rohkaisevista sanoistasi. Saan voimaa omaan vaellukseeni hyvyydestäsi!
Erosin vl-likkeestä jo useita vuosia sitten. En halunnut olla "kahdella maalla" omine heikkouksineni. Sosiaalinen yksinäisyys astuu kehiin massaliikkeestä lähdettyä. Mutta vapaus oli huima. Ei enää tarvinut kokea ahdistusta siitä tästä tai tuosta tekemättä jättämisestä ja tehdystä asiasta. Oman järjen käyttö oli mukavaa ja sain elää vapaana erinäisistä paineista.Jumala-usko ei kadonnut mihinkään ja armokin sai ihan uuden merkityksen. Vaikeiden elämänkokemusten jälkeen koin kuitenkin suurta Jumalan varjelusta ja johdatusta. Ja avoimin mielin kun kulkee, löytää uusia ystäviä. Kysynkin, olivatko ne uskovaiset sittenkään niin oikeita ja iatoja ystäviä, kun niin hylkäsivät.
Ihmettelenkin, miksi jotkut rimpuilevat vl-liikkeessä mukana ja kyttäävät toisten tekemisiä ja jahkailevat järjettömiä juttuja miettien. Järki on meille Jumalan lahja ja sitä saamme jokaien käyttää elämässämme. Olen kuullut, että jotkut ovat sosoaalisten kontaktien takia vielä liikkeessä mukana, mutta onko sekään sitten rehellistä. Olen törmännyt nykylestadiolaisuudessa kaksinaismoraaliin. Monet siellä tekevät "kiellettyjä asioita", kunhan niistä ei huudella eteenpäin. Itse halusin olla rehellinen sekä itselleni ja muille.
Ja niille, jotka arvostelette eronneiden tarvetta keskustella esim. tällä forumilla asioista, sanoisin seuraavaa. Vietettyäni lapsuuden, nuoruuden ja osan aikuisuuttanikun vl-liikkeessä, se vaikuttaa minussa lopun elämääni. Sehän on selvää, kun on kyseessä niinkin sisäänlämpiävä seurakunta. Kunnioitan lestadiolaisia monessa asiassa, mutta massojen mukana menemistä ja toisten kyttäämistä karsastan.
Annetaan keskustelun kukoistaa ja toivonkin, että lestadiolaiset eivät olisi aina niin oikeassa, vaan ymmärtäisivät myös meitä tavallisia taivaan taimia. Koska niinhän on, että Jumala kyllä tuntee meidät kaikki ja pitää hulolta, jos vaan olemme ihmisiä toisillemme.
Erinomaisen viisas ja avoin kirjoitus. Kiitos!
"Annetaan keskustelun kukoistaa ja toivonkin, että lestadiolaiset eivät olisi aina niin oikeassa, vaan ymmärtäisivät myös meitä tavallisia taivaan taimia. Koska niinhän on, että Jumala kyllä tuntee meidät kaikki ja pitää huolta, jos vaan olemme ihmisiä toisillemme."
Täsmälleen näin! Sain paljon voimaa elämääni kirjoituksestasi.
...en ole ollut vl pitkään aikaan ja vaikka vanhempanikin sen ovat tienneet, niin äitini sanoi ENSIMMÄISEN KERRAN viime viikolla minulle suoraan, että "et ole uskovainen". Jouduin aika hämemntävien tunteiden valtaan ja tuntui kuin sanani olisivat kadonneet tyystin.
Ensi "shokeerauksestani" toivottua aloin ajatella, että ehkä voin ottaa äitini tuomion sanat ja ne tunteet joita ne aiheuttivat, askeleena kohti paastoon laskeutumisen nöyryyttä? Olen pahoillani, että vanhoillislestadiolaisuudessa lähdetään tuolle tuomitsemisen tielle; rajataan kaikki ei-vl:t uskottomiksi. Minulla ei kuitenkaan liene varaa loukkaantua tai pahentua siihen. Rukoilen Kolmiyhteiseltä Jumalalta sydämen uskoa, joka tekee koko elämäni eläväksi. Tänään koin suurta iloa, kun huomasin lauleskelevani huomaamatta "Kiitä, sieluni, Herraa"-veisua.
Äitini ei ymmärrä eikä voi käsittää, että uskoni tekee minut onnelliseksi. En ole koskaan ollut eikä minusta koskaan varmasti tule hyvää uskovaista, mutta uskovainen minä olen silti, vaikkakaan en vl.
puhuttelun äidilleni jos olisi noin sanonut. Ja voit itsekin käydä vielä puhuttelemassa.
Ja jos ei anteeksi pyytäisi tai sanoisi tehneensä mitään väärää, en olisi enää hänen lapsensa. Saisi vähän maistaa takaisin. Kyllä vanhana mummona alkaisi harmittamaan häntäkin...
No minun äitini tietääkin että olen sellainen luonne jolle ei kannata alkaa ryttyilee tuosta vaan.
kunnioittaa sinua ihmisenä?
Jos sinä kunnioitat heitä ja annat heidän elää omassa uskossaan etkä mene heitä siitä moittimaan, niin on myös heidän oltava moittimatta sinua.
Kunnioitus ansaitaan, muttei ainakaan sillä mitä äitisi sinulle täräytti.
Sinulle kirjoituksistasi.
Itsekin yli 30 vuotta lapsuudesta asti liikkeessä olleena ajattelen näin, että äitisi on vain vl-uskon (aivopesun) yksi uhri muiden joukossa. Tuo usko on niin hirveä, kuin olla voi. Se tappaa kaiken inhimillisyyden, ei sitä saa tuntea empatiaa ketään kohtaan, eli pian on osallinen toisten väärästä uskostakin! Meillä anoppi laukoo näitä "totuuksia" ja yksinkertainen kun on, sanoo perään aina, että "vapautan ihteni kaikesta väärästä"! Hyi olkoon.
Sanon Sinulle, että älä "teilaa" äitiäsi, vaan rakasta. Vielä tulee päivä, että äitisikin ymmärtää Sinua.
teilata...
Olen niin äkkipikainen ja kiehun helposti juuri tällaisista jutuista...
Sanoin varmaan liian rumasti, anteeksi.
Mutta tulee vanhempasi sinua kunnioittaa jos odottavat sinultakin kunnioitusta. Äitisi ei tosiaan ymmärrä, eikä tule välttämättä koskaan tässä elämässä ymmärtämäänkään ja antamaan empatiaa sinun valintaasi kohtaan.
Ei, en ajattele ollenkaan pahalla äitiäni; Hän on aina minulle maailman rakkain äiti! Entisenä vl:nä tiedän, että hän ei ehkä käsitä täysin, mitä hänen sanansa merkitsevät. Tiedän tämän, mutta silti sitä joutui aika "kipsiin" lopulta kuullessaan ne... Ja kaikesta huolimatta tiedän, että äitinikin rakastaa minua. Mutta ... onhan tämmöinen "luokittelu" aika raadollisen tuntoista. Toisaalta oivalsin samalla hetkellä, että tältäkö ei-vl-sisaruksistani on tuntunut! Tajusin ikään kuin "pudonneeni samaan kastiin" ja se puolestaan antoi minulle ajattelemisen aihetta, että olenkohan itse kenties aiemmin äitini "uskomisen suosiossa" ollessani käyttäytynyt ajattelemattomasti sisaruksiani kohtaan...? Että jos tällaisessa vl:ien taholta tulevan ajattelemattoman tuomitsemisen suhteen voi jotain hyvää miettiä, niin ehkäpä se, että itse ainakin sain muistutuksen, ettei saa olla liian ylpeä hengellisessä mielessä (eikä muutenkaan). Aikaisemminkin olen miettinyt, mutta erityisesti nyt tämän jälkeen mietin vähän murheellisena, että varmasti olen itsekin vl:nä käyttänyt termejä uskovainen ja ei uskovainen. Vaikka en ehkä ole koskaan kirjaimellisessa merkityksessä niin tarkoittanut. Uskovainen ja epäuskoinen kun tarkoittavat vl-kielenkäytössä niin pinttyneellä tavalla vl:ää ja ei-vl:ää. Itsekään en vl:nä välttämättä tajunnut miten rumasti itse asiassa sanoin, jos käytin noita termejä... Vaikka tarkoitukseni ei ollutkaan tuomita, niin tuomitsin sanoillani silti... Sitä kadun! Mutta siis tältä pohjalta ymmärrän tavallaan äitiänikin, vaikkei se silti paranna omia fiiliksiäni!
Kyllä ne tuomioiden jakelijat ja kivien heittäjät vielä keräävät heittämänsä kivet.
Minusta toista ihmistä tulee kunniottaa vaikka hän valitsisikin toisen tien ja katsomuksen kuin minä itse.
Ei onneksi vl-uskovien joukosakaan kaikki ole nätä puoskareita ja tuomionnuijan heiluttelijoita vaan Jumalan armolapsia jotka muistavat nämäkin Vapahtajan sanat "joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven" siltä paikalta on huono jaella kadotustuomiota muille lähimmäisille...edes yli herätysliikerajojen.
Niinä vuosina, jolloin elin kuuliaisena veeällänä ja opettelin katsomaan maailmaa ja ihmisiä vl-lasien kanssa, tein samoja virheitä, joista kirjoitit.
Muutamia keskusteluja muistan ja olen niistä pahoillani. Mutta en varmasti muista kaikkia tilanteita, joissa sanojeni valinta on loukannut eivl:ää. Se, että kukaan eivl ei ole uskovainen, oli pakko tajuta vl-uskon kautta ja sen ymmärryksen kanssa muotoilla sanomisensa. Sen oppii kun haluaa!
Kun tuon loukkaamisen on tajunnut ja kun se on tullut ns. omaan nilkkaan veeällien taholta, niin haluaa muuttaa puheitaan ja pyytää anteeksi vääriä tuomioita. Ei halua enää kuulla/ lukea, kun vl:t lajittelevat ihmiset ulkonaisen ryhmän mukaan jo kättelyssä. Tuosta noin vain puheessaan käyttävät noita hengellisia termejä omien rajojensa merkitsemiseen!
Olen sensata kertaa täällä kirjoittanut siitä. Ja eilen viimeksi luin mopin palstaa ja minulle tuli siellä paha olo. Juuri tuon takia! Se loukkaa yhä, vaikka tietää, että vl-lajittelu tulee selkänahasta ja alitajunnasta ilman syvällisempää merkitystä. Toivottavasti näin on ainakin muutamien kohdalla?
Olet siellä:
"Naanläheinen sinkkumies"
"luin mopin palstaa ja minulle tuli siellä paha olo"
Siellä on "kättelyssä erottelu" sivistyneesti piilossa. Kirjoittajien arvot ja asenteet tulee esiin rivien välissä. Vain harvoin kirjoittajat näyttävät luokka-ajattelunsa suoraan roisina avoimena muiden luokitteluna hyviin ja pahoihin. Sitäkin tympeämpi se on juuri "hienostuneen" erottelunsa tähden.
Tuon sivistyneen erottelun ja taustalajittelun takia en ole sinne vinkunut, vaikka luultavasti olisin ihan tervetullut. Näennäinen hyväksyntä ei riitä minulle. Siinä kiintiöni on piripintaan täysi. Ja muutama ylilyöntinen sana ja ylivalunut pisara päälle! Kuten nytkin. ;(
Jos vl tajuaa tuon lajittelun vääräksi, niin miksi hän ei sitä sanoa ääneen? Miksi hän peesaa näitä perinteisiä vl-käsityksiä ja antaa itsestään kuvan kuin olisi niiden opetusten ja käytäntöjen kannalla. Hiljaisuudellaan.
Siitä päättelen, ettei hän pohjimmiltaan kuitenkaan hyväksy meitä muita, vaan mielensä sopukoissa yhtyy vl-tuomioon. Ja hyväksyminen tarjoittaa tässä minulla vain inhimillistä hyväksyntää ja tuomiosta vapaata keskustelua. En kerjää taivaspaikka heiltä, mutta jos vl luulee olevansa sillä tiellä vartijana, niin tavallinen tasavertainen keskustelu ei onnistu. Ainakaan minun kanssani.
Siksi tuo salainenkin lajittelu ja toisen sieluntilan arvionti joko hyväksyväksi tai hylkäävästi on ihmisten välisessä kanssakäymisessä paha este ja vie helposti vallankäyttöön ja itsensä ylentämiseen.
Kenenkään usko ei mene toisten vl:ien virheiden takia. Vaan omien syntien ja ylitsekäymisten takia.