Onko kukaan muu pilannut elämänsä?
itse pilasin sen 2005vuonna juhannuksena.
Olen halunnut kuolla siitä lähtien joka ikinen sekunti. Ei muuta kuin pilattu pala pois vai mitä?
toivottavasti joku tappaa minut jotta pääsisin pois.
itse pilasin sen 2005vuonna juhannuksena.
Olen halunnut kuolla siitä lähtien joka ikinen sekunti. Ei muuta kuin pilattu pala pois vai mitä?
toivottavasti joku tappaa minut jotta pääsisin pois.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitten olen pilannut, kaikki meni, perhe ym. Mutta pelkään kuolemaa et mitä sen jälkeen eli jos ei olekkaan tilaa että ei ole tietoisuutta vaan onkin jotain taivasta ja helvettiä. Siksi en halua kuolla enkä siten mieti mitään itsemurhia. Haluan elää.
eteenpäin.Moni meistä voisi katua tekojaan lopun elämmää,elämä on turhan lyhyt sellaiseen tsemppiä.
Mulla se vaan pilaantui sillä hetkellä kun mä synnyin...
Naurettavaa lukea tuollaista itsesäälissä kieriskelyä. Lopettakaa ja tehkää elämällänne jotakin jos ette ole siihen tyytyväinen! Turha syyttää muita ja lähtökohtiaan, siitä murehtimisesta ei muuten loppua tule. HANKKIKAA ELÄMÄ!
Toivottavasti sinunkin elämäsi sisältö kohenee siinä määrin, ettei sinun tarvitse masentuneiden palstalla käydä antamassa mielipiteitä asioista, joista et selvästikään tiedä mitään.
Eli omia sanojasi käyttäen: Hanki elämä!
nii nimenomaan joo, meni aika kauas metsää toiki sun kommenttis, enkä mee väittään et tää on sen parempi mut jäi pahasti häiritseen se että sanoit "TURHA SYYTTÄÄ MUITA" ??öö,kuka on syyttänyt muita jos sanoo että on pilannut itse oman elämän ja haluu pois..ehkä oon liian vajaa tähän mut miettikää hyvät ihmiset mitä oikeesti kirjotatte tänne täällä on pahastikkin henkisesti sairaita ihmisiä ja te toiset tuutte kertomaan jotain niin turhanpäiväsiä omia kommentteja jotka voivat juuri olla se ratkaise, nii eli vielä kerran miettikää hyvät ihmiset,,,
Ei tässä muuten mitään, mutta nuo fyysiset sairaudet pistää niin masentamaan, etten tiiä tosiaan enää jaksaako. Selkä ja vatsa.. -siis paskana. ja kärsin varmaan lopun elämääni. Kipuja ja liikuntarajoitteita.. ei niitä vielä viime marraskuussa ollut. Kaikki tapahtunut yllättäen. Itsenäisyys viety. Kuin koko elämä ja unelmat, siis mahdollisuus melkeinpä? edes yrittää... (toteuttaa unelmia) Siis mitä se sellane elämä sit on, ei mitään. En ole halvaantunut, ainakaan vielä, mutta pelko koko ajan, murtumia selässä... leikkauksia tiedossa jne. Siis elämä pilattu ja kaduttaa tekemättömät asiat. Kyllä varmaan kohtapuoliin pitää kuolla pois.
Kyllä olen tehnyt sen monta kertaa. En jaksa taistella unelmieni eteen vaan menen mieluummin siitä mistä aita on helvetin matala. Ja aina sekään ei riitä, yleensä pistän aivan kaiken ranttaliksi ja lyön hanskat tiskiin.
Kaikki on mennyttä haaveet tulevaisuudesta, alkaen koulutuksesta jossa luovutin, niin monta kertaa luovutin. Haaveet jostain muusta ja siitä että olisin parempi ihminen, en osannut olla. Olen pilannut maineeni josta ennen pidin niin huolta. Olen tehnyt asioita joita en enää itsekään ymmärrä. Kai olen niin heikko. Ehkei minua edes luotu olemaan sitä mitä aluksi suunnittelin. Aivan niin, suunnittelin sen kaiken itse. Uskon kohtaloon ja minulle on määrätty tämä. Ei sitä ihminen niin helposti muuksi muutu.