Hei kaikki masentuneet. Mietittekö mikä on elämänne tarkoitus? Minä painiskelen nyt tuon kysymyksen kanssa kun tuntuu ettei ole mitään syytä elää. Minuutit,tunnit ja päivät kuluvat hitaasti ilman mitään tarkoitusta. Unettomuus on lisävaivana joten aikaa pohtia ahdistuneena kaikkea mahdollista.
Mietin miksi minut on tänne maan päälle luotu, mistä löytäisin voimia ja tarkoituksen jatkaa eteenpäin?
Mietin miksi minut on tänne maan päälle luotu, mistä löytäisin voimia ja tarkoituksen jatkaa eteenpäin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä oon palloillu täällä jo yli 30 vuotta enkä tiedä vielä mikä tarkoitus elämälläni on.
Voihan tätä samaa miettiä enemmänkin vaikka esim. liikuntakyvytön. :/
Ja..."elämän tarkoitus on murheen karkoitus."
Ja masentuneille murheen karkoitus on työn takana.
ALFA raamattuluennolle tai raamattuopiston lyhytkurssille > siellä pohditaan juuri näitä kysymyksiä.
Olen itse käynyt Ja se kannatti.
......Uudestisyntynyt.....
on itse pohtinut totuuden, elämän, olemassaolon, eri uskontojen, filosofisten näkemysten, ihmiskulttuurin, aivojen toiminnan, psykologian, logiikan ym. merkitystä niiiiin kauan, ja tullut siihen johtopäätökseen, että uskonnot ovat kulttuurin tuotantoa olevia ideologisia rakenteita, ja väitteiltään ja niiden perusteluiltaan erittäin heiveröisiä?
...ei hyväkwsy mitään...eikä ketään ?
Täytyy olla valmis itse MUUTOKSEEN (alkoholistin on muututtava jos meinaa parantua YM.)
Täytyy osata kuunnella omaatuntoaan joka hyväksyy oikeat muutokset.
Eikä elää Pinnallista elämää ja yrittää tehdä niin kuin muut MUKAMAS haluaisivat minun elää.
Puhdas OMATUNTO; hyvä ITSETUNTO kaiken a&o.
Hyväksy ensin itsesi, sen jälkeen osaat kuunnella muitakin ja hyväksyä.
Kokemuksen KOVALLA RINTA ÄÄNELLÄ..
Olen masentunut, ja syitä on monia. Yksi on maailman järjettömyys, ja se, ettei keksi elämälleen merkitystä. En usko uskontoihin ja transsendenttisiin jumaliin, mutta myös bigbang-teoria tuntuu käsittämättömältä. Miten tyhjästä voi syntyä jotain monimutkaista?
Ahdistaa kun ymmärtää sen, ettei ymmärrä oikeastaan mistään mitään. Miten mieli toimii? Miten ajatukset syntyvät? Olenko minä se aktiivinen agentti, joka tuottaa ajtuksia ja haluja? Miksi sitten en tiedä, mitä haluan? Miten jaksaa elää, jos ei tiedä, mitä haluaa? Vai onko kaikki päänsisällöt vain jotakin ajatusten virtaa, jota minä passiivisesti havainnoin? Jos olenkin vain determinoitunut jotenkin niin, etten voi vaikuttaa ajatuksiini ja haluihini?
Missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Ihmiset eivät välitä luonnosta, eläimistä ja toisistaan. Maailmaa tuhotaan kovaa vauhtia, eläimiä kidutetaan, ihmisiä raiskataan ja tapetaan... Todellisuus tuntuu niin musertavan synkältä, ettei sitä pysty käsittelemään. Toisaalta taas miksi millään olisi väliä? Miksi minä ahdistun siitä, että maailma tuhoutuu joskus tuhannen vuoden päästä kun minua ei enää ole? Tai ei maailma varmaankaan tuhoudu, tuskin edes maapallo, mutta ihmiset saattavat hävitä. Jotenkin vain ihmisten, eläinten ja luonnon kokema kärsimys tuntuu niin kauhealta, että siihen järjettömyyteen luhistuu. Kaikki on niin toivotonta, ettei jaksaisi elää.
Noita kun alkaa miettimään niin se ns. järki lähtee..
Pitäs osata unohtaa kaikki mitä ympärillä näkee,olla vaan välittämättä.
Sitäkin jos miettii että mitä haluaa,tai miksi
haluaa jotain,tai miksi yleensä pitäisi haluta
jostain jotain..niin äkkiä huomaa ettei missään
ole mitään järkeä.
Minulla on usein sellainen tunne että "muut" tietää jotain mitä minä en..
Siis ne muut,tavalliset ihmiset jokapäiväisissä toimissaan,tavoitteissaan ja haaveissaan.
Mutta eipä kai niillä ole mitään suurempaa tietoa yhtään mistään.
Luulenpa että taitavat vaan toimia ikäänkuin jotenkin ohjelmoituina tekemään niinkun tekevät.