tai muuta työtä, mitä mahdollisuuksia vakinaisella viranhaltijalla on?
Joudunko aina vaan takaisin samaan paikkaan ja taas sairaslomalle toipumaan? (muutama päivä töissä/muutama kk toipumiseen)
Ikäni puolesta en saisi muualta enää mitään työtä, joten irtisanoutuminen ei ole mikään vaihtoehto.
Joudunko aina vaan takaisin samaan paikkaan ja taas sairaslomalle toipumaan? (muutama päivä töissä/muutama kk toipumiseen)
Ikäni puolesta en saisi muualta enää mitään työtä, joten irtisanoutuminen ei ole mikään vaihtoehto.
Vastaukset 24
Vanhimmat
järjestämään. Itse ei pääse tsekkaamaan rakennusten papereita, jos nyt edes on tutkittu. Pomoista puolet on hiljaa ja puolet vähättelee.
Elämä on ;)
Ammattitautidg:n yhteydessä saatu lääkärinlausunto työkelpoisuudesta kyllä sitoo työnantajan kädet. Eli jos työnantaja ei puhtaita pysty osoittamaan, on työterveyslääkärin kirjoitettava sairauslomaa. Taitaa työnantaja olla ymmärrystä vailla.
oikein kukaan "nykymenetelmillä" osaa määrittää. Mittauksissa ei minunkaan uudesta työtilastani mitään löytynyt, miten mitattiin, en tiedä, mutta kyllä tt-lääkäri totesi, että olen sairastunut siten, että jo aivan pienetkin pitoisuudet sairastuttavat. Ja niitä ei lasketa. Minun kohdallani päästiin ihan yhteistuumin sitten loppuviimein tähän etätyösopimukseen. En siihen vieläkään ole henkisesti sopeutunut, enkä tule nähtävästi sopeutumaankaan, vaikka kuinka ajattelen positiivisia puolia ja homma alkaa pelaakin. Aikani töitä kysellessä, niitä olen saanut jo oman tiiminkin ulkopuolelta joten sikäli OK.
Mutta, jos työni ei sopisi etätyöksi... mitä sitten? En tiedä. Tuskin mitään sairaslomaa...
sijaan jatkuvan sairasloman.. niin varmaan.
Toisaalta olen jo niin sairas, että on tekemistä pärjätä arkielämässä muuten kuin eristäytymällä sisään.
Sairasloma muuttuu taas aikanaan 2/3 palkaksi ja sitten palkattomaksi.. Kelakin oli sitä mieltä, että työkykyinen, kun kerran vakuutuskaan ei enää maksa..
Mieluiten olisin töissä, jos kerran työkykyä on.
Olen kysellyt niitä tiloja, en saa suoria vastauksia. Vain arvellaan, että oireilisin kaikissa.
oireilisit? Eivät kaikki rakennukset ole vaurioituneet. Minua on siirrelty monet kerrat (ilman ammattitautia) ja nykyinen työhuoneeni on vaurioituneen talon puhtaammassa osassa, siellä pärjään tarpeeksi hyvin. Täällä kirjoitti joku toinenkin, joka kertoi olevansa siirrettynä jo viidennessä paikassa muistaakseni.
Tätä ei vaan millään jaksa käsittää. Jos työterveyshuolto toimisi kuten kuuluu, niin sairastelijoille alettaisiin etsiä uusia tiloja jo ennen kuin mitään peruuttamatonta pääsee terveydelle tapahtumaan. Nyt näyttää siltä että edes ammattitaudin saaneet eivät pääse puhtaisiin tiloihin.
Minusta sinulla kuuluisi itse olla oikeus selvittää, soveltuuko joku työhuone sinulle vai ei. Eihän sitä muuten voi mitenkään tietää kuin kokeilemalla.
huoneeseen, ja tämä tuntuisi nyt vihdoin ja viimein sopivan. Tai ainakin olen käynyt muutaman kerran testaamassa, eikä oireita ole tullut (reagoin nykyisin välittömästi hometiloissa). Sairaslomaa on vielä viikko, sitten pitäisi taas palata töihin.
Kamala rumba kyllä tuonkin huoneen saamisessa oli. Olin jo irtisanoutumassa, mutta järjestyihän se lopulta. Taisivat nähdä, että olen epätoivoinen (ja jos olisin joutunut irtisanoutumaan, niin en olisi ihan helpolla työnantajaa päästänyt).
Sanoin suoraan, että vasta kun olen itse käynyt testaamassa tilat tiedän pystynkö olemaan niissä: mittaustuloksiin en enää luota. Jotenkin on ihan hullua menoa se, että työntekijöiden terveys vaarannetaan. Vaikea tässä on mitään hyviä neuvoja antaa aloittajalle, kun itse on ollut samassa tilanteessa ja hilkulla oli, etten irtisanoutunut, mutta jos millään jaksat olla tiukkana ja yrittää edelleen vaan vaatia puhtaita työtiloja (tiedän, välillä se on kuin päätä seinään hakkaisi), niin kovasti kannustaisin siihen...
yhteensä 9 eri huoneessa/4 rakennuksessa, joista osa evakkohuoneita jotka myös homeisia. Nyt kymmenes huone/5 rakennus menossa joka paras
työhuoneistani. Harmi vain ettei enää terveyteni
ole niin hyvä kuin se oli ennen "homerallia."
kun teillä on noin paljon mahdollisuuksia kuitenkin työskennellä eri tiloissa? Oma tilanteeni kun on sellainen, että koko talo on kosteusvaurioitunut eli ihan sama missä osassa sitä olen ja töitä ei muualla ole. Umpikujalta vaikuttaa siis.
viestistäni, että aloin töissä lopulta tyynen rauhallisesti vältellä homeista työhuonettani. Toisin sanoen istuin työpaikan ravintolassa paperinipun kanssa ja pahoittelin esimiehelle, että eihän täällä tietenkään pysty ilman tietokonetta töitä niin hyvin tekemään, mutta teen minkä voin. Ja että onpa tosiaan harmi, kun työt eivät etene niin hyvin, mutta sitten ne tietenkin etenisivät vielä huonommin, jos taas menisin tuonne huoneeseen sairastuttamaan itseni ja joutuisin sairaslomalle.
Taisi tepsiä, kun aluksi oli muka niin mahdotonta päästä tähän uusimpaan huoneeseen - ja yhtäkkiä se järjestyikin tuosta vaan.
Harmittaa vaan, etten alkanut tarpeeksi ajoissa harjoittaa tuollaista lempeää sitkeyttä, niin sanoakseni... Terveys on kärsinyt. Nyt tosin olo onneksi kohentunut. Homeherkkyys lienee kuitenkin loppuiän riesa.
poikkeuksellista, että työpaikassa on useita rakennuksia/rakennus on niin iso, että sieltä löytyisi hirveä määrä huoneita.
No sattumalta olen sellaisessa työpaikassa, iso lafka. :) Ja tosiaan, vasta viidennessä huoneessa minullakin tärppäsi eli on sielläkin hometta monessa paikassa.
Minunkin tilanteeni tuntui jossakin vaiheessa umpikujalta: minäkään en olisi töitä muualta saanut. Free lance -työntekijäksi ryhtyminen oli vaihtoehtona.
Jos etätöiden tekeminen millään onnistuisi, kannattaa ainakin yrittää tiedustella mahdollisuutta.
suunnittelin itse aikoinani ihan samaa, yhteen aikaan työskentelinkin mm. lähiseudun kahviloissa osan työpäivää, tosin pian sitä tekivät kaikki muutkin kun lopulta kukaan ei pystynyt olemaan hometalossa. Ylimmältä johdolta vain oli tullut käsky että rakennuksessa piti jatkaa työskentelyä homeremontin aikanakin, joka tehtiin tietysti ilman mitään osastointia tai suojauksia.
Joo, terveys on tosiaan hieman kärsinyt. Oireilu kestää niin kauhean kauan ja on alkuun epämääräistä, jatkuvaa flunssaa ja tulehdusta, ettei itsekään tajua kyseessä olevan muuta kuin infektioherkkyys. Ja samassa kun itse tajuaa, on jo liian myöhäistä.
onnistu tällä alalla. Ja kun ulkonakin tulee tietyillä keleillä vaikeuksia, niin helppoa ei ole.
muuta, kuin että kauhean paljon osanottoa...
Tiedän miltä tuntuu, kun on seinä vastassa joka puolella.
Nyt asiani näyttäisivät järjestyvän (tosin en vielä uskalla olla kauhean optimistinen), ja kauhean vaikealta tuntuu antaa neuvoja muille tällä palstalla... Voin toki kertoa omista kokemuksista ja että aina kannattaa yrittää olla sitkeä - mutta kyllä tekee pahaa lukea, miten huonosti ihmisiä kohdellaan työpaikoilla ja millaista asiantuntemattomuutta Suomessa on.
tekniikka... :D
Itse huomasin, että parhaat tulokset sai kun jaksoi itse pysyä asiallisena ja kohteliaana - vaikka se välillä oli vaikeaa, kun itku kurkussa yritti puhua esimiehen, kiinteistöhoidosta vastaavien, työsuojeluihmisten ja työterveyshuollon kanssa.
Näin jälkeenpäin olen tyytyväinen siitä, että jaksoin pysyä asiallisena. Loppuvaiheessa sain jostain sitä itsetuntoakin, joten pystyin lempeästi kieltäytymään työskentelystä huoneessani. Osaksi kyllä oli tämän palstan ansiota - näitä viestejä lukiessa nousi kauhea raivo, kun työntekijöitä kohdellaan niiin väärin: tajusin, että periaatteessa minulla pitäisi olla oikeus puolellani ja siitä riitti sitten itsetuntoa toteuttaa tämä pikku suunnitelma.
Mutta ei se tietenkään kaikilla toimi. Turha on vaikka homepäiväkodin työntekijän parkkeerata koko päiväksi pihalle/läheiseen kahvilaan ja sanoa, että lähettäkääpäs tänne muutama lapsi hoidettavakseni... On se niin väärin.
jolla eri puolella kaupunkia erilaisia toimitiloja joissa voin aina kokeilla
ja yleensä en kestänyt.
vaikka saisikin niin terveys ei palaa, se on koettu.
Epäreilua, epävarmaa, ei kuitenkaan epätoivoista - ainakaan vielä.
Aloin jo useita vuosia sitten epäillä työpaikkani ilmanlaatua koska aloin sairastella usein erilaisia tulehdustauteja.. silmä,kurkku ja poskiontelot vaivasivat alati, mutta nostin töissä "kissan" pöydälle kun aloin saada astman kaltaisia hengenahdistuksia. Asiaa olikin jo puitu ennen työsuhteeni alkamista ja lähes kaikki silloiset asianomaiset irtisanottu vaikka kosteusvauriot näkyi ruskeina läikkinä katossa, kupruilevia seiniä, tunkkainen haju ja asia oli muidenkin tiedossa siitä vaan ei ääneen puhuttu. Otimpa sitten sen aiheekseni luottamusmiehen ja työsuojevaltuutetun tuki takanani... paskaa tuli käteen ja oireet leimattiin psykologisiksi ja asenteeni työtä vieroksuvaksi. Työterveyslääkäri tutki ja sanoi että oli mikä oli niin kyllä tämä selvitetään ja kertoi tulevansa vielä tarkastuskäynnille, mutta 1 soitto työnantajalle ja ääni muuttui.."jätetäänkin nämä tutkimukset nyt tähän", mutta antoi kuitenkin puolenvuoden reseptin nenäsuihketta. Sain siirron muihin tehtäviin toisiin tiloihin ja oireet ovat lähes poissa, kevät ja syksy ovat vielä sellaisia oireita voi tulla ja yhdistän ne edelleen työpaikalle sekä käyn 2 kertaa vuodessa tarkastuksissa tämän mystisen/psykologisen tilani vuoksi koska epäilyjäni ei edes tutkita jos ei ensin oteta selvää onko se aiheellista.
varsinkin isommat koittaa pakoilla vastuuta terveysasioissa, mutta onko sekään nyt säästöä jos porukkaa on useampikin sairauslomalla mahd. home-oireiden vuoksi... varoituskilpi seinään "ÄLÄ HENGITÄ ITIÖITÄ" niin sillähän se vastuu varmaan poistuu toimiihan se monessa muussakin asiassa.
Ihmeellisessä symbioosissa työterveyslääkäri ja työnantaja elävät, kun pystyvät keskustelemaan sairastuneen ongelmista sujuvasti keskenään. Toivottavasti edes toinen tietää rikkovansa lakia. Juuri em. toiminta eli kun työnantaja ottaa yhteyttä työterveyslääkäriin ja sen jälkeen lääkäri ei voi enää edes tutkia sairastunutta on mädättänyt koko työterveyslääkärisysteemin. Koko työterveyssysteemi pitäisi romuttaa, jos se tuottaa vain hallaa sairastuneelle, kun tt-lääkäri ja työnantaja sopivat, miten sairasta hoidetaan.
Jos työntekijällä epäillään olevan joku työstä aiheutuva tai pahentuva sairaus, niin tottakai työterveyshuolto ja työnantaja selvittelevät asiaa yhdessä. Se on jopa heidän lakisääteinen velvollisuutensa. Miten ihmeessä kuvittelet heidän muuten pystyvän tekemään sen hyväksi mitään? Pientä rajaa vainoharhaisuudellakin!
SE on.
käydessäni löysin kirjan "Toivosta ja epätoivosta".
Molemmat läsnä. Toivon pääseväni töihin, jotenkin luulen silti toisin.
tt-lääkäriltä, voinko yrittää töitä remontoidussa työhuoneessa ellen mene kokouksiin enkä edes käymään siellä sisäilmaongelmaisella puolella.
Kuulemma pitää kysyä pomolta, saanko olla poissa kokouksista. Jos pystyn oman työni tekemään menemättä sinne, luulisi olevan ihan sama pomolle.
No pomo ei vastannut sähköpostiin - vielä. Oli vastaus kumpi tahansa, haluan sen kirjallisena.
kokeilen miten pärjään mikrobijäämien kanssa. Pomo ei ymmärrä vieläkään, ettei ammattitautiin sairastuneella ole kyse herkistymisestä ja oireilusta, vaan sairaudessa tulee pahenemisvaihe aina kun niihin kuivuneisiinkin mikrobijäämiin törmää.
Samalla työpaikalla monet herkistyvät yhä ja oireilevat. Sairastuneen on tyhmää sinnitellä pomon mieliksi. Tilanteen vakavuuden huomaa liian myöhään.