Tällä palstalla joku henkilö tuntuu viljelevän tuota "Hyväksy itsesi"-neuvoa. Joo, onhan se ihanne, että itsensä hyväksyisi, mutta jos on saanut läpi elämänsä turpiinsa, niin miten siinä edes pääsee hyväksymään itseään?
Ja kaupan päälle masennus ja persoonallisuushäiriö, ainakin mulla. Itsensä hyväksyminen on todella työn takana!
Niin, vastatkaa tähän kinkkiseen kysymykseen: Miten hyväksyn itseni kun olen läpi elämäni saanut osakseni kaikkea muuta kuin hyväksyntää ja rakkautta?
Noh, onhan sitä joiltakin hyväksyntää saanut, mutta herkästi ihminen enemmän kantaa kipua sielussaan niistä kolhuista. Niistä on vaikeampi selvitä.
Ja kaupan päälle masennus ja persoonallisuushäiriö, ainakin mulla. Itsensä hyväksyminen on todella työn takana!
Niin, vastatkaa tähän kinkkiseen kysymykseen: Miten hyväksyn itseni kun olen läpi elämäni saanut osakseni kaikkea muuta kuin hyväksyntää ja rakkautta?
Noh, onhan sitä joiltakin hyväksyntää saanut, mutta herkästi ihminen enemmän kantaa kipua sielussaan niistä kolhuista. Niistä on vaikeampi selvitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos olet syntynyt väärään perheeseen. Sinut on nujerrettu pienestä pitäen, on vaikea nähdä omaa ainutlaatuisuuttaan. Vaikka kuka todistaisi ja sanoisi sen sinulle, kokemukset ovat niin syvällä sisimmässä. Rakkaus on suurin voimista ja se kantaa pitkälle. En osaa sanoa muuta kuin hakeudu ihmisten seuraan, ketkä tuottavat sulle hyvää mieltä ja kannustavat! Jostain pitäisi saada se sisu ja rakentaa itsestä voimakas ja hyväksyä itsensä. Jos ei muuten onnistu, niin terapia auttaa varmasti?! Tsemppiä sinulle ainutlaatuinen ihminen!
...paljoakaan, enkä varsinkaan niitä kirjoituksia joihin viittasit, joten pyydän anteeksi jos tulee toistoa tai muuta pöllöä.
Itse ajattelisin tätä asiaa lähinnä itsetuntemuksen kautta. Että pystyisi tunnistamaan ja tunnustamaan ne omat heikkoudet ja vahvuudet ja lähteä suunnittelemaan elämäänsä realistisesti näiden faktojen pohjalta. Ei rynnätä suorittamaan sitä normielämää mihin jokaisen tulisi muka pystyä. Alkaen siitä esimerkiksi että jokaisen pitäisi olla joku ääriekstrovertti ja ujouskin on sairaus.
Kun osaa mitoittaa tavoitteensa itselleen oikein, saa onnistumisen kokemuksia. On helpompi hyväksyä itsensä kun ei koe jatkuvasti olevansa epäonnistuja. Ei myöskään koe toisten hyväksymistä niin tärkeänä kun saa vähän pohjaa sille itsensä hyväksymiselle. Sanojiahan kyllä riittää AINA. Se ei tule muuttumaan vaikka tekisit mitä. Siksi tavoitteesi tulisikin lähteä sinusta itsestäsi eikä muiden sanoista.
Jokainen on erilainen ja ne vahvuutesi voivat olla sitten jotain muuta kuin joillain toisilla, mutta vahvuuksia on. Aivan varmasti.
Myös heikkoutesi ovat toisia kuin monella muulla. Jos olet masentunut, sinulla on persoonallisuushäiriö, koet saaneesi kokoajan vain turpaasi, niin ei kai kukaan voi olettaa että tuosta noin vain yhtäkkiä ponkaisisit elämäsi kaikilla osa-alueilla suoraan huipulle? Ethän itse oleta?
Itseä ja elämäänsä voi, pitää ja on tarkoitus kyllä muuttaa paremmaksi. Hyväksyminen ei tarkoita sitä että kaiken saa laittaa läskiksi. Se tarkoittaa sitä, että ellet ihan täysin ymmärrä omaa tilannettasi myös heikkouksiesi osalta, niin et pysty näitä heikkouksiasi myöskään mitenkään parantamaankaan. Niissä huonoissa puolissa ei ole tarkoitus velloa, mutta ei ne siitä häviäkään ellei tunnusta niiden olemassaoloa, asiaa suurentelematta tai pienentelemättä.
Ja sitten on toki vielä ne piirteet joita ei edes voi muuttaa.
Tämä kaikki on lisäksi vielä elämänmittainen matka. Joskus menee paremmin, joskus taas alkaa mennä huonommin. Kun yksistä vaikeuksista selviää, tulee toisia. Ja toisaalta voittojen jälkeen tulee uusia voittoja. Jokaisesta haasteesta selviää kunnialla sitä paremmin mitä paremmin itsensä tuntee. Lähtökohtiakin on tarkastettava yhä uudelleen ja uudelleen että se itsetuntemus myös säilyy elämänmittaisena.
Lopuksi vanha kunnon tyyneysrukous, jossa oikeastaan sanotaan kaikki:
Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeus muuttaa ne jotka voin,
Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.
Jossain vaiheessa elämää kannattaisi yrittää unohtaa menneet ja aloittaa elämä tästä päivästä ja lakata säälimästä itseään, jos koko elämänsä tuntee katkeruutta lapsuudesta ja säälii itseään, ei ole mahdollisuutta antaa itsellensä mahdollisuutta löytää joskun pienikin postitiivisyyden häivähdys.