Onko ketään vaivannut myöhäinen seksin aloittamisikä vielä senkin jälkeen kun poikuus tai neitsyys on jo menetetty.
Olisitteko näin jälkikäteen halunneet siirtää omaa aloitusikäänne nuoremmaksi?
Olisitteko näin jälkikäteen halunneet siirtää omaa aloitusikäänne nuoremmaksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä menetin poikuuteni 26v ja eikä kaduta tippaakaan se, että olin noin vanha. Se vain kaduttaa, että tyttö ei ollutkaan se "oikea". Eli olisi pitänyt vieläkin säästää, mutta minkäs teet.
Kyllä se on vaivannut. Psyykkinen rasitus helpotti, mutta kokemus oli erittäin... ikävä. Lisäksi tuon jälkeen ei ole edes juuri tehnyt mieli ja siten ahdistus on saanut uusia muotoja. Pahinta on tajuta olevansa ns. "peräkammarin poika". En osaa sanoa, että onko edes seksielämä alkanut, kun on kyse yhdestä yksittäisestä tapauksesta. Tapahtumaikä oli 23, ja nyt on pari vuotta kulunut.
Elämä ei ole ehkä ohi, mutta se on menetetty.
Olen 21 ja poikuus tallella. On aika paha luuserifiilis. Ei auta vaikka eka kerta olisi ensi viikolla, olen epäonnistunut pahasti tähänastisessa elämässäni.
Itse olen jo 27 vuotta ja poikuus tallella. Syynä tähän on ollut epäsosiaalinen luonne ja ns. "hikipinkous" koulussa ja opiskelussa. Aina on seksiasioiden kohdalla ollut vaan ajatus, että kyllä aika hoitaa.
Nyt jo kuitenkin tajuaa miten vaikeaa nollilta aloittaminen tässä iässä olisi, ja niinpä seksiä ei oikeastaan henkisesti kauheasti enää edes halua. Fyysisen halun huippukin lienee jo ohitettu enkä kovin usein enää masturboikaan.
Minään luuserina en kuitenkaan itseäni pidä enkä koe epäonnistuneeni elämässäni. On kuitenkin korkeakoulututkinto ja hyväpalkkainen vakinainen työ, joka monilta ikäisiltäni puuttuu. En sitten tiedä kun ikää on 50, miltä se sitten tuntuu kun ei ole koskaan harrastanut seksiä?
Myös vielä neitsyt vaikka ikää jo 28 vuotta. Olen keskustellut tästä asiasta hyvien ystävien kanssa ja heidän mielestä se on ihan ok. Kaverin tuleva vaimo sanoi vuosi sitten että jos nainen ei hyväksy neitsyyttäni ei hän ole minun arvoinen ja että neitsyys on lahja.
Mutta sulle 27 vuotias neitsyt joka olet selvästikkin hyvä palkkaisessa työssä ja elämä kaikin puolin hyvällä mallilla tuota pientä mutta kuitenkin niin ärsyttävän tärkeältä tuntuvaa asiaa lukuunottamatta vosin sanoa saman kuin tuo hyvä ystävä minulle, että nainen ei TODELLAKAAN ole arvoisesi jos ei hyväksy neitsyyttäsi.
Mutta pitää myös yrittää ja olla itse aktiivinen myös naisasioissa eikä pelkästään työasioissa. Itse ainakin olen tullut siihen tulokseen että kyllä miehen on useimmiten tehtävä aloite muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ei se pelaa joka pelkää.
Sama tunne, myös 21 vee ja poikuus tallella... Joskus harmittaa niin vietävästi...
Pääsin poikuudestani eroon vasta 22-vuotiaana. Jos olisin saanut jo joskus teinipoikana, olisi suhtautumiseni tyttöihin sen jälkeen ollut paljon kypsempää ja rennompaa, eikä niitä olisi tarvinnut pelätä niin suunnattoman paljon. Kevyt flirttailu ja ihmissuhteiden luominenkin olisi ollut minulle helpompaa. Lisäksi olisi ollut paljon parempi, että olisin säästänyt naisten kanssa treffeillä yli kaksikymppisenä tekemäni lukuisat typeryydet sinne nulikkaikään, jolloin ne olisivat ikään kuin kuuluneet asiaan.
Ja senkin ikäisenä on ehtinyt hyvin. Vaimoni oli
odottanut myös koko ikänsä. Mutta nyt me naatiskellaan oejeen kunnola...
No ei todellakaan. Vanhempana kokee jotain mitä nuorempana ei osaa edes aavistaa, lapsellisesta kiihkosta huolimatta.
Ei vaivaa. Harrastin seksiä ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, noin vuosi takaperin. Olin vasta tuolloin (tai oikeastaan olimme tunteneet jo melko kauan, kesti vain hieman että asiat etenivät tähän pisteeseen - ehkä juuri arasteluni takia, vaikka asiasta ei koskaan ollut puhetta)tavannut ihmisen, jonka kanssa halusin sen tehdä. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Jos olisin nuorempana tavannut jonkun, joka olisi ollut minulle yhtä tärkeä, olisin todennäköisesti menettänyt neitsyytenikin aikaisemmin. Nyt on menossa luova (?) kokeiluvaihe, jolloin sitä leikkii ja kokeilee kaikkea uutta ja kivaa ja itsetuntoa ja rohkeuttakin on jo toteuttaa itseään, puhumattakaan vahvasta tunnesiteestä joka saa haluamaan miellyttää toista kaikin tavoin. Jos olisin aloittanut seksin jo teininä, olisi se todennäköisesti ollut yhtä kohellusta. Nyt kumppanikin oli jo miehen ikään ehtinyt ja tarpeeksi kokenut. Kaksi neitsyttä yhdessä ekaa kertaansa viettämässä - ajatuskin puistattaa :).
Ei puistattanut tosiaankaan=)
Eikä todellakaan puistattanut! Eka kertamme se oli molemmille hääyönä. Ja nautinto oli molemminpuolin aivan mahtava, kun vällyjen välissä oli kaksi valistunutta aikuista.
Se, että molemmat tai toinen on neitsyt, ei automaattisesti tarkoita, että eka kerta olisi sähellystä. Kannattaa ottaa asioista ronskisti selvää, niin tietää kuinka itsellä toimii ja varsinkin kuinka omalla rakkaalla toimii.
Pakko kyllä myöntää, että asiat ovat ihan tosi paljon helpompia, kun tietää, että tuo on se mun Oikea, tuon kanssa vietän koko lopun ikäni. Tässä täydellisessä instituutiossa nimeltä avIoliitto, on muuten sekin hyvä puoli, että ei oo tarvinnu sen jälkeen puutteessa elää! Seksin määrässä (sekä laadullisesti että määrällisesti) on kyllä jo ajettu ajat sitten ohi niistä kavereista, jotka aloittivat teininä tai parikymppin pinnassa sähläämisen sekalaisten kissojen kanssa. Sillon oli varmaan kivaa, mutta varsinkin sinkkuuden rajamaille jämähtäneillä hymy hyytyy kun ei saakkaan kuin tuurillakin kerran kuussa tai parissa. Sitten on niitä, joilla on avoliittoja ollut aina vuoden pari kerrallaan. Askel on oikean suuntainen, mutta jos homma ei toimi ja ero tulee, ne on sitten näiden kokeilujen välissä aivan paskana, kun taas panettaa, eivätkä fiksut miehet vonkaa yhden yön pillua rafloissa. Ei sitten oo muuta kun oma hanska, johon paineita purkaa.
No, takaisin siihen aloitusikään. Mielummin seksittä nuorena ja sitten kun sen Oikean on löytänyt, niin sitten Elämä saa tihkuta sitä. Perustelu: Mielummin elän suurimman osan elämäni seksuaalisesti aktiivisesta ajasta tietoisena, että varmasti saan kun siltä tuntuu. Puutteessa on sitä paitsi helpompaa olla teininä, kun on muutakin tekemistä.
Kukin rakastuu aikanaan, siis Todella Rakastuu. Jaksakaa vaan odottaa ja katsokaakin tarkkaan, millaiseen ihmiseen rakastutte! Ja siitä meidän molempien ekasta kerrasta: Seisoo, kun vain muistelenkin sitä koko pitkää iltaa. Ja yötä. Ja aamua...
Ai että, kulta!!! Kuin ois töitten jälkeen...?
Joo ja ei. Järjen mukaan ei :) Menetin neitsyyteni nykyselle poikaystävälläni, tulevalle avomiehelleni, lapseni tulevalle isälle. Ja "menetyshetkellä" olin 18-v.
Kiukuttaa sinäänsä kyllä se, että miehiä on mulla ollu paljon ennen nykystäkin, mut seksi ei kauheasti sillon kiinnostanu, jostakin syystä.. Exän kanssa ois kiinnostanutkin, mutta se ei koskaan oikeen ymmärtäny mun vihjeitä, eikä käsipeliä pidemmälle edetty.. Vähän oisin tota tuntumapohjaa halunnu enemmän, vaikka en jakorasiaks koskaan ois ryhtyny. Ois se kiva tietää, millasta se seksi on muiden miesten kanssa, kun rakastani en menis pettämään.. Mikäs tässä nyt sitten..?
Vaikea sanoa, kun on edelleen kokematon. Ei myöskään ole näköpiirissä että tilanne muuttuisi. Johtuu varmaan siitä, että mulla oli koko teini-iän surkea itsetunto ja se edelleen haittaa aikalailla. En ole koskaan yrittänyt edes flirttailla tmv. naisen kanssa, en suudellut tai edes koskenut naiseen. En tiedä voiko tilanne koskaan muuttua, koska en usko että yksikään nainen tekee sitä aloitetta.