Hesarissa oli juttu USA:n uudesta "sähkötykistä" ja siinä yhteydessä kerrottiin saksalaisten jättitykistä, jolla I maailmansodassa pommitettiin Pariisia. Siitä kuulemma sittemmin luovuttiin ongelmien vuoksi.
Eikö noita jättitykkejä ole kokeiltu senkin jälkeen, ydin- ja biologisen sodakäynnin kranaattien ampumiseen ?
Eikö noita jättitykkejä ole kokeiltu senkin jälkeen, ydin- ja biologisen sodakäynnin kranaattien ampumiseen ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Karlia (se tykki) käytetty myös Stalingradissa. Tai ainakin jossain itärintamalla jälkimmäisessä maailmansodassa. Vai oliko länsirintamalla. Pätkii. Varmuudella sitä käytettiin jossain.
Onhan niitä kokeiltu. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaliiberit pienentyivät, koska liian järeä tykistö vaikeutti hyökkäävän jalkaväen etenemistä.
Pariisin tykin ammuksen kantomatka kesti niin kauan että piti coriolis-voimakin tulenjohdon ottaa huomioon, eli maapallo ehtii pyöriä alta pois vähän ennen kuin ammus on kohtessa.
Edellisessä maailmansodassa oli tulitettu Pariisia 130 kilometrin etäisyydeltä pitkäputkisella 210 mm "Kaiser Wilhelm"-tykillä, tosin vain yhdellä nopeasti loppuun kuluvalla putkella, jonka uusiminen keskeytti ammunnat viikkokausiksi. Harvahkokin tulitus sai aikaan hysteerisen paniikin. Liki piti, ettei Pariisia evakuoitu siviiliväestöstä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paris-Geschütz
http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Paris_gun
Todellinen kantamakuningas lienee ollut saksalaisten 310mm K5 Glatt tykki. Se oli sileäputkinen versio tavanomaisesta 280mm K5 kanuunasta ja koko toiminnan sydän oli alikaliberinen evillä vakautettu nuoliammus, jolla lähtönopeudet olivatkin sitten 1300-1500 m/s ja kantamaa lienee parhaille laukauksille kertynyt 150-160 kilometria. Tällaisella tykillä räiskittiin viimeisinä aikoina vuonna 1945 länsiliittoutuneiden läheneviä joukkoja. Kokeellinen nuoliammus oli olemassa muistaakseni myös 800mm tykkiä varten.
http://www.waffenhq.de/panzer/ww2_d_k5-31cm_03.JPG
Tuossa kuvassa olevan tykin pitäisi olla tällainen 310mm Glatt.
Toinen erittäin pitkään kantomatkaan yltänyt saksalainen rautatietykki oli 211mm K12 (E).
Sen ampuma 107 kg painoinen kranaatti lensi huimat 150 km. Lähtönopeus oli 1500 m/s luokkaa.
Tämä tykkimalli tuli käyttöön jo 1939, mutta sen käytöstä en ole löytänyt mitään tietoa.
Olen nähnyt tälle tykille usein kantamaksi 115 km.
210mm K12 näyttäisi olevan sukua tälle kovin kuuluisalle Pariisin Kanuunalle. Onkin siis hyvä syy olettaa piipun kulumisen olleen jälleen kerran hitonmoinen. K5 Glatt-tykissä tämä ei ollut ongelmana, mutta 120mm nuolipaukku ei ollut sitten lastinsa puolesta kuitenkaan samaa lajia.
Ison Suuren aikaisia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Schwerer_Gustav
Saksalaisilla isoimpia oli tietenkin 800mm rautatietykki Dora/Gustav. Tuossa voi lukea tietenkin siitä ylähäällä. Ainakin Sevastopolin linnake sai 1942 sellaista koulutusta, ettei ole ennen nähty. Sevastopolin konserttiin osallistui kaikkia hurjia kalibereita kuten: 240, 420, 600 ja tietenkin 800 millisiä.
Yhdysvaltiossa oli tosin vielä "parempi" kaliberinen kranaatinheitin nimeltään 914mm Little David. Ei koskaan lähtenyt merien taakse sotimaan, mutta sillä testattiin panssarinläpäisypommeja. Mörssäri on APG:llä vieläkin:
http://www.pbase.com/ralf/image/31440802
http://www.globalsecurity.org/military/systems/ground/images/little-david-1.jpg
Yhdysvalloissa alkoi ydintykin ideointi jo vuonna 1944 ja siitä päädyttiin sitten 280mm Atomic Annieen. Pitemmittä selityksittä:
http://www.globalsecurity.org/military/systems/ground/m65.htm
http://www.youtube.com/watch?v=IfK1xjXxaR0
Tarkoittanet Pariisin kanuunaa?
Sen kaliiberi oli 210 mm, lähtönopeus 2000 m/s ja äärikantama luokkaa 114 km.
(muistinvarainen lainaus varusmiesajalta 1981. Kirjasen nimi oli silloin ja on kai nykyäänkin Yleinen aseoppi, 1970)
Kaliiberiltaan suurin taistelukäytössä ollut tykki
lienee saksalainen Dora. Jonka 80 cm kranaateilla pehmitettiin Sevastopolin linnoitusta.
Dora tuubilta:
http://www.youtube.com/watch?v=BxuW8gG8Hfg
http://video.google.com/videoplay?docid=1209533366135570549
Setä-Samulin piikkiin on kai laitettava kaliiberiltaan suurin tykki kautta aikain. Holessa on läpimittaa vain yksi metri.
http://www.globalsecurity.org/military/systems/ground/little-david.htm
Pariisin tykin kantamaksi on ilmoitettu myös 132 km ja lähtönopeudeksi 1550 m/s. Kranaatin paino oli 120 kg.
Tykin putki kului melkoisesti ammuttaessa, joten kranaatin johtorengas piti olla jokaisella laukauksella edellistä suurempi.
Tykkiin valmistettavat kranaatit ammuttiin sitten numerojärjestyksessä.
Sitä tarkoitin. Saatoin sekoittaa sen Karl:in tuohon Doraan ja Stalingradin Sevastopoliin. Luulisin.
Unohdin totaalisesti mainita US:n kehittämät ydinsingot. Siinäpä olisikin ideaa pst-aseeksi!
http://en.wikipedia.org/wiki/Davy_Crockett_(nuclear_device)
Heittimiä oli kahta eri kokoa (120mm ja 155mm) ja niillä paiskottiin mukavan kokoisia ylikaliberisia ydinkranaatteja modelia M388.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:DavyCrockettBomb.jpg
Tuo laukaisin muistuttaa melkolailla muutamia Valloissa toisen maailmansodan lopulla kehitettyjä kokeellisia rekyylittömiä. Vertaa tuohon aiemmin näytettyyn rekyylittömään kranaatinheittimeen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000032426857
Tästä Davy Crockettista löytyy sellaista tarinaa, että suurimman ydinkranaatin tuhoalue olisi singon kantomatkaa suurempi. Joten aseella ampuminen olisi itsemurhatouhua.
Tässä aseessa käytetyt ydinkranaatit vaikuttivat joka tapauksessa enemmän voimakkaalla säteilyllä, kuin paine- ja lämpövaikutuksella.
"...että suurimman ydinkranaatin tuhoalue olisi singon kantomatkaa suurempi."
Minä taas olen käsittänyt noiden tarinoiden olevan lähinnä urbaanilegendaa...
Pelkkä lähiosuma tällä varmasti riittäisi hillitsemään intoa hyökkääviltä tankkien miehistöiltä ja riittävän lähellä tuhoamaan tai vaurioittamaan pahasti.
Tarinat ovat syntyneet ilmeisesti siitä, että minimiampumaetäisyys oli vain 330 m.
Siihen yhdistettynä tieto lähes välittömästi tappavan säteilyannoksen etäisyydestä 150m ja hitaammin kuolettava säteilyannos tulee 400 m etäisyydellä räjähdyspaikasta. Ampuja olisi siis voinut kuolla säteilyyn.
Hyökkääviin panssarivaunuihin olisi sitten riittänyt ampuminen vähän sinnepäin.
Sinkoja valmistettiin yllättävän paljon 2100 kpl.
"...hitaammin kuolettava säteilyannos tulee 400 m etäisyydellä räjähdyspaikasta. Ampuja olisi siis voinut kuolla säteilyyn."
Siinä tapauksessa, että rajähdys tapahtuisi liian lähellä miehistöllä olisi siis aikaa pakata "kamppeensa" kuljetusajoneuvoon(Jeeppi tai M113) ja poistua paikalta ennen kuin ruskistuvat. Tarvittaessa vaikka hylätä ja räjäyttää ase. Pahempi juttu olisikin jos pojat joutuisivat kanniskelemaan tuota putkea jalkaisin :)
"Hyökkääviin panssarivaunuihin olisi sitten riittänyt ampuminen vähän sinnepäin."
Varmasti. Voisi todella puhua Area Denial-aseesta!
Säteilyannos 500 rem tulee 400m etäisyydelle jo räjähdyshetkellä. Tuloksena n 50% kuolleisuus.
Tarkoitin hitaammalla kuolettavuudella sitä, että säteilyä saanut kuolee vasta päivien tai viikkojen päästä. Ilmeisesti miehistö jaksaisi pakata kamppeensa ja vaihtaa paikkaa. Vasta tuntien päästä alkaisi säteilysairauden oireet.
Välittömästi sotilaan taistelukyvyttömäksi saava säteilyannos 5000 rem tulisi 200 m etäisyydellä. Sillä etäisyydellä tankin sisälläkin saisi 4600 rem.
Aivan! Minun moka kun turvauduin vain muistiini. Tosin säteilyannokseksi mainitaan muutamissa lähteissä jopa 600 rem/ 400m. Se tietäisi kaiketi jo yli 60% kuolleisuutta!
No, kuitenkin molempien aseiden kantama sallii pitemmät laukaukset, joten tappavilta säteilymääriltä pitäisi pystyä välttymään. M28:n kantomatka on vain kaksi kilometria, vaan kyllä kokeneen miehistön uskoisi pystyvän käyttämään asettaan, niin ettei jää liian lyhyeksi. M29:n takana minä mielummin olisin jos pakotettaisiin.
"Sillä etäisyydellä tankin sisälläkin saisi 4600 rem."
Varsinkin kun otetaan huomioon tuon ajan, 1950-60 luvun, NBC-suojaus, niin tuskin voidaan olettaa isoja.
Jos kuolleisuus on vain 60% niin millä loput 40% saadaan hengiltä?
"Jos kuolleisuus on vain 60% niin millä loput 40% saadaan hengiltä?"
Pitää heittää toinen pommi sitten niskaan. Niin, jos ketään kiinnostaa mistä nuo aiemmat luvut on saatu niin kääntäkää katseenne tänne:
http://www.guntruck.com/DavyCrockett.html
Kyseessä os siis brittien oma "Pariisin Tykki" ja tämä menee muistista, joten pysykää tarkkana...
Brititkin halusivat vuonna 1942 oman supertykin ja niinpä sellainen päätettiin tehdä. Aseen perustana oli vanha 13.5-tuuman laivatykki ja tähän oli sitten lisätty 203mm tykin putki. Saavutettu lähtönopeus olikin luokkaa 1400 m/s -> kantamalla 101 kilometria ja vaihdossa piippu kului vanhaan Pariisin Tykin malliin. Useita laukauksia ammuttiin vuosina 1943 ja 1944, mutta ei yhtään ilmeisesti vihollista kohti Kanaalin toiselle puolelle.
Yksi brittien idea parantaa isojen tykkien performanssia olivat tietenkin muuttuvakaliberiset adapterit ja piiput. Niitä testailtiin vielä sodan jälkeenkin ahkerasti tarkoituksena luoda erityisen voimakas it-tykki, mutta yksikään ei lähtenyt kokeelliselta tasolta. Uudet it-ohjukset johtivat suurten it-tykkien tuomioon.
Ihanaa kun olette kiinnostuneita isoista tykeistä. Tällaista vanhaa natokiimakkoa lämmittää moinen.
Mutta siis, nämä isot rautatietykit Dora, Gustav jne. olivat varsinaisia susia. Enemmänkin niillä osoitettiin psykologista voimaa, luotiin kuvaa ylivertaisuudesta.
Tykkien painot olivat parhaimmillaan yli miljoona tonnia, Gustav 1,350,000 tonnia kal.800mm amet 47km, ja tarvitsi 1200 miestä, sekä kokonaisen ilmatorjuntarykmentin puolustukseen. Sekä nelikiskoisen rautatien jne. Putkien kuluminen teki tykeistä melkoista kertakäyttötavaraa jo viiden laukauksen jälkeen ja tarkkuus oli mitä oli. Yhden tykin raudasta olisi tehnyt pari tuhatta tankkia ja miehistöistä rykmenttejä.
Nykyisin sellainen oli helppoakin helpompi pistemaali.
Nykyisin on ohjus, joka tekee paljon parempaa jälkeä tarkkuudella 3 x 3 metriä ja painaa 60kg.
Mutta ooohhh... iso tykki..uuuhh ja musta..uijuijui... t.seppo L.
no, maailman reilusti suurin tykki on tämä dora gun, saksan eka maailman sotaan tekemä tykki ja sitä läheskää saman kokoista ei ole. tässä näet linkin, josta näkee kuvan: http://www.google.fi/imgres?q=the world's largest cannon dora gun&hl=fi&sa=X&rlz=1C1RNBN_enFI437FI437&biw=1280&bih=937&tbm=isch&prmd=imvns&tbnid=gA8jVEJ8P1LfdM:&imgrefurl=http://amazingdata.com/old-photos-of-weird-artilleries-in-history/&docid=wp5aXcDpFydODM&imgurl=http://amazingdata.com/images/Oldphotosofweirdartilleriesinhistory_9FB0/amazingcoolworldslargestcannonDoraGunpowergermanHitlerKruppworldwar3.jpg&w=506&h=480&ei=2ezNT864EpKP4gSJl53ODA&zoom=1&iact=hc&vpx=175&vpy=139&dur=63&hovh=219&hovw=231&tx=99&ty=86&sig=116074258466393649062&page=1&tbnh=134&tbnw=141&start=0&ndsp=29&ved=1t:429,r:0,s:0,i:68
2ms tykki, ei 1ms
Linkin koko tekee kunniaa tykin koolle. :)
800 mm Karl ja Dora olivat 1943 Suomen rintamilla Syvärillä ja Valkeasaaressa pehmittämässä Leningradia antautumiskuntoon. Ukki oli yhteyskomppaniassa lähettinä ja meillä on edelleen Doran hylsy mökillä puutarhatyökalujen telineenä.
Ei ollut Dora eikä Karl Syvärillä. Ei ole hylsyä teidän mökillä. Muuten varmaan tarina täyttä totta.