Väärä palsta varmaan mutta toivon ettei tätä poisteta ;( Ajattelin vaan kysyä jos jollain olisi jotain neuvoa tähän tilanteeseen.
Äitini haluaisi erota isästäni, mikä olisi ainakin minulle ja nuoremmalle siskolleni tosi suuri helpotus, koska isä on niin inhottava persoona ja henkistä väkivaltaa käyttävä ihminen etten ole sietänyt häntä moneen vuoteen. Unelmani olisi se että asuisimme kolmistaan, minä, sisko ja äiti, eikä ketään tekemässä kotimme ilmapiiristä ahdistavaa ja huonoa. Tämä voisikin siis tapahtua ja äiti haluaisi erota ihan jo meidän lasten takia, mutta hän ei 'uskalla' tehdä sitä. Isä ei kuulemma lähde vaan sillä että hänestä ottaisi eron ja käskisi häipymään (on kuulemma yritetty?). Ainoa vaihtoehto olisi että me hankkisimme uuden kämpän ja 'pakenisimme' sinne. Prosessi olisi kuulemma kamalan raskas henkisesti ja äidin olisi periaatteessa pakko jäädä töistä pois jolloin köyhtyisimme. Olisin valmis elämään minimaalisestikin kunhan pääsisimme eroon isästäni, mutta äitini ei välttämättä silti aio tehdä sitä.
Kaiken lisäksi isä on ilmeisesti sanonut tekevänsä itsemurhan jos äitini eroaa hänestä, mikä on tavallaan uhkailua, eikä äitini välttämättä kestäisi sellaista omalletunnolleen. Minua suorastaan kuvottaa ajatella että isäni on sanonut jotain tuollaista, itsemurhalla uhkailu on yksinkertaisesti väärin. Sen itsemurhan suorittaisi HÄN, ei äitini häntä tappaisi. Se ei olisi äitini syy. Itseäni ei haittaisi tippaakaan vaikka isä kuolisi, mutta en tahtoisi äitini kokevan sitä omaksi syykseen. Mistä hän (äitini) voisi saada apua tämän prosessin aikana?? Mitä voin tehdä? Onko mitään keinoa pitää hänet kasassa jos mahdollinen itsemurhatilanne osuu kohdalle? Tiedän ettei isä oikeasti välitä meistä kenestäkään, ainoastaan itsestään. Hän on hirveä ihminen ja voisimme kaikki paremmin ilman häntä.
Tiedän että olen sen ikäinen että voisin muuttaa omaan kotiinkin, mutta en tunne olevan siihen valmis vielä. Olisi paljon ihanampaa pitää perhe (äiti ja siskoni) lähelläni vielä vähän aikaa ja asua heidän kanssaan. Sillä tavalla olisin onnellisin enkä usko että vielä pärjäisin yksin.
Äitini haluaisi erota isästäni, mikä olisi ainakin minulle ja nuoremmalle siskolleni tosi suuri helpotus, koska isä on niin inhottava persoona ja henkistä väkivaltaa käyttävä ihminen etten ole sietänyt häntä moneen vuoteen. Unelmani olisi se että asuisimme kolmistaan, minä, sisko ja äiti, eikä ketään tekemässä kotimme ilmapiiristä ahdistavaa ja huonoa. Tämä voisikin siis tapahtua ja äiti haluaisi erota ihan jo meidän lasten takia, mutta hän ei 'uskalla' tehdä sitä. Isä ei kuulemma lähde vaan sillä että hänestä ottaisi eron ja käskisi häipymään (on kuulemma yritetty?). Ainoa vaihtoehto olisi että me hankkisimme uuden kämpän ja 'pakenisimme' sinne. Prosessi olisi kuulemma kamalan raskas henkisesti ja äidin olisi periaatteessa pakko jäädä töistä pois jolloin köyhtyisimme. Olisin valmis elämään minimaalisestikin kunhan pääsisimme eroon isästäni, mutta äitini ei välttämättä silti aio tehdä sitä.
Kaiken lisäksi isä on ilmeisesti sanonut tekevänsä itsemurhan jos äitini eroaa hänestä, mikä on tavallaan uhkailua, eikä äitini välttämättä kestäisi sellaista omalletunnolleen. Minua suorastaan kuvottaa ajatella että isäni on sanonut jotain tuollaista, itsemurhalla uhkailu on yksinkertaisesti väärin. Sen itsemurhan suorittaisi HÄN, ei äitini häntä tappaisi. Se ei olisi äitini syy. Itseäni ei haittaisi tippaakaan vaikka isä kuolisi, mutta en tahtoisi äitini kokevan sitä omaksi syykseen. Mistä hän (äitini) voisi saada apua tämän prosessin aikana?? Mitä voin tehdä? Onko mitään keinoa pitää hänet kasassa jos mahdollinen itsemurhatilanne osuu kohdalle? Tiedän ettei isä oikeasti välitä meistä kenestäkään, ainoastaan itsestään. Hän on hirveä ihminen ja voisimme kaikki paremmin ilman häntä.
Tiedän että olen sen ikäinen että voisin muuttaa omaan kotiinkin, mutta en tunne olevan siihen valmis vielä. Olisi paljon ihanampaa pitää perhe (äiti ja siskoni) lähelläni vielä vähän aikaa ja asua heidän kanssaan. Sillä tavalla olisin onnellisin enkä usko että vielä pärjäisin yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja osittain oli niinkuin minun menneisyyttäni.
Äitini teki nuoruudessaa pahan virheen ja avioitui isäni kanssa joka oli alusta saakka väkivaltainen masokisti. Hän hakkasi, joi, suorastaan kidutti. Ja äiti ei ottanut eroa koska pelkäsi oman äitinsä tuomiota (vanhalla kansalla oli hyvin vaikea hyväksyä eroa). Sitten synnyimme me kolme lasta. Hakkaaminen ja juominen jatkui. Myös meitä hakattiin niin kauan kunnes olimme tarpeeksi vanhoja puolustautumaan ja samalla myös puolustimme äitiämme iskuilta. Henkinen väkivalta oli myös jokapäiväistä (teistä ei tule mitään... olette mitättömiä.... päädytte katuojaan paskat housuissa makaamaan). Jo alle kuusivuotiaana toivoin mitä hartaimmin eroa. Iltaisin itkin ja toivoin pääseväni jonnekkin pois. En kuitenkaan halunnut jättää äitiä ja pelkäsin äidin puolesta.
Itsemurhalla uhkasi myös minun isäni. "Jos jätät niin..." Toisinaan aikoi myös ottaa meidät mukaan. Äiti ei vieläkään hakenut eroa. Pelkäsi sitä, miten tulee taloudellisesti toimeen lapsien kanssa. Piina jatkui.
Muutin kotoa pois kun olin 20vanha. Pian maailmalle lähti myös nuorin lapsista. VAsta sitten äiti haki eroa. Ei kuulema enää tarvitse kantaa huolta meistä. Äitini haki käräjäoikeudesta sellaisen määräyksen, että isän oli muutettava pois kotoa (asunto oli molempien nimissä). Samalla pantiin ero vireille. Myöhemmin, kun pöly laskeutui, sanoi äitini elävänsä elämänsä onnellista aikaa. Mitä nyt vielä joskus näkee painajaisia ja niihin kauhuissaan herää.
Luultavasti et voi tehdä muuta kuin tukea äitiäsi. "Prosessi olisi kuulemma kamalan raskas henkisesti ja äidin olisi periaatteessa pakko jäädä töistä pois jolloin köyhtyisimme. Olisin valmis elämään minimaalisestikin kunhan pääsisimme eroon isästäni, mutta äitini ei välttämättä silti aio tehdä sitä."
Prosessi on todellakin raskas, mutta siihen voi hakea sairauslomaa. Kerro myös äidillesi selväsanaisesti ettei sinua huoleta mahdollinen elintason lasku. Tosin voi olla että sinunkin äitisi odottaa että te ensin vartutte ja muutatte pois kotoa. Niin hän luultavasti uskoo säästävänsä teitä.
"Olisi paljon ihanampaa pitää perhe (äiti ja siskoni) lähelläni vielä vähän aikaa ja asua heidän kanssaan. Sillä tavalla olisin onnellisin enkä usko että vielä pärjäisin yksin."
Vaikka äitisi ja siskosi on sinulle tärkeitä, niin ETHÄN UHRAA OMAA ONNEASI? Sinä et voi pakottaa äitiäsi eromaan eikä siihen ruokouksetkaan auta (kokemusta on).
tästä kunnioitetusta kahden vanhemman perheestä. Yh-äiti on luuseri, vaikka millaisesta tilanteesta lähtisi ja lapset sitä kerjäisivät. Mutta asiaan: Jos olet jo aikuinen tai siinä kynnyksellä, sinun on ehkä kuitenkin harkittava kotoa muuttoa. Et voi tehdä äitisi puolesta päätöksiä. Sinulle on vahingollista uhrata oma elämäsi äitisi ja sisaresi takia. Äitisi on aikuinen ihminen, jolla on valmiudet tehdä päätöksiä itse ja velvollisuus tehdä sellaisia päätöksiä, jotka tähtäävät lasten parempaan vointiin. Jos äitisi ei sinua kuuntele, et voi paljoa tehdä asioiden hyväksi. Radikaali avunsaantikeino on tehdä sisaresi (joka on alaikäinen?) takia lastensuojeluilmoitus. Joskus äidit vain turtuvat tilanteeseen niin, etteivät osaa hakea apua, eivät uskalla tai edes kunnolla tajua tilanneettaan. Tai ovat jo täysin alistuneita ja uskovat, ettei mikään koskaan voi muuttua paremmaksi. Äitisi voi olla niin väsynyt ja/tai peloissaan ettei kykene tekemään elämässään mitään pientäkään muutosta. Silloin on ulkopuolinen apu tarpeen.
tarvitsevat tukea elämän kriisitilanteissa. Olen kuullut samantapaisista ja osin kokenut itsekin.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että myös isäsi tarvitsee ulkopuolista apua ja tukea?
Hänellä voi olla jokin persoonallisuushäiriö - ainakin läheisriippuvuus tuli mieleen - itsemurhalla uhkailu on ihmisen viimeinen keino pyrkiä vaikuttamaan lähipiiriin ja hallitsemaan heitä. Itsemurhalla uhkailu "alhaisin teko" ja ihminen pyrkii saamaan sillä toisille syyllisyyden tunteen vaikka ei toteuttaisi aietta.
Jos ihminen uhkaa itsemurhalla voi kertoa, ettei se vaikuta ja kehottaa uhkailijaa hakeutumaan mielenterveystoimistoon. Voitte ehdottaa, että sinä tai äitisi tilaa ajan sinne isällesi.
Itse varasin aikoinaan ajan miehelleni lääkäriin ja siitä oli apua kaikille.
kantaa huolta siskostasi ja äidistäsi.
Mitäpä jos koittaisit ottaa sosiaalitoimistoon yhteyttä jos äitisi on jo niin väsynyt ettei itse jaksa. Jos he siellä voisivat auttaa ja tukea muuttoanne ja ohjata jokaiselle teille tarvittavaa ammattiapua (isällekkin). Apua saadessaan hän ehkä jättäisi teidät rauhaan eron jälkeenkin. Muuta neuvoa minä en osaa antaa.
Toivottavasti löydätte jotain helpotusta elämäänne!
Kysyt, onko mitään keinoa pitää äitiäsi kasassa jos mahdollinen (isän) itsemurhatilanne osuu kohdalle?
Syvä myötätuntoni sinulle! Ei ole sinun asiasi pitää vanhempiasi kasassa, vaan heidän velvollisuutensa olisi tukea sinua, aikuistuvaa nuorta.
He eivät siihen näköjään pysty, joten olisiko mitenkään mahdollista, että kääntyisit sosiaalitoimiston puoleen, ja ottaisit selvää mistä saisit itsellesi tukea?
Itselläni on ollut samanlainen tilanne!! Vanhemmat tappeli koko minun nuoruuteni ja siksi muutin 16-vuotiaana pois kotua. Tilanne kääntyi siihen, että isäni kävi mammaani käsiksi, mutta heti eivät kuitenkaan tapahtuman jälkeen eronnut ja mikä huvittavinta mammani on aina opettanu meille lapsille ettei koskaan tarvitse alistua väkivallan uhriksi ja sitten kuitenki ite teki niin. Vanhempani ovat 3vuotta sitten eronnut ja tilanne on todella hyvä ja taas voin tavata myös isääni, vaikka onkin kohdellut minuakin kaltoin ja ollut väkivaltainen minä opein antamaan anteeksi isälleni! Apua et voi antaa jos äitisi ei ole valmis tekemään eroa eikä ole valmis jättämään miestänsä. Kuullostaa siltä että äitisi keksii tekosyitä minkä takia ei voisi lähtä ja muuttaa omaan asuntoon, häntä taitaa pelottaa tilenne ja varmasti miettii onko hänellä rahaa yhteenkään vuokra-asuntoon, ruokaan, vaatteisiin ja muutenkaan rahaa teidän kaikkien elättämiseen. Kaupungeissa ja kunnissa on aina erillaiset paikat mistä voit yrittää saada apua, mutta ette varmaankaan saa väliaikaista turvapaikkaa, koska äitisi on töissä, mutta sosiaalityöntekijät ovat Suomessa sitä varten että niiden kuuluu selvittää tälläiset asiat ja niiden kuuluu auttaa sinua, mutta nekään ei voi auttaa jos äitisi ei ole valmis muuttamaan erilleen isästänne.Sosiaalityöntekijät eivät ajattele teidän äitiä, jos käyt yksin siellä ja jos te lapset olette alaikäisiä ja kerroit heille saman mitä nytte ne voivat huostaaottaa teidät ja silloin teidän äitinne jää yksin, mutta jos äitinne lähtee teidän mukaan ja on valmis ottamaan eron niin sillon ne voivat auttaa teitä. Teidän isänne yrittää uhkailla teitä kaikkia itsemurha jutuilla siksi ettei hän joutuisi elämään yksin ja sitä ei kukaan tiedä tekeekö hän itsemurhan jos lähdette pois vai jatkaako hän omaa elämää.Teidän pitäisi saada äitinne tajuamaan kuinka teihin lapsiin vaikuttaa kaikki