Poika tuli eräästä Etelä-Savon kunnasta lukioon Mikkeliin. Oli vähän yksinkertaisen tuntuinen, kun ei kaupungissakaan ollut paljoa liikkunut aikaisemmin, mutta muuten oli hyväntahtoinen.
Luokkatovereista eräät kuiskuttelivat pian, että se on vajaamielinen. Poika selviytyi luokalla melko hyvin. Selitys oli yksinkertainen: se lukee niin paljon!
Ei kestänyt sitä kiusaamista kauan, halusi ja pääsi toiseen lukioon, päätti sen korkein arvosanoin.
Opiskeli menestyksellä ja tuli arvostetulle työpaikalle valtion virkaan. Tuli myös Mensan jäseneksi.
Muistelee vieläkin kauttaan siinä nykyäänkin puiston kulmalla olevassa koulussa, jossa jotkut pitivät häntä vajaamielisenä ja josta oli pakko lähteä.
Sinänsä on aika opettavainen tarina. Tapahtumasta on muuten aikaa, joten tässä ei ole kyse ihan viime vuosista, vaan ajasta, jolloin mm. oli vielä kansakoulu ja oppikoulu.
Luokkatovereista eräät kuiskuttelivat pian, että se on vajaamielinen. Poika selviytyi luokalla melko hyvin. Selitys oli yksinkertainen: se lukee niin paljon!
Ei kestänyt sitä kiusaamista kauan, halusi ja pääsi toiseen lukioon, päätti sen korkein arvosanoin.
Opiskeli menestyksellä ja tuli arvostetulle työpaikalle valtion virkaan. Tuli myös Mensan jäseneksi.
Muistelee vieläkin kauttaan siinä nykyäänkin puiston kulmalla olevassa koulussa, jossa jotkut pitivät häntä vajaamielisenä ja josta oli pakko lähteä.
Sinänsä on aika opettavainen tarina. Tapahtumasta on muuten aikaa, joten tässä ei ole kyse ihan viime vuosista, vaan ajasta, jolloin mm. oli vielä kansakoulu ja oppikoulu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä ei jumalauta saa poiketa massasta.
Hulluksi leimataan jos on pokkeuksellisen älykäs, tai muuten lahjakas.
Savossa/Mikkleissä pitää vain lässyttää sodasta, ihailla Mannerheimia, olla aina samaa mieltä kuin edellinen.
Ja ennekaikkea istua torikahvilassa, ja olla sitä mieltä, että Mikkelissä parasta on tori.
kuvan, että tuossa lukoiossa oli kasapäin vähän heikkolahjaisia, typeriä, sivistymättömiä herrojen kersoja.
että MITÄ lukee!
Viittaan keskustelun aloittajaan, että lukeminen on todella kannattavaa ja harrastuksenakin aina lähes mahdollista paikasta ja ajasta riippumatonta puuhaa.
Rikkaalla kielellä ja hyvällä sisällöllä kirjoitetut teokset ruokkii sanavarastoa, tuulettaa omaa ajatusmaailmaa ja monesti myös oma tietotaito karttuu.
Minäkin lukisin paljon enemmän kuin nyk. pystyn, ehkä vielä joskus aikaa löytyy siihenkin nuoruuden rakkaaseen harratukseen, mutta sitä painottaisin, että ei ole aivan sama mitä lukee.
Toiset kantaa kirjastosta niska vääränä kirjoja, ahmii ne läpi, mutta kun kohta kysyt, oliko hyvä kirja tai mitä siitä jäi mieleen, niin saat vastaukseksi epämääräsitä mutinaa...
Harrastetaan lukemista, kirjasto on vielä toistaiseksi ilmainen ja antikvareistakin tekee edullisia löytöjä.
Lukurauhaa kaikille!
T: vm-64, viimeistään eläkkeellä luen ja nautin!