Moi. Haluaisin kuulla kokeneiden miesten mielipiteitä tilanteeseeni. Eli siis oon 18v tyttö ja tosi kokematon. Yhen kerran oon ollut varsinaisessa yhdynnässä. Syy siihen on se, että en jakele itseäni kenelle tahansa, vaan haluan, että tunteet on mukana. Nyt oon tapaillu itseäni kymmenen vuotta vanhempaa miestä ja pelkään, miten hän suhtautuu, kun kerron kokemattomuudestani. Edellinen mies oli myöskin vanhempi, mutta se sitten jätti mut lopulta. Eka kerta oli tosi kivulias ja seuraavakin saattaa olla, joten haluaisin, että mies olisi varovainen toisin kuin edellinen tapaus. En haluaisi menettää tätäkin miestä tän jutun takia. Miten te miehet suhtaudutte, jos nainen kertoo olevansa kokematon? onko mulla mitään toivoa, että se mies ymmärtää tai arvostaa sitä, etten ole maannut ihan kenen kanssa vaan? Kiitos asiallisille vastaajille! Ja ne, jotka ei osaa vastata asiallisesti, voivat olla kokonaan vastaamatta. Tiedän, että oon aika vanha kokemattomaksi, enkä halua siitä mitään haukkumisia.
miesten mielipiteitä??
juuulia.
62121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Tiedän, että oon aika vanha kokemattomaksi, enkä halua siitä mitään haukkumisia."
Mä oon 19, eka kerta tapahtu 18 vuoden iän ihan loppupäässä, eikä sekään vissiin vielä hoitunut kunnolla. Toka kerta, joka oli vasta eka kunnon kerta (verta ja kipua...) tapahtu 19-vuotiaana.
Kummallakaan kerralla en nauttinut, ekalla kerralla ehkä tunteellisesti, koska ko tyypistä välitin paljon, mutta mtn en varsinaisesti tuntenut alapäässä. Tokalla kerralla kipu oli niin ylitsepääsemätön että vei hommasta nautinnon täysin, enkä ko tyyppiin tuntenut paljoakaan.
Tämä ekan kerran ihminen josta välitin paljon, häipyi kun eka kerta meni niin huonosti ja turhautui sen huonoudesta. Aika moista kuspäisyyttä siltä, mutta mulla on ollut muutenkin kurja tuuri miesten kanssa muutenkin.
Mutta jos tuon takia mies häipyy, ei se oo minkään arvonen. Eipä kai tuokaan ollut, oisi pitänyt sanoa sille suorat sanat... Turhautuneena tuosta "haukusta" menin sitten 19-vuotiaana yhden illan juttuun, josta en siis välittänyt kun en sitä edes tuntenut. Se ei sentään valittanut kokemattomuutta, vaikka kivun vuoksi ei se toka kertanikaan kauaa kestänyt.
Nyt oon aika neuvoton, en oo vielkään löytänyt ketään joka oikeasti rakastaisi ja jonka kanssa harrastaa oikeaa seksiä (eivät nuo 2 kertaa sitä oikeen kumpikaan olleet, toka kerta vielä vähemmän mielettömän kivun vuoksi, ja eka kerta kyllä oli kivuton, mutta kesti ehkä 5 sekuntia...). Oisit tyytyväinen että sua rakastetaan. Jatkossa aion suostua puuhiin vasta kun tunnen että mies oikeasti välittää musta ja rakastaa mua, noiden myötä opin arvostaa rakkautta ja kun siitä tokan kerran tyypistä en yhtään välittänyt, on se myöhemmin vähän kaduttanutkin mitä sen kaa tein, vaikka teinkin sen vaan sen takia, kun olin turhautunut ekan kerran tyyppini loukkaavasta kommentista ja halusin heti kokea perään kerran, jolla mun kokemattomuutta ei haukuttas.
Joten muista, että se mies joka sua moisesta väheksyy ei mitenkään voisi olla sun rakkautes arvonen, tosirakkaus on kärsivällinen opettamaan sulle seksin/ kartuttamaan taitojasi ;) Täyspäinen mies taatusti kokee sen kunniana/ on mielissään, että saa olla lähes eka joka sulle kunnolla opettaa noi jutut
Kiitos rohkaisevista sanoista. Noinhan se tietysti menee, mutta silti pelottaa, ettei rakkaus riitä. Toivon, että tää mies olis valmis odottamaan/opettamaan. Hyvät miehet, kertokaa miten te suhtautuisitte. Naisten kokemukset ja mielipiteet on tietysti myös tervetulleita!
Olen siis se aiempi kirjottaja, jolla kanssa vähän huonot kokemukset.. Pettymykset siinä, ettei sillon tokalla kerralla pelkkä seksi riittänytkään, päinvastoin, kun en tyypistä välittänyt, en osannut hänen kanssaan rentoutua enkä halunnut kauheasti nuoleskella/mtn pitkää esileikkiä, halusin vain että hän hoiti asian ja vähän nosti mun ekan kerran romuttamaa itsetuntoa asiasta...
Mutta siitä jäi niin paha maku suuhun, kun ilman tunteita se ei ollut juuri mitään. Se oli aikaa, jolloin uskoin seksin ehkä sitten riittävän tekemään elämästä hyvän. Mutta tuon jälkeen palasi uskoni rakkauteen, koska yksin seksi ei mulle riittänytkään. Joillekinhan se riittää, muttei näemmä mulle...
Joten nyt uskon rakkauteen, koska on pakko uskoa. Koskaan en ole kunnolla seukannut, en sen ekankaan kanssa, mutta me oltiin sen kanssa jo aiemmin mietitty/ katsottu tulisiko meistä ihan suhde... Ja välitin siis siitä paljon. Mutta yhä mun on vaan pakko uskoa rakkauteen kun mulle ei riitä pelkkä seksi, pelkkä seksi ei vaan mulla tunnu juur miltään, siinä en pysty tuntemattoman kanssa oleen mukana...
Toivotaan, että sun kultas ymmärtää. Ole onnellinen hänestä! Mä mietin, miten löytää omani näiden monien paskiaisten joukosta, joita oon jo kohdannut ihan liikaa... Osa on romuttanut merkittävästi itsetuntoakin ja masentaneet käytöksellään.
Ymmärrän niiiin hyvin, miltä susta tuntuu. Mulla on myös huonoja kokemuksia miehistä, ja sen takia on vieläkin vaikee luottaa miehiin. Kaikki ei vaan ajattele tekojaan/sanojaan loppuun asti, eikä ymmärrä loukkaavansa toista. Tai sitten ei vaan kiinnosta toisten tunteet. Sellasia ihmisiä on valitettavasti paljon. Toivottavasti meistä kumpikaan ei joudu enää törmäämään sellasiin. Mä pidän sulle peukkuja, että löydät oikean rakkauden!
"tosirakkaus on kärsivällinen opettamaan sulle seksin/ kartuttamaan taitojasi ;) Täyspäinen mies taatusti kokee sen kunniana/ on mielissään, että saa olla lähes eka joka sulle kunnolla opettaa noi jutut"
Onko noin enää sitten jos nainen on yli 20v, vai toimiiko tuo vain alle 20-vuotiaille? Jos on vaikka 25-30 vuotias, niin voiko mies kokea silloin tuota enää kunniana tuntematta pientä myötähäpeää "vanhan neitsyen" puolesta?
Pahinta on jos mies ihmettelee asiaa loukkaavasti.
muka vanha neitseeksi????