10.2.2007 1:58
Harvassa puolueessa puheenjohtajalla ja kentällä on niin räikeä ristiriita kuin perussuomalaisilla. Puheenjohtaja Timo Soini on älykäs ja osaava poliitikko, kun taas jäsenet ovat hurahtaneita kylähulluja. Näiden jäsenten rohkeutta voi silti ihailla, sillä kukapa muu kuin kylähullu uskaltaisi ryhtyä vastustamaan Kepua sen valta-alueilla peräkylissä, koska se tietää syrjintää, boikottia ja kaikenlaista kiusantekoa.
Suomen maaseudun puolueen raunioille syntynyt perussuomalaisten puolue on hyödyllinen monella tapaa. Se kanavoi vaarattomalla tavalla kärttyisän kansan EU-kaunan, muukalaispelon, herravihan ja vieraiden vaikutteiden protestoinnin. Perussuomalaisten johto on eräänlainen painekorkki, joka annostelee näitä typeryyksiä rajoitetusti ulos.
Viime eduskuntavaaleissa kansan paineet pääsivät purkautumaan Helsingin itäisissä kaupunginosissa. Taksikuskit, vanginvartijat, poliisit, tullivartijat ja monet pienipalkkaiset ja katkeroituneet virkamiehet protestoivat äänestämällä Tony Halmetta. Taksikuskeja kiukutti, kun he toivat ilta illan jälkeen kunnan sosiaalielättejä korttelikapakasta kotiin. Poliisit ja vanginvartijat eivät nielleet sitä, että he maksoivat kalliita hintoja pienistä omistusasunnoistaan, kun afrikkalaiset maahanmuuttajat asuivat ilmaiseksi suurissa lukaaleissaan. Niille 16 000 Tony Halmeen äänestäjälle täytyi olla pettymys, että heidän ehdokkaansa sortui viinaan, ammuskeluun, rattijuoppouteen ja kaikenlaiseen törttöilyyn ja siirtyy nyt valtion elätiksi ennenaikaisella eläkkeellä.
Perussuomalaiset on jonkinlainen unohdetun kansan kuumemittari, joka nousee heti jos se näkee ympärillään epäoikeudenmukaisuutta. Sen äänestäjät ovat pienipalkkaisia, ehkä sivuraiteella ilman toiveita paremmasta tulevaisuudesta, he eivät siedä laiskuutta ja yhteiskunnan siivellä elämistä. Olen tavannut yli 80-vuotiaita vanhavennamolais-perussuomalaisia, jotka vieläkin pyörittävät pikku yrityksiä ja verstaita tai käyvät aamupimeässä ja pakkasella pystyttämässä torikojunsa, jossa myydään jotakin rihkamaa.
Smp:n ydinjoukkona olivat itsenäiset pienviljelijät, koska heille eivät mahtavat kepulaisisännät mahtaneet mitään. Mutta EU ja maatalouden rationalisointi on tappanut pientilat, ja perussuomalaisten vanhin ydinjoukkokin on jo haudassa. Mutta sen verran perussuomalaisia Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien kalsonkien metsäalueille on jäänyt, että perussuomalaiset pystyvät monin tavoin tekemään pientä kiusaa Kepun ylivallalle. Noilla alueillahan ei kokoomuksella ja demareilla ole mitään vaikutusvaltaa, sillä siellä ovat kepulaisia papit, poliisit, tuomarit, taksikuskit ja kunnanherrat.
Kepun kaupunkilaiskauna syntyy juuri siitä, ettei sen elinalueilla ole juuri muita kuin kepulaisia. Helsinkiin muuttaneiden ammattikepulaisten on vieläkin mahdoton käsittää, mikseivät syntyperäiset kaupunkilaiset ole kepulaisia tai miten Helsingin media ei palvo Ilkan, Keskisuomalaisen, Lallin, Kainuun Sanomien, Pohjolan Sanomien tai maakuntaradioiden tavoin kepulaisia.
Ikipäivänä ei tulisi mieleenkään äänestää perussuomalaisten kylähulluja eduskuntaan, mutta on puolueella jokin oikeutus, jos se hieman horjuttaa Kepun ylivaltaa ja -mielisyyttä. Perussuomalaisten äänet voivat viedä Kepulta sen verran ääniä, että se ei ole vaalin jälkeen suurin eikä pääministeripuolue.
AARNO LAITINEN
Harvassa puolueessa puheenjohtajalla ja kentällä on niin räikeä ristiriita kuin perussuomalaisilla. Puheenjohtaja Timo Soini on älykäs ja osaava poliitikko, kun taas jäsenet ovat hurahtaneita kylähulluja. Näiden jäsenten rohkeutta voi silti ihailla, sillä kukapa muu kuin kylähullu uskaltaisi ryhtyä vastustamaan Kepua sen valta-alueilla peräkylissä, koska se tietää syrjintää, boikottia ja kaikenlaista kiusantekoa.
Suomen maaseudun puolueen raunioille syntynyt perussuomalaisten puolue on hyödyllinen monella tapaa. Se kanavoi vaarattomalla tavalla kärttyisän kansan EU-kaunan, muukalaispelon, herravihan ja vieraiden vaikutteiden protestoinnin. Perussuomalaisten johto on eräänlainen painekorkki, joka annostelee näitä typeryyksiä rajoitetusti ulos.
Viime eduskuntavaaleissa kansan paineet pääsivät purkautumaan Helsingin itäisissä kaupunginosissa. Taksikuskit, vanginvartijat, poliisit, tullivartijat ja monet pienipalkkaiset ja katkeroituneet virkamiehet protestoivat äänestämällä Tony Halmetta. Taksikuskeja kiukutti, kun he toivat ilta illan jälkeen kunnan sosiaalielättejä korttelikapakasta kotiin. Poliisit ja vanginvartijat eivät nielleet sitä, että he maksoivat kalliita hintoja pienistä omistusasunnoistaan, kun afrikkalaiset maahanmuuttajat asuivat ilmaiseksi suurissa lukaaleissaan. Niille 16 000 Tony Halmeen äänestäjälle täytyi olla pettymys, että heidän ehdokkaansa sortui viinaan, ammuskeluun, rattijuoppouteen ja kaikenlaiseen törttöilyyn ja siirtyy nyt valtion elätiksi ennenaikaisella eläkkeellä.
Perussuomalaiset on jonkinlainen unohdetun kansan kuumemittari, joka nousee heti jos se näkee ympärillään epäoikeudenmukaisuutta. Sen äänestäjät ovat pienipalkkaisia, ehkä sivuraiteella ilman toiveita paremmasta tulevaisuudesta, he eivät siedä laiskuutta ja yhteiskunnan siivellä elämistä. Olen tavannut yli 80-vuotiaita vanhavennamolais-perussuomalaisia, jotka vieläkin pyörittävät pikku yrityksiä ja verstaita tai käyvät aamupimeässä ja pakkasella pystyttämässä torikojunsa, jossa myydään jotakin rihkamaa.
Smp:n ydinjoukkona olivat itsenäiset pienviljelijät, koska heille eivät mahtavat kepulaisisännät mahtaneet mitään. Mutta EU ja maatalouden rationalisointi on tappanut pientilat, ja perussuomalaisten vanhin ydinjoukkokin on jo haudassa. Mutta sen verran perussuomalaisia Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien kalsonkien metsäalueille on jäänyt, että perussuomalaiset pystyvät monin tavoin tekemään pientä kiusaa Kepun ylivallalle. Noilla alueillahan ei kokoomuksella ja demareilla ole mitään vaikutusvaltaa, sillä siellä ovat kepulaisia papit, poliisit, tuomarit, taksikuskit ja kunnanherrat.
Kepun kaupunkilaiskauna syntyy juuri siitä, ettei sen elinalueilla ole juuri muita kuin kepulaisia. Helsinkiin muuttaneiden ammattikepulaisten on vieläkin mahdoton käsittää, mikseivät syntyperäiset kaupunkilaiset ole kepulaisia tai miten Helsingin media ei palvo Ilkan, Keskisuomalaisen, Lallin, Kainuun Sanomien, Pohjolan Sanomien tai maakuntaradioiden tavoin kepulaisia.
Ikipäivänä ei tulisi mieleenkään äänestää perussuomalaisten kylähulluja eduskuntaan, mutta on puolueella jokin oikeutus, jos se hieman horjuttaa Kepun ylivaltaa ja -mielisyyttä. Perussuomalaisten äänet voivat viedä Kepulta sen verran ääniä, että se ei ole vaalin jälkeen suurin eikä pääministeripuolue.
AARNO LAITINEN
Vastaukset 1
Vanhimmat
edessä "mikä se soininatsi on?" Oli kai lukenut tätä palstaa?