Lihonnut vaimo

Moi!

Voisitko kenties itse kannustaa häntä lähtemään lenkille kävelylle tai muuten vaan kuntoilemaan. Pyydä häntä mukaan ja aloittakaa yhdessä, jos vähääkään välität hänestä. Sauvakävely on aika tehokas ja uinti. Jostakin on aloitettava. Hän voi olla masentunut ja syödä suruunsa, jolloin läheisen tuki on äärimmäisen tärkeä. Tsemppiä!

paikkaansa!! Ihmiset on erilaisia, itse jos olen masentunut niin ei maistu ruoka eikä pysty kunnolla edes niellä.
Syödä voi ihan huvikseenkin, tekemisen puutteesta tai siksi että se ON VAIN TAPA.

syömisessä ollessani huoleton ja onnellinen, silloin ei tule pahemmin katseltua mitä suuhunsa työntää.
Elämä on kuitenkin huolehtinut aina välillä sopivasti "lamakausia", jolloin ruoka ei maistu ja paino palaa omilleen ilman mitään erityisiä ruokavalioita.
Muutaman kerran elämäni aikana on ollut tosi huonoja jaksoja, jolloin laihtumiseni on vaatinut jopa lääkärin apua. Joten ei pidä yleistää sitä, miten ja missä vaiheessa kukin reagoi syömisellään/syömättömyydellään.

ottamaan lääkkeet, näyttää taas mopo karkaavan sulla käsistä

nyt äkkiä kirjoitti:

ottamaan lääkkeet, näyttää taas mopo karkaavan sulla käsistä

penisrenksun kera ottaa muuten veltto "mopo" karkaa käsistä.

Hienoa että te olette pystyneet puhumaan asiasta ilman sen kummempaa tappelua:)

Lihomisen syy ei todellakaan ole aina masennus. Jos painonhallinta on riistäytynyt täysin käsistä, niin silloin kyllä helpostikin masennus uhkaa. Ei tätä lihavuuskysymystä pitäisi niin kauheasti mystifioida. Esim. minä olen melko tuoreessa parisuhteessa ja olen hyvin onnellinen. Onnellisuudesta huolimatta joudun nyt, samoin kuin olen koko ikäni joutunut tarkkailemaan painoani, koska olen toivoton herkkusuu. Tiedän että ei tarvita kuin 1-2 kg vuodessa lisää, niin 15 vuoden liiton jälkeen on jo aikamoisen muhkeassa kunnossa. Juttelin kerran lihomisesta mieheni kanssa ja hän sanoi että hänen olisi luultavasti vaikea tuntea seksuaalista vetoa minua kohtaan, jos olisin lihonut valtavasti. Minusta tuntuu etten siinä tilanteessa pystyisi itsekään nauttimaan seksistä. Minusta a ja o tässä lihavuuskysymyksessä on se, että asiaan tartutaan ajoissa, eikä sitten kun ylipainoa on jo kymmeniä kiloja, koska sellaisen määrän laihduttaminen vaatii todella paljon itsekuria, eikä onnistu kaikilta. Jos normaalipainoisuus on tosi tärkeä asia jommalle kummalle tai molemmille puolisolle, niin asiasta kannattaisi puhua heti suhteen alussa. Siinä voidaan esim. yhdessä päättää, että pyritään pysymään kuosissa ja sen mukaisesti katsoa että ruokapuoli on enimmäkseen terveellistä.

normaali+ kirjoitti:

Hienoa että te olette pystyneet puhumaan asiasta ilman sen kummempaa tappelua:)

Lihomisen syy ei todellakaan ole aina masennus. Jos painonhallinta on riistäytynyt täysin käsistä, niin silloin kyllä helpostikin masennus uhkaa. Ei tätä lihavuuskysymystä pitäisi niin kauheasti mystifioida. Esim. minä olen melko tuoreessa parisuhteessa ja olen hyvin onnellinen. Onnellisuudesta huolimatta joudun nyt, samoin kuin olen koko ikäni joutunut tarkkailemaan painoani, koska olen toivoton herkkusuu. Tiedän että ei tarvita kuin 1-2 kg vuodessa lisää, niin 15 vuoden liiton jälkeen on jo aikamoisen muhkeassa kunnossa. Juttelin kerran lihomisesta mieheni kanssa ja hän sanoi että hänen olisi luultavasti vaikea tuntea seksuaalista vetoa minua kohtaan, jos olisin lihonut valtavasti. Minusta tuntuu etten siinä tilanteessa pystyisi itsekään nauttimaan seksistä. Minusta a ja o tässä lihavuuskysymyksessä on se, että asiaan tartutaan ajoissa, eikä sitten kun ylipainoa on jo kymmeniä kiloja, koska sellaisen määrän laihduttaminen vaatii todella paljon itsekuria, eikä onnistu kaikilta. Jos normaalipainoisuus on tosi tärkeä asia jommalle kummalle tai molemmille puolisolle, niin asiasta kannattaisi puhua heti suhteen alussa. Siinä voidaan esim. yhdessä päättää, että pyritään pysymään kuosissa ja sen mukaisesti katsoa että ruokapuoli on enimmäkseen terveellistä.

Lue lisää

Omalla kohdalla on myös näin jälkikäteen ajatellen käynyt niin, että kaikki asiat mitä parisuhteessa pitää itsestään selvinä pitäisi keskustella ja tunnustella etukäteen miten on koska ihmiset ovat ilmeisesti niin erilaisia, esim. alastomuus, hyväilyt,esim. ohjeiden mukaan pitäisi naista saada hyväillä joka paikasta, myöskin rinnoista, jota meillä saa vain puoli väkisin. Vaimo myös lihonut kolmisen kymmentä kiloa, haittaa jopa sexihommia koska vatsa pömpöttää. Näin jälkikäteen olisi paljon viisaampi ja tekisi kuin testamentin kaikki paperille, mutta ei sitä silloin ajattele eikä kehtaa esittää.

näinhän se kirjoitti:

Omalla kohdalla on myös näin jälkikäteen ajatellen käynyt niin, että kaikki asiat mitä parisuhteessa pitää itsestään selvinä pitäisi keskustella ja tunnustella etukäteen miten on koska ihmiset ovat ilmeisesti niin erilaisia, esim. alastomuus, hyväilyt,esim. ohjeiden mukaan pitäisi naista saada hyväillä joka paikasta, myöskin rinnoista, jota meillä saa vain puoli väkisin. Vaimo myös lihonut kolmisen kymmentä kiloa, haittaa jopa sexihommia koska vatsa pömpöttää. Näin jälkikäteen olisi paljon viisaampi ja tekisi kuin testamentin kaikki paperille, mutta ei sitä silloin ajattele eikä kehtaa esittää.

Lue lisää

niin pitäiskin puhua etukäteen. mutta 69 ei liene ainut asento kuitenkaan..

Eikö se läski ole ihan yhtä huono kuin väkivaltainen ja alkoholi/huumeriippuvainen? Miksi holisti olisi yhtään huonompi ihminen kuin läski mätisäkki? Mitä saat mätisäkiltä, jota et saa holistilta? Holisti ryyppää, mätisäkki ahmii konkurssiin.

Ja vaikka itse en koskaan vaimostani sano ääneen noin, niin toivon ettet sinä ole vaimoni, joka ei sitä sanomatta tajua, että halut on mennyt ihran vuoksi ja siksi "viikonlopputyömatkat" ovat lisääntyneet.

Tuolla on... kirjoitti:

Eikö se läski ole ihan yhtä huono kuin väkivaltainen ja alkoholi/huumeriippuvainen? Miksi holisti olisi yhtään huonompi ihminen kuin läski mätisäkki? Mitä saat mätisäkiltä, jota et saa holistilta? Holisti ryyppää, mätisäkki ahmii konkurssiin.

Ja vaikka itse en koskaan vaimostani sano ääneen noin, niin toivon ettet sinä ole vaimoni, joka ei sitä sanomatta tajua, että halut on mennyt ihran vuoksi ja siksi "viikonlopputyömatkat" ovat lisääntyneet.

Lue lisää

purkaa pahaa oloasi vaimoosi. Tai exvaimoosi.Muista renksu peniksen juureen niin saat jonkun näköisen erektion.

riippuu miten läskinsä kantaa..minuun on jäänyt moni kiikkiin läskeistäni huolimatta, että pitää ajaa monensadan kilometrin päähän luokseni..toinen tykkää äitistä toinen tyttärestä..onneksi!

muhkummasta kirjoitti:

riippuu miten läskinsä kantaa..minuun on jäänyt moni kiikkiin läskeistäni huolimatta, että pitää ajaa monensadan kilometrin päähän luokseni..toinen tykkää äitistä toinen tyttärestä..onneksi!

Lue lisää

Mutta sillä ei ole mitään merkitystä silloin, kun tietää että toinen ei tykkää. Minä tiesin ettei aviomieheni tykkää lihomisestani ihan omin avuin (miehen ei tarvinnut huomauttaa). Itsekkään en tykkäisi että mieheni lihoo muodottomaksi läskikasaksi, ei meilläkään sitten seksiä olisi yhtään. En ole koskaan ollut lihavan kanssa, koska se on niin epäkiihoittavaa.

Kuka mistäkin tykkää mutta tässä tapauksessa ei tykkää, joten sitten ei auta muu kuin laihdutus. Harvemmin onnistuu toisen pakottaminen tykkään lihavasta, tässäkin jutussa kyseessä on huomattava lihavuus eli ei mikään pikkujuttu.

miesten kanssa juna

Muuten ihan hyvä, mutta käytännössä ihminen ei kyllä laihdu, ellei itsellä ole motiivia laihtumiseen. Lihominen voi pysähtyä, mutta niistä kiloistä pääseminen vaatii kovaa työtä, varsinkin jos mahalaukku on jo venynyt, eikä saa enää kylläisyyden tunnetta normaaleista ruokamääristä. Painonhallinta on selkeästi tahdon asia. Se vaatii motivoitumista. Se olisi hyvä, jos vaimon kanssa pystyisi käymään asiallisen keskustelun siitä, miksi tämä ei enää jaksa huolehtia painostaan. Luulisi että siitäkin pystyisi keskustelmaan, kunhan mies ei ottaisi syyttävää asennetta vaan lähtisi liikkeelle siitä, että on huolissaan vaimostaan. Onhan noin iso ylipaino tosi suuri terveysriski ja yleensä ylipaino on masentava asia kantajalleen ja heikentää elämänlaatua monella tavalla.

kiihotu 120 kg painavasta naisesta (norsusta) ovat oksettavia, niin sittenhän melkein kaikki ovat.

Alkuperäisen viestissähän oli kysymys sairaalloisesta lihavuudesta, joka on jo hengenvaarallistakin. Asiasta mainitsemisesta on tullut vain riitoja, joten eipä nosrsu ole tietämätön omasta osuudestaan suhteen toimimattomuuteen.

jotka eivät kirjoitti:

kiihotu 120 kg painavasta naisesta (norsusta) ovat oksettavia, niin sittenhän melkein kaikki ovat.

Alkuperäisen viestissähän oli kysymys sairaalloisesta lihavuudesta, joka on jo hengenvaarallistakin. Asiasta mainitsemisesta on tullut vain riitoja, joten eipä nosrsu ole tietämätön omasta osuudestaan suhteen toimimattomuuteen.

Lue lisää

hänet painan nyt 90kg. oOstin kunnon silkonipeniksen seksin puutteeseen ja johan alkoi paino tippua. Orgasmi se on joka laihduttaa ja kaloreita polttaa vartalosta.Hyvästi vanha penisrenksumuna mieheni.

T;onnellinen exvaimo

siis muijan muuttuminen manaatiksi on miehen vika

lihoin 120kg!Kun jätin kirjoitti:

hänet painan nyt 90kg. oOstin kunnon silkonipeniksen seksin puutteeseen ja johan alkoi paino tippua. Orgasmi se on joka laihduttaa ja kaloreita polttaa vartalosta.Hyvästi vanha penisrenksumuna mieheni.

T;onnellinen exvaimo

Lue lisää

kyllä tästä on taattua käytännön kokemusta

Vaikken itse olekkaan missimitoissa, niin vyötärö on tallella. Painoani en tarkkaile, vatteista tietää onko tullut ylimääräistä.
Valitettavasti oma mieheni on keskivartalon kasvattaja, eikä seksi ole ihan samaa kuin viisi vuotta sitten. Valitettavasti....

On se kumma kun aina jaksetaan valittaa naisten lihoamisesta, mutta miehet saa juoda kaljaa ja maatua sohvalla!

Niin kauan kun katson itseäni peilistä ja voin rehellisesti sanoa, että olen "pantava", en laihduta, pidän vain itseni kurissa.

Miestäni koitan saada lopettamaan napostelemisen..
Herkutella saa, mutta se täytyy olla jonkinlaisissa rajoissa. Kuten yksi karkkipäivä viikossa!!! Pätee niin lapsilla kuin aikuisilla.

Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

Vaikken itse olekkaan missimitoissa, niin vyötärö on tallella. Painoani en tarkkaile, vatteista tietää onko tullut ylimääräistä.
Valitettavasti oma mieheni on keskivartalon kasvattaja, eikä seksi ole ihan samaa kuin viisi vuotta sitten. Valitettavasti....

On se kumma kun aina jaksetaan valittaa naisten lihoamisesta, mutta miehet saa juoda kaljaa ja maatua sohvalla!

Niin kauan kun katson itseäni peilistä ja voin rehellisesti sanoa, että olen "pantava", en laihduta, pidän vain itseni kurissa.

Miestäni koitan saada lopettamaan napostelemisen..
Herkutella saa, mutta se täytyy olla jonkinlaisissa rajoissa. Kuten yksi karkkipäivä viikossa!!! Pätee niin lapsilla kuin aikuisilla.

Lue lisää

kohenemaan silmissä ja kilot tippuu oonen huumassa jo pois itsestään.Suru lihottaa ja välinpitämättömyys puolisostaan.
Housut alas ja ota itsellesi oikea munavalas!

Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

Vaikken itse olekkaan missimitoissa, niin vyötärö on tallella. Painoani en tarkkaile, vatteista tietää onko tullut ylimääräistä.
Valitettavasti oma mieheni on keskivartalon kasvattaja, eikä seksi ole ihan samaa kuin viisi vuotta sitten. Valitettavasti....

On se kumma kun aina jaksetaan valittaa naisten lihoamisesta, mutta miehet saa juoda kaljaa ja maatua sohvalla!

Niin kauan kun katson itseäni peilistä ja voin rehellisesti sanoa, että olen "pantava", en laihduta, pidän vain itseni kurissa.

Miestäni koitan saada lopettamaan napostelemisen..
Herkutella saa, mutta se täytyy olla jonkinlaisissa rajoissa. Kuten yksi karkkipäivä viikossa!!! Pätee niin lapsilla kuin aikuisilla.

Lue lisää

Niinhän se on, että 2/3 suomalaisista miehistä on ylipainoisia ja naisista "vain" puolet.

Paino tahtoo kaikilla nousta iän mukana ja on ihan itse nähtävä se vaiva, että pitää itsensä kuosissa. Ellei kyse ole jostain kliinisestä masennuksesta tai muusta mielenterveyshäiriöstä, niin kyllä se on todellakin itsestä kiinni, eikä puolison vastuulla. Itse ne herkut suustaan alas laittaa. Sitä paitsi huonossa suhteessakin on kaksi osapuolta, jotka voivat kummatkin yrittää vaikuttaa suhteeseen tai päättää lähteä...

rupea itsetunto kirjoitti:

kohenemaan silmissä ja kilot tippuu oonen huumassa jo pois itsestään.Suru lihottaa ja välinpitämättömyys puolisostaan.
Housut alas ja ota itsellesi oikea munavalas!

sitten siinä vaiheessa kun ei omat raajat kanna....
Ja peilejä saa kaupasta suurempiakin, tarpeen mukaan... Jos peili ei riitä, niin sehän on peilin vika....

Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

Vaikken itse olekkaan missimitoissa, niin vyötärö on tallella. Painoani en tarkkaile, vatteista tietää onko tullut ylimääräistä.
Valitettavasti oma mieheni on keskivartalon kasvattaja, eikä seksi ole ihan samaa kuin viisi vuotta sitten. Valitettavasti....

On se kumma kun aina jaksetaan valittaa naisten lihoamisesta, mutta miehet saa juoda kaljaa ja maatua sohvalla!

Niin kauan kun katson itseäni peilistä ja voin rehellisesti sanoa, että olen "pantava", en laihduta, pidän vain itseni kurissa.

Miestäni koitan saada lopettamaan napostelemisen..
Herkutella saa, mutta se täytyy olla jonkinlaisissa rajoissa. Kuten yksi karkkipäivä viikossa!!! Pätee niin lapsilla kuin aikuisilla.

Lue lisää

Kaikki varmaan ymmärtävät, ettei tuollainen 60 kg lihoaminen tapahdu vuodessa tai parissa, meillä siihen meni 18 vuotta (oma painoni on pysynyt alle 80 kg koko ajan). Kaapit ovat jo monta vuotta täyttyneet kevyttuotteista, mutta henk.kohtaisesti pidän noita vain vääriä syömistottumuksia ruokkivina kiihokkeina (kannustavat syömään enemmän, kun mielikuvani mukaan tulisi opetella syömään nälän, ei tottumuksen tai mielihyvän perusteella).

Tuota ylipainoa on käsitelty viimeiset 10 vuotta ja mielestä silkkihansikkain. Tulee vain mieleen kysymys, että oliko silkkihansikastie sittenkään se oikea? Masennus ei ainakaan alkuaikoina ollut lihoamisen syynä, vaan pikemminkin kaiken helppous; koulut saatiin käytyä, molemmilla työpaikka ja rahan käyttöä ei tarvinnut enää seurata. Nyt taitaa olla perheessä 2 masentunutta ja molemmat samasta syystä.

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Kaikki varmaan ymmärtävät, ettei tuollainen 60 kg lihoaminen tapahdu vuodessa tai parissa, meillä siihen meni 18 vuotta (oma painoni on pysynyt alle 80 kg koko ajan). Kaapit ovat jo monta vuotta täyttyneet kevyttuotteista, mutta henk.kohtaisesti pidän noita vain vääriä syömistottumuksia ruokkivina kiihokkeina (kannustavat syömään enemmän, kun mielikuvani mukaan tulisi opetella syömään nälän, ei tottumuksen tai mielihyvän perusteella).

Tuota ylipainoa on käsitelty viimeiset 10 vuotta ja mielestä silkkihansikkain. Tulee vain mieleen kysymys, että oliko silkkihansikastie sittenkään se oikea? Masennus ei ainakaan alkuaikoina ollut lihoamisen syynä, vaan pikemminkin kaiken helppous; koulut saatiin käytyä, molemmilla työpaikka ja rahan käyttöä ei tarvinnut enää seurata. Nyt taitaa olla perheessä 2 masentunutta ja molemmat samasta syystä.

Lue lisää

Nuo kevyttuotteet kertovat sen, että asia vaivaa vaimoasikin jollain lailla. Harmi että hän on lähtenyt tuolle kevytlinjalle, minäkään en usko kevyttuotteisiin. Ehdottomasti määrä on se mikä ratkaisee! Jos tutustuu tarkemmin kevyttuoteiden sisältöön, huomaa että monissa niistä on vähemmän rasvaa tai se on parempilaatuista (monityydyttämätöntä), mutta energiamäärä on silti yhtä suuri kuin normaalituotteissa:O Syön itse kaikkea mahdollista mitä tekee mieli, ainoastaan maidon rasvattomana ja juustot 17 %, mutta muuten syön normaalia ruokaa. Pidän itseni kuosissa katsomalla lähes päivittäin peiliin. Jos maha pömpöttää ja vaatteet kiristävät, niin sitten syön pari päivää vähän vähemmän tai hedelmäpainotteisemmin ja sitten on taas kaikki hyvin. Se olisi todellakin kiva, jos voisi huoletta syödä herkkuja niin paljon kuin tykkää, mutta minulle vyötärö on sen verran tärkeä asia, että haluan nähdä tämän vaivan. Olen sitä mieltä, että painonhallinta kannattaa -ei niinkään miehen vaan oman itsen takia. On kiva kun tietää olevansa naisellisen mallinen ja hyvän näköinen.

PainonHALLINTA on ehdottomasti helpompaa kuin painon pudottaminen, mutta sitä ei moni ihminen taida hoksata ennen kuin on myöhäistä...

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Kaikki varmaan ymmärtävät, ettei tuollainen 60 kg lihoaminen tapahdu vuodessa tai parissa, meillä siihen meni 18 vuotta (oma painoni on pysynyt alle 80 kg koko ajan). Kaapit ovat jo monta vuotta täyttyneet kevyttuotteista, mutta henk.kohtaisesti pidän noita vain vääriä syömistottumuksia ruokkivina kiihokkeina (kannustavat syömään enemmän, kun mielikuvani mukaan tulisi opetella syömään nälän, ei tottumuksen tai mielihyvän perusteella).

Tuota ylipainoa on käsitelty viimeiset 10 vuotta ja mielestä silkkihansikkain. Tulee vain mieleen kysymys, että oliko silkkihansikastie sittenkään se oikea? Masennus ei ainakaan alkuaikoina ollut lihoamisen syynä, vaan pikemminkin kaiken helppous; koulut saatiin käytyä, molemmilla työpaikka ja rahan käyttöä ei tarvinnut enää seurata. Nyt taitaa olla perheessä 2 masentunutta ja molemmat samasta syystä.

Lue lisää

Tilatkaa aika sisätautilääkärille.
Aineenvaihdunnassa (kilpirauhanen) voi olla vikaa. Onko myös nesteturvotusta? Sydän ei pian kestä.
On jo vaarallista tuollainen ylipaino, ja aika harvinaistakin. Itsellä joku 12 kiloa ja kyllä sekin jo vaivoja tekee...

Sellainen leikkaus, jossa laitetaan pantavatsalaukkuun, voi auttaa jos kysymys ruoan määrästä. Jos paljon syö ,täyttää jotain tyhjyyttä mielessään.

Positiivisia mielikuvia luomaan!
Takuulla vaimosi laihtuisi, jos eroaisitte. Pitäisi taas tehdä itsestään viehättävä. Been there, done that!

Sinua asia kiusaa sen verran, että sille pitää nyt tehdä jotain. Laihduttaa et kuitenkaan voi hänen puolestaan. Muista sanoa, että rakastat häntä joka tapauksessa, mutta olet huolestunut. 60 kiloa ylipainoa vie kauan laihduttaa, varmaaan joku kaksi vuotta. Suuntaa katse sinne.

En tässä itsekään pitänyt itsestäni lihavampana,joten turha tosiaan joidenkin kehua,että kaikkia pitää rakastaa. Kun ei rakasta itseään, kuinka voi kukaan muukaan?

Ja missä valvoja, kun ei ota tuollaisia törkeitä rivouksia pois, joita olet saanut!!!!!!!

nooh, leikkinä leikkinä, mutta pointti hyvä!!

Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

nooh, leikkinä leikkinä, mutta pointti hyvä!!

Tämä on just niin tätä. Aloittaja vaikuttaa minusta varsin hyvältä mieheltä, hän ei ole pettänyt vaimoaan, rakastaa häntä, ei hauku vaan yrittää kannustaa muutokseen. Aloitusviesti oli muutenkin sävyltään asiallinen, ei mikään naisia esineellistävän sovinistin kynästä. Ja täällä kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen, koska ei osaa kiihottua 120-kiloisesta sotanorsuvaimostaan (täysi myötätuntoni sinulle, aloittaja!) ja että todellisuudessa ongelmat johtuvat vain miehestä itsestään (???). Taitaa älähtää tässä topickissa aika moni koira, johon on kalikka kalahtanut...

En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme. Ovatko naiset sitten kauheita perfektionistibimboja, jos eivät pidä kaljamahaisista, haisevista sissijuustomiehistä?

Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä". Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi. Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa. On valtavan hienoa huomata, kuinka mieheni pitää minua seksuaalisesti kiihottavana ja kehuu kauniiksi rakkaudentunnustusten lomassa. Suosittelen kokeilemaan itsestään huolehtimista - siitä on erittäin paljon iloa.

Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta. Tällaisella käytöksellä tuottaa murhetta myös kumppanille, joka menettää väkisinkin seksihalunsa.

Tsemppiä aloittajalle! Älä petä vastaisuudessakaan. Ilman seksiä ei silti tarvitse elää. Jos tuntuu, ettet voi elää nykytilanteessa eikä vaimosi tee itselleen mitään, täysi sympatiani myös mahdolliselle eropäätöksellesi.

Äiti, vaimo, nainen... kirjoitti:

nooh, leikkinä leikkinä, mutta pointti hyvä!!

Aloittajalle olisi hyvä juttu, että silmät kiinni, mielikuvitusta peliin ja harrastamaan seksiä, kyllä ne kilot siitä karisee ja samalla tulee hyvä mielikin.

nuori nainen kirjoitti:

Tämä on just niin tätä. Aloittaja vaikuttaa minusta varsin hyvältä mieheltä, hän ei ole pettänyt vaimoaan, rakastaa häntä, ei hauku vaan yrittää kannustaa muutokseen. Aloitusviesti oli muutenkin sävyltään asiallinen, ei mikään naisia esineellistävän sovinistin kynästä. Ja täällä kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen, koska ei osaa kiihottua 120-kiloisesta sotanorsuvaimostaan (täysi myötätuntoni sinulle, aloittaja!) ja että todellisuudessa ongelmat johtuvat vain miehestä itsestään (???). Taitaa älähtää tässä topickissa aika moni koira, johon on kalikka kalahtanut...

En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme. Ovatko naiset sitten kauheita perfektionistibimboja, jos eivät pidä kaljamahaisista, haisevista sissijuustomiehistä?

Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä". Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi. Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa. On valtavan hienoa huomata, kuinka mieheni pitää minua seksuaalisesti kiihottavana ja kehuu kauniiksi rakkaudentunnustusten lomassa. Suosittelen kokeilemaan itsestään huolehtimista - siitä on erittäin paljon iloa.

Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta. Tällaisella käytöksellä tuottaa murhetta myös kumppanille, joka menettää väkisinkin seksihalunsa.

Tsemppiä aloittajalle! Älä petä vastaisuudessakaan. Ilman seksiä ei silti tarvitse elää. Jos tuntuu, ettet voi elää nykytilanteessa eikä vaimosi tee itselleen mitään, täysi sympatiani myös mahdolliselle eropäätöksellesi.

Lue lisää

"kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen"

Opettele "likka" laskemaan..

Pointtina joillain on varmaan ollut että ei vaimon pitäisi alkaa oksettaa vaikka ulkonäkö muuttuukin, koska sama ihminenhän se on. Kyllähän ihmiset vanhenevat = rypistyvät ja kuihtuvat ja löystyvät ja vaikka mitä, mutta eihän silläkään perusteella ole sopivaa haukkua toista yököttäväksi. "Se on niin ryppynen, en voi enää edes katsoa sitä.."

Näitä mielipiteitä on ollut täällä varmaan pari.

Suurin osahan täällä kuitenkin on ollut sitä mieltä että aloittajan pitäisi nyt tukea vaimoaan painon pudottamisen kanssa.

nuori nainen kirjoitti:

Tämä on just niin tätä. Aloittaja vaikuttaa minusta varsin hyvältä mieheltä, hän ei ole pettänyt vaimoaan, rakastaa häntä, ei hauku vaan yrittää kannustaa muutokseen. Aloitusviesti oli muutenkin sävyltään asiallinen, ei mikään naisia esineellistävän sovinistin kynästä. Ja täällä kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen, koska ei osaa kiihottua 120-kiloisesta sotanorsuvaimostaan (täysi myötätuntoni sinulle, aloittaja!) ja että todellisuudessa ongelmat johtuvat vain miehestä itsestään (???). Taitaa älähtää tässä topickissa aika moni koira, johon on kalikka kalahtanut...

En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme. Ovatko naiset sitten kauheita perfektionistibimboja, jos eivät pidä kaljamahaisista, haisevista sissijuustomiehistä?

Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä". Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi. Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa. On valtavan hienoa huomata, kuinka mieheni pitää minua seksuaalisesti kiihottavana ja kehuu kauniiksi rakkaudentunnustusten lomassa. Suosittelen kokeilemaan itsestään huolehtimista - siitä on erittäin paljon iloa.

Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta. Tällaisella käytöksellä tuottaa murhetta myös kumppanille, joka menettää väkisinkin seksihalunsa.

Tsemppiä aloittajalle! Älä petä vastaisuudessakaan. Ilman seksiä ei silti tarvitse elää. Jos tuntuu, ettet voi elää nykytilanteessa eikä vaimosi tee itselleen mitään, täysi sympatiani myös mahdolliselle eropäätöksellesi.

Lue lisää

"En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme."

Minä ihmettelen sitä, että siitä omasta kykenemättömyydestä kiihottua syyllistetään jotakuta muuta kuin omaa itseä. Ja sitä, että todelliset ongelmat yritetään kieltää ja keskitytään pelkkiin oireisiin. Ja vielä sitä, että jos kumppanilla on ongelma, niin siitä syyllistetään, eikä tueta ongelman ratkaisemisessa.

"Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä"."

Onhan se huomaavaista juu, mutta entäpä jos joskus sairastuu masennukseen tai jostain muista syistä menettää voimansa? Ymmärtänet sen olevan mahdollista, ja jos itse olisit siinä tilanteessa, toivoisit luultavasti sinäkin kumppaniltasi enemmän tukea kuin epäkohtiin takertuvaa ruikutusta.

"Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi."

Sehän on hienoa, että itse olet hoikka. Nuorena onkin paljon helpompi pysyä hoikkana. Jos kuitenkin joskus elämäsi varrella menetät voimasi, niin toivottavasti et sinä aikana kerkeä tekemään itsellesi mittavia tuhoja. Pointtini on siis se, että _mikään_ ei ole itsestäänselvää, vaikka kuinka niin vakuuttelisit.

"Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa."

Hienoa, jos se sujuu sinulla kuin itsestään. Hassua on se, että olet siihen kuitenkin kiinnittänyt niin paljon huomiota, että vaivaudut kertomaan sen täällä ja korostamaan sitä, miten helppoa se sinulle on. Hassua on sekin, että unohdut kertomaan noin mittavasti itsestäsi, lievästi toisin toimivia tuomitsevaan sävyyn. Ei millään pahalla, paninpahan vain merkille.

"Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen."

Missä kohtaa aloittaja on sanonut, että vaimo on säästynyt haukuilta? Mistä tiedät senkin, että hän taistelee parisuhteen eteen? Meni minulta ohi. Ymmärsin että hän taistelee lähinnä vieraissakäymistä ja vaimon koskettamista vastaan. Toki voimme kaikki täällä sympatiseeraata aloittajaa, mutta kukaan meistä ei näe koko kuvaa suhteesta. Tiedämme vain toisen osapuolen oman totuuden. Siksi varmaan vastauksetkin enimmäkseen kritisoivat aloittajaa, kun ihmettelit vastauksien tyyliä. Miten muuten sen luulet auttavan alkuperäistä kirjoittajaa, jos me täällä toteamme yhteen ääneen, miten huono hänen vaimonsa on, kun hän ei huolehdi ulkonäöstään?

"Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta."

No ei, jos on suhteen alussa luvattu, että itsensä huolehtiminen kuuluu parisuhteeseen, heh. Ehkä teillä on noin kepeätä, kaikilla tuskin. Mitenkäs helposti se avioliittolupaus ihmisiltä unohtuu? Jos mielii, että suhde on pitkä, siinä tulee väistämättä kriisejä ja vaikeita aikoja, joissa on taisteltava, tuettava väsyneempää ja tehtävä kovasti töitä yhdessä, erikseen ja vuorotellen.

nuori nainen kirjoitti:

Tämä on just niin tätä. Aloittaja vaikuttaa minusta varsin hyvältä mieheltä, hän ei ole pettänyt vaimoaan, rakastaa häntä, ei hauku vaan yrittää kannustaa muutokseen. Aloitusviesti oli muutenkin sävyltään asiallinen, ei mikään naisia esineellistävän sovinistin kynästä. Ja täällä kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen, koska ei osaa kiihottua 120-kiloisesta sotanorsuvaimostaan (täysi myötätuntoni sinulle, aloittaja!) ja että todellisuudessa ongelmat johtuvat vain miehestä itsestään (???). Taitaa älähtää tässä topickissa aika moni koira, johon on kalikka kalahtanut...

En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme. Ovatko naiset sitten kauheita perfektionistibimboja, jos eivät pidä kaljamahaisista, haisevista sissijuustomiehistä?

Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä". Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi. Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa. On valtavan hienoa huomata, kuinka mieheni pitää minua seksuaalisesti kiihottavana ja kehuu kauniiksi rakkaudentunnustusten lomassa. Suosittelen kokeilemaan itsestään huolehtimista - siitä on erittäin paljon iloa.

Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta. Tällaisella käytöksellä tuottaa murhetta myös kumppanille, joka menettää väkisinkin seksihalunsa.

Tsemppiä aloittajalle! Älä petä vastaisuudessakaan. Ilman seksiä ei silti tarvitse elää. Jos tuntuu, ettet voi elää nykytilanteessa eikä vaimosi tee itselleen mitään, täysi sympatiani myös mahdolliselle eropäätöksellesi.

Lue lisää

Osuitpa arkaan kohtaan ja oikeaan. Alkoi taas piikit lennellä. Tuohon alkuperäiseen...Jos vaimo tietää, ettei mies kerta kaikkiaan syty rasvakertoimista, niin eikö olisi kohtuullista yrittää laihtua siihen kuosiin, että taas syttyy, ainakin jos miestään rakastaa ja liitossa tahtoo elää. Eikä tämä ole sovinismia vaan biologiaa.

nuori nainen kirjoitti:

Tämä on just niin tätä. Aloittaja vaikuttaa minusta varsin hyvältä mieheltä, hän ei ole pettänyt vaimoaan, rakastaa häntä, ei hauku vaan yrittää kannustaa muutokseen. Aloitusviesti oli muutenkin sävyltään asiallinen, ei mikään naisia esineellistävän sovinistin kynästä. Ja täällä kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen, koska ei osaa kiihottua 120-kiloisesta sotanorsuvaimostaan (täysi myötätuntoni sinulle, aloittaja!) ja että todellisuudessa ongelmat johtuvat vain miehestä itsestään (???). Taitaa älähtää tässä topickissa aika moni koira, johon on kalikka kalahtanut...

En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme. Ovatko naiset sitten kauheita perfektionistibimboja, jos eivät pidä kaljamahaisista, haisevista sissijuustomiehistä?

Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä". Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi. Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa. On valtavan hienoa huomata, kuinka mieheni pitää minua seksuaalisesti kiihottavana ja kehuu kauniiksi rakkaudentunnustusten lomassa. Suosittelen kokeilemaan itsestään huolehtimista - siitä on erittäin paljon iloa.

Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta. Tällaisella käytöksellä tuottaa murhetta myös kumppanille, joka menettää väkisinkin seksihalunsa.

Tsemppiä aloittajalle! Älä petä vastaisuudessakaan. Ilman seksiä ei silti tarvitse elää. Jos tuntuu, ettet voi elää nykytilanteessa eikä vaimosi tee itselleen mitään, täysi sympatiani myös mahdolliselle eropäätöksellesi.

Lue lisää

jätä äkkiä vaimo tuommoinen impotenttimies jos et ole jo jättänyt tätä lukiessasi.

nuori nainen kirjoitti:

Tämä on just niin tätä. Aloittaja vaikuttaa minusta varsin hyvältä mieheltä, hän ei ole pettänyt vaimoaan, rakastaa häntä, ei hauku vaan yrittää kannustaa muutokseen. Aloitusviesti oli muutenkin sävyltään asiallinen, ei mikään naisia esineellistävän sovinistin kynästä. Ja täällä kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen, koska ei osaa kiihottua 120-kiloisesta sotanorsuvaimostaan (täysi myötätuntoni sinulle, aloittaja!) ja että todellisuudessa ongelmat johtuvat vain miehestä itsestään (???). Taitaa älähtää tässä topickissa aika moni koira, johon on kalikka kalahtanut...

En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme. Ovatko naiset sitten kauheita perfektionistibimboja, jos eivät pidä kaljamahaisista, haisevista sissijuustomiehistä?

Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä". Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi. Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa. On valtavan hienoa huomata, kuinka mieheni pitää minua seksuaalisesti kiihottavana ja kehuu kauniiksi rakkaudentunnustusten lomassa. Suosittelen kokeilemaan itsestään huolehtimista - siitä on erittäin paljon iloa.

Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta. Tällaisella käytöksellä tuottaa murhetta myös kumppanille, joka menettää väkisinkin seksihalunsa.

Tsemppiä aloittajalle! Älä petä vastaisuudessakaan. Ilman seksiä ei silti tarvitse elää. Jos tuntuu, ettet voi elää nykytilanteessa eikä vaimosi tee itselleen mitään, täysi sympatiani myös mahdolliselle eropäätöksellesi.

Lue lisää

"Nuori nainen"
Veit sanat suustani. Täsmälleen sama mielipide asiasta.

Itsestään tulee pitää huolta myös avioitumisen jälkeen, eikä päästää kontrolli irti kun ei enää tarvitse "pyydystää" miestä / naista.
Jos minä itse tai kumppanini lihoisi noin paljon suhteen aikana, olisi se "sopimuksen" rikkomista. Minä (tai hän) ei olisi mennyt naimisiin / aloittanut suhdetta alunperinkään tuollaisilla mitoilla...
Minäkään en henkilökohtaisesti voisi koskea muodottomaan ihrakasaan. Se ei vain kiihota, enkä voi asiaan vaikuttaa...

Ymmärrän aloittajan ongelman 100%:sti.

Ymmärrän yskän kirjoitti:

"Nuori nainen"
Veit sanat suustani. Täsmälleen sama mielipide asiasta.

Itsestään tulee pitää huolta myös avioitumisen jälkeen, eikä päästää kontrolli irti kun ei enää tarvitse "pyydystää" miestä / naista.
Jos minä itse tai kumppanini lihoisi noin paljon suhteen aikana, olisi se "sopimuksen" rikkomista. Minä (tai hän) ei olisi mennyt naimisiin / aloittanut suhdetta alunperinkään tuollaisilla mitoilla...
Minäkään en henkilökohtaisesti voisi koskea muodottomaan ihrakasaan. Se ei vain kiihota, enkä voi asiaan vaikuttaa...

Ymmärrän aloittajan ongelman 100%:sti.

Lue lisää

lihottaa naista kuin naista.Varsinkin kun punainen aito reikä on käyttämätön.
Anna miehesi mennä hän on miesten sperman ja kakan nielijä eli H..O

nuori nainen kirjoitti:

Tämä on just niin tätä. Aloittaja vaikuttaa minusta varsin hyvältä mieheltä, hän ei ole pettänyt vaimoaan, rakastaa häntä, ei hauku vaan yrittää kannustaa muutokseen. Aloitusviesti oli muutenkin sävyltään asiallinen, ei mikään naisia esineellistävän sovinistin kynästä. Ja täällä kymmenet naiset tulevat elämöimään, että hän on hirveä paskiainen, koska ei osaa kiihottua 120-kiloisesta sotanorsuvaimostaan (täysi myötätuntoni sinulle, aloittaja!) ja että todellisuudessa ongelmat johtuvat vain miehestä itsestään (???). Taitaa älähtää tässä topickissa aika moni koira, johon on kalikka kalahtanut...

En ihmettele ollenkaan, ettei muodoton ihravuori kiihota seksuaalisesti, vaikka kuinka rakas hän muuten olisikin. Onko tässä jotain omituista??? No ei ole. Joku tykkää sotanorsusta, jonka läskien sekaan uppoaa vaikka kokonainen laivasto, mutta useimmat eivät, eikä se ole mikään ihme. Ovatko naiset sitten kauheita perfektionistibimboja, jos eivät pidä kaljamahaisista, haisevista sissijuustomiehistä?

Minusta se osoittaa vain huomaavaisuutta, että VAKIITUNEESSAKIN parisuhteessa tai avo/avioliitossa halutaan huomioida kumppania pitämällä itsestään huolta. Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että paino ei ala nousta järkyttäviin lukemiin vain, koska "olen jo päässyt avioliittoon, ei tuo minua helpolla jätä". Olen itse hyvin hoikka, terve ja iloinen nuori nainen, joka pitää ulkonäöstään huolta ja tekee sen mielellään sekä itsensä että miehensä vuoksi. Terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja esimerkiksi normaaliin meikkaukseen ja hiustenlaittoon yms. on niin tottunutkin, että ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta, vaan päin vastoin minua ällöttäisi aloittaa yhtäkkiä epäterveellinen rasva-sokeri -ruokavalio, olla liikkumatta tai antaa karvojen rehottaa. On valtavan hienoa huomata, kuinka mieheni pitää minua seksuaalisesti kiihottavana ja kehuu kauniiksi rakkaudentunnustusten lomassa. Suosittelen kokeilemaan itsestään huolehtimista - siitä on erittäin paljon iloa.

Ymmärrän aloittajaa loistavasti. Hänellä tuntuu olevan moraali kohdallaan, kun ei ole vaimoaan pettänyt, haukkunut ja edelleen yrittää taistella parisuhteen eteen. Kenenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei välitä ollenkaan itsestään huolehtimisesta. Tällaisella käytöksellä tuottaa murhetta myös kumppanille, joka menettää väkisinkin seksihalunsa.

Tsemppiä aloittajalle! Älä petä vastaisuudessakaan. Ilman seksiä ei silti tarvitse elää. Jos tuntuu, ettet voi elää nykytilanteessa eikä vaimosi tee itselleen mitään, täysi sympatiani myös mahdolliselle eropäätöksellesi.

Lue lisää

mieltä kanssasi nuori nainen! T. N-61

hänen kanssaan?

Ei mitään ikävää hikipäässä juosta remputtamista, vaan reipasta kävelyä, jonka päämääränä on vaikkapa mielenkiintoinen museo, taidenäyttely, tai kiva kahvila (ei leivoksia!).

Kun reippaalla lenkillä on päämäärä, on ulkoilu paljon kivempaa. Samalla voitte jutella.

Ehkä vaimo ahtaa ruokaa sen takia, että olette henkisesti erkaantuneet toisistanne ja että olet liian paljon poissa kotoa.

Tue häntä laihdutuksessa, kiittele heti sen näkyvän ulkomuodossa, jos grammakaan putoaa, mutta älä hirty nalkuttamaan hänen läskeistään.

Myös uinti olisi hyvä kuntoilumuoto tai vesijuoksu.

Pääasiassa naiset ovat kivoja ja on mukavaa että teitä on olemassa, tarkoitukseni ei siis ollut lisätä naisten ja miesten välisen kuilun syvyyttä. Muutamista kommenteista saa vain käsityksen, että naiset nyt vain saavat lihota ja miesten tehtävänä on ihailla heidän uutta uhkeaa ulkomuotoansa. Ei se oikeasti vaan mene noin (sitähän ette toki tule miestenne suusta kuulemaan, mutta miesporukoitten saunailloissa olen kuullut moista marinaa aivan liikaakin).

Minun mielestäni en voi loukata ketään, jos sanon 120 kg:sta naista lihavaksi (käyttämättä mitään muita ilmauksia) ja minä nyt vaan en kiihotu vaimoni kokoisesta naisesta. Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos.
Miksi sitten ylipäätään kirjoittelin tänne? Ehkä vain purkaakseni pahaa oloani, tai kuullakseni miten joku muu on vastaavan kanssa elänyt, en ainakaan kysyäkseni lupaa uskottomuuteen.

"Tahdon", olen sanonut täysin eri naiselle, joka meillä nyt asuu ja kohtalotovereita löytyy paljon, puolin ja toisin. Erosta ei meillä ole keskuskeltu, rakkaus menee kuitenkin seksin edelle, mutta kuten joku jo mainitsikin, miksi lihoaminen olisi pienempi synti, kuin alkoholismi tms.?

Eikä noita "asiattomia" viestejä kannata poistaa, sillä nekin tavallaan tuovat helpotusta; suhteessamme ei oikeasti ole muuta vikaa, kuin poistettavissa oleva läski, mutta noitten asiattomien viestien kirjoittajilla on vikaa paljon vaikeammin korjattavassa paikassa. Eli omat asiat ei sittenkään ole kovin huonosti.

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Pääasiassa naiset ovat kivoja ja on mukavaa että teitä on olemassa, tarkoitukseni ei siis ollut lisätä naisten ja miesten välisen kuilun syvyyttä. Muutamista kommenteista saa vain käsityksen, että naiset nyt vain saavat lihota ja miesten tehtävänä on ihailla heidän uutta uhkeaa ulkomuotoansa. Ei se oikeasti vaan mene noin (sitähän ette toki tule miestenne suusta kuulemaan, mutta miesporukoitten saunailloissa olen kuullut moista marinaa aivan liikaakin).

Minun mielestäni en voi loukata ketään, jos sanon 120 kg:sta naista lihavaksi (käyttämättä mitään muita ilmauksia) ja minä nyt vaan en kiihotu vaimoni kokoisesta naisesta. Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos.
Miksi sitten ylipäätään kirjoittelin tänne? Ehkä vain purkaakseni pahaa oloani, tai kuullakseni miten joku muu on vastaavan kanssa elänyt, en ainakaan kysyäkseni lupaa uskottomuuteen.

"Tahdon", olen sanonut täysin eri naiselle, joka meillä nyt asuu ja kohtalotovereita löytyy paljon, puolin ja toisin. Erosta ei meillä ole keskuskeltu, rakkaus menee kuitenkin seksin edelle, mutta kuten joku jo mainitsikin, miksi lihoaminen olisi pienempi synti, kuin alkoholismi tms.?

Eikä noita "asiattomia" viestejä kannata poistaa, sillä nekin tavallaan tuovat helpotusta; suhteessamme ei oikeasti ole muuta vikaa, kuin poistettavissa oleva läski, mutta noitten asiattomien viestien kirjoittajilla on vikaa paljon vaikeammin korjattavassa paikassa. Eli omat asiat ei sittenkään ole kovin huonosti.

Lue lisää

pettämisilläsi. Ei tarvitse olla psykologi/lääkäri että näkee rivien välistä sinun olevan kovanluokan pettäjämies. Vaimosi tietää sinun kaikki pettämis reissusi.Monestikko hän haki sinut pois huoraamis/ rypemis reissuiltasi? Hän syö ehkä silloin kun sinä olet juuri seksissä toisen naisen kanssa.Hän vaistoaa yhdynnän ajan kohdan. Hän näkee sinusta heti ja tuntee kun olet käynyt häntä pettämässä.

Toivon että vaimosi on jo nyt viimeistään sinut jättänyt tähän kellon aikaan mennessä.Takaisin paluuta sinulla ei enää hänen elämäänsä ole. Kun ei kelvannut vaimosi sinulle lihavana niin turha luulla että hän eron jälkeen antaa sinulle anteeksi.Lihavuus on sinun mulkkusi itse aiheuttamaa, katso peiliin ja ulokkeeseesi.
Vaimostasi tulee hyvin onnellinen kun hän jättää sinut ja hän laihtuu kun tietää ettei kukaan häntä ole pettämässä niin hänen ei tarvise suruun syödä.

P.S.Minkä taakseen jättää sen kerran edestään löytää.

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Pääasiassa naiset ovat kivoja ja on mukavaa että teitä on olemassa, tarkoitukseni ei siis ollut lisätä naisten ja miesten välisen kuilun syvyyttä. Muutamista kommenteista saa vain käsityksen, että naiset nyt vain saavat lihota ja miesten tehtävänä on ihailla heidän uutta uhkeaa ulkomuotoansa. Ei se oikeasti vaan mene noin (sitähän ette toki tule miestenne suusta kuulemaan, mutta miesporukoitten saunailloissa olen kuullut moista marinaa aivan liikaakin).

Minun mielestäni en voi loukata ketään, jos sanon 120 kg:sta naista lihavaksi (käyttämättä mitään muita ilmauksia) ja minä nyt vaan en kiihotu vaimoni kokoisesta naisesta. Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos.
Miksi sitten ylipäätään kirjoittelin tänne? Ehkä vain purkaakseni pahaa oloani, tai kuullakseni miten joku muu on vastaavan kanssa elänyt, en ainakaan kysyäkseni lupaa uskottomuuteen.

"Tahdon", olen sanonut täysin eri naiselle, joka meillä nyt asuu ja kohtalotovereita löytyy paljon, puolin ja toisin. Erosta ei meillä ole keskuskeltu, rakkaus menee kuitenkin seksin edelle, mutta kuten joku jo mainitsikin, miksi lihoaminen olisi pienempi synti, kuin alkoholismi tms.?

Eikä noita "asiattomia" viestejä kannata poistaa, sillä nekin tavallaan tuovat helpotusta; suhteessamme ei oikeasti ole muuta vikaa, kuin poistettavissa oleva läski, mutta noitten asiattomien viestien kirjoittajilla on vikaa paljon vaikeammin korjattavassa paikassa. Eli omat asiat ei sittenkään ole kovin huonosti.

Lue lisää

Minä voin kokemuksesta kertoa,että laihtuminen lähtee itsestä, vaikka kuka sanois mitä,ei tehoa, ainoa tapahtuma on mielenpahoittuminen. Yksi selkeä asia on kuitenkin, ettei tuon vaimosi painoinen hlö voi paljon liikkua,paino on saatava ensin ruokavaliolla laskemaan johonkin 90 kg:aan, muuten menee nikamat sun muut. Se on kova työ, mulla oli paljon vähemmän alussa. kun liikunnan voi ottaa kuvioihin,paino laskee paljon nopeammin. Tuossa oli joku hyvä kommentti nimimerkiltä painava-mies tai jotain sen suuntaista.

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Pääasiassa naiset ovat kivoja ja on mukavaa että teitä on olemassa, tarkoitukseni ei siis ollut lisätä naisten ja miesten välisen kuilun syvyyttä. Muutamista kommenteista saa vain käsityksen, että naiset nyt vain saavat lihota ja miesten tehtävänä on ihailla heidän uutta uhkeaa ulkomuotoansa. Ei se oikeasti vaan mene noin (sitähän ette toki tule miestenne suusta kuulemaan, mutta miesporukoitten saunailloissa olen kuullut moista marinaa aivan liikaakin).

Minun mielestäni en voi loukata ketään, jos sanon 120 kg:sta naista lihavaksi (käyttämättä mitään muita ilmauksia) ja minä nyt vaan en kiihotu vaimoni kokoisesta naisesta. Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos.
Miksi sitten ylipäätään kirjoittelin tänne? Ehkä vain purkaakseni pahaa oloani, tai kuullakseni miten joku muu on vastaavan kanssa elänyt, en ainakaan kysyäkseni lupaa uskottomuuteen.

"Tahdon", olen sanonut täysin eri naiselle, joka meillä nyt asuu ja kohtalotovereita löytyy paljon, puolin ja toisin. Erosta ei meillä ole keskuskeltu, rakkaus menee kuitenkin seksin edelle, mutta kuten joku jo mainitsikin, miksi lihoaminen olisi pienempi synti, kuin alkoholismi tms.?

Eikä noita "asiattomia" viestejä kannata poistaa, sillä nekin tavallaan tuovat helpotusta; suhteessamme ei oikeasti ole muuta vikaa, kuin poistettavissa oleva läski, mutta noitten asiattomien viestien kirjoittajilla on vikaa paljon vaikeammin korjattavassa paikassa. Eli omat asiat ei sittenkään ole kovin huonosti.

Lue lisää

Minä sitä valvojaa kuuluttelin, kun alkoi oksettaa nuo kommentit. Heillä se ongelma toisaan on, ihmisyyden menetys,YÄK!!

Minusta sinä "uskollinen hölmö" vaikutat oikein asialliselta ja ajattelevalta kaverilta.

Miksi ei muka voi myöntää, että liika läski ei kiihota? Eihän joitain houkuta muukaan hoitamattomuus, kuten likaiset hampaat ja haisevat jalat? Vai saattaahan täältä näitten joiden pervertikkojen jokukosta niitäkin löytyä... ;)

Läskin ajatellaan olevan persoonallisuuden piirre, tai peritty ominaisuus ("meidän Tiina on perinyt tuon pyöreyden mummilta"-tyyliin.

Kukaan ei kuitenkaan ole parempi selittelijä ja piilottelija kuin läski itse. Minulla on kaveri, joka puhuuu meistä "isoista työistä", tajuamatta että välillämme on 60 kg, hänenellä sen verran enemmän. Ei tunnusta eroavaisuuttamme!

Kun olin itse lihavampi, en halunnut edes kohdata asiaa, tunnustaa olevani lihava. Nyt voin myöntää, että painoin liikaa, ja edelleen voi muutama kilo lähteä.

Ja vika OLI KILPIRAUHASESSA, vaikka joku yritti selittää sen olevan harvinaista. Ei se ole! Vuosia kärvistelin ja lihoin yli 1400 kalorin syömisellä.. Käykää siis lääkärillä, please! Se voi auttaa häntä alkuun.

Nyt tsemppiä vaan ja toimeksi hakemaan apua jollain tavalla.

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Pääasiassa naiset ovat kivoja ja on mukavaa että teitä on olemassa, tarkoitukseni ei siis ollut lisätä naisten ja miesten välisen kuilun syvyyttä. Muutamista kommenteista saa vain käsityksen, että naiset nyt vain saavat lihota ja miesten tehtävänä on ihailla heidän uutta uhkeaa ulkomuotoansa. Ei se oikeasti vaan mene noin (sitähän ette toki tule miestenne suusta kuulemaan, mutta miesporukoitten saunailloissa olen kuullut moista marinaa aivan liikaakin).

Minun mielestäni en voi loukata ketään, jos sanon 120 kg:sta naista lihavaksi (käyttämättä mitään muita ilmauksia) ja minä nyt vaan en kiihotu vaimoni kokoisesta naisesta. Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos.
Miksi sitten ylipäätään kirjoittelin tänne? Ehkä vain purkaakseni pahaa oloani, tai kuullakseni miten joku muu on vastaavan kanssa elänyt, en ainakaan kysyäkseni lupaa uskottomuuteen.

"Tahdon", olen sanonut täysin eri naiselle, joka meillä nyt asuu ja kohtalotovereita löytyy paljon, puolin ja toisin. Erosta ei meillä ole keskuskeltu, rakkaus menee kuitenkin seksin edelle, mutta kuten joku jo mainitsikin, miksi lihoaminen olisi pienempi synti, kuin alkoholismi tms.?

Eikä noita "asiattomia" viestejä kannata poistaa, sillä nekin tavallaan tuovat helpotusta; suhteessamme ei oikeasti ole muuta vikaa, kuin poistettavissa oleva läski, mutta noitten asiattomien viestien kirjoittajilla on vikaa paljon vaikeammin korjattavassa paikassa. Eli omat asiat ei sittenkään ole kovin huonosti.

Lue lisää

...että kukaan tuskin haluaa väen vängällä lihota, mutta aina ei todellakaan voimat riitä itsestä huolehtimiseen. Omantunnon kysymys: oletko tukenut kumppaniasi lihomisessa tai lihavuuden ylläpidossa vai oletko yrittänyt tukea häntä terveellisten elämäntapojen hallinnassa, kun hän ei itse jaksa? Toki ymmärrän, ettei läski kiihota (eikä sitä tarvitse ihannoida), mutta ei se silti tarkoita estettä sille, että voisi nauttia seksistä yhdessä. Oletko miettinyt, että miksi se on sinulle niin iso este?

"Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos."
Niin, sinun mielipiteesihän on tie ja totuus? No ei vaan, miksi ajattelet, että se terapia ei tekisi hyvää? Koetko sen jotenkin uhaksi? Siellä ei voida muuttaa mielipiteitäsi, jos et sitä halua, mutta miksi et yrittäisi sitä vaihtoehtoa? Tai miksei vaimosi? Nähdäkseni teidän suhteessanne ongelma ei ole pelkkä kumppanisi läski. Läski on toiselle oire, sinulle ongelma. Ongelmia teillä on aloitusviestistä päätellen keskustelutaidoissa, seksin saralla ja ongelmien käsittelyssä. Plus sitten vielä kummankin omat. Jos ne eivät ratkea itsestään, niin miksi jättää terapia vaihtoehtona kokeilematta? Helpoin tie on toki se, että luovutatte ja jätätte ongelmat käsittelemättä...

Hmmm. Mistä asiattomista viesteistä puhut? Ovatko ne asiattomia, jos niissä ollaan eri mieltä kuin sinä? Tai ne, joissa kritisoidaan sinun suhtautumistasi (siitähän aloitusviesti yksinomaan kertoi, joten ihmettelen)?

minä vaan kirjoitti:

Minä sitä valvojaa kuuluttelin, kun alkoi oksettaa nuo kommentit. Heillä se ongelma toisaan on, ihmisyyden menetys,YÄK!!

Minusta sinä "uskollinen hölmö" vaikutat oikein asialliselta ja ajattelevalta kaverilta.

Miksi ei muka voi myöntää, että liika läski ei kiihota? Eihän joitain houkuta muukaan hoitamattomuus, kuten likaiset hampaat ja haisevat jalat? Vai saattaahan täältä näitten joiden pervertikkojen jokukosta niitäkin löytyä... ;)

Läskin ajatellaan olevan persoonallisuuden piirre, tai peritty ominaisuus ("meidän Tiina on perinyt tuon pyöreyden mummilta"-tyyliin.

Kukaan ei kuitenkaan ole parempi selittelijä ja piilottelija kuin läski itse. Minulla on kaveri, joka puhuuu meistä "isoista työistä", tajuamatta että välillämme on 60 kg, hänenellä sen verran enemmän. Ei tunnusta eroavaisuuttamme!

Kun olin itse lihavampi, en halunnut edes kohdata asiaa, tunnustaa olevani lihava. Nyt voin myöntää, että painoin liikaa, ja edelleen voi muutama kilo lähteä.

Ja vika OLI KILPIRAUHASESSA, vaikka joku yritti selittää sen olevan harvinaista. Ei se ole! Vuosia kärvistelin ja lihoin yli 1400 kalorin syömisellä.. Käykää siis lääkärillä, please! Se voi auttaa häntä alkuun.

Nyt tsemppiä vaan ja toimeksi hakemaan apua jollain tavalla.

Lue lisää

missään muussakaan. Vaikka kiloja on ollut 120kg niin silti hän on ollut erittäin hyväkuntoinen ja todella voimakas nainen.Siinä moni hoikka nainen on jäänyt toiseksi hänen vierellä kulkemisessa ja rappuja ylös, alas nousussa. Kaikki verikokeet satoja kertoja otettu. Kaikki tulokset aivan normaalia. Toiset ovat perineet jommalta kummalta vanhemmalta geenit jotka aiheuttavat keski-iässä ylipainoa suvussa. Ainakin ko. naisen suvussa.
Kyllä se miehen sukupuolielimessä on vika kun vaimonsa lihoo. Eli ei muu ratkaisu auta kuin lopullinen ero.
Niin ei vaimon tarvitse seksin puutteessa kärvistellä ja lihota sen takia.

Itseensä on mahdoton mennä? kirjoitti:

...että kukaan tuskin haluaa väen vängällä lihota, mutta aina ei todellakaan voimat riitä itsestä huolehtimiseen. Omantunnon kysymys: oletko tukenut kumppaniasi lihomisessa tai lihavuuden ylläpidossa vai oletko yrittänyt tukea häntä terveellisten elämäntapojen hallinnassa, kun hän ei itse jaksa? Toki ymmärrän, ettei läski kiihota (eikä sitä tarvitse ihannoida), mutta ei se silti tarkoita estettä sille, että voisi nauttia seksistä yhdessä. Oletko miettinyt, että miksi se on sinulle niin iso este?

"Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos."
Niin, sinun mielipiteesihän on tie ja totuus? No ei vaan, miksi ajattelet, että se terapia ei tekisi hyvää? Koetko sen jotenkin uhaksi? Siellä ei voida muuttaa mielipiteitäsi, jos et sitä halua, mutta miksi et yrittäisi sitä vaihtoehtoa? Tai miksei vaimosi? Nähdäkseni teidän suhteessanne ongelma ei ole pelkkä kumppanisi läski. Läski on toiselle oire, sinulle ongelma. Ongelmia teillä on aloitusviestistä päätellen keskustelutaidoissa, seksin saralla ja ongelmien käsittelyssä. Plus sitten vielä kummankin omat. Jos ne eivät ratkea itsestään, niin miksi jättää terapia vaihtoehtona kokeilematta? Helpoin tie on toki se, että luovutatte ja jätätte ongelmat käsittelemättä...

Hmmm. Mistä asiattomista viesteistä puhut? Ovatko ne asiattomia, jos niissä ollaan eri mieltä kuin sinä? Tai ne, joissa kritisoidaan sinun suhtautumistasi (siitähän aloitusviesti yksinomaan kertoi, joten ihmettelen)?

Lue lisää

"Häntä häiritsee kun jatkuvasti seksin aikana penisrenksu on peniksen ja häpyhuulien välissä hankaamassa.Nahkatkin on häpyhuulista vaimollasi lähtenyt niin hän syö suruunsa ettei särkisi niin paljon häpyhuulia."

"Olet ruskeanreiänritari siksi vaimosi lihoo kun olet vailla aina hänen ruskeaa reikäänsä vain. Punainen reikä ei kelpaa sinulle kun olet "niitä miehiä salaa".

Tuon tyyliset eivät siis ole asiattomia viestejä vaan eriäviä mielipiteitä? Okei. Siinä tapauksessa toivon että ylläpito todella poistaisi kaikki "eriävät mielipiteet" mahdollisimman pikaisesti:D

niin mitkä..? kirjoitti:

"Häntä häiritsee kun jatkuvasti seksin aikana penisrenksu on peniksen ja häpyhuulien välissä hankaamassa.Nahkatkin on häpyhuulista vaimollasi lähtenyt niin hän syö suruunsa ettei särkisi niin paljon häpyhuulia."

"Olet ruskeanreiänritari siksi vaimosi lihoo kun olet vailla aina hänen ruskeaa reikäänsä vain. Punainen reikä ei kelpaa sinulle kun olet "niitä miehiä salaa".

Tuon tyyliset eivät siis ole asiattomia viestejä vaan eriäviä mielipiteitä? Okei. Siinä tapauksessa toivon että ylläpito todella poistaisi kaikki "eriävät mielipiteet" mahdollisimman pikaisesti:D

Lue lisää

tilannutkin

niin mitkä..? kirjoitti:

"Häntä häiritsee kun jatkuvasti seksin aikana penisrenksu on peniksen ja häpyhuulien välissä hankaamassa.Nahkatkin on häpyhuulista vaimollasi lähtenyt niin hän syö suruunsa ettei särkisi niin paljon häpyhuulia."

"Olet ruskeanreiänritari siksi vaimosi lihoo kun olet vailla aina hänen ruskeaa reikäänsä vain. Punainen reikä ei kelpaa sinulle kun olet "niitä miehiä salaa".

Tuon tyyliset eivät siis ole asiattomia viestejä vaan eriäviä mielipiteitä? Okei. Siinä tapauksessa toivon että ylläpito todella poistaisi kaikki "eriävät mielipiteet" mahdollisimman pikaisesti:D

Lue lisää

palstahullun tekstejä, ei niistä kannata välittää. Ainakin itse olen oppinut olemaan lukematta ne, jo ensimmäisistä sanoista ne tunnistaa.

vaan ton kirjoitti:

palstahullun tekstejä, ei niistä kannata välittää. Ainakin itse olen oppinut olemaan lukematta ne, jo ensimmäisistä sanoista ne tunnistaa.

toisin sanoin? Katso peiliin taakse miksi et kestä toiselta osapuolelta eli petetyltä totuutta?

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Pääasiassa naiset ovat kivoja ja on mukavaa että teitä on olemassa, tarkoitukseni ei siis ollut lisätä naisten ja miesten välisen kuilun syvyyttä. Muutamista kommenteista saa vain käsityksen, että naiset nyt vain saavat lihota ja miesten tehtävänä on ihailla heidän uutta uhkeaa ulkomuotoansa. Ei se oikeasti vaan mene noin (sitähän ette toki tule miestenne suusta kuulemaan, mutta miesporukoitten saunailloissa olen kuullut moista marinaa aivan liikaakin).

Minun mielestäni en voi loukata ketään, jos sanon 120 kg:sta naista lihavaksi (käyttämättä mitään muita ilmauksia) ja minä nyt vaan en kiihotu vaimoni kokoisesta naisesta. Terapia varmaankin keskittyisi minun mielipiteeni muokkaamiseen läskiystävällisemmäksi, siis ei kiitos.
Miksi sitten ylipäätään kirjoittelin tänne? Ehkä vain purkaakseni pahaa oloani, tai kuullakseni miten joku muu on vastaavan kanssa elänyt, en ainakaan kysyäkseni lupaa uskottomuuteen.

"Tahdon", olen sanonut täysin eri naiselle, joka meillä nyt asuu ja kohtalotovereita löytyy paljon, puolin ja toisin. Erosta ei meillä ole keskuskeltu, rakkaus menee kuitenkin seksin edelle, mutta kuten joku jo mainitsikin, miksi lihoaminen olisi pienempi synti, kuin alkoholismi tms.?

Eikä noita "asiattomia" viestejä kannata poistaa, sillä nekin tavallaan tuovat helpotusta; suhteessamme ei oikeasti ole muuta vikaa, kuin poistettavissa oleva läski, mutta noitten asiattomien viestien kirjoittajilla on vikaa paljon vaikeammin korjattavassa paikassa. Eli omat asiat ei sittenkään ole kovin huonosti.

Lue lisää

Heipä hei, olen useasti miettinyt läski-asiaa itsekin. Olen ollut saman miehen kanssa 22 vuotta, ja uskon että omasta itsestä huolehtiminen on kestävän liittomme salaisuus. En ole enää teini-mitoissa, mutta aina olen huolehtinut siitä että painan alle 70 kg, pituutta on 165cm. Miehenikään ei ole päästänyt itselleen kasvamaan kaljamahaa. Seksielämä on loistavaa, kun molemmilla on halut säilyneet.
Tässä muutama ohje:maksa vaimosi painonvartijoihin tai esim. netti-keventäjiin. Käykää yhdessä ruokaostoksilla ja ostakaa vain sellaisia ruokia mitkä ei lihota. Ostaminen kun on sama kuin syömispäätös. Menkää yhdessä lenkille, kuntosalille jne. Panosta vaimosi laihtumiseen, käytä välitavoitteita( ostosmatka, koruja jne. ) Lupaa etelänmatka kun 30 kg on lähtenyt. Kehu jo 5 kg pudotusta, vaikka se ei näkyisikään. Ole kärsivällinen, noin suuri ylipaino ei lähde parissa kuukaudessa. Jos vaimosi ei ole laihtunut vuodessa, menkää lääkäriin. Ja tehkää se yhdessä. Muista että laihtua ei voi, jos ei itse halua. katsokaa vanhoja valokuvia ja kehu hänen ulkonäköään niissä kuvissa, joissa hän on laihempi. Avioliitto on myötä-ja vastamäkeä, ja vastamäestä on ainut suunta - alaspäin. Onnea yritykseen!

nutturalla kirjoitti:

Minä voin kokemuksesta kertoa,että laihtuminen lähtee itsestä, vaikka kuka sanois mitä,ei tehoa, ainoa tapahtuma on mielenpahoittuminen. Yksi selkeä asia on kuitenkin, ettei tuon vaimosi painoinen hlö voi paljon liikkua,paino on saatava ensin ruokavaliolla laskemaan johonkin 90 kg:aan, muuten menee nikamat sun muut. Se on kova työ, mulla oli paljon vähemmän alussa. kun liikunnan voi ottaa kuvioihin,paino laskee paljon nopeammin. Tuossa oli joku hyvä kommentti nimimerkiltä painava-mies tai jotain sen suuntaista.

Lue lisää

Ohops, Olen kommentoinut näemmä minne sattuu, kun en havainnut noita ryhmittelynappuloita...

"...ainoa tapahtuma on mielenpahoittuminen". Tunnistan vaimoni oheisesta lauseesta varsin hyvin. Kaikesta muusta keskustelu onnistuu, mutta kun vähänkään mennään painopuolelle, alkaa sama: "kyllä minä tiedän, että olen ylipainoinen, miksi sinun aina pitää loukata". Tämän jälkeen itketään itkut ja eletään normaalisti sekä UNOHDETAAN KOKO ASIA. Kunnes taas 5-10 kg myöhemmin sama toistuu.

Minä kuulostan varmasti asiaa tuntemattomien (en puhu mistään 10-20 kg ylipainosta) korvissa kovinkin raadolliselta sialta, mutta homma kuitenkin etenee tuolla kaavalla.
Samaan hengenvetoon, kun haukutte minua siaksi, niin voisitte miettiä kanssasisartenne suhtautumista; tuttavapariskunnan naispuoli on lihonut viimevuosina 20-30 kg. No, näin käy toisinaan, mutta kuka se sika tässä tapauksessa on, kun ko. rouva ei anna miehensä katsoa telkkaria yksin. Syynä yksinkertaisesti se, että pitää päästä vaihtamaan kanavaa, jos sattuu tulemaan vähäpukeinen nätti likka ruutuun.

Koska "nutturalla" tuntuu aistivan lähelle vaimoni ajatusmaailmaa, niin henkilökohtainen kysymys: Mikä sai sinut laihduttamaan? Kerroit, että itsestä sen on lähdettävä, mutta kai joku sen pistää silti liikkeelle.

Eli haluan kyllä kommentoida ja samalla purkaa omaa pahaa oloani. Eli joitakin vuosia taakse päin koin totaalisen burn outin. En pystynyt nukkumaan ja tietäähän sen miten siinä käy. Väsähdin ja viimein hakeuduin hakemaan apua työlääkäriltä. Tälle en saanut sanottua, että kun unettomuuskierre ois katkaistu ees unilääkkeillä, ois jotain järkevää voinut alkaa hahmottua. Mulle siis TYÖNNETTIIN auttavaksi kädeksi masennuslääkkeitä. Ja niitä sitten söin...

Siihen asti olin aina liikkunut ja oli tosi trimmissä kunnossa ja kauniskin. Ulkonäkö oli aina ollut mulle tärkeä, mutta vielä tärkeämpi mun terveys.

No, meni 1 kk ja olin lihonut 15 kg!!!!!!!!! Ja ainoa muutos oli ne v... lääkkeet... Kahden seuraavan kuukauden aikana tuli 10 kg... Arvatkaapa miltä tuntui? Ja nämä kilot ei lähteneet ei sitten yhtään millään konstilla. Ja arvatkaapa mitä inhoa ja lokaa ja paskaa sain osakseni kun "olin päästänyt itteni lihomaan". No se ei taatusti mun oloa parantanut. Lisäksi kaikki ne, joiden ois pitänyt olla se mun "turvaverkko" niin oli sitä mieltä, että mulla ei oo mitään syytä tuollaiseen masennukseen ja itseni lihottamiseen.

Jossain vaiheessa heitin ne helvetin prkl:een lääkket sitten pois ja sain jonkun 7 kiloa tiputettua, mutta huom. nyt puhutaan pitkästä aikavälistä.

Tuon jälkeen en oo saanut kroppaa kuntoon, vaikka olen syönyt terveellisesti, mulla on edelleen erittäin hyvä itsekuri, joka on siis muodostunut siellä nuoruuden liikunta- ja urheiluharrastusten parissa sekä ilmeisesti myös persoonallisuuden piirre... Olen saanut pari lasta ja liikkunut kuin hullu ja puurtanut ja ... yllätys yllätys... alkanut sairastamaan. Mutta!!! Läskit ei ole lähteneet minnekään. Ja sitä paitsi se tuntuu olevan lähinnä nestettä. Ja tunnen että mun keho on totaalisen lukossa enkä saa siitä otetta.

ELI ELKÄÄ TE AINA HAUKKUKO LIHAVIA LAISKOIKSI!!!!!!! MINÄ OON TEHNYT NIIN VALTAVASTI TÖITÄ ITSENI JA LÄHEISTENI JA KAIKKIEN ETEEN JA PASKAA VAAN SATAA NISKAAN JATKUVASTI. Menkää itteenne ja toivokaa hartaasti, että ette ikinä joudu vastaavaan tilanteeseen. Kaikkien pää ei kestäis sitä kaikkea, mitä minä olen saanut kestää.

No niin. Sepäs helpotti. Kommentteja?

Uskollinen hölmö kirjoitti:

Ohops, Olen kommentoinut näemmä minne sattuu, kun en havainnut noita ryhmittelynappuloita...

"...ainoa tapahtuma on mielenpahoittuminen". Tunnistan vaimoni oheisesta lauseesta varsin hyvin. Kaikesta muusta keskustelu onnistuu, mutta kun vähänkään mennään painopuolelle, alkaa sama: "kyllä minä tiedän, että olen ylipainoinen, miksi sinun aina pitää loukata". Tämän jälkeen itketään itkut ja eletään normaalisti sekä UNOHDETAAN KOKO ASIA. Kunnes taas 5-10 kg myöhemmin sama toistuu.

Minä kuulostan varmasti asiaa tuntemattomien (en puhu mistään 10-20 kg ylipainosta) korvissa kovinkin raadolliselta sialta, mutta homma kuitenkin etenee tuolla kaavalla.
Samaan hengenvetoon, kun haukutte minua siaksi, niin voisitte miettiä kanssasisartenne suhtautumista; tuttavapariskunnan naispuoli on lihonut viimevuosina 20-30 kg. No, näin käy toisinaan, mutta kuka se sika tässä tapauksessa on, kun ko. rouva ei anna miehensä katsoa telkkaria yksin. Syynä yksinkertaisesti se, että pitää päästä vaihtamaan kanavaa, jos sattuu tulemaan vähäpukeinen nätti likka ruutuun.

Koska "nutturalla" tuntuu aistivan lähelle vaimoni ajatusmaailmaa, niin henkilökohtainen kysymys: Mikä sai sinut laihduttamaan? Kerroit, että itsestä sen on lähdettävä, mutta kai joku sen pistää silti liikkeelle.

Lue lisää

ajattelin, että ei hwetti :-) Niin se vaan meni.

Olihan siitä lääkärikin rutissut, mutta kun olen aina ollut vähän pullea, ja sitten ekasta muksusta jäi 10 kg, toisesta sama 10 kg. Tosin, sit meni laihdutus niin pitkälle,etten enää uskaltanut syödä,laskin vain kaloreita, paino putosi jopa 6 kg viikossa (alussa lähtee nesteet) ja kaikki alkoivat panikoida laihtumisestani...Aika hullua. Nyt ole lihonut hiukan takaisin, mutta parhaiten auttaa farkut :-)
Jos farkut kiristää,syytä huoleen. Mutta pahinta oikeasti on loputon taistelu, ja se,että näen peilissä norsun aina vain, vaikka mieheni vannoo ja vakuuttaa sieltä nykyisin katsovan ihan normaalin naisen.

mutta jotain jäi poiskin kirjoitti:

Eli haluan kyllä kommentoida ja samalla purkaa omaa pahaa oloani. Eli joitakin vuosia taakse päin koin totaalisen burn outin. En pystynyt nukkumaan ja tietäähän sen miten siinä käy. Väsähdin ja viimein hakeuduin hakemaan apua työlääkäriltä. Tälle en saanut sanottua, että kun unettomuuskierre ois katkaistu ees unilääkkeillä, ois jotain järkevää voinut alkaa hahmottua. Mulle siis TYÖNNETTIIN auttavaksi kädeksi masennuslääkkeitä. Ja niitä sitten söin...

Siihen asti olin aina liikkunut ja oli tosi trimmissä kunnossa ja kauniskin. Ulkonäkö oli aina ollut mulle tärkeä, mutta vielä tärkeämpi mun terveys.

No, meni 1 kk ja olin lihonut 15 kg!!!!!!!!! Ja ainoa muutos oli ne v... lääkkeet... Kahden seuraavan kuukauden aikana tuli 10 kg... Arvatkaapa miltä tuntui? Ja nämä kilot ei lähteneet ei sitten yhtään millään konstilla. Ja arvatkaapa mitä inhoa ja lokaa ja paskaa sain osakseni kun "olin päästänyt itteni lihomaan". No se ei taatusti mun oloa parantanut. Lisäksi kaikki ne, joiden ois pitänyt olla se mun "turvaverkko" niin oli sitä mieltä, että mulla ei oo mitään syytä tuollaiseen masennukseen ja itseni lihottamiseen.

Jossain vaiheessa heitin ne helvetin prkl:een lääkket sitten pois ja sain jonkun 7 kiloa tiputettua, mutta huom. nyt puhutaan pitkästä aikavälistä.

Tuon jälkeen en oo saanut kroppaa kuntoon, vaikka olen syönyt terveellisesti, mulla on edelleen erittäin hyvä itsekuri, joka on siis muodostunut siellä nuoruuden liikunta- ja urheiluharrastusten parissa sekä ilmeisesti myös persoonallisuuden piirre... Olen saanut pari lasta ja liikkunut kuin hullu ja puurtanut ja ... yllätys yllätys... alkanut sairastamaan. Mutta!!! Läskit ei ole lähteneet minnekään. Ja sitä paitsi se tuntuu olevan lähinnä nestettä. Ja tunnen että mun keho on totaalisen lukossa enkä saa siitä otetta.

ELI ELKÄÄ TE AINA HAUKKUKO LIHAVIA LAISKOIKSI!!!!!!! MINÄ OON TEHNYT NIIN VALTAVASTI TÖITÄ ITSENI JA LÄHEISTENI JA KAIKKIEN ETEEN JA PASKAA VAAN SATAA NISKAAN JATKUVASTI. Menkää itteenne ja toivokaa hartaasti, että ette ikinä joudu vastaavaan tilanteeseen. Kaikkien pää ei kestäis sitä kaikkea, mitä minä olen saanut kestää.

No niin. Sepäs helpotti. Kommentteja?

Lue lisää

Samaan aikaan kaverit veti sipsejä ja minä söin YHDEN PULLAN VUODESSA ja ruokaa aina alle 1500 kaloria päivässä!
Että kyllä on joidenkin sisäelimet erilaisia.
Masennuslääkkeet itseasiassa sekoittavat kehon toimintaa.
Kyllä olin minäkin loukkaantunut ja syystä.
Nyt hakeen apua jostain,kaikki joita asia koskee1 Myös ne, joilla nuppi vinossa (jotkut kirjoittjat)!

mutta jotain jäi poiskin kirjoitti:

Eli haluan kyllä kommentoida ja samalla purkaa omaa pahaa oloani. Eli joitakin vuosia taakse päin koin totaalisen burn outin. En pystynyt nukkumaan ja tietäähän sen miten siinä käy. Väsähdin ja viimein hakeuduin hakemaan apua työlääkäriltä. Tälle en saanut sanottua, että kun unettomuuskierre ois katkaistu ees unilääkkeillä, ois jotain järkevää voinut alkaa hahmottua. Mulle siis TYÖNNETTIIN auttavaksi kädeksi masennuslääkkeitä. Ja niitä sitten söin...

Siihen asti olin aina liikkunut ja oli tosi trimmissä kunnossa ja kauniskin. Ulkonäkö oli aina ollut mulle tärkeä, mutta vielä tärkeämpi mun terveys.

No, meni 1 kk ja olin lihonut 15 kg!!!!!!!!! Ja ainoa muutos oli ne v... lääkkeet... Kahden seuraavan kuukauden aikana tuli 10 kg... Arvatkaapa miltä tuntui? Ja nämä kilot ei lähteneet ei sitten yhtään millään konstilla. Ja arvatkaapa mitä inhoa ja lokaa ja paskaa sain osakseni kun "olin päästänyt itteni lihomaan". No se ei taatusti mun oloa parantanut. Lisäksi kaikki ne, joiden ois pitänyt olla se mun "turvaverkko" niin oli sitä mieltä, että mulla ei oo mitään syytä tuollaiseen masennukseen ja itseni lihottamiseen.

Jossain vaiheessa heitin ne helvetin prkl:een lääkket sitten pois ja sain jonkun 7 kiloa tiputettua, mutta huom. nyt puhutaan pitkästä aikavälistä.

Tuon jälkeen en oo saanut kroppaa kuntoon, vaikka olen syönyt terveellisesti, mulla on edelleen erittäin hyvä itsekuri, joka on siis muodostunut siellä nuoruuden liikunta- ja urheiluharrastusten parissa sekä ilmeisesti myös persoonallisuuden piirre... Olen saanut pari lasta ja liikkunut kuin hullu ja puurtanut ja ... yllätys yllätys... alkanut sairastamaan. Mutta!!! Läskit ei ole lähteneet minnekään. Ja sitä paitsi se tuntuu olevan lähinnä nestettä. Ja tunnen että mun keho on totaalisen lukossa enkä saa siitä otetta.

ELI ELKÄÄ TE AINA HAUKKUKO LIHAVIA LAISKOIKSI!!!!!!! MINÄ OON TEHNYT NIIN VALTAVASTI TÖITÄ ITSENI JA LÄHEISTENI JA KAIKKIEN ETEEN JA PASKAA VAAN SATAA NISKAAN JATKUVASTI. Menkää itteenne ja toivokaa hartaasti, että ette ikinä joudu vastaavaan tilanteeseen. Kaikkien pää ei kestäis sitä kaikkea, mitä minä olen saanut kestää.

No niin. Sepäs helpotti. Kommentteja?

Lue lisää

Joo, ei sitä voi suoralta kädeltä sanoa.

Mun yksi kaveri on lihonut varmaan 50 kiloa muutamassa vuodessa. Kuitenkin aika pikkuhiljaa ettei sitä ole huomannut, mutta joskus tulee itekseen mietittyä miten siinä niin kävi, kun kuitenkin suht samanlaiset elämäntavat on tietääkseni minullakin (ei ainakaan paremmat).

Epäilen että kyse on jostain terveydellisestä. Sen tiedän että jotain hormonihäiriöitä on ainakin joskus ollut, mutta enpä muuten ole viitsinyt kysellä. Eiköhän hän itse tiedä terveytensä ja painonsa, ja puhuu jos puhumiseen on tarve. Ei tulisi mieleenkään pitää häntä yhtään sen huonompana kuin hoikempia lajitovereitansakaan, ainakaan laiska hän ei todellakaan ole!

Hänellä on ihana mies, jonka ainakin luulen olevan sujut kilojen kanssa. Ainakaan seksi heiltä ei ole loppunut!

täällä myös kirjoitti:

Samaan aikaan kaverit veti sipsejä ja minä söin YHDEN PULLAN VUODESSA ja ruokaa aina alle 1500 kaloria päivässä!
Että kyllä on joidenkin sisäelimet erilaisia.
Masennuslääkkeet itseasiassa sekoittavat kehon toimintaa.
Kyllä olin minäkin loukkaantunut ja syystä.
Nyt hakeen apua jostain,kaikki joita asia koskee1 Myös ne, joilla nuppi vinossa (jotkut kirjoittjat)!

Lue lisää

vaikka olis mimmoset sisäelimet. Kannattaa setviä, mitä kropassa tapahtuu kun syöpi aina alle 1500kcal tai jonkun muun määrän mikä on pitkässä juoksussa liian vähän-
tulee nk. "Etiopia- ilmiö" kun ruoto tarraa hullun lailla kaikkeen ravinteeseen kiinni eikä laske mitään pois.

täällä myös kirjoitti:

Samaan aikaan kaverit veti sipsejä ja minä söin YHDEN PULLAN VUODESSA ja ruokaa aina alle 1500 kaloria päivässä!
Että kyllä on joidenkin sisäelimet erilaisia.
Masennuslääkkeet itseasiassa sekoittavat kehon toimintaa.
Kyllä olin minäkin loukkaantunut ja syystä.
Nyt hakeen apua jostain,kaikki joita asia koskee1 Myös ne, joilla nuppi vinossa (jotkut kirjoittjat)!

Lue lisää

oon itte hoikka, mut huomannut vanhetessani tuon jutun, miten paljon hormoonitoiminta, psyyken toiminta ja monet muut asiat vaikuttaa kroppaan.-

Teidän kohdalla juttu on niin, että koska oikeasti huolehditte itsestänne ja tiedätte oikeat ja kropalle hyvät elintavat, niin älkää nyt missään nimessä alkako stressata kiloistanne MUIDEN TAKIA!
Kun saatte ongelmat selvittyä (ja se aika tulee, uskokaa pois), alkaa elimistö toimia myös normaalisti! Voi olla, että koska elimistön kannalta tasapainon ylläpitäminen on nyt keskittynyt siihen henkiseen hyvinvointiin, elimistö ei suoriudu muista tärkeistä toiminnoista, kuten rasva-aineenvaihdunnasta kunnialla.
Eläkää liikunnallisesti ja syökää terveellisesti, ihan varmasti kroppa palautuu vielä jonain päivänä.
Mulla itselläni elimistö tilttaa unipuolella. Kun olen vähänkin stressaantunut, kärsin pahasta unettomuudesta ja kasvojen iho kärsii.
Meillä kaikilla on eri tapa reagoida stressiin.

Useinhan lihavuus on kuitenkin itsehankittu tila - asettaa herkuttelun tärkeämmäksi, kuin peilikuvan. Ja se on sinällään itsekunkin oma valinta. Mut varmasti on monia, jotka vasten omaa tahtoaan ja pyrkimyksiään lihovat ja tämä johtuu vain ja ainoastaan elimistön toimintahäiriöstä.
Tsemppiä teille!

moni on vaihtanut vanhansa parempaan,nuorempaan.kuinkas monelle on rakkauteen on solmu tullut,ja takaisin on exän luo menty kipin kapin,jos ei ole niin että exä ei ota takaisin,jää ulko ruokintaan,tai ex onki löytäny oikeen eikä vanha takas sellasee,joka toisen naisen takia jättää.hyvä suhde ei kaadu siihen jos nainen lihhoo,kukas tekee jälkikasvun,jää kotiin.passivoituu passaamaan.ja tässä kiitos.mies ei arvosta.

Olin itse naimisissa impotentin miehen kanssa, tai sitten hän oli aseksuaali. Siis seksi ei häntä kiinnostanut mitenkään.

Aloin lihoa seksin puutteesta, täytin elämääni seksin korvikkeilla. Sen ajan mitä yleensä vietetään aviopuolison kanssa vällyjen alla, kulutin katsomalla tv:tä ja syömällä jotain hyvää. Muuta nautintoa kun ei minulla ollut. (Paitsi kuin ehkä itsetyydytys, mutta se ei houkutellut.)

Vika seksittömyyteen ei ollut minussa, koska aiemmissa suhteissani oli hyvää seksiä ja paljon.

myös olla miehessä... kirjoitti:

Olin itse naimisissa impotentin miehen kanssa, tai sitten hän oli aseksuaali. Siis seksi ei häntä kiinnostanut mitenkään.

Aloin lihoa seksin puutteesta, täytin elämääni seksin korvikkeilla. Sen ajan mitä yleensä vietetään aviopuolison kanssa vällyjen alla, kulutin katsomalla tv:tä ja syömällä jotain hyvää. Muuta nautintoa kun ei minulla ollut. (Paitsi kuin ehkä itsetyydytys, mutta se ei houkutellut.)

Vika seksittömyyteen ei ollut minussa, koska aiemmissa suhteissani oli hyvää seksiä ja paljon.

Lue lisää

tää oli kyllä aika huippu! Kyllä ihmiset jaksaa keksiä syitä omalle syöpöttelylleen, voi ristus !

äimänä kirjoitti:

tää oli kyllä aika huippu! Kyllä ihmiset jaksaa keksiä syitä omalle syöpöttelylleen, voi ristus !

Eihän tämä mies ole impotentti, ei vaan pysty harrastamaan seksiä oman vaimon kanssa, koska hän on lihonut muodottomaksi! Muiden kanssa onnistuisi, mutta ei halua pettää vaimoaan... Tsemppiä sinulle!

äimänä kirjoitti:

tää oli kyllä aika huippu! Kyllä ihmiset jaksaa keksiä syitä omalle syöpöttelylleen, voi ristus !

Eron jälkeen hankin kunnon rakastajan, ja laihduin vuodessa sen mitä olin impotentti-mieheni kanssa ollessani lihonnut kuudessa vuodessa!

Ja voi pudota aika nopeastikin, kun niikseen sattuu. Vähän kannustusta ja innostusta toisella..10 kg/kk on ihan tavallinen ja ok vauhti. Ei kai nyt ylipaino voi olla ylittämätön este ja lopullinen niitti suhteelle?! Varmasti löytyy molemmista vikaa. Toinen haisee, on rikkinäiset hampaat, ällöjä näppylöitä tai ties mitä,,ja yhdellä liikaa painoa. Ja alla on kai silti se oma rakas ihminen jota pitäisi yli kaiken rakastaa...!

Mullahan oli hyvä tuuri. Lihoin lasten myötä 90-kiloiseksi, mies hyväksyi aina vaan. Iski vain harmaan elämän kyllästys ja etsin jännitystä....lenkkeilin, laihdutin. Ero tuli. Olin alle 60-kiloisena hyvä houkutin. Sain seikkailla, elää nuoruuttani. Sitä jatkui ekan seurustelusuhteen aikana, olin vapaa tapaamaan muitakin. Itsetunto oli huipussaan. Sitten tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa rakennamme suurperheellemme taloa. Aaargh! Olen seurustelun aikana lihonut 15 kg! Ja juuri nyt aloin todella ajatella, kuinka se vaikuttaa hänen suhtautumiseensa...olenko minäkin pian se vastenmielinen ämmä johon ei tee edes mieli koskea:-o?? Pitänee äkkiä tiputtaa painoa...ja huom: samalla vaatia miestä pienentämään kaljamahaansa;-D!

Muuten ihan hyvää tekstiä, mutta useimmilla ihmisillä lihomiseen ei tarvita mitään muuta kuin että pitää hyvästä ruuasta ja tämä "hyvä" ruoka on monille sitä rasvaista laatua eli tykätään kovasti pihveistä, kermaperunoista, hampurilaisista, suklaasta, leivoksista jne. Harvalla on sellainen aineenvaihdunta, että se kestäisi kaiken sen syömisen, mitä ihmisen tekee mieli. Tästä syystä suomalaiset lihovat n. 1 kg/vuosi -ihan huomaamattaan, ilman että heillä olisi kilpirauhsvika tai huono avioliitto.

Kilpirauhanen on ihan hyvä tarkistuttaa, jos on voimakkaasti ylipainoinen, mutta ikävä kyllä useimmiten ei verikokeista löydy mitään lääkkein korjattavaa vikaa vaan lääkärin neuvo on yksinkertaisesti vähentää syömistä...