KARU TOTUUS NS. RISKIKULJETTAJISTA.
Palasimme kuluvana viikon loppuna kotiin matkailuautollamme Turun lähistöltä Piikkiöstä. Sunnuntaina 3.päivänä Helmikuuta. Matkamme oli sujunut ihan hienosti ja olimme varsin tyytyväisiä laskiaissunnuntain aurinkoiseen pakkas säähän.
Auringon säteet lämmittivät sekä mieltä että sydäntä, kun ajelimme kohti Kemiötä tietä nro. 181. Joka oli paikkapaikoin hyvin liukas ja jäinen, paikoin auringon sulattama sohjoinen.
Vähän matkaa ajettuamme kauniit puheenaiheemme muuttuivat yllätäin sävyltään ja aiheeltaan vakavaksi erään autoilijan ohituksen jälkeen. Olimme olleet matkallamme ystävällisiä. Antaneet tietä takaa tuleville tietä, eivät reagoineet ystävällisyyteemme millään tavalla.
Päätimme, että kuljemme kuin muutkin poikkeamatta linja auto pysäkeille, päästääksemme muut autoilijat ystävällisesti ohitsemme, äärimmäisen ikävin seurauksin.
Matkallamme oli noin tusina ohituksia, joista kahdeksan niin sanottujen riskikuljettajien tekemiä. Karua, mutta totta. Viisi kuljettajaa joiden henki oli vain alle minuutin myöhässä. Nämä kuljettajat vaaransivat myös oman henkensä lisäksi vastaan tulevien autoilijoiden hengen.
Nämä kuljettajat olisivat 95% varmuudella ajaneet kuolemaan johtavan onnettomuuden, huomioon ottaen ylinopeuden ohittaessa, sekä vallitsevat keli olosuhteet. Jos he olisivat tulleet tilanteeseen muutamia sekunteja myöhemmin.
Hyvä opetus siinä oli sen, että ensimmäinen ajatus joka mieleeni tuli oli ensiapu välineet autossamme. Voisimme hyvinkin joutua tilanteeseen jossa niitä tarvitsisimme.
Toisaalta nämä tilanteet olisivat voineet johtaa vain onnettomuuden toteamiseen tapahtuneeksi ja avun kutsumiseksi paikalle. Mahdollisuutemme pelastaa näistä autoista eläviä sieluja olisi voinut olla hyvinkin pieni.
Ajattelemattomuus ja törkeä huolimattomuus liikenteessä pitäisi nyt mielestäni saada julkisen keskustelun aiheeksi. Jokaisen kansalaisen
velvollisuus on auttaa onnettomuudessa, mutta tämän kaltainen näky herättää kysymyksen siitä miten voisimme välttää niin sanotut turhat liikenne kuolemat. Miten olisi jos herättäisimme vanhat kunnon liikenne sankarimme esim. Ensio Itkosen ja Hannu Karpon televisioon ja radioon.
Muuttamaan rappeutuvia liikenne asenteitamme turvallisemmiksi.
Ei olisi myöskään pahitteeksi se, että autokouluun vietäisiin opetus materiaaliksi video, jossa pelastus viranomaiset näyttävät konkreettisesti
sen, mitä tehdään onnettomuus tilanteessa. Ja kuinka ihmisiä otetaan ulos kolari autoista. Sekä elävinä, että kuolleina.
T: KARAVAANARIT
Palasimme kuluvana viikon loppuna kotiin matkailuautollamme Turun lähistöltä Piikkiöstä. Sunnuntaina 3.päivänä Helmikuuta. Matkamme oli sujunut ihan hienosti ja olimme varsin tyytyväisiä laskiaissunnuntain aurinkoiseen pakkas säähän.
Auringon säteet lämmittivät sekä mieltä että sydäntä, kun ajelimme kohti Kemiötä tietä nro. 181. Joka oli paikkapaikoin hyvin liukas ja jäinen, paikoin auringon sulattama sohjoinen.
Vähän matkaa ajettuamme kauniit puheenaiheemme muuttuivat yllätäin sävyltään ja aiheeltaan vakavaksi erään autoilijan ohituksen jälkeen. Olimme olleet matkallamme ystävällisiä. Antaneet tietä takaa tuleville tietä, eivät reagoineet ystävällisyyteemme millään tavalla.
Päätimme, että kuljemme kuin muutkin poikkeamatta linja auto pysäkeille, päästääksemme muut autoilijat ystävällisesti ohitsemme, äärimmäisen ikävin seurauksin.
Matkallamme oli noin tusina ohituksia, joista kahdeksan niin sanottujen riskikuljettajien tekemiä. Karua, mutta totta. Viisi kuljettajaa joiden henki oli vain alle minuutin myöhässä. Nämä kuljettajat vaaransivat myös oman henkensä lisäksi vastaan tulevien autoilijoiden hengen.
Nämä kuljettajat olisivat 95% varmuudella ajaneet kuolemaan johtavan onnettomuuden, huomioon ottaen ylinopeuden ohittaessa, sekä vallitsevat keli olosuhteet. Jos he olisivat tulleet tilanteeseen muutamia sekunteja myöhemmin.
Hyvä opetus siinä oli sen, että ensimmäinen ajatus joka mieleeni tuli oli ensiapu välineet autossamme. Voisimme hyvinkin joutua tilanteeseen jossa niitä tarvitsisimme.
Toisaalta nämä tilanteet olisivat voineet johtaa vain onnettomuuden toteamiseen tapahtuneeksi ja avun kutsumiseksi paikalle. Mahdollisuutemme pelastaa näistä autoista eläviä sieluja olisi voinut olla hyvinkin pieni.
Ajattelemattomuus ja törkeä huolimattomuus liikenteessä pitäisi nyt mielestäni saada julkisen keskustelun aiheeksi. Jokaisen kansalaisen
velvollisuus on auttaa onnettomuudessa, mutta tämän kaltainen näky herättää kysymyksen siitä miten voisimme välttää niin sanotut turhat liikenne kuolemat. Miten olisi jos herättäisimme vanhat kunnon liikenne sankarimme esim. Ensio Itkosen ja Hannu Karpon televisioon ja radioon.
Muuttamaan rappeutuvia liikenne asenteitamme turvallisemmiksi.
Ei olisi myöskään pahitteeksi se, että autokouluun vietäisiin opetus materiaaliksi video, jossa pelastus viranomaiset näyttävät konkreettisesti
sen, mitä tehdään onnettomuus tilanteessa. Ja kuinka ihmisiä otetaan ulos kolari autoista. Sekä elävinä, että kuolleina.
T: KARAVAANARIT
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.