kokemuksia sepramin pamin hyödystö paniikkikohtauksiin. sepramia 40mg ja pamia 5mg 0,5-1 max 2 tablettia päivässä, tuntuu että ahdistus on vaan lisääntynyt. Ennen oli efexor 75mg ja Aplrox
1mg 3 kertaa päivässä, silloin olin vielä töissä ja asiat tuntu menävän ihan okei. Tällähetkellä tuntuu että välillä elämä on todella vaikeeta ja työnteko lähes mahdotonta.
1mg 3 kertaa päivässä, silloin olin vielä töissä ja asiat tuntu menävän ihan okei. Tällähetkellä tuntuu että välillä elämä on todella vaikeeta ja työnteko lähes mahdotonta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi alprox ja xanor ovat parhaat paniikkilääkkeet
tehonneet kauan ja sepram myös diapam ei.
tänään päätin että yritän saada takasin
efexor lääkkeen koska toi sepram vie ruokahalun
menee pakki sekasin ja nyt on jo kokeitu 60mgx1
päivässä lisänä on noi pamit. Ajattelin että efexor ja pamit tai alprox/efexor.Lääkäri vaan
ei oikeen halua muuttaa lääkitystä jostain syystä kun alproxit on kovia koukuttaa kuulemma mutta kai samaa pamit tekee.
en tiedä tuosta sepramista paniikkihäiriölääkkeenä,minulla se oli aikoinaan masennukseen ja toimi kyllä silloin.Pirullisen paniikkihäiriön riesakseni sain jossain vaiheessa kun ei ollut mitään lääkitystä päällä.No,lääkäri laittoi sitten Cipralexit ja ne ovat auttaneet.Lisäksi kulkee aina Alprox kukkarossa mukana (sama kuin tuo Xanor),se on siltä varalta jos kohtaus kuitenkin iskee.En halua siihen koukuttua,ja aika hyvin olen pärjännyt,en kuitenkaan aivan sataprosenttisesti,jolla tarkoitan sitä että joskus joudun sen Alproxin ottamaan.Cipralexia on moni muukin täällä kehunut,mutta lääkärihän sen päättää,voisit kuitenkin siitä ehkä jutella.Efexorista en osaa sanoa mitään kun ei ole kokemuksia.Toivottavasti saat elämäsi kuntoon.Minullakin on ollut vaiheita jolloin olen ajatellut että en pysty enää töihin,mutta töissäpä tässä vaan kuljetaan ja elämä ei ole ollenkaan hullumpaa.Totuushan on tietysti että olemme erilaisia vaivoinemme,me ihmiset,mutta jotenkin itsestäni on kuitenkin tuntunut että pahinta minulle on jäädä kotiin seinien sisälle.Huomaan sen vieläkin kun on esim.flunssa tai jokin muu syy joka pakottaa olemaan paljon seinien sisällä,että kaatuu ne,nimittäin seinät päälle jossain vaiheessa.Olen ilmeisesti luonteeltani sellainen että ajatukset ja tuntemukset karkaavat helposti "synkkiin syövereihin".Niinpä olen ilonen että saan lähteä täältä aamuisin töihin ja päivä jotenkin vie mennessään,ei ehdi ajatella ja vajota omiin tuntemuksiinsa ja tutkailemaan liikaa oloaan ja eloaan.Toivottavasti pystyt lähtemään ulos ja ihmistenkin ilmoille aina välillä,se on ehkä vaikeatakin,mutta kummasti se auttaa ja piristää,vaikka fraasilta tuntuukin.Niin, ilman lääkitystä en minäkään pärjää,mutta en jaksa sitä surra,koska mitään suremista ei siinä ole.Suuri osa meistä ihmisistä heittää pillereitä aamulla naamaansa,kuka mistäkin syystä..