Olen parisuhteessa elävä mies ja olen saanut selville että naiseni (25v) sairastaa bulimiaa. Epäilyksen heräsi kun ihmettelin sitä veden kulutusta vessassa käynnin aikana.
Meillä on vessan yläpuolella pieni ikkuna ja kerran siirsin penkin niin, että saatoin seurata mitä vessassa tapahtui ja silloin näin kun hän oksensi vessanpönttöön. Tyttöystäväni ei tiedä mitään asiasta ja aloin etsimään tietoa netistä.
Nyt minulla olisi kova halu auttaa häntä ja siksi tahtoisin kysyä teiltä, jotka sairastatte bulimiaa, että miten tahtoisitte jonkun teitä auttavan?
Tyttöystäväni on kaunis ja hoikka ja muistan mainita tämän hänelle melkeinpä joka päivä, joten painon vuoksi oksentelu ei varmasti johdu. Minua ei myöskään haittaa vaikka hän lihoisi ja tämän olen hänelle myöskin maininnut miljoona kertaa.
Ensin meinasin kertoa hänelle, että näin kaiken, joten voit lopettaa oksentelun ja alkaa pitää huolta ettei hän oksentele enää, mutta sitten ymmärsin että kyseessä on sairaus ja pelkään että pahennan tilannetta jos lähestyn häntä väärin. Siksi kysynkin neuvoa, että kuinka voisi lähestyä bulimiaa sairastavaa ja auttaa häntä.
Toivon että saan vastauksia ja toivon, että myös muut bulimiaa sairastavat saisivat apua vastauksista.
Kiitoksia kaikille vastanneille.
Meillä on vessan yläpuolella pieni ikkuna ja kerran siirsin penkin niin, että saatoin seurata mitä vessassa tapahtui ja silloin näin kun hän oksensi vessanpönttöön. Tyttöystäväni ei tiedä mitään asiasta ja aloin etsimään tietoa netistä.
Nyt minulla olisi kova halu auttaa häntä ja siksi tahtoisin kysyä teiltä, jotka sairastatte bulimiaa, että miten tahtoisitte jonkun teitä auttavan?
Tyttöystäväni on kaunis ja hoikka ja muistan mainita tämän hänelle melkeinpä joka päivä, joten painon vuoksi oksentelu ei varmasti johdu. Minua ei myöskään haittaa vaikka hän lihoisi ja tämän olen hänelle myöskin maininnut miljoona kertaa.
Ensin meinasin kertoa hänelle, että näin kaiken, joten voit lopettaa oksentelun ja alkaa pitää huolta ettei hän oksentele enää, mutta sitten ymmärsin että kyseessä on sairaus ja pelkään että pahennan tilannetta jos lähestyn häntä väärin. Siksi kysynkin neuvoa, että kuinka voisi lähestyä bulimiaa sairastavaa ja auttaa häntä.
Toivon että saan vastauksia ja toivon, että myös muut bulimiaa sairastavat saisivat apua vastauksista.
Kiitoksia kaikille vastanneille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ensinnäkin ihana että otat asian näin vakavasti. Minun mieheni kun sai tietää oksentelusta hän sanoi heti alkuun, että tietää kuinka vakava sairaus tämä on. Sitten hän kyseli miksi, kuinka usein, ym. lopulta hän pyysi, että hakeudun hoitoon. Koska aluksi epäröin, hän oli soittanut omaaloitteisesti minulle kertomatta sairaalaan ja kysynyt mihin minun pitäisi ottaa yhteyttä, kehen turvautua jotta pääsisin hoitoon. Lopulta hän sai minut soittamaan ja hakemaan apua. Mutta suurin askel koko asiassa oli se, että hän ei vähätellyt tai jättänyt koko asiaa huomiotta vaan otti homman heti käsittelyyn ja hoiti sen lähes puolestani ja se auttoi paljon, että hän käsitti asian vakuvuuden. Onnea yritykselle,toivottavasti asiat korjaantuvat.
Kuten *prinsessa* viestissäänkin mainitsi, yksi avainsana on avun hakeminen. Moni (ellei melkeimpä kaikki) vuotta pitempään syömishäiriötä sairastaneet toivovat apua, vaikkeivät sitä sairauden takaa kykene ääneen sanomaan (koska sehän tarkoittaa lihomista).
Ota asia puheeksi ja sano olevasi huolissasi. En tiedä miten itse koet hyväksi, mutta minä ainakin huijaisin ensin, että varasin JO ajan hänelle lääkärille ja katsoisin miten hän reagoi. Jos hän myöntyy ajatukseen niin sitten vain kulman taakse aikaa varaamaan, jos hän suuttuu ja panikoi niin hoitoon pakottaminen voi olla vikatikki.
Jälkimmäisessä tapauksessa ainoa mitä voit tarjota hänelle on tukea ja keskusteluapua. Älä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseksi puheenaiheeksi äläkä kysy samoja kysymyksiä uudelleen. Ja jos tiedät hänen juuri käyneen oksentamassa, älä katso pahasti ainakaan joka ikinen kerta. Osa syömishäiriöön sairastuneista "kärsii" myös rutiineista ja ylenpalttisesta järjestelmällisyydenhalusta (outo sana ). Siksi, jos tuot itsesi mukaan hänen toimintaanta (eli juttelet hänen kanssaan aiheesta JOKA päivä) niin se voi pahentaa asiaa, koska rakkaimpasi saattaa ajatella, että JOS hän lopettaa oksentelun, loppuu myös keskustelut sinun kanssasi.
Moimutkaisesti selitetty mutta toivottavasti hokasit!
Mä en suosittelisi asiasta mitenkään hirveän syvällisesti keskustelemaan poikaystävän kanssa. Mun mielestä parempi olisi saada ulkopuolista apua. Ainut mitä poikaystävä voi tehdä on kannustaa, rohkaista ja kuunnella (siis olla hiljaa kysymättä hirveesti mitään, koska aihe on sen verran herkkä, että jättäisin ne kysymykset ammattialaiselle, ettei tyttö loukkaantuisi)
Kerro hänelle että tiedät hänen sairaudestaan ja kuinka vakavaa se on. Tarjoudu auttamaan häntä avun hankkimisessa ja lupaa tukea. Sano myös että oksentelusta voi tulla hirveitä terveyshaittoja ja että rakastat häntä niin paljon että haluat että hänellä olisi kaikki hyvin
kuuntele häntä jos hän avautuu sinulle.
On hienoa että haluat auttaa tyttöystävääsi..
Kuitenkin omasta kokemuksesta yksi suhteeni loppui siihen kun mies oli liikaa huolissaan minusta ja bulimiastani.. ja sitä kyttäämistä en kestänyt..
joten kerro tyttö ystävällesi tunteesi ja ajatuksesi ja pyydä häntä hakemaan apua.. hän hakee apua kun on siihen vamis..ja vain hän itse pystyy päättää haluaako parantua..
itse olen sairastanut bulimiaa luvattoman kauan (10-vuotta) nyt olen ollu 4kk oksentamatta,, löysin kirjan nimeltä LUPA SYÖDÄ gisela van der ster...käy vaikka ostaa kyseinen kirja naisellesi=) se auttoi minua--
voin rehellisesti sanoa että oma painoni on noussut 10kiloa 4kk aikana.. mut mieheni ainakin tykkää..itselläni menee vielä totutellessa,, mutta oma mieheheni on luojan kiitos tukena minulle ja jaksaa sanoa joka päivä minulle että hänrakastaa minua..jos haluat vaihtaa kuulumisia niin mailaile=)
[email protected]
ei kannata kauheasti kehua hänen hoikkuuttaan ja vartaloaan, mielummin vaikka silmiä ja semmoista...jotenkin mä itse ajattelen, että kun mun vartaloa kehutaan, nii mulle tulee jotenki pakkomielle, että pitää vielä parantaa...mut en tiiä onko kaikilla näin.
voisit sanoo hänelle, että tiedät, että hänellä on bulimiam suoraan siis asiaan, koska itse kokisin ainakin sen kaikkein helpottavimmaksi, ei mitään selityksiä, että tiedän, että sulla on ongelmia ruuan kanssa...eikä liiän säälivää äänensävyä :) päättäväisesti vaan, koska monesti bulimikot kieltää asian tai sanoo, että no en mä enää...mutta ei se kuitenkaan lopu.
Vosit sitten kysyä aikooko hän tehdä asialle jotain, tarvitseeko hän apua ja tottakai sanoa, että olet hänen tukenaan.
Mua auttoi aluksi paljon, kun kaveri sanoi, että sä olet niin itsepäinen ihminen, että sä kyllä pääset yli tosta :) tuli jotenkin tunne, että oon niin vahva, että pystyn kyllä lopettamaan.
Muttä älä vaan rupea vahtimaan :) paraneminen lähtee kuitenkin aina itsestä..
..vaati sen, että minut pakotettiin hakemaan apua. Yksi ystäväni tiesi sairaudestani ja vaikka kuinka asiasta olimme keskustelleet ja ystäväni vannottanut että paranen. Ei puhuminen auttanut, vasta se että minut "pakotettiin" hakemaan apua. Minua lähinnä ärsytti koska olin kai odottanut ystävältäni "ihmeparantumista" ja mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Olin siis valmis parantumaan, mutta en tiennyt mistä aloittaa.
Kuten varmaan olet jo tehnyt, niin kyllähän sun kannattaa etsiä itsellesi vaikka netistä kaikki mahdollinen tieto bulimiasta, niin tiedät ainakin mistä on kyse. Ahdistunut tyttöystäväsi ainakin on. Rohkaise häntä hakemaan apua siihen. Hän voisi saada apua lääkkeistä. (huom! melkein kaikki ihmiset tarvitsevat jossain vaiheessa elämää apua lääkkeistä, joten sitä ei tarvitse hävetä)Hänen pitäisi päästä terapiaan, tai edes psykologin vastaanotolle, niin voisi keskustella tilanteesta ulkopuolisen kanssa.