kyselisin kuinka teillä pärjätään? meillä miehellä sellaiset normi tulot, eli päälle tonnin luokkaa. itselläni olisi suht sama jos töissä olisin. tällä hetkellä lapsia on vain yksi, mutta jos toinen tulisi eihän elämiseen jäisi mitään rahaa, kun kaikki menee laskuihin ja vuokraan! asumistuki on suoraan sanottuna aivan perseestä! vuokrat ovat niin korkeat, että voisivat asumistuessakin nostaa rajaa, jotta sitä olisi helpommin mahdollista saada! senhän pitäisi olla ensisijainen apu, eikä sossu! pitäiskö sitä asua pienessä luukussa jotta edes jotenkin pärjäisi?!
kyllä tässä mieli masentuu. hyvin kannustetaan lisääntymään!
kyllä tässä mieli masentuu. hyvin kannustetaan lisääntymään!
Vastaukset 17
Vanhimmat
6 henkeä pikku mökissä ja vesi tuli ja meni jos jaksoi kantaa.
Nyt asun kaksin 80neliötä enkä yhtään antaisi pois!
Naapurissa asuu maahanmuuttajia,työn perässä tulleita,koko suku,ainakin 6henkeä samankokoisessa asunnossa.
Näistä on lapsiperheet muuttaneet pois,kun on AHDASTA!
Miten kukin sen laskee ja määrittelee!
Asiahan on harvinaisen selvä. Teillä ei ole varaa toisen lapsen hankintaan. Lisääntymään kannustetaan niitä, joilla on varaa hankkia lapsia, ei teitä.
Tukien ei pitäisi olla ensisijaisia tulonlähteitä vaan teidän vanhempien tekemästä työstä saatavan palkan. Teillä on kaksi vaihtoehtoa jos haluatte lisää lapsia: Kouluttaudutte alalle josta saa parempaa palkkaa. Tai sitten sinä menet muutamaksi vuodeksi töihin ja säästätte koko palkkasi lapsenhankinta rahastoon.
Jos kaikki ajattelisivat kuin sinä, niin tulevat veronmaksajat olisivat aika vähissä maassamme. Lisäksi rikkaiden ja köyhien kuilu kasvaisi entisestään jopa senkin suhteen, että lasten hankinta olisi ainoastaan työssäkäyvien eli toisinsanoen hyvin toimeentulevien etuoikeus. Olisiko se mielestäsi oikein?
Kaikilla ei ole mahdollisuus tehdä työtä, vaikka sitä haluaisivatkin.Itsekin olen tällä hetkellä työtön, mutta en omasta halustani. Minulla alkaa olla ikää jo sen verran, että sen viimeisen iltatähden yrittäminen on ajankohtaista juuri nyt, eikä muutaman vuoden päästä, kun olen ensin EHKÄ saanut töitä ja hankkinut sen "lapsenhankintarahaston" siihen kuntoon, että olisi varaa se lapsikin sitten hankkia.
Vaikka olenkin nyt työtön, niin olen maksanut veroja tälle valtiolle puolet elämästäni ihan työtuloista, joten se antanee minulle oikeuden käyttää myös niitä tukia nyt, kun itse niitä tarvitsen ja samalla oikeuden nauttia äitiydestä, vaikkei siihen kenties olisikaan varaa.
Sinulla ei liene itselläsi lapsia?
saisivat hankkia vain ne, joilla on töitä, niin silloinhan kohta juuri kukaan ei enää olisi töissä. Ne, joilla on töitä, hoitaisi lapsia ja loput etsisivät töitä. Ei pyöri Suomi niin.
Jos edelläoleva haluaisi mennä töihin hankkimaan rahaa toisen lapsen hankintaa varten, niin tuskin on mitenkään mahdollista laittaa koko tiliä lapsirahastoon, koska molempien vanhempien työssäkäynti lisää perheen menoja usein hyvinkin paljon (esim. lapsenhoitomaksut). Lisäksi tuet putoavat, joten todennäköisesti he eivät tienaisi yhtään enempää, mutta saattaisivat parhaassa tapauksessa tulla yhteiskunnalle jopa kalliimmaksi kasvavien hoitokulujen myötä (sen mukana myös lapsen suurempi sairastelevuus...)
Toisin sanoen, olisi kannattavinta yhteiskunnalle, jos ne, jotka eivät ole töissä hankkisivat lapsia pilvin pimein ja ne, jotka kävisivät töissä maksaisivat nämä lapset.
Ihmiset ovat tottuneet kuluttamaan liikaa. Ei maapallo kestä tällaista rääkkiä.
Kuulostaa ihan mummojen puheilta, mutta muistan vielä kun eilisen päivän kun olin lapsi 60-70 luvulla. Vaatteista oli pulaa, ja kaikki korjattiin moneen kertaan. Asunto oli pieni ja ruoka yksinkertaista, kerran viikossa sai yhden karkin. Ja ihan tyytyväisiä oltiin, kun ei paremmastakaan tiedetty.
Nykyisin on mennyt jo aika älyttömyyksiin tämä kulutus. Kyllä nykyisetkin sosiaalietuudet riittävät elintasoon, joka oli 30-40 vuotta sitten, mutta se elintaso ei enää kenellekkään kelpaa.
itsekin kuulun siihen sukupolveen, että ei meillä pröystäilty jatkuvasti uusilla vaatteilla eikä tavaroilla, kesätöihin piti mennä jo tosi varhain, jos aikoi saada jotain "ylimääräistä" itselleen, sellaista mitä halusi. Ei ollut mitään ylimääräistä elektroniikkaa, tietokoneista ei ollut minkäänlaista hajua. Muistan, kuinka kovasti halusin mankkaa monta vuotta, ja olin seitsemännessä taivaassa, kun sen sitten vihdoin sain joululahjaksi joskus 12-vuotiaana.
Muutenkin sitä osasi olla paljon vähempään tyytyväinen, eikä edes vinkunutkaan vanhemmilta yhtenään jotain, toisin kuin tämän päivän lapset.Ja vanhemmathan tietysti ostaa heti kaiken kun vähänkin vinkaistaan. Saamaansa osasi myös arvostaa, samaten asioita, joita nykylapset eivät osaa arvostaa ollenkaan.
Mutta ovathan ne ajat muuttuneet, ei sitä voi odottaakaan, että kaikki pysyisi aina samanlaisena. Elintaso on noussut paljon omista lapsuusvuosista. Minua vaan harmittaa omienkin lapsieni kohdalla se, että heiltä jää puuttumaan tietynlaiset elämykset kokonaan lapsuudestaan.
Mun esikoinen on 5v ja joutunut elämänsä aikan muuttamaan 8 krt, jos ei turvakotia lasketa mukaan. Nyt kun olen eronnut, haluan todella lasteni takia asettua aloilleni. Asun 6o-neliöisessä kaksiossa kahden pikkulapsen kanssa, ja jo pari pv muuton jälkeen eräs ystävä alkoi puolestani pohtia, et sit täytyy taas muuttaa, kun lapset tulevat kouluikään. Kun minä olin lapsi, meitä asui 6 henkilöä kaksiossa, eikä siitä koitunut mitään ongelmia. Kun olin pikkuvauva, meitä asui kuulemma 5 henkilöä pienessä hellahuoneessa. Mitään traumoja en ole näistä asumismuodoista saanut. Traumat ovat tulleet ihan muualta. Toki minun on ihan mahdollista muuttaa isompaan asuntoon, jos haluan, mutta en mitenkään näe sitä välttämättömäksi. Tai sitten en vain kaikkien näiden muuttojen jälkeen jaksa edes ajatella sellaista.
jos teillä on muksut samaa sukupuolta, niin silloin tuskin tulee vielä hirmuinen kiire muuttaa isompaan, varsinkin jos sinulla on mahdollisuus nukkua olkkarissa, kyllähän kouluikäiset lapset mieluusti kuitenkin tarvitsisivat sitä omaa tilaa ja rauhaa.
Teini-iässä viimeistään varsinkin tyttö ja poika tarvitsevat omat huoneensa.
Itsekin olen lapsuuteni ensimmäiset 8 vuotta elänyt ja asunut hellahuoneessa 4-henkisen perheeni kanssa, eikä minullekaan siitä mitään traumoja jäänyt. En edes osannut kaivata omaa huonetta tai isompaa kotia, siihen kun oltiin niin totuttu, että eletään kuin sillit purkissa :)
Eihän meillä ollut edes sisävessaa, ei tullut eikä mennyt vesiä kumpaankaan suuntaan. Silti on ihan mukavat muistot niiltäkin ajoilta, päinvastoin muistan kun muutimme omaan, suureen taloon, niin siellä alkuun hieman pelotti.
Se on vaan niin, että tänä päivänä on totuttu siihen, että tilaa täytyy olla runsaasti, ja lapsilla omat huoneet jo laitokselta tullessa, mikä minusta on toisaalta aika surullista.
kukaan kuole enää nykyään nälkään.
Yli varojensa ei kannata elää, vaan suu säkkiä myöten.
kans sitä mieltä että lapset ja nuoret ovat aika pilalle hemmoteltuja!
Itse olen vasta 16v, mutta en todellakaan kinua porukoilta sitä mitä "muka tarvitsen".
Tulen pienestä tuppukylästä, josta oli pakko muuttaa kaupunkiin opiskeluiden takia. Minulle ei ole paljookaan ostettu tavaroita kämppääni vaan suurin osa on meidän omia varastoon pistettyjä tavaroita. Silti on ihan nätti kämppä :) Netti ja puhelin on, koska pitää pitää yhteyttä porukoihin ja opettajiin. Nettiä tarvii nykyään myös aika paljon opiskeluun. En harrasta mitään, koska vuokrani vie jo aika ison osan rahasta (kaupunkiin vaan ilmaiseksi kävelemään :D) En koe jääneeni mistään paitsi vaikka en ole ollut laivassa tai lentokoneessa, en tiedä uusimpia leffoja tai ostele tuhansilla euroilla merkkivaatteita. En omista mopoa tms. Minulla on pyörä! Kesällä tuli kummasti pyöräiltyä päälle 400 kilsaa (kotoa mökille tai lähimmälle kaverille 30 kilsaa) Päivässä saattoi tulla jopa 70 kilsaa. Kuulen kavereilta "hullu", "en mä vaan pystyis", "mulla on porukat jotka kuskaa" - tapaisia kommentteja. Kaverini on todellakin aika laiskoja! Kesällä minä teen melkein kaikki alle 40 km reissut (jotka teen yksin) pyörällä. Talvella se on vähän hankalampaa :(
Jos minä saisin päättää, henkilöautot voitais hävittää (oikeasti!). Ennen hevonen kävi ihan hyvin kulkuneuvona. Ja tulee todella paljon halvemmaksi kuin auto (eikä päästöjäkää kerry) Tämä vois toimia kaupunki alueilla. Pitemmät matkat (50 km ->) vois hoitaa julkisilla ajoneuvoilla (linja-auto, juna, lentokone). Myös teollisuuden tuotteet kuljetettaisiin näillä ja kuorma-autoilla. Öljyä ei tarvitsisi tuoda niin paljoa ulkomailta. Myös maaseutua suomessa vois alkaa kehittää enemmän jotta suomi pysyis omavaraisena. Ambulanssit, poliisin ajoneuvot, paloautot ja tie-aurat voisi säilyä, jotta apua saadaan nopeasti ja tiet pysyvät kunnossa.
Kun ihmiset alkaisivat liikkua enemmän ulkona, pysyy terveempänä ja ei ole enään ylipainostakaan haittaa kun kilot karisee. Hevoshommissa kunto kasvaa mukavasti ;D (nm. kokemusta on)
Tiedän että monet aikuiset, oman auton omistajat, työssä kayvät, mukavuuden haluiset kammoksuvat kantaani, mutta minusta tämä voisi olla aika toimiva idea jos siitä tehtäisiin toimiva
että, Elämä tulisi halvemmaksi jos osaa tinkiä tietyistä jutuista. Oletteko ajatellu, että ei aina tarvitse olla lämmintä autoa valmiina jos työpaikka on alle 10 kilsan päässä (tuon matkan kävelee tunnissa, hiihtää vajaassa 45 min ja pyöräilee puolessa tunnissa ja jos on tosi kylmä ilma niin voi mennä linja-autolla) Ja jos haluaa päästä halvemmalla niin syödään joka aamu kaurapuuroa, hedelmä pari ja leipä. (ei sokerimuroja).
Se on kyllä totta että suomessa asuntojen hinnat ovat korkealla, mutta jostain on osattava tinkiä!
Se että noin suurta asiaa kuin asuntojen hinnat, ei voi tuosta noin vaan muuttaa.. Siihen tarvitaan enemmän kuin yksi ihminen eikä sekään välttämättä auta.
Jos ei ole varaa tai pärjää juuri ja juuri niin minusta ei kannata hankkia lisää menoja, jos talous ei sitä kestä
(voi olla että tää mun kirjoitus nyt hyppi vähän aiheesta aiheeseen, mutta ottakaa silti kantaa)
Olet tosi älykäs 16-vuotiaaksi. Minä olen jo vanha kalkkis, 29v, ja hämmästyin, että joku nuori tyttö/nainen ajattelee noin. Vaikka kaipa teitä on monia. Toivoisin, et omatkin lapseni osaisivat käyttää aivojaan samalla tavalla, kun tuohon ikään ehtivät. Kasvatus kun ei kuitenkaan aina takaa sitä, että nuoret omaksuisivat arvot ja massan mukana on niin helppo mennä...
Mukava kuulla tuollaista palautetta :D
kiva, jos maaseutuja tosiaankin kehitettäisiin niin, että tuollainen olisi mahdollista. Meillä esimerkiksi on työmatkaa noin 50 kilometriä ja linja-autot kulkevat niin, että pääsisin sunnuntai-iltapäivänä työpaikkakunnalle ja lauantaiaamupäivänä takaisin kotiin. Samoin mieheni. Olisi se lapsille aika pitkä aika olla hoidossa. Ja silloinhan me tarvittaisiin kolme asuntoakin, lapsille, minulle ja miehelle. Miehen työpaikan lähimmät asunnot tosin taitavat olla noin 20 kilometrin päässä, mutta oishan sillä sitten aikaa vaikka kävellä kun ei tartteis lapsista ja kodista huolehtia viikolla.
Ai myytäis talo vai? No, kuka tämän sitten ostaisi, jos autolla ei voisi ajaa? Ei taitais olla paljoa vaihtoehtoja kuin maksaa talolainaa ja kahta vuokraa. Tosin siihen ei mitenkään varat riitä, joten se ei ole mahdollista.
Mä olen muuten myynyt oman hevoseni, koska mulla ei terveys kestänyt sen kanssa pelaamista.
Kun mä muutin kotoa pois 17-vuotiaana, niin mulla oli mukana kaksi muovikassillista vaatteita. Ei nettiä, ei puhelinta, ei mitään huonekaluja, vanhempien luo matkaa 500 kilometriä. Muuttopäivänä ostin patjan, mikä oli mun ainut huonekalu ensimmäiset kuukaudet. Ja kyllä pärjäsin.
Meillä vähän sama tilanne kuin teilläkin, joten näin me säästellään:
-teen itse vauvaruoat
-kestoilin osan vauva-ajasta (lapsi ei oppinut kestoilla liikkumaan)
-Juoksen tarjousten perässä
- Ostamme kerran viikossa koko viikon ruuat ja sitten sinne kauppaan ei mennä
- Tein listan halvoista ruuista, kuten laatikot ja keitot
- siirryimme halvimpaan äidinmaidonkorvikkeeseen (turussa Baby semp)
- Emme osta heräteostoksia
-emme tilaa mitään van käytämme vapaavalintaa, tarjoustaloa ja talousmarkkaa
- vaatteet ostetaan kirpputorilta
- emme hankkineet autoa, bussilla tulee halvemmaksi ja tulee liikuttua enemmän
-joka kuukaisi laitamme pahan päivän varalle säästöön ainakin 50 euroa. Säästöstä voi ottaa 20 euroa kerrallaan ja vain jos on pakko.
ei se ole kyllä ihan normitulo vaan jää sinne alapuolelle ja roimasti keskitulon. Ja siinä se syykin on ettei rahat riitä..
Jokainen tekee omat valintansa ja elää niiden mukaan. Jos ei ole varaa kuin yhteen lapseen niin sitten hankkii vain yhden. Itse en voisi kuvitella elämää tukien varassa vaan omillaan on tultava toimeen.
Ja miksi et ole töissä jos sitten olisi varaa toiseenkin lapseen? Sekin on valinta ja on aika kohtuutonta, että aina odotetaan että ne jotka tekee toisenlaisia valintoja maksavat toisten mieliteot! Jos ei töitä tee ei rahaa tule..
Meillä ihan kahden duunarin palkoilla elää mainiosti kuusi henkeä ja on talo ja mökki ja autot sun muut vempaimet. Töitä on tehty ja tehdään vastedeskin, tukia ei ole tippunut sen sijaan koskaan. Tämäkin on valinta..
samaa mieltä olen mapeen kanssa. ei mee mun kaaliin miksi osa ihmisistä pitäisi saada vaan lisää ja lisää rahaa ilmatteeks tekemättä mitään sen eteen. Ja jos ei ole varaa kun yhteen niin sitten ollaan onnellisia sen yhden kanssa. olen itse perheestä jossa oli miljoona kakaraa, lamaa ja työttömyyttä ym shittii. Ei ollut sitten mihinkään varaa. Päätin että oma lapsi ei saa semmosta elämää ikinää ja niin miehen kanssa pidimme huolen että on elämä "kunnossa" ennen kun rupiaa näkemään ruusunpunaisia unia ihanasta vauvaarjesta.
Ja emme tosiaankaan kuulu kulutushysteria-sakkiin vaan teemme tiettyjä valintoja valintoja elämässä ja elämme niidden mukaan. emme juokse joka helkatin lauantai ostoskeskuksessa ja mäkkärissä. emme osta ellei oo varaa ja emmme ole luottokortti-oravan pyörässä.
Rahaa ei tuo rakkautta mutta ilman rahaa ei pärjää tässä maailmassa. Sen sijaan että mietitte mistä luukusta voi niitä ilmaisia rahoja hankkia niin menkää töihin. Hitto ärsyttää kun jotkut vaan istuu persellään ja toiset saa maksaa.