Mistä keskustelette?

Kaikesta keskustellaan maan ja taivaan väliltä.Itse mielelläni kyllä keskustelen taivas asioista :)
Eilen keskusteltiin ystäväni kanssa tästä kirjoittamisesta yleensä täällä netissä ,hän on sellainen joka ei kirjoita mutta mielellään lukee .
Kerroin eräästä kirjoittajasta jonka olin tavannut ja hän on todella sydämellinen ihminen mutta kirjoituksista saa toisenlaisen kuvan aivankuin olisi sellainen kova jota ei totisesti ole .Ystäväni sanoi siihen että jos hän ei tuntisi minua livenä niin hänkin saisi erinlaisen mielikuvan minusta .

Sellaista pohdimme eilen ,ja tietenkin kun on lapsenlapsi niin siitähän sitä tahtois jutella vaikka kuinka paljon .Huomaan kuitenkin että on heitä joita ei kiinosta mummo jutut ja niitä joille on kova pala kun ei ole lapsia eikä lastenlapsia ,tähänkin tarvitaan sydämen viisautta eikö vaan mitä kenenkin kanssa juttelee .

kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä hyvin antoisia keskusteluja.

Täälläkö? Mahdotonta täällä keskustellaan vain jos asiaa ei voida luokitella mihinkään. Hämmentävää.

Olen usein laittanut merkille,miten miehet ns
"poika porukassa" rehvakasta ja osin roisia kiltä käyttäviä rehentelijöitä.Mutta miten heidän käytös ja kielikuva naisten läsnäollessa muuttuu jopa akateemisen siroksi.

Tällä palstalla samoin keskustelu tapa ja
aihe muuttuu.Vaikka ei olisi pakko.
Osin syynä on se,että arat aiheet saa usein kohtuuttomasti kritiikkiä ja se pelästyttää.

Kyllä tällä palstalla aika kattvasti voi
keskustella,mutta kritiikkiin on syytä varautua ja että sen sietää.

...rupatellaan, jutellaan, turistaan, haastellaan, kinastellaan, jutustellaan, rivostellaan, vätystellään, juoruillaan, luahataan, kommentoidaan, riidellään, politikoidaan, lirkutellaan, sipitetään, supatellaan...kaikesta maan ja taivaan välillä.

Ei myö miun ystävieni kanssa osata keskustella.
Keskustelu on jotain sellaista fiiniä ajatusten vaihtoa ja mielipiteiden kertomista ja kuuntelemista, molemminpuolista.
Sellaista keskustelua mitä tällä palstalla tapahtuu, en hallitse, niinpä käynkin joskus (lue aika usein) vain kommentoimassa jotain.

Nuorena naisista, vanhempina ruuanlaitosta ja eläkeläiset kiusaavat muita ihmisiä sairauksillaan ja vaivoillaan sekä mitä kamalinta lastenlastensa valokuvilla.

No ainaskii erilaiset vaivat käyvään läpi ja verrataan kumpi on vaivasempi. Kysytään, että vieläkö "tojii" niiku nuorena ja ookko kaljotellu lähiaikoina. Ja lopuksi, että on pidellyt ilmoja.

Olen keskustellut ystävän kanssa neulomisesta ja kahlattu läpi norjanneule malleja. Olen suunnitellut ostospäivää ystävän kanssa ja olemme kartoittaneen mitä aiomme ensisijaisesti ostaa.( minulla on 50euron lahjakortti erääseen tavarataloon, ja se aiheuttaa päänvaivaa miten sen tuhlaan.)

Sydänystävän kanssa ollaan kinattu mun haavasta, vatsassa kylkipuolella, ja siitä miten sitä hoidetaan. Minä laittaisin siihen perusvoidetta mutta toinen kieltää sen jyrkästi. Nyt sitten vaan tuulettelen sitä ja annoin periksi. Et semmoista keskustelua meillä tänään.

Viimeksi ihmettelimme ystäväni kanssa miesten "viidenkympin villitystä". Se on totisinta totta, liittyy kait miehen henkiseen kasvamiseen omaksi itsekseen. Sitä vain tuumailimme, että miksi tämä kriisi (tai kasvuprosessi) niin monen miehen kohdalla on sama kuin perheen jättäminen. Löytyykö se onni toisesta perheestä, mahdollisesti vieraista lapsistakin? Muuttuuko asiat oikeasti parempaan suuntaan näin? Muutos miehessä on käynnissä, mutta eikös sen pitäisi olla henkinen muuttuminen? Tuleeko sisäiseen kaaokseen rauha perhettä vaihtamalla? Voisiko olla muita tapoja kanavoida omaa muuttumistarvettaan? - Tämän asian pohtiminen oli ajankohtaista, koska ystävälleni on hiljattain käynyt juuri näin, mies lähti toisen naisen matkaan. Mies on tällä hetkellä ihan "pallo hukassa", ystäväni hyvin rauhallinen ja ymmärtäväinen miestään kohtaan. Hänen mukaansa miehellä on myöhäinen murrosikä meneillään.