Tuollaisen hienon nimen on Mielipidepankki keksinyt. Sillä hän tarkoittaa Ilkka-lehden ympärille kerääntynyttä Keskustaa.
Mutta tietääköhän loppujen lopuksi kukaan mikä ero tuolla perinnekepulaisuudella ja k-linjalla oli. Minä en oikein asialinjalla eroja voi muistaa. Siinä olikin paremminkin henkilöiden nimistä kysymys. Jaoteltiin ihmisiä eri prukoihin.
Oiva jo teki yhden jaon, se oli Neuvostovastaiset vaimat ja k-linja. Siitä tämä neuvostovastainen porukka on erikoinen , että kukaan ei tunnusta siihen kuuluvansa. Se on vähänsamanlainen asia, kun Ukki sanoo minun olevan demarivihaaja. En minäkään tunnusta olevani demarivihaaja.
Tälläiset jaottelut kuuluivat Kekkosen aikaan, niillä ilmeisesti pidettiin väkisin osa ihmisistä ulkopuolella kekkosen piirin.
Siinä mielessä tietysti oli eroa, että nämä Ilkkalaiset eivät oikein hyväksyneet sitä vasemmisto-virtausta mikä oli vähän joka puolella voimissaan. Mutta eivät he mitään neuvostovastaisia olleet.
Ja historiahan on myöhemmin kyllä osoittanut sen vasemmistolaisuuden autuuden. Että ei se ollut mitään perinnekepulaisuuden sitkeyttä, vaan sosialismin heikkoutta kun he taisivat lopulta olla enemmän oikeassa.
Mutta tietääköhän loppujen lopuksi kukaan mikä ero tuolla perinnekepulaisuudella ja k-linjalla oli. Minä en oikein asialinjalla eroja voi muistaa. Siinä olikin paremminkin henkilöiden nimistä kysymys. Jaoteltiin ihmisiä eri prukoihin.
Oiva jo teki yhden jaon, se oli Neuvostovastaiset vaimat ja k-linja. Siitä tämä neuvostovastainen porukka on erikoinen , että kukaan ei tunnusta siihen kuuluvansa. Se on vähänsamanlainen asia, kun Ukki sanoo minun olevan demarivihaaja. En minäkään tunnusta olevani demarivihaaja.
Tälläiset jaottelut kuuluivat Kekkosen aikaan, niillä ilmeisesti pidettiin väkisin osa ihmisistä ulkopuolella kekkosen piirin.
Siinä mielessä tietysti oli eroa, että nämä Ilkkalaiset eivät oikein hyväksyneet sitä vasemmisto-virtausta mikä oli vähän joka puolella voimissaan. Mutta eivät he mitään neuvostovastaisia olleet.
Ja historiahan on myöhemmin kyllä osoittanut sen vasemmistolaisuuden autuuden. Että ei se ollut mitään perinnekepulaisuuden sitkeyttä, vaan sosialismin heikkoutta kun he taisivat lopulta olla enemmän oikeassa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
.
Alkuillasta vastasin ihan oamlla avauksella teemaasi Jarmo Korhosesta. Jonkun vastineekin olit jo ehtinyt siihen liittää. Olin jo aikeissä kirjoitella siihen lisää, mutta sitten joku (?) tanopää poisti koko linjan, ilman mitään aihetta.
En älynnyt ottaa siitä edes alkujaan kopioita. Jos sinulle sattui jäämään siitä jokin kopio voisitko ystävällisesti siirtää sen joko tähän saitille tai vaikka mun vesikko-e-mailiini (os. profiilissa) .
Mielestäni juttu on ok-asiaa ja jatkokelpoinen, ja erityisesti pohdinnan arvoista juuri nyt, onhan siinä kyseessä keskustalaisittain "isoista asioista".
Vaivaamistasi pahoitellen,
t Seppo Hietanen
Turhaa se poistettiin, mutta sehän täällä linja, että paksulla kirjoitettuja poistetaan. Muita ei kai kukaan lue.
Se linja sitten vaan katosi sekopäitten hölmyilyjen alttarille..
kiitti kuitenkin vastauksestasi.
Seppo Hietanen
"Asiaan kuului jälleen ulkopoliittisen leimauskirveen käyttö niitä vastaan, jotka eivät alistuneet sisärenkaiden suunnitelmiin. Tämän sai myös Etelä-Pohjanmaan piirijärjestö monissa yhteyksissä havaita. Kun piirijärjestö ja piiritoimikunnan suuri enemmistö antoivat voimakkaan tukensa niille edustajilleen eduskuntaryhmässä, puoluevaltuuskunnassa ja puoluehallituksessa, jotka edustivat perinteisiin maalaislitto-keskustalaisiin elämänarvoihin tukeutuvaa talonpoikaisuutta, niin piiri ja sen johto leimattiin puolueen radikaalipiireissä ei vaan taantumukselliseksi vaan myös ulkopoliittisesti arveluttavaksi." (Veikko Pirilä 1986: Alkion kynnöksellä).
Ilkan silloinen ja myös nykypäiviin ulottunut taantumuksellisuus näkyy ennen muuta nojautumisessa menneeseen. Tuon taantumuksen kivijalka oli siinä, että siinä korostettiin talonpoikaisuutta ja sen arvomaailmaa voimakkaasti teollistuvassa Suomessa, missä yhteiskunnan rakenteiden muuttuminen oli jättämässä alleen menneen maailman ja sen arvot. Ilmiö on sukua sille, minkälaiseen ristiaallokkoon islamilainen perinne joutuu eläessään länsimaisissa yhteiskunnissa. Kekkosen ja K-linjan politiikka katsoi eteenpäin ja oli mukana rakentamassa teollista ja uudistuvaa Suomea. Jos jostain tätä pahamaineisen kaiun saanutta K-linjaa pitää kiittää, niin juuri tästä eteenpäinkatsomiskyvystä.
Kekkosen vasemmistovirtauksiin suhtauduttiin varmaan nyrpeästi, mutta ei se vielä mitään neuvostovastaisuutta ollut kuten sanot. Mutta Pirilän johtaman Ilkan ulkopoliittiset linjaukset herättivät kuitenkin närää Kekkosessa. Oli nimittäin niin, että Ilkassa toivottiin Kepun lähentyvän Väinö Tannerin ja Väinö Leskisen johtamaa demaripuoluetta eli asevelisosialismia, jota Kekkonen nimenomaan vastusti. Siinäkin olet oikeassa, ettei kukaan tunnusta kuuluneensa neuvostovastaisiin. Eihän sellaisia suuressa mittakaavassa ollutkaan, tuo jako oli enemmän keksitty ja sitä Kekkonen käytti taitavasti ja häikäilemättä leimakirveenään. Tietysti olennaista siinä oli myös se, että neukut eivät hyväksyneet tannerilaisuutta olipa se neuvostovastaista tai ei.
Kun aiemmin kerroin siitä, kuinka Ilkka hyökkäsi viiden vuoden ajan Heikki Ylikankaan kirjaa ja kirjoittajaa vastaan, se on yksi esimerkki taakse päin katsovasta asenteesta. Ylikangas ei ollut laatuaan ainoa. Juha Siltalan väitöskirja Lapun liike ja kyyditykset sai aiemmin osakseen samanlaisen käsittelyn, missä yritettiin vetää lokaan Siltala sukulaisineen. Tällainen hehkutus muutaman historiaa käsittelevän kirjan vuoksi on aivan ylimitoitettu reaktio. Samaan aikaan Vaasassa ilmestyvä Pohjalainen käsitteli kirjoja asialliseti ja ajankohtaisesti kuten maamme muukin lehdistö. Vain Ilkka ja sen lukijat hurjistuivat. Muualla kyse oli tieteellisestä tutkimuksesta, Ilkan näkemys liittyi taas pohjalaisten, talonpoikien ja vapaussoturien häpäisemiseen. Tämä kertoo pinnan alla paljon juuri siitä, kuka elää ajassa ja kuka menneisyyden harhakuvissaan.
Perinnekepulaisuuden aatemaailma heijastui myös politiikan asiakysymyksiin. Se heijastui niihin ennen muuta henkilökysymysten kautta. Kuten aiemmin kerroit Kekkonen jätti Pihlajakoskea lukuunottamatta kaikki piiriin kuuluneet syrjään. Ilkka kannatti vahvasti Sukselaista, Kekkonen ei ja Kekkonen käytti lisäksi Sukselaisesta vähemmän mairittelevia ilmauksia. Kun Ilkka ei päässyt tekemään politiikkaansa Kekkosen kaudella, se saattoi vain yrittää vaikuttaa henkilövalinnoissa ja rutista lehtensä sivuilla. Johannes Virolainen hyötyi sitten myöhemmin tästä ja sai mairean voittonsa Karjalaisesta.
kirjoittamaan sentyyppistä "lakitekstiä" mitä on vakuutuskirjan liitesivuilla. Siitä saa sellaisen käsityksen, (mikäli viitsii lukea) että siinä yritetään venkuloida vastuusta vapaaksi ja syyllistää lukija.
Taas sinä liirumlaarittelet pitkät pätkät sanomatta oikeastaan yhtään mitään. No se on jurismia se, sitä samaa mitä kuulimme esim Jäätteenmäeltä.
Vastaa nyt tiivistäen mitä taantumuksellinen perinnekepulaisuus on. Tuo sinun juttusi peilaa jotain Kekkosen ajan, siin 30-40 vuoden takaisia asioita. Mitä taantumuksellinen perinnekepulaisuus on nyt, tänäpäivänä, sitähän MVV avauksessaan hakee.
Pohjalaisen lukija, nykyisin enemmän Ilkan. En siis ole tarkasti voinut Pirilän aikaista kirjoittelua seurata, mutta muistan kyllä Keskustan erimielisyydet. Ja sen että tätä k-linjaa ei oikein sulatettu Keskustankaan piirissä, vielä vähemmän Kokoomuksen.
Ilkan lukijat ovat olleet maatalousväestöä, lukijakuntaa lehden pitääkin edustaa, eikä heille vieraita aatteita.
Että. k-linja olisi katsonut enemmän eteenpäin, teollistanut. Kyllä sitä teollisuutta kaikki täällä ainakin halusi, myös Ilkka. Sitä moitittiin kun tänne ei saatu valtion teollisuutta eikä muutakaan suurta. Nyt se on kuitenkin kääntynyt voitoksi. Ei tarvitse mielenosoituksiin lähteä kun ainoa teollisuuslaitos lopettaa. Töitä täällä on kohtuullisesti, jopa niin että Venäläiset ja Virolaiset ovat tervetulleita.
Tätä Juha Siltalaa vastaan käytyä keskustelua en muista. Mutta totuuden nimessä en hänestä pidä. En niinkään hänen ajatusten takia, vaan hänen sekavan esiintymisen tähden. Ja onhan hällä jotakin ihan käsittämättömiä ajatuksiakin, kuten että 80- luvulla meillä oli joku ihannetilanne. Kaikkihan muistavat mihin se päättyi.
Näistä Lapuan Liikkeen ajoista kantaa päävastuun IKL. Eihän sitä ole enää olemassa. Se oli eri puolue kun Maalaisliitto ja Kokoomus. Tosin kun se loppui suuri osa liittyi Kokoomukseen. Siitä kai tuo Ukinkin kanta Kokoomusta kohtaan periytyy.
Voi olla, että myös Ilkka halusi lisää teollisuutta yms. Olennainen pointtihan tässä oli se, että Kepun sisällä kuitenkin Ilkan ympärille keskittynyt kepulaisuus luettiin taantumukselliseksi, mistä Pirilän itsensä kirjoittama teskti nimenomaan kertoo. Ja kyllä siihen on liittynyt kaikenmoista arvokonservatiisuutta muutenkin, mikä on sitten näkynyt eri aikoina varsin kummallisina ulostuloina. Maailma on näyttänyt sieltä ihan toiselta kuin täältä katsoen.
Ilkan massiivnen hyökkäys Juha Siltalan kirjaa vastaan johtui siitä, että Siltala osoitti Lapuan liikkeen synnyn ja aatepohjan perityneen suojeluskuntajärjestöltä. Tämä oli Pirilän ja Hokkasen mielestä jotensakin sietämätön väite. Tästä päivästä katsottuna onkin vaikea ellei lähes mahdoton ymmärtää, miten tällaiset lähes sadan vuoden takaiset asiat nostattavat niin voimakkaasti sitä pohnmaalaista verta pintaan.
Mvv ei suinkaan hae avauksessaan mitään nykypäivän perinnekepulaisuuden määrittelyä. Kun luet mvv:n tekstin pariin kertaan uudestaan, niin ehkä se sinullekin aukenee.
Aiemmassa keskustelussa, joka jostain syystä siirettiin Iltakoulu-palstalle mvv itse asiassa varsin hyvin kuvaa sitä muutosta, mikä Kekkosen aikojen jälkeen on tapahtunut. Taantumuksellinen perinnekepulaisuus on tällä vuosituhannella alkanut hellittää otettaan. Se johtunee siitä, että sen vaalijoita ei enää paljon ole. Ei ole myöskään sellaista K-linjan tapaista radikaalia vastavoimaa, joka uhkaisi yhteisiä arvoja. Silti Kepun sisällä on edelleen nähtävissä selkeä jako. Nyt toisella puolen ovat Matti Vanhasen johtamat liberaalit voimat ja toisella puolen aitovieriläisyytenä tunnettu kepulaisuus, joka korostaa alueellisia näkökohtia sekä maatalouden ensisijaisuutta.
Ilkan historia tähän asti. Ehkä kuitenkin vähän objektiisisemmin voimin kuin MPP, vaikka hän itse kertoo pyrkivänsä vain totuuteen ja oikeuteen.
Joka tapauksessa uusi päätoimittaja Matti Kalliokoski on toisaalta sopiva, kun hän on Wiljami Kalliokosken pojanpoika. Mielestäni Ilkan linja on jo vähän muuttunut. Kalliokoski ei taida olla puolueihminen, mutta vähän vihreisiin kallellaan. Työura on monipuolinen mm. yksityisellä sektorilla ja Martti Ahtisaaren avustajana.
Toinen satraappi Laatikainen oli kysynyt Hokkaselta, tuleeko Ilkka liberaalisemmaksi lehdeksi. Hokkanen oli vastannut, että en tiedä, mutta eikö olisi syytäkin. Pinna Hokkaselle.
No pystyithän vastaamaan selkokielellä. Vaikka et malttanut olla tapohisi kuuluen irvimättä...
Keskustalaisuus on pystynyt muuttumaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Vaikka perusarvot ovat samat, on puolue omaksunut yhteistyökyvyn ja -tahdon Matti Vanhasne johdolla. Hallituskumppani on vaihtunut mutta maltillinen yhteistyö sujuu kaikkien kanssa.
Enää ei ole tarvetta sellaiselle tahtopolitiikalle kuin oli 80-luvullla kun SDP oli kaapannut vallan hegemonian maassa ja hallitsi lähes yksinvaltaisesti ammattiyhdistysliikkeen, Yleisradion ja korkeakoulujen sekä yhteiskunnan yleistä vasmmistolaistumista hyväksikäyttäen. Tänä päivänä kansakunnan asioita hoidetaan vastakohtaisuuksia lietsomatta, yhteistyöllä. Siinä Keskusta ja Kokoomus ovat valovuoden edellä SDP:tä, ja siitä syystä ne ovatkin nyt hallituksessa
moittinut historioitsijoita, joita eivät tunteet kuohuta.
Siltalahan kirjoittaa enemmän panfletteja kuin historiaa. Sinähän kuitenkin tuossakin totesit, että osoitti eikä pyrkinyt osoittamaan. Siltä osin, kun Siltala on hyvä, hän nimenomaan ihannoi mennyttä aikaa, jolloin suljetussa taloudessa oli enemään vapauksia poiketa organisaatioiden eduista ja kun Neuvostoliitto peloitti, oli duunareille etuja ja tietysti myös virkamiehille.
Ei maailma kuitenkaan silloin niin hyvä ollut ja oli, mitä oli, katse on pakko kääntää tulevaisuuteen. Kyllä se heiluri vielä heilahtaa toiseen suuntaan heilahtaa, jos uskomme Marxin historiankäsitykseen ja miksi emme uskoisi. Sensijaan emme usko Marxin ihanneyhteiskuntaan ja miksi uskoisimme.
Näytät perehtyneen asiaan. Mielenkiintoista luettavaa annoit. Tekstisi palautti mieleeni paljon omia muistikuvia siitä, etteivät kaikki keskustalaiset suinkaan olleet niin kyyryssä vasemmiston suuntaan kuin luultiin. Toisaalta juuri tämä keskustan konservatiivisuus, suoranainen muutoisvastaisuus ja uudistusten jarruttaminen, on edelleen vahvana olemassa ja pahana jarruna siinä kehityksessä, jonka edessä olemme EU:ssa ja globaalin markkinatalouden vapaan kilpailun mahdollisuuksien hyväksikäyttämässä.
Suomalainen konservatiivisuus näyttää keskittyneen konservatiivisiin keskustalaisiin ja työväenaatteen läpitunkemaan ay-vasemmistoon. kumpikin näyttäisi kuvittelevan, että politiikalla voidaan pitää maailma muuttumattomana.
Aluksi on tunnustettava, ettei minulla ole mitään sellaista tietoa, jonka varaan voisin mielipiteeni rakentaa, mutta kerron sen silti.
Minusta kaikissa puolueissa on aina radikaali siipensä ja myös maltilliset, joilla ei ole yhtä suuri hätä toteuttaa puolueen tavoitteita heti ja usein myös keinoista piittaamatta.
Niinpä kokoomuksesta ja keskustasta juuri tuo radikaalimpi ja arvokonservatiivisempi osa lämpeni Lapuan liikkeelle ja liittyi myös IKL:oon, koska kaikille konservatiiveille tyypillinen muutoskammoisuus kanavoitui silloin teollistumisen myötä kasvavaa työväenluokkaa ja sen mukana kasvavaa kommunismia kohtaan.
Tätä taustaa vasten ymmärtää hyvin myös sen, että suojeluskuntakin houkutteli mukaan arvokonservatiivista, radikaalia ainesta, joille aseiden ja suojeluskuntien hierarkisen organisaation luoma illuusio vallasta, nostatti pintaan sellaisia tunteita, jotka sitten purkautuivat Lapuan liikkeen kautta ja jopa kommunisteiksi luokiteltujen väkivaltaisina kyydityksinä, lehtikirjapainojen tuhoamisina ja muina laittomuuksina, jopa murhina.
Kun joku sitten vuosikymmenten jälkeen paljastaa tämän suojeluskunnan virallisesta linjasta poikkeavan sivujuonteen (jota silloin ilmeisesti katsottiin läpi sormien), niin herättäähän se vastaansanomisen tarvetta ja haluja loata paljastajan motiivit, kun oma ja tarkoin kiillotettu mielikuva suojeluskunnista saa hieman tahroja, joiden todenperäisyyden tunnustaminen olisi ikävä asia.
Liberaalius ja konservatiivisuus vääntävät keskustan sisällä kättä edelleen.
Joku linkitti jo kuukausia sitten tänne erään Ilkan sivuilla olleen mielipidekirjoituksen, jossa arvosteltiin muistaakseni sokerijuurikkaiden tuotantoon ja EU-tukeen liittyneen "taistelun häviämistä".
Kirjoituksessaan tämä pohjalainen maataloustuottaja arvosteli kovin sanoin, etteivät Matti Vanhasen kaltaiset "asfalttikeskustalaiset" ymmärrä maaseudun asioita, kun ovat "vieraantuneet omilta juuriltaan" ja toimivat "kannattajiensa ydinjoukon etuja vastaan".
..lujasti pidetty kiinni siitä mitä täällä luontaisesti on. Esimerkkinä tästä on suuri Atria, Valio, Koskenkorvan tehtaat, Suomen rehu ym elintarvikealan yritykset. Ei se ole mitään vanhakantaisuutta ollut vaan on ymmäretty näiden tärkeys.
Eikä se ole merkinnyt sitä, ettei tänne olisi uutta teollisuutta haluttu. Monien luettelemieni tehtaiden olemassaolo ei ole itsestään selvyys, vaan kovan sinnikkään työn tulos. Jos sitä joku sanoo vanhakantaiseksi niin saa sanoa.
EU:hun liittyminen oli täällä monille kauhun paikka. Itse äänestin valtavirrasta poiketen sen puolesta. Enkä ole päätöstäni katunut. Kävi kuten kuvittelinkin Eteläpohjanmaan hyötyvän EU:sta. Monet sanoivat maatalouden loppuvan siihen, mutta peltoa on sitävastoin raivattu lisää.
Lapuan liikkeen mielissä ei kommunisteja hyväksytty. Kyllähän nämä Kommunistit provosoivat Lapualla paikallisia turhaa. Miksi tulla punaisissa paidoissa tänne juhlimaan kun kerran tiedettiin kuinka käy.
Keskustalle on tietysti ollut kova paikka jos heitä ja IKL:ää jotenkin yhdistetään. Keskusta on ollut hyvin punamultamielinen, he ovat halunneet IKL:än jättää Kokoomukselle.
Maanviljelijät ovat seuranneet aikaansa ja ovat hankkineet ajanmukaiset koneet ja tuotantotilat.
Minusta ei Keskustalaiset ole taantumuksellisia.